Moi!
Väittelin tässä taannoin ystäväni kanssa, että pitäisikö seurustelukumppanin vai ystävän olla tärkeämmässä asemassa. Koko keskustelu lähti siitä, että olimme ystäväni kanssa alustavasti marraskuussa puhunut että menisin hänen luokseen viettämään uudenvuodenaattoa. Sain pari viikkoa myöhemmin (joulukuun alussa) tiedon, että seurustelukumppanini veli täyttää pyöreitä vuosia ja pitää sukujuhlat juuri aattona. Päätinkin mennä synttäreihin - jolloin asetin kumppanini ystävääni korkeammalle arvoasteikossa - ja tätä ystäväni ei sulatellut. Hän oli sitä mieltä, että ystävyys säilyy aina mutta naisia tulee ja menee. Sen lisäksi hän oli sitä mieltä, että sovituista tapaamisista pidetään kiinni. Itse näin asian niin, että olimme vain alustavasti keskusteltu minun tulostani ystäväni luo. Ja minulle elämän tärkein ihminen on seurustelukumppanini, joten minulle on luonnollista mennä hänen parinaan sukujuhliin.
Mutta mitä mieltä olette, pitäisikö seurustelukumppanin vai ystävän olla tärkeämmässä asemassa?
Väittelin tässä taannoin ystäväni kanssa, että pitäisikö seurustelukumppanin vai ystävän olla tärkeämmässä asemassa. Koko keskustelu lähti siitä, että olimme ystäväni kanssa alustavasti marraskuussa puhunut että menisin hänen luokseen viettämään uudenvuodenaattoa. Sain pari viikkoa myöhemmin (joulukuun alussa) tiedon, että seurustelukumppanini veli täyttää pyöreitä vuosia ja pitää sukujuhlat juuri aattona. Päätinkin mennä synttäreihin - jolloin asetin kumppanini ystävääni korkeammalle arvoasteikossa - ja tätä ystäväni ei sulatellut. Hän oli sitä mieltä, että ystävyys säilyy aina mutta naisia tulee ja menee. Sen lisäksi hän oli sitä mieltä, että sovituista tapaamisista pidetään kiinni. Itse näin asian niin, että olimme vain alustavasti keskusteltu minun tulostani ystäväni luo. Ja minulle elämän tärkein ihminen on seurustelukumppanini, joten minulle on luonnollista mennä hänen parinaan sukujuhliin.
Mutta mitä mieltä olette, pitäisikö seurustelukumppanin vai ystävän olla tärkeämmässä asemassa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun mielestä koko kysymyksenasettelu on persiistä. Molemmat ovat niitä elämän tärkeimpiä ihmisiä ja olisi kaikille paras, jos saisit ystäväsikin tajuamaan, että kyse ei ole kilpailutilanteesta, vaan koko elämän läpi kulkevasta siteestä sekä sinulla että ystävälläsi, että sinulla ja kumppanillasi. Ymmärrän hyvin ystäväsi pettymyksen, etenkin jos jäi tuon vuoksi yksin jouluna (voi olla muuten, että on sanonut sulle menevänsä vaikka vanhemmilleen, mutta todellisuudessa onkin viettänyt joulun yksin). Ja sovituista tapaamisista PIDETÄÄN kiinni, se on totta. Siitä kumpi oli oikeassa on vaikea sanoa kun emme tiedä alkuperäistä keskustelun kulkua. Mutta jos sinua vähääkään kaivertelee ajatus, että voisit olla väärässä niin pyydä ystävältäsi anteeksi. Ystäviä ei kellään ole liikaa eikä niitä taijota hädän hetkellä takaisin elämään jos kerran päästää välit huonoiksi. Siinä ystäväsi on oikeassa, että liitoissa on riskinsä, ettei ne kestäkään... Ja silloin yleensä ystävät olisivat kullan kalliita, mutta jotkut ovat tuhonneet ystävyyssuhteensa liittonsa aikana... Kannattaa varoa...
Mutta noin muuten kannattaisi keskustella ystävän kanssa selväksi tuo kilpailuasetelma... Se on selvää, että parisuhde vie aikaa ystävyydeltä, mutta se on elämän luonnollista kiertokulkua. Jos ystäväsi ei kykene tätä hyväksymään en oikeastaan usko, että ystävyytenne jatkuu, sorry. Toinen puoli asiasta on se, että muistat, että ystävällesi olet yhä se tärkein ihminen, kun hänellä ei ole parisuhdetta. Eli älä ole julma. Arvosta ystävääsi ja ota itse yhteyttä välillä ja anna ystävyyssuhteellekin aikaa. Elämän dynamiikkaan kuuluu suhteiden muuttuminen ja uuden muodon etsiminen ja vanhojen kaavojen venyttäminen uuteen muottiin vaatii kaikilta ymmärrystä ja sosiaalista pelisilmää.
Ilman muuta seurustelukumppani on tärkeämmässä asemassa. Ja jos ei ole, on järjestys mielestäni väärä ja seurustellaan oudolla mielellä, vaikkakin ystävät voivat jonkun mielestä pysyä ja naiset/miehet vaihtuvat. Kai ystävät ymmärtävät olevansa "vain" ystäväviä, vaikkakin arvokkaita silti.
Mutta kyseessä ei ollut seurustelukumppanin synttärit, vaan veljen. Mielestäni ohitit ystäväsi törkeästi. Itse en hyväksyisi, jotain rajaa sentään. Olitte jo marraskuussa sopineet? Mut sitten oman kullan veljen synttärit ja peruit kaikki muut suunnitelmat... Aikas perinteistä tosin. Toivottavasti olet kumppanisi kanssa ikuisesti, sillä ystäviä sinulla ei välttämättä kohta enää ole...
ystävää tärkeämpi, mutta ei sentään kumppanin veli!
Teit törkeästi ystävääsi kohtaan mun mielestäni.:(
Se nyt riippuu tilanteesta, ystävästä ja kumppanista myös. Tarkempia taustoja tietämättä on mahdotonta ottaa kantaa, eikä kategorisesti voi jompaa kumpaa asettaa "hierarkiassa" toisen eteen.
Oma perhe menee tietysti ystävien "edelle", eli siinä vaiheessa kun seurustelukumppani alkaa olla sellainen josta ajatellaan mahdollista tulevaa perhettä, on asia klaari.
Mutta lupaukset pitää aina pitää, myös ystäville annetut. Muutoksia ehkä voi tulla, mutta oharit ystävälle viime tingassa kumppanin veljen synttäreiden vuoksi kuulostaa kyllä karulta, varsinkin jos ystävä on hyvä ystävä. Ainakin tilanne edellyttää valtavaa pahoittelua ja korvaavia toimenpiteitä.
Kumppanit sitten, varsinkin nuorena mutta myös vanhana, voivat kuitenkin myös vaihtua, ja vaihtuvatkin. Ystävyyttä pitää ravita ja ruokkia, ei välttämättä viettämällä aikaa paitana ja peppuna, mutta ainakin harkitsemalla lupauksensa, sitoutumalla harvoihin, olemalla luotettava ystävä.
Loppujen lopuksi perhekin voi hajota. Lapset lähtevät omiin elämiinsä, kumppani joko kuolla kuukahtaa tai lähtee uuden matkaan. Hyvin ruokittu ystävyys (joka on tietty sallinut perheenmuodostukset, yhteisen ajan vähenemiset, muutot, intressien vaihtumisen yms.) on tässä kohtaa arvokas asia.
En ole itse ollut ikinä mikään yltiösosiaalinen ystävä. Menokenkä ei ole vipattanut, enkä ole edes luvannut olla innokas lähtemään joka kissanristiäiseen kavereiden kanssa. Luotettava olen ollut aina. Perheeni meni pitkään useimpien asioiden edelle, ajankäytön puolesta varsinkin. Mutta en lupaillut mitä en voinut pitää. Kun perheeni sitten hajosi, olin ihmeissäni, miten paljon niitä ystäviä kuitenkin oli, miten heitä tuli monelta puolelta ja monesta vaiheesta elämää avuksi, kysymään vointia, tarjoamaan olkapäätä, auttamaan muutossa. Nyt minulla on taas parisuhde ja perhe. Ystävät ovat olemassa, pidetään yhteyttä mutta ei liiaksi, muistetaan toisiamme, autetaan. Mutta tiedän että siellä he ovat: uskomaton aarre.
Onko ystävä sitten nais vai miespuolinen? Naispuoliselta ystävältä joka on salaa rakastunut sinuun, voisi ymmärtää tuollaista kiukuttelua. Muuten vähän outoa. Kyseessä on seurustelukumppanin veli, eli tavallaan osa perhettä, ja perhe kyllä menee ystävien edelle. Jos ystävä ei sitä ymmärrä niin..?
Jos pistät ystävän seurustelukumppaniasi tärkeämpään asemaan, voit olla varma että "naisia tulee ja menee" ja varsinkin menee. Seurustelusuhteet eivät tule kestämään tuollaisessa arvotuksessa. Eivät sen kummemmin miehet kuin naisetkaan pidä siitä, että ovat kumppanilleen vasta kakkossijalla.
Mielestäni et myöskään pistänyt kumppanisi veljeä ystäväsi edelle (kuten muut väittävät). Ethän sinä yksin olisi hänen juhliinsa lähtenyt. Menit sinne ainoastaan kumppanisi takia, koska et halunnut hänelle kiusallista tilannetta ja pahaa mieltä.
Kiitos, sain paljon hyviä kommentteja.
Asetan nykyään kumppanini ystäviäni korkeammalle tärkeissä tapahtumissa, jolloin kumppanini suvun puolesta minun odotetaan saapuvan paikalle avecina. Tyttöystäväni veli + sukujuhlat on sellainen tilaisuus, jolle ystäväni juhlat joutuvat väistämään. Ja annan nykyään paljon aikaa ja energiaa suhteelle, koska haluan että se onnistuu ja jatkuisi vielä vuosikymmeniä. Olen edellisissä pitkissä suhteissa tehnyt sen virheen, että olen asettanut ystävät ennen tyttöystävää - ja tämä on aina kostautunut ja vaikuttanut suhteisiini negatiivisesti. No, nuorena pidin kumppania ja rakkautta itsestäänselvinä - iso virhe! Nyt haluan että kumppanillani ja minulla on hyvät oltavat ja että meillä olisi tasapainoinen ja luottamuksellinen suhde - enkä halua tuottaa hänelle sitä pettymystä että hän tulee vasta kakkosena minulle. Olen elämäni aikana saanut yhdeltä naiselta "uhkavaatimuksen", jossa joko hän tai tietty (erittäin vaativa) ystävä häviää elämästäni.
Vielä tästä tapauksesta, itse asiassa keskustelimme vaan alustavasti minun saapuvan paikalle ystäväni juhliin, mutta lupausta hänelle en ole antanut. Syy on itse asiassa se, etten halunnut mennä niihin juhliin kun hätätapauksessa (kyseinen ihminen on erittäin rasittava ja aggressiivinen kännissä), mutta ei ystävälle voi oikein sanoa että "Hei, en halua tulla juhliisi koska tulet 85 % todennäköisyydellä olemaan rasittava ja juhlat hieman ahdistavia". Ystävyyttä ei mitata toisen alkoholikulutuksen ja aggressiivisuuden mukaan (joten olisin saattanut mennä sinne kuitenkin).
Itse asiassa sain omilta ystäviltäni kutsut 4 juhliin, mutta kumppanini kutsu meni kaikkien edelle hänen juhlansa tärkeyden takia. Joskus se on toisinpäin, eli olette oikeassa että mikäli kumppanini juhla ei ole tärkeä niin pidän ennalta sovituista tapaamisista kiinni ystävieni kanssa. Muut 3 ystävää ymmärsivät etten tule mukisematta, mutta tämän yhden sosiaalisesti yksinäisen ja vaativan (ja aika mustavalkoisen ajattelutavan omaavan) kanssa tuli pientä riitaa. Ymmärrän että hän on pettynyt, mutta se että hän odottaa minun asettavan hänet tärkeämpään asemaan kuin kumppanini (ilmeni keskustelun aikana) oli mielestäni aika itsekäs teko. Siitä keskustelu lähti...