vuosien varrella näitä puolisojaan pettäneitä miehiä, ja vaimoja. Kaikilla heillä on sama piirre pettämisessä, nimittäin kun on valmis pettämään yhden kanssa, niin pettää vähän päästä myös jonkun muun kanssa. Tai sitten kun ovat eronneet edellisestä puolisostaan niin vähän päästä petetään taas sitä uutta puolisoa.
Tässä ei ole mitään eroa onko henkilö mies, tai nainen, vaan jostain kumman syystä tutuu siltä, että näillä pettureilla on pettäminen jotenkin "veressä". Tuntuu siltä kuin mikään ei riitä vaan aina pitää hakea uusi petoskumppani.
Tässä ei ole mitään eroa onko henkilö mies, tai nainen, vaan jostain kumman syystä tutuu siltä, että näillä pettureilla on pettäminen jotenkin "veressä". Tuntuu siltä kuin mikään ei riitä vaan aina pitää hakea uusi petoskumppani.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Täällä toinen joka on huomannut aivan saman asian. Tätä ei tietysti voi yleistää kaikkiin, mutta suurimpaan osaan kyllä. On jännä, mitén nämä ns. uusiopuolisot ovat niin luottavaisia, etteivät usko kullanmurunsa ikinä pettävän heitä, vaikka tämä olisi entistä kumppania/kumppaneita pettänytkin. En tiedä miksi he kuvittelevat olevansa jotenkin niin erikoisia, että juuri he eivät tule petetyksi. Useimmat silti erehtyvät.
On myös koomista huomata, että entiset pettäjät eivät ollenkaan pidä siitä, jos tulevat itse petetyksi ja jätetyksi jossain vaiheessa. Päinvastoin, he kokevat saaneensa osakseen suurta vääryyttä. Eivätkä myös ne entiset kakkoset, jotka myöhemmin itse joutuvat petetyn puolison rooliin, pidä tilanteesta ollenkaan, vaan ovat erittäin loukkaantuneita ja tyrmistyneitä.
Johtopäätös: Ihminen sallii itselleen yhtä ja toista, mutta ei kuitenkaan samaa muille. Mistä se kertoo ? Jonkinlaisesta narsismistako ? No, sitähän on nykykulttuuri täynnä.
Puhutte pettämisen logiikasta pettämisen logiikan keinoin. Uskollisuus onkin sitten jo jotain aivan muuta.
Pettäjät murentavat luottamusta. Luottamus on sen verran vaikea juttu ansaita takaisin että onhan se käsittämätöntä, jos ihminen odottaa sokeasti uskollisuutta vasta, kun se itselle sopii. Tosin, jos sitten on uskollinen myös siitä aikaisemmasta pettämisestään ja pysyy uskollisena silloinkin kun koetellaan, niin aina se on hatunnoston arvoinen suoritus. Se tarkoittaa myöskin silloin kaikkia niitä juttuja, joita uskollisuuteen kuuluu. Valitettavasti kovin harva tuntuu tuohon vain kykenevän. Jos joku kuitenkin näkee uskollisuuden valon, hyvä niin.
Kukaan ei ole uskollinen, jos koetellaan tarpeeksi lujasti. Silloin kun koetellaan tarpeeksi lujaa, ei edes ajattele kieltäytymistä. On tekopyhää ja lapsellista kuvitella, ettei itse voisi koskaan ikinä missään tilanteessa olla uskoton.
Minä puolestani olen tehnyt hyvin paljon toisenlaisia havaintoja vuosien ajoilta. Uskottomuus on lyhyt, ohimenevä vaihe elämässä. Liittyen erilaisiin kriiseihin, etenkin umpikujaan parisuhteessa.
Siinä mistä sinä, karppa puhuit, on kysymys elämäntapauskottomuudesta: ei oikein tiedetä itsekään keitä ja millä tiellä ollaan.
Olen samaa mieltä toki lauraellinooran kanssa, että osa pettämisistä liittyy kriiseihin parisuhteessa, mutta siitä voi tulla ihmiselle myös luontainen tapa reagoida ongelmiin. Eli kun on kerran astunut pettämisen kynnyksen yli parisuhteen ollessa kriisissä, sen tekee helpommin myös seuraavan kriisin sattuessa. Ja näitä kriisitilanteitahan pitkässä parisuhteessa riittää. Ja jos mennään myöhemmin uuteen parisuhteen ja siinäkin tulee kriisi, ajaudutaan taas pettämisen tielle. En sano että kaikki ovat tällaisia, mutta valitettavan monet ovat. Vähän sama kun jotkut reagoi ongelmiin ratkeamalla juomaan, vaikkeivat jatkuvasti joisikaan.
Mutta sitten on sellaisiakin, jotka eivät periaattesta petä, vaikka vaikeaa olisikin.
"..ajaudutaan taas pettämisen tielle. En sano että kaikki ovat tällaisia, mutta valitettavan monet ovat."
Sanot "valitettavan monet ovat", miksi näin? Eihän ole sinun asiasi mitä muut ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä? Jokapäivä voisi valittaa ties kuinka monista asioista, jotka eivät ole mielestäsi kohdallaan. Koska et mitenkään pysty noihin asioihin vaikuttamaan, niin mitä niitä harmittelemaan? Maailma on sellainen kuin on, ihmiset tekevät ja toimivat kukin omalla tavallaan. Tämä olisi erittäin hyvä muistaa parisuhteessa.
Sanoin valitettavan monet siksi, että tällaiset tapaukset usein aiheuttavat mielipahaa ja tuskaa, jotka heiijastuvat myös ympäristöön. Lapsiiin, lapsenlapsiin, sukulaisiin. Pettämisen seurauksena voi olla myös masentuneisuutta, itsemurhia ja avioeroja, joilla on vaikutus myös yhteiskunnallisella tasolla. Eli kysymys ei sittenkään ole ihan yhdentekevästä asiasta. Emme kukaan ole täällä yksin, vaan olemme myös osa yhteisöä.
Olisiko oikein, jos heittäisimme luonnon suojelussakin hanskat tiskiin ja ajattelisimme, että mitäpä sitä harmittelemaan, kun ilmastonmuutos tulee kuitenkin eikä voi siihen vaikuttaa.
toki jokainen osa yhteisöä. Yhteisön jäsenten pitäisikin pyrkiä auttamaan toisia heitä kohdanneissa kriiseissä. Se ei kuitenkaan tapahdu päivittelemällä asioita, syyttämällä tai moralisoimalla. Tunteista ei voi puhua samoin kuin faktoista. Petetyllä ja pettäjällä on omat tunteensa, vaikka ne olisivat kammottavassa ristiriidassa keskenään. Ei silti voi sanoa kumman tunteet olisivat enemmän tai vähemmän oikein. On ihan normaalia tuntea mielipahaa. Ilman tuskaa, ei voi tuntea onneakaan.
Luonnonsuojelu on asia erikseen, vaikka siihenkin liittyy usein enemmän suuria tunteita kuin itse tekoja. Ilmastonmuutoksesta suorastaan vouhotetaan, sen uskottavuus vähenee, ihmiset turtuvat asiaan eikä siihen voida näin ollen vaikuttaa.
Ei olekaan kysymys syyttelystä tai moralisoinnista, vaan siitä että tulee uskaltaa sanoa suoraan tiettyjä tosiasioita. Esim. on uskallettava sanoa reilusti pettäjälle, että teostasi voi olla paljon huonoja seurauksia ja kannattaisiko sinun miettiä niitä. Jos joku käyttää väärin alkoholia, on hänellekin sanottava suoraan, että se on pahaksi sinulle. Tämä ei silti tarkoita, että mitenkään halveksisi ja katselisi alaspäin tätä alkoholin väärinkäyttäjää, vaan toista voi neuvoa myös kaikessa ystävyydessä. Sitähän varten ystävät ovat, että he myös joskus ravistelevat, kun itse on itselleen sokea. Meillä on kuitenkin kulttuurissa aika vahvoilla semmoinen asenne, ettei toisten asioihin saa sotkeentua. Ääritapauksissa se menee siihen, ettei edes väkivalta-ja insesti-tapauksiin puututa, kun "toisten asioihin ei saa puuttua". Kukaanhan ei halua tulla leimatuksi kyttääväksi naapuriksi tai moralistiksi, joten kukaan ei sano mitään. No, eihän toisten elämän jatkuva kyyläminen ja pahantahtoinen seuraaminen mitään tervettä olekaan, mutta jos toisaalta näet ystäväsi tekevän tyhmyyksiä, joita hän ehkä itsekin myöhemmin katuu, niin totta hitossa se kannattaa ottaa puheeksi sellaisessa ihan myönteisessä hengessä ja uskaltaa sanoa suoraan, että tiedätkös sinä Jäppinen mitä olet oikein tekemässä ? Jokainenhan me välillä tehdään väärin ja jos joku siitä suoraan meille sanoo, niin kukapa siitä niin tykkää. Ainahan sitä ottaa nokkiinsa, vaikka toinen tarkoittaakin hyvää. Ehkä sitten joskus myöhemmin niitä hyviä neuvoja sitten arvostaa.
voi sanoa ja puuttuakin läheisen toimintaan, jos siltä näyttää ja tuntuu. On hienoa, jos pystyy neuvomaan ja esittämään näkökantansa kaikessa ystävyydessä, olemaan halveksimatta ja katsomatta alaspäin. Mutta valitettavan moni ei tähän pysty :D.
henkilöiillä jotka pettivät oli kunnollinen aviomies/vaimo, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Tällä vaimolla oli juoppo mies, ja sinänsä en ihmettele vaikka pettikin tätä miestä. Mutta kaikilla muilla oli ns. kotiasiat kunnossa, ja pettämiselle ei olisi pitänyt olla mitään syytä.
Mutta kun jotkut ovat näköjään niin tyhmiä, että vaarantavat kaiken yhden pettämisen takia, ja sitten ne petoskumppanit eivät jää enää siihen yhteen vaan niitä tulee lisää.
Eräskin perheenäiti jolla oli kaikki asiat kunnossa, hyvä aviomies, kaksi ihanaa lasta, aloitti suhteen työkaveriinsa. Aikanaan aviomies sai asian selville, ja antoi vielä vaimolleen anteeksi, niin ei kestänyt kuin pari vuotta niin taas vaimo alkoi sivusuhteen nyt ihan eri miehen kanssa, ja sen jälkeen aviomies antoi lähtöpassit vaimolle. Menetti muuten tämä vaimo siinä sivussa lasten huoltajuuden, ja aviomiehestä tuli yh.
Siis enemmän kuin mielipuolista touhua tuolta naiselta. Nyt sitten poraa kun on ihan yksin, ja teki perheelleen noin katalan tempun. Ihmettelen, että miksi sitten vasta kadutaan ja porataan kun on jo paskat housuissa.
Yleisesti ylläpidetään sellaista myyttiä, ettei kukaan petä, jos omassa parisuhteessa on kaikki ok. Osassa tapauksista tämä pitää hyvinkin paikkansa, mutta ei läheskään kaikissa. Joillekin riittää pettämisen syyksi jo se, että oma vakituinen parisuhde on omasta mielestä liian tasainen ja arkinen ja uudesta suhteesta haetaan jännitystä elämään. Ongelmana näissä tapauksissa on tietysti se, että jossain vaiheessa se uusikin suhde menettää uutuudenviehätyksensä, joten on ihan luonnollinen seuraus, että pitää taas hakea uusi kumppani. Ja sitten on niitä, joita vain kiehtoo se kielletty hedelmä ja sen maistaminen. Mutta eiväthän ihmiset usein itsekään kunnolla tiedosta näitä motiiveitaan, paitsi ehkä vasta vuosien päästä niitä tarkemmin analysoituaan. Mutta siinä vaiheessa ollaankin jo voitu tehdä paljon hallaa itselle ja muille.
Ehkä se on vaan niin, että me kaikki ihmiset loppujen lopuksi ollaan aika itsekkäitä oman edun tavoittelijoita ja juuri siksi yhteiskunnissa on ollut olemassa tiettyjä moraalisääntöjä ja seksuaalitabuja, jotta ne edes jonkun verran hillitsisivät ihmisten itsekästä toimintaa. Nyt kun länsimaissa lähes kaikki seksuaalitabut ovat kaatuneet ja seksuaalimoraalista on tehty enemmän yksityisasia kuin yhteisön asia, niin seuraukset ovat myös sen mukaiset. Ihmiset seuraavat viettejään silloinkin, kun se ei ole pitkällä tähtäimellä itsellekään hyväksi. Itsensä toteuttaminen on korkein arvo, jopa vaikka muiden kustanuksella. Tämä nyt oli tietysti karkeaa yleistämistä, mutta jollain tasolla totta. Mutta toisaalta on niin, että eivät kaikki ihmiset kuitenkaan petä kumppaniaan, vaikka tilaisuuskin olisi. Se onkin mysteeri, miksi osa ihmisistä on yhä sellaisia, vaikka ympäristö antaa ihan toisenlaisia signaaleja.
sitä mieltä, ettei ihminen petäkään, jos suhteessa on kaikki ok. Tai edes jotain sinnepäin. Sensijaan monet eivät itsekään tiedä, ettei suhteessa ole kaikki hyvin eikä mitään edes sinnepäin. Etenkin naiset kuvittelevat, että jos mies ei juo eikä hakkaa, kaikki on hyvin. Nuo asiat ovat "vain" se perusta, jolle itse suhteen voi rakentaa. Monet miehet kuvittelevat aivan samoin olevansa hyviä aviomiehiä, elleivät he juo liioin eivätkä ole väkivaltaisia. Eli tältä pohjalta hyvä suhde on rakennettavissa, mutta se ei tarkoita, että suhteessa todellakaan kaikki olisi automaattisesti ok.
Kun ei tunne itseään eikä tiedä mitä haluaa, niin miten voi odottaa parisuhteessaan kaiken olevan hyvin? Ei se oikein riitä, että naapuri tai "karppa" pitää suhdetta hyvänä ja kelvollisena.
Valitettavasti on niitäkin, jotka pettävät, vaikka parisuhde olisi ok. Kun joillekin ihmisille ei vaan mikään riitä. Miten muuten on selitettävissä ne pettäjät, jotka kärähtäessään katuvat katkerasti ja anelevat puolisoltaan, ettei tämä vaan ottaisi eroa.
Ja toiseksi: Eihän mikään parisuhde ole täydellinen. Jokaisessa suhteessa on jossain vaiheessa ongelmia ja ristiriitoja, jotka hiertävät suhdetta. Se onkin sitten eri juttu, onko pettäminen rakentava tapa ratkaista parisuhteen ongelmia.
voivat näyttää olevan kunnossa, mutta eivät sitä pohjimmiltaan olekaan. Ei toisten ihmisten välisistä suhteista voi tietää. Myös parisuhteen toisen osapuolen mielestä voi "kaikki olla kunnossa", mutta toisen mielestä ei.
Merkillepantavaa on myös, että usein tuolla "kaikki kunnossa" sanonnalla yritetään välttää tosiasioiden kohtaamista. Eli sitä, ettei kaikki olekaan hyvin ja oikein päin. Kun sanoo kaiken olevan ok, ei tarvitse itse muuttaa toimintaansa. Voi luistaa itselle epämiellyttävistä asioista.
Jos kumppani pettää, suhde ei ole kunnossa. Tai suhteen jommallakummalla osapuolella tai molemmilla osapuolilla on eriasteisia ihmissuhderiippuvuuksia. Hyvin pitkään (ehkä läpi elämän) jatkuvat rinnakkaissuhteet ja syrjähypyt ovat usein juuri näitä, vaikeita riippuvuuksia, joista irtaannutaan vain pakon edessä. Tottakai se itkettää.
ei koskaan ratkaista parisuhteen ongelmia. Kuka on keksinyt tämän järjettömän lauseen?
Pettäminen on normaalisti oire siitä, ettei parisuhteessa ole kaikki kohdallaan. Monissa suhteissa ei päästä edes keskustelun alkuun ennenkuin tapahtuu jotain radikaalia. Tai sitten ei osata erota samasta syystä. Tosin joillekin on se ja sama, onko kumppani uskollinen vai ei, joten tässäkään asiassa ei ole yhtä ainoaa oikeaa toimintamallia.
Mikäli pettäjällä on aivan pakonomainen tarve hakeutua aina uusiin suhteisiin, hän on riippuvainen niistä eikä se johdu parisuhteesta. On aivan sama kenen kanssa hän on parisuhteessa, hän tarvitsee lisää suhteita. Kuten kaikki varmaan tiedämme, on eri riippuvuuksista todella vaikea päästä eroon.
Sehän se varmasti parisuhteissa ongelmana onkin, että ihmiset määrittelevät hyvän parisuhteen eri tavalla. Joku voi olla tyytyväinen vähempään ja osaa iloita pienistäkin asioista ja toiset taas odottavat parisuhteeltaan niin paljon, etteivät voi koskaan olla tyytyväisiä. Aina jotain puuttuu. Se on myös asennekysymys.
Toisaalta sitä täydellistä parisuhdetta ei yksinkertaisesti ole olemassa. Jokaisessa suhteessa on omat kipupisteensä. Ja siinä asiassa ei välttämättä se kumppanin vaihto auta, kun seuraavassakin suhteessa tulee luultavasti ilmenemään ongelmia ennemmin tai myöhemmin. On epärealistista edes odottaa, että pitkässä parisuhteessa menisi aina hyvin. Se, miten ihminen niihin parisuhteen ongelmiin reagoi, onkin sitten jo yksilöllistä. Joku reagoi pettämällä, joku toinen taas ei. Eli kysymys jälleen kuuluu, että onko pettäminen rakentava tapa hoitaa parisuhteen ongelmia ?
toimit itse, luonnonsuojelun hyväksi? Enkä tarkoita nyt pelkkiä sanoja?
Et voi elää toisten ihmisten elämää. Etkä näe kaikkea mitä 4. seinän sisällä tapahtuu. Usein pahoinpitelyä, kiristämistä jne... Kunnes toinen luovuttaa. Jotenka pyydän, kirjoittaisitko vain omista kokemuksistasi?
omasta elämästäni. :) Olen asunut nyt nykyisen kihlattuni kanssa 4. kuukautta. Olemme harrastaneet seksiä heinäkuussa. :) Miettikääpäpä sitä, tarvitseeko normaali nainen seksiä?
Avomieheni on leski. Itseäni vanhempi.
ja miten tohon tilanteeseen muka auttaa pettäminen ? jos toinen hakkaa ja kiristää, niin sillonhan pitää hakea eroa eikä jäädä tuleen makamaan.
ei voi hoitaa - edelleenkään - parisuhteen ongelmia. Uskottomuus on oire - ei suinkaan parannuskeino.
Tiedätkö, että monissa parisuhteissa keskustelu ei suju, on ikäänkuin krooninen pattitilanne eikä koskaan mene hyvin? Ollaan ja möllötetään eikä se aina riitä molemmille. Tällaisessa pinteessä auttaa vain radikaali toiminta, joka herättää ihmiset toimimaan! Uskottomuus ei ole ainoa herätyskello, mutta kenties yleisin rankimmista.
asia parane pettämällä, vaan kehittämällä omia puhumisen taitoja. Uskottomuudelle on aina muita rakentavia vaihtoehtoja: pettäminen on aina surkea ja pelkurimainen keino, joka kertoo tosi paljon pettäjän sielunmaisemasta, lapsuudenkokemuksista ja kehittymättömyydestä:)
kommunikaatiossa, ainakin pettäjällä. Kannattaa hakea ajoissa apua, jos ei osaa kommunikoida toiselle aitoja ajatuksiaan ja tunteitaan. Terapia auttaa muihinkin ihmissuhteisiin.
Pettämällä ei koskaan ratkaista parisuhteen ongelmia - lauseen lähde on Väestöliiton sivut. Oletko sinä parempi asiantuntija kuin kokeneet perheterapeutit - Sheena, Tiina, Lauraellinoora, Essi vai kuka oletkaan?
siitä, että pettäjällä on pahoja ongelmia. Usein syynä ovat lapsuudenkokemukset ja kehittymätön persoonallisuus. Pettäjä ei ole valmis aikuiseen parisuhteeseen, vaan on jäänyt lapsen tasolle ja toteuttaa vain omia itsekkäitä narsistisia tarpeitaan piittamatta vähääkään toisista ihmisistä. Pettäjän empatiakyvyssä on usein tosi pahoja puutteita ja moni pettäjä olisi pitkäkestoisen terapian tarpeessa.
Väitätkö todella, että parisuhteessa vain toisen pitää osata kommunikoida? Ja petetyllä ei voi olla traagisia sielunmaisemia lapsuudesta lähtien eikä hän voi olla kehittymätön? Kaikkea sitä kuulee ihmisten luulevan. Elämä ei ole mustavalkoista. Jokaisessa, sinussakin, "tiinaellinooralle" on hyvin ikäviä piirteitä, joskin myös mukavia.
halusit tai et, se kertoo ihmisen kypsyyden asteesta. On niin monia muita rakentavia tapoja, joita voi käyttää asioiden selvittelyyn. Pettäjä on pattitilanteessa: jos sanoo pettämisen syyksi huonon parisuhteen, kertoo omasta keinottomuudesta luoda toimiva parisuhde. Ainoa joka tilannettaa voi muuttaa, on pettäjä itse. Jos syyttää omasta pettämisestä petettyä, on vielä kypsymättömämpi. Aikuinen ihminen tekee itse valintansa ja on vain itse vastuussa niistä. Petetty ei voi olla vastuussa tapahtumista, joissa ei ole edes osallisena. Pettäjä on hyvin keinoton, jos ei näe muita vaihtoehtoja kuin pettämisen ja usein taustalla vaikuttavat pettäjän omat selvittämättömät kokemukset. Enhän toki väittänyt, että petetty ei voisi olla kehittymätön tai että petetyllä ei voisi olla traagisia lapsuusmuistoja. Tietysti voi, mutta pettäjän täytyy katsoa ensisijaisesti peiliin. Syy pettämiseen löytyy aina pettäjästä: pettäjä on siitä yksin vastuussa aivan kuin kaikesta muustakin mitä tekee, jos kyseessä on aikuinen ihminen, ei holhouksen alla oleva.
täysin hukassa ja kypsymätön tajuamaan asiaa. Lisäksi lapsellinen kuvitellessasi kaikkien olevan parisuhteessa vain sellaisen rakkauden vuoksi, jonka sinä hyväksyt. Täysin naurettava kuvitelma. Parisuhteessa voidaan olla vaikka vihattaisiin toisia tai oltaisiin täysin välinpitämättömiä. Siinä voidaan olla möllöttää eikä kummankaan ole koskaan pakko katsoa peiliin, ellei siltä tunnu. Kenenkään ei ole pakko olla liitossa, ei uskottoman eikä uskollisen kanssa.
Ihminen on hölmö, jos kuvittelee puolisonsa yksin luovan toimivan parisuhteen. Toimiva parisuhde toimii molemmin päin.
Mitä sinä tiedät "muiden kotiasioista"? Tuskimpa vain totuutta.
Se miltä asiat näyttävät ei ole välttämättä totuus.
Huoltajuutta ei nainen sossu-suomessa menetä. Narkkari/juoppo tai muuten lasten huoltajaksi kykenemätön nainen voi menettää huoltajuuden. Pettäjyys ei tee naisesta kelvotonta huoltajaksi. Miehestä tulee normaalitapauksessa huoltaja vain kun nainen haluaa itse luovuttaa huoltajuuden miehelle.
Käytätkö samanlaista toista osapuolta halventavaa tapaa kaikessa viestinnässäsi? Eipä ihme, jos olet ajautunut pettämään. Jos on parisuhteessa vihan vuoksi, tarvitsee todella paljon apua omien selvittämättömien asioiden käsittelyyn. Jos vain olla möllöttää eikä osaa muuttaa tilannetta, tarvitsee apua, kun on itse keinoton muuttamaan tilannetta ja omat vuorovaikutustaidot ovat jääneet lapsuudessa niin puutteellisiksi. Silloinkin syy ja vastuu löytyy peilistä. Jos uskoton kuvittelee, että vain petetty on vastuussa uskottomuudesta ja parisuhteesta, ei halua nähdä omaa osuuttaan. Lainatakseni omia sanojasi: "ihminen on hölmö, jos kuvittelee puolisonsa luovan yksin toimivan parisuhteen ja petetyn olevan vastuussa pettäjän käytöksestä."
Yritä edes ymmärtää, että kaikki maailman vika ja paha ei ole esimerkiksi minussa. Vuorovaikutusta ei synny yksin. Ei koskaan. Siihen tarvitaan kaksi. Kenenkään toisen vuorovaikutustaitoja ei voi parantaa eikä ne parane, ellei ihminen itse tahdo tehdä ja tee niille jotain.
En ole sanonut, että vain petetty on vastuussa uskottomuudesta. Mistä sellaista sait edes päähäsi? Petetty on kuitenkin usein jo pitkään ennen puolisonsa pettämistä paennut vastuuta eikä ole halunnut nähdä omaa osuuttaan suhteessa.
Suhde on kehityskelpoinen ellei tarvitse alvariinsa miettiä miten sanansa asettelisi ja ne menevät siitä huolimatta perille. Miten sinä selität tämän? Jos vuorovaikutustaitoni ovat ikävän surkeat, niin miksi ne toimivat erinomaisesti monien muiden ihmisten kanssa?
Melko usein ihmiset alkavat parisuhteessa ns. selvitellä välejään, mutta eivät pääse tilanteesta pidemmälle vuosikausiin. Tilanne päinvastoin pahenee ja pari erkaantuu lopullisesti toisistaan, vaikka käydään terapiassakin. Ajoittain tai kaikenaikaa saattaa olla pettämistä, vihaa, välinpitämättömyyttä, tuskallisia riitoja (jopa väkivaltaa) ja vasta sen jälkeen erotaan. Kaikki ihmiset eivät sinunlaillasi ole kiinnostuneita rakentavasta viestinnästä, vaan elämästä itsestään.
Ehkä oman lapsuudenkotisi vuorovaikutustaidot ovat olleet liian hyvät... Silloin nimittäin voi erehtyä uskomaan, että viestintää on suhteessa aina 50/50, kaiken voi selvittää ja päämäärään/lopputulokseen/kompromissiin päästään aina rakentavasti keskustelemalla. Älä unta nää.
"Petetty on kuitenkin usein jo pitkään ennen puolisonsa pettämistä paennut vastuuta eikä ole halunnut nähdä omaa osuuttaan suhteessa."
Ja mistähän olet napannut tämän "viisauden", jota toistelet kaikissa viesteissäsi, TiinaSheenaOonaEllinoora? Jos petetty on sitoutunut suhteeseensa, miten se on vastuunpakoilua? Eiköhän se pettäjä kuitenkin pakene vastuuta toiseen suhteeseen ja mielellään vastuuttaa petetyn omasta pettämisestään. Jos pettäjä kokee, että petetty ei halua nähdä omaa osuuttaan suhteessa, niin rakentavaa on nostaa silloin kissa pöydälle ja mennä perheterapeutin johdolla keskustelemaan omista tuntemuksista, jos ei muuten siihen pysty ja pelkää aitojen tunteiden ja ajatusten näyttämistä.
Tuot usein esille vuoravaikutustaitosi, mutta ei niistä kyllä tällä palstalla näy jälkeäkään. Eikö olisi parempi, että kehut tulisivat muista kuin omista kirjoituksistasi? Nyt tuntuu, että sinun täytyy defensiivisesti esitellä omia taitojasi, vaikka niistä ei ole mitään todisteita. Esimerkiksi nimimerkki Mummomuori pystyy rakentavaan vuorovaikutukseen, sinä et. Sinun kirjoituksesi ovat enemmänkin puolustelua ja syyllisyyden välttelyä ja luulisin, että sinun perimmäinen ongelmasi on se, että et pysty näkemään omaa pahuuttasi ja hyväksymään sitä, että olet yhtä raadollinen ihminen kuin muut ja vahingoitit pettämiselläsi syvästi ex-kumppaniasi. Pettäminen on vahingollista samasta syystä kuin perheen sisäinen insesti: rakas ihminen tekee sinulle pahaa ja pettää luottamuksesi. Se vahingoittaa toista ihmistä syvästi eikä sille ole mitään puolustelua.
Rakentava viestintä ja elämä eivät ole millään lailla toisensa poissulkevia, vaikka vihjaatkin halventavasti, että minä en olisi kiinnostunut elämästä. Oletko miettinyt, miksi haluat vahingoittaa ja tuhota toisen ihmisen itsetuntoa? Onko kyseessä sama persoonallisuutesi piirre, joka saa sinut pettämään ilman omaatuntoa?
uskottomuus on joidenkin ihmisten elämäntapa. Mutta miksi sitä pitäisi siunailla? Jokaisella on tiensä kuljettavanaan.
En minäkään ole kuullut kenenkään ratkovan parisuhdeongelmia pettämisellä. Petetyt vain luulevat niin, en tiedä miksi. Selittäisikö joku?
Tosin parisuhteen ongelmia ei voi aina ratkaista mitenkään. Läheskään aina. Siitä uskottomuus suurelta osin johtuu. Usein liitossa ollaan taloudellista yms. syistä. Molemmilla on oma elämä. Herää vaan kysymys, voiko enää puhua uskottomuudestakaan. Miten voi olla uskoton, ellei kumpikaan välitä toisestaan nimenomaan kumppanina?
"Pettäminen on vahingollista samasta syystä kuin perheen sisäinen insesti: rakas ihminen tekee sinulle pahaa ja pettää luottamuksesi. Se vahingoittaa toista ihmistä syvästi eikä sille ole mitään puolustelua."
Pettäminen ei vahingoita syvästi, paitsi sellaisissa, joissa petetyltä puuttuu itsetunto. Onko se pettäjän vika? Erityisesti minua ihmetyttää lauseesi "rakas ihminen tekee sinulle pahaa". Harva nimittäin pettää vain tehdäkseen pahaa toiselle, vieläpä rakkaalle ihmiselle.
Mikäli "rakkaani" pettäisi minua, tekisin asiasta tilannearvion, johon vaikuttaisi monenmoiset asia. Näiden perusteella päättäisin, onko "rakkaani" minulle oikeasti rakas vai luulenko vain rakastavani häntä. Rakastaa ja olla parisuhteessa on kuitenkin kaksi täysin eri asiaa.
sitä mieltä, että yksin voi ratkaista parisuhteen ongelmat? Ettei petetyllä ole osaa ja arpaa siinä haluaako hän edes ymmärtää toista?
Taidat tietää todellisista ihmisten välisistä suhteista melkoisen niukasti. Muuten ymmärtäisit, että jos toinen ei halua ymmärtää sinua, hän ei ymmärrä. Et voi sille asialle mitään eikä riipu vuorovaikutustaidoistasi.
Millä tahansa terapialla on mahdollisuus toimia vain, jos todella haluaa muutosta. Pelkkä tahtokaan ei aina riitä ongelmien ratkaisuun, jos yhteisymmärrys on kateissa.
on paitsi pettäjän ongelmat, myös petetyn ongelmat. Asiat voivat parantua ja ratkaisu ongelmiin saattaa löytyä, jos molemmat käsittävät toiselle vaikean ongelman molempien yhteiseksi ongelmaksi.
tietää, ettei parisuhde parane pettämällä. Usein hän tietää, ettei sitä auta enää mikään muukaan, kaikki on kokeiltu mikä on kokeiltavissa.
Miksi vain pettäjän pitäisi keksiä rakentavia keinoja parisuhteen parantamiseksi? Pettäjä ei myöskään ole yksin vastuussa suhteesta ja sen olemassaolosta. Petetty voi ottaa hatkat ja lähteä suhteesta niin halutessaan.
Jotkut täällä valittavat, etteivät muut osaa rakastaa "oikeasti".
Eivätkö he mitenkään pysty ymmärtämään, että suurin osa ihmisistä toivookin, ettei puoliso rakasta heitä "oikeasti". Eli kyttää, vahdi, palvo, aseta jalustalle, etsi virheitä, syytä niistä, jakele tuomioita, ole hankala, oikullinen, vaadi sitä sun tätä, jne.? Kaiken tämän skeidan jälkeen he tokaisevat kumppanilleen "et pysty rakastamaan minua oikeasti". Naurettavaa.
Kas kun minulla ei ole tuollaista kokemusta lainkaan, vaikka yhtä aviomiestä petinkin. Petin, koska rakastuin toiseen aivan järjettömästi. Sen toisen kanssa olen ollut kohta kaksikymmentä vuotta, eikä ole tullut vielä mieleen pettää. Minulle riittää yksi mies, kunhan se on se oikea.
Entäs jos tämä nykyinen miehesi rakastuu kiihkeästi toiseen naiseen ja pettää vuorostaan sinua ?
itse oon vasta 19-vuotias nuori nainen ja mulla ei vielä ole poikaystävää ollut vaikka kovasti haluaisin. oon sydämessäni tehnyt päätöksen että sitten kun lopulta tää mun odotus palkitaan ja löydän sen ihanan miehen jonka kanssa haluan elämäni jakaa, en I-K-I-N-Ä lähde pilaan suhdetta pettämisellä. jos tulee ongelmia niin ne on kyettävä puhumalla selvittämään eikä mennä hakeen lohtua aidan takaa. Jos on niin että solmut vaan ei aukea vaikka kuinka yrittäis, niin sitten voi tulla se eroaminen kysymykseen, mutta ei niin että eka murskataan oman kumppanin sisin menemällä vieraisiin.
nyt joku voi sanoo mulle että "helppo sanoa kun et viä parisuhteessa elämisestä mitään tiä ym." mutta sen tiän että mulla on peruskunnioitus jokaista ihmistä kohtaan ja tästä syystä en kuuna päivänä pystyis tuottaan sellasta pettämisestä aiheutuvaa kipua ja tuskaa varsinkaan omalle rakkaalleni.
Ihan hyvillä linjoilla olet. Varmasti moni voi nyt ajatella, että noin nuorena ja kokemattomana on helppoa sanoa noin, mutta kypsyys ei ole iästä kiinni. Kyllä monet ihmiset, joilla on ollut tietyt ihanteet ja periaatteet jo nuorena, säilyttävät ne vielä vanhempanakin. Sitten tietysti on niitäkin, jotka eivät pystykään elämään omien ihanteidensa mukaisesti, mutta osa pystyy. Riippuu henkilöstä.
Ikähän ei ole mikään kypsyyden tae todellakaan. Joku 20-vuotias voi hyvin olla erittäin vastuuntuntoinen ja empaattinen ja vastaavasti joku 30-vuotias on jämähtänyt teini-ikäisen tasolle arvoiltaan ja asenteiltaan. Meitä on moneen junaan. Onnea vaan sinulle ja toivon sydämmestäni, että pysyt jatkossakin lujana periaatteillesi. Näin säästyt monilta turhilta ongelmilta.
Arvaa vaan kuinka moni on (etenkin sinun iässäsi) sanonut tuon saman "en I-K-I-N-Ä lähde pilaan suhdetta pettämisellä"? Kun ei yksinkertaisesti voi tietää mitä suhde tuo tullessaan ja vie mennessään. Lähes aina suhteessa on todella pahoja ongelmia siinä vaiheessa, kun toinen lähtee vieraisiin eikä mitään suhdetta yksin voi pilata.
niin ne ratkotaan puhumalla tai eroamalla - ei siihen petosta tarvita. Kyllä tuon voi ojo nuorena ymmärtää ja päättää.
sen, että jos puoliso pettää? Mitä ihmettä? Ajatteletteko noin musta-valkoisesti?
Jätkät pettää helpommin kuin tyttö! Tämä on niiiiin nähty, ja koettu!
Aloituksessahan oli kyse siitä, että pettureilla on pettäminen jotenkin veressä eikä mikään ei riitä vaan aina pitää hakea uusi petoskumppani.
Jos kuitenkin niin kävisi, että mieheni rakastuisi oikeasti toiseen, niin minkä minä sille voisin? En minäkään voinut aikoinaan rakastumiselleni yhtään mitään, avioliittoni oli loppu muutamassa viikossa.
yksinkertainen kaavasi ei toimi elävässä elämässä. Uskottomuutta on aina ollut ja aina tulee olemaan. Myös niiden keskuudessa, jotka ovat visusti ja varmasti päättäneet olla uskollisia. Suhteen ongelmia ei useinkaan saada ratkottua puhumalla eikä kumpikaan ole heti valmis eroon.
He ajatteltevat niin, että uskottomuus saatika petos tulee kyseeseen vasta, kun parisuhde voi todella huonosti, mikä tarkoittaa sitä, että se ei enää ole pelastettavissa. Tällöin ero on joka tapauksessa edessä ja sen voi tehdä toiselle heti selväksi ennen kuin uskottomuus saatika petos realisoituu. Toki ero on varmemmin edessä mikäli u saatika p toteutuu. Ihmiset eivät ole näissä asioissa samanlaisia. Noin puolet naisista pettää, toinen puoli ei.
Usein ihminen oppii vasta, kun saa maistaa omaa lääkettään! Pettäminen kertoo siitä, että ihmisellä ei ole minkäänlaista empatiakykyä eikä kykyä aitoon rakkauteen!
ero ei realisoidu aikoihin toisen uskottomuudesta huolimatta. Kaikki eivät toimi saman kaavan mukaan.
jos niin kävisi, niin sille en voisi mitään. Niin ei kuitenkaan ole käynyt vielä kahteenkymmeneen vuoteen, että mieheni olisi minua toiseen vaihtamassa. Sinun kyökkipsykologiasi mukaan en olisi kykenevä aitoon rakkauteen, mutta kyllä minä aidosti toiseen vaan rakastuin. Eihän minun muuten olisi tarvinnut entistä miestäni jättääkään. Mitä sinä hyötyisit siitä, että minun kävisi samoin? En rakastunut toiseen tarkoituksella enkä syöksynyt hänen kanssaan samantien sankyyn.
kovasti, jos asiasi ovat "noin" hyvin, miksi vakuuttelet sitä täällä.. Vai kaihertaako epäilys kuitenkin..
pystyit kohtelemaan ex-miestäsi täysin rakkaudettomasti? Eikö puoliso ole oikeutettu ihmisarvoiseen kohteluun?
"tarkoituksella" tekee sinusta yhtään parempaa ihmistä? Eikö kaikkia ihmisiä pitäisi kohdella rakkaudellisesti ja kunnioittavasti? Miksi ex-miehesi olisi poikkeus?
Kaikki eivät toimi saman kaavan mukaan. Nuori nainen voi ymmärtää ja päättää toimia sen yhden kaavan (eivät petä yms.) mukaan, kun taas toiset toimivat sen toisen kaavan (pettävät yms.) mukaan.
mutta edelleenkin alunperinhän oli kyse siitä, että pettäjä toistaa itseään ja pettää seuraavassakin suhteessa. En ole pettänyt, teorianne ei toimi. Rakastuin toiseen, olisiko minun siitä huolimatta pitänyt jatkaa avioliitossani miehen kanssa, jota en enää rakastanut. Miehen kanssa, jonka kanssa en voinut nukkua edes samassa sängyssä. Toki voitte aivan kaikessa rauhassa arvostella minun tekemisiäni, päivitellä pahuuttani ja tuntea suurta ylemmyyttä ja omahyväisyyttä omasta suuresta sielustanne, joka rakastaa aina ja ikuisesti vain yhtä ihmistä ja vaikka ei rakastaisikaan niin kyllä sitä nyt ihmisyyden nimissä sille kerran valitulle ihmiselle yksi elämä voidaan uhrata.
kunhan opetat lapsillesikin, että "rakkaudet ja liitot tulevat ja menevät - aikansa kutakin; poikkeuksia on, mutta luultavasti ei sinun kohdallasi."
eli se lapsikortti. Lapseni ovat jo ihan itse saaneet kokea sen kun miehellä/naisella on toinen ja kuinka rakkeudet tulevat ja menevät. Ja sillekään minä en voinut yhtään mitään.
Kyseessä oli siis aivan jokin muu kuin kypsä oikea rakkaus. Kyse oli sinusta ja sinun rakkaudettomuudestasi ja vaurioituneisuudestasi, ei ex-puolisostasi.
Millä mittaat sen kypsän oikean rakkauden?
Voi olla myös niin, että toinen on oikeasti ja aidosti rakastanut. Voi olla niin, että vastapuoli on vaikkapa tunnevammainen niin, ettei tunnista omia tunteitaan vaan peilaa rakastuneen tunteet takaisin. Niin kauan kaikki on hyvin, kun rakastunut rakastaa. Mutta ennen pitkää huomaa, ettei 'tunnevammaisen' tunteet olekaan aitoja vaan peilattuja, mistä se rakastunut silloin sen rakkautensa ammentaa, kun vastineeksi ei tulekaan mitään?
Tällaisiakin ihmisiä on.
kylläpä täällä jaksetaan jankuttaa minun surkeudestani, vaurioituneisuudestani ja kyvyttömyydestäni rakastaa. Varmasti nyt kaikki tunnette olevanne NIIIIN paljon parempia ihmisiä kuin minä, joka onneton aivokääpiö kaksikymmentä vuotta sitten otin ja jätin mieheni ja kymmenen vuoden suhteen, kun rakastuin toiseen ja vieläpä paljon parempaan.
Kovinpa olette kärkkäitä tuomitsemaan minut pikkuvanhoilla ja näsäviisailla sanakäänteillänne. En ole puolustanut itseäni millään tavalla tai kertonut sanaakaan mahdollista ex-mieheni ei-niin-hyvistä puolista, mutta sehän ei teitä kiinnostakaan. Teitä kiinnostaa vain se, että minä huorana saan kuulla kunniani ja te saatte tuntea omaa pikku ylemmyyttänne, koska te olette niin hyviä ihmisiä.
täynnä halveksuntaa ex-miestäsi kohtaan. Projisoit omat huonommuudentunteesi ex-mieheesi ja oikeutat pettämisesi miehesi "huonoudella". Eiköhän ex-miehesi ole ansainnut ihmisarvon ja kunnioituksen aivan kuin kaikki muut ihmisetkin, myös se uusi "parempi" miehesi. Haluaisitko, että sinua kohdeltaisiin samoin kuin kohtelit ex-miestäsi? Haluisitko, että uusi miehesi sanoisi, että vaihdoin sinut "parempaan", koska olit niin "huono"? Katso peiliin!
oli tarkoituskin eli siihen viittaukseen uuden miehen paremmuudesta. Siihen yhteen ainoaan sanaan ja siitähän vedit sitten johtopäätökset että kirjoitukseni on täynnä halveksuntaa ex-miestäni kohtaan. Et näe metsää puilta, vaan jankutat kuin pikkulapsi minun huonouttani. Takerrut jokaiseen oljenkorteen, joka kertoisi minun - miehensä jättäneen naisen - kusipäisyydestä. Kirjoitatpa tai ajatteletpa aivan mitä tahansa, minä tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Voit jankuttaa edelleen aivan rauhassa yksisillmäistä mielipidettäsi ja katsoa maailmaa vain sen yhdeltä syrjältä, jos se tekee sinusta paremman ihmisen.
Jätit vastaamatta esittämääni kysymykseen: miltä sinusta tuntuisi, jos uusi miehesi sanoisi, että vaihtaa sinut "parempaan", koska olet "huono"? Eikö se ole todella julmaa toisen ihmisen mitätöintiä?
mahdoin sanoa ex-miehelleni, että hän on huonompi kuin uusi? En sitten niin missään, vaikka sanoinkin tässä keskustelussa rakastuneeni parempaan mieheen. Josta sinä taas vaihteeksi vedit herneen nenään.
Ja jos uusi mieheni sanoisi minulle vaihtavansa uuteen, koska minä olen niin huono, niin EDELLEEN minkä minä sille voisin? Miltäkö tuntuisi? En juurikaan välitä siitä mitä ihmiset minusta puhuvat, joten ei tultuisi miltään. Minä kun tiedän olevani tarpeeksi hyvä. Seuraavaksi voitkin sitten jankuttaa minun itsekeskeisyydestäni plaa plaa plaa.
on kuule niin, että jokainen rakastaa omalla tavallaan. Jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä rakkaudesta eikä mikään niistä ole sen parempi kuin toinen.
kuvitella "Haloo":n parisuhteessa... Hän ei ole koskaan väärässä ja hänen rakkautensa on aina parempaa kuin mitä mies hänelle ikinä voi tarjota. On siinä miehellä kestämistä.
komppaa sua. Olen joutunut petetyksi, että ollut pettäjä. Mutta en omalle kumppanille, vaan toinen on ollutkin varattu. Varatut osaavat aikansa pelata, mutta kun toinen alkaa huomata, häipyy äijä kuvioista.
Yksi juttu on selvä, tyyppi seuraa puhelintaan koko ajan. Jos valo syttyy, tulee asiaa kauppaan.
Koneella vierähtelee tunteja, vaihtoehtoisesti on pakko mennä jelppiin kaveria auton yms. laitteen kanssa. Vaatii tietysti parhaimman partavveden tuoksun.
Tuossa vain pieni ote.
"Arvaa vaan kuinka moni on (etenkin sinun iässäsi) sanonut tuon saman "en I-K-I-N-Ä lähde pilaan suhdetta pettämisellä"? Kun ei yksinkertaisesti voi tietää mitä suhde tuo tullessaan ja vie mennessään."
Niin, just sun kaltaisille pessimisteille on varmaan vaikea käsittää että maailmasta todella voi löytyä ihmisiä jotka on sanojensa mittaisia. mulle lupaukset ei koskaan oo ollu mitään sanahelinää vaan todella tarkotan sitä mitä sanon. et tunne mua, mutta oon aikamoinen jääräpää pitään periaatteistani kiinni.
Oikein, Nadja. Älä anna ympäristön pessimismin nujertaa itseäsi. Moni nuorikin ihminen on yllättävän kypsä ja vastuullinen. Aina tietysti löytyy ihmisiä, jotka elämän koettelemuksissa luopuvat periaatteistaan, mutta eivät suinkaan kaikki.
Muistan erään nuoren miehen, joka 18-vuotiaana sanoi, ettei tule koskaan käyttämään alkoholia. No hänelle tietysti naureskeltiin ja häntä vähäteltiin ja monet sanoivat, että kyllä kun ikää ja elämän huolia tulee lisää niin kyllä se viina alkaa maistua hänellekin. Nyt tämä nuori mies on 36-vuotias ja on edelleen täysin raitis. Ja nyt näitä naureskelijoita nolottaa.
Olen läpikäynyt 2. avioeroa. En ole mikään teini enää. Elämänkokemusta on tullut välillä ihan liikaakin, on tarvinnut aikaa sulatella. Niin, ja minun vanhin lapseni lienee olevan ikäisesi. :)
Hymyilen, läpi kyynelten.
haettu tuo vertauksesi sikäli, että nuori mies on yksin päätöstänsä toteuttamassa... Toisin on parisuhteessa: vaikka miten olet täynnä periaateita ja jaloja ajatuksia, saatat silti joutua kohtaamaan pettämisen, jos kumppanisi on eri linjoilla. Ei se sinua pettämään saa - mutta pudottaa kyllä ne ehdottomuuden vaalean punaiset lasit silmiltä. Maailma on karu paikka.
suoraa kaavaa ole, mutta osa on totta. Jos tuota pettämistä ei koskaan puida kunnolla, eli niitä todellisia syitä siihen, ihmisellä on tapana toistaa itseään.
Sanotaan että ihminen vie itsensä aina sitä ongelmaa kohti, joka hänen pitäisi osata ratkaista. Paremmin sanottuna hän etsii kasvunpaikkoja itselleen. Hän toistaa tuota tilannetta niin kauan kunnes löytää sen ratkaisun. Ellei hän koskaan pysähdy ajattelemaan, analysoimaan tai edes pohtimaan mahdollisuutta kokeilla muita keinoja, hän on kuin yöperhonen joka pakonomaisesti lentää kohti tulta, kunnes tuhoutuu.
Se että yhä uudelleen sortuu pettämään, voi johtua monesta syystä. Yksi minkä itse olen havainnut nuorilla, on pelko. Ei uskalleta solmia ylipäätään liian ”läheisiä” suhteita toiseen sukupuoleen. On helpompaa, kun toinen on ”hullaantunut” tai ”rakastunut” ja huumaantua siitä kuin itse mennä toisen lähelle ja rakastaa häntä. Odotukset suhteelta ovat vääristyneet, eli odotetaan tuon suhteen ”parantavan” sen pahan olon tuovan onnellisuutta, jonka merkkinä pidetään joko huumaantumista tai kiimaisuutta. Kun nuo odotukset eivät toteudu, niitä aletaan etsiä uudesta partnerista.
Se täytyy myöntää, että moni etsii elämänsisältöä näistä seksiseikkaluista, joten kuka sitä nyt näin ”isoa” asiaa unohtaisi muissakaan suhteissa? Sinänsä syyssä ei ole mitään vikaa, vaan menetelmässä.
Ihmiset addiktoituvat mitä ihmeellisimpiin asioihin. Kyse on syvemmästä ongelmasta kuin pelkästään pettämisestä. Kun yksi riippuvuus poistuu, astuu usein tilalle toinen, harvoin tästä kierteestä pääsee irti omin avuin.
Ei siis mikään ihme että sen haluaa selittää jollain ”verissä” olemisella. Kun vieressä olija seuraa tällaista jatkuvaa pään seinään lyömistä, ei siinä jaksa nähdä järjen häivää. Hän voi jopa neuvoa, kuinka em. henkilö voisi päästä paremmin siihen tavoitteeseen, mihin pyrkii, mutta päänhakkaajalla on vain niin kiire löytää uusia seiniä, jos vaikka niiden kohdalla onnistuisikin. Mitäpä siinä sitten voi, kuin vain antaa hänen mennä?
Mutta totuuden nimessä on sanottava, että on niitäkin jotka havahtuvat ja muuttavat käyttäytymistään. Alkavat kuunnella itseään ja opettelemaan uusia tapoja.
taas yleistetään, uskon vakaasti, että joku kuitenkin oppii virheitään. Asian ydin on kuitenkin siinä, että pettäminen pitää käydä läpi niin perusteellisesti ja sitten aloittaaikään kuin uusi elämä.
En tiedä sitten, meidän tapauksessa, on yli vuosi tapeltu, riidelty, käyty ammattiauttajan tykönä, itketty, halattu ja uskottu, että selvitään. Helvetillistä aikaa on ollut, että kyllä täytyy sanoa, että mies on ymmärrystä vailla oleva ihminen, jos uusii tekonsa... On ollut sen verran kovaa molemmille tämä aika, mies katuu, hirveästi, on pyytänyt useaan otteeseen anteeksi, ei anna periksi, sanoo menevänsä tämän läpi, vaikka kuinka koskisi. Minä olen luovuttanut monta kertaa, mies ei, pysyy päätöksessään, että haluaa minut pitää. On muuttanut elämäänsä todella paljon. Olemme ymmärtäneet, että miehen salasuhteeseen oli monta syytä, yksi keskeisin syy oli miehen oma kriisi, johon liittyi väsymystä, työstressiä ja oma sairastuminen sekä lapsuudesta asti jäytänyt asia....
Jopa terapeuttimme sanoi, että tämä meidän juttumme on kaikella tavalla niin "karmea", että hän tietää tasan tarkkaan sen, että minun mieheni ei tule enää koskaan millään muotoa pettämään minua, tämä on ollut niin karvas opetus miehelleni... Hän oli siitä 100 % varma ja on todella tavannut mieheni terapiassa, joten kaipa hänkin ihmisistä jotain tietää..
Eli, kyllä uskon, että jotkut ottavat opikseen, jos opetus on sen verran karmina, niin takuulla pysäyttää. Meillä ainakin pettämisjuttua on puitu ja selvitelty niin paljon, että ihmettelen suuresti, kuka jaksaisi enää toista kertaa tälläistä tunnemyrkyä. On henkisesti aika rankkaa käydä tämä asia kokonaisuudessaan läpi, mutta mielestäni se on kuitenkin tarpeellista, vaikka lähdettäisiin eri suuntiin. Asia on puitava, kokonaisuudessaan.
No, toivottavasti tuo teillä tosiaan toimii. Jókainen tapaus on tietysti yksittäistapaus. Varmasti löytyyy niitä ihmisiä, jotka ottavat opikseen ja muuttavat elämänsä.
Tämä ei nyt tarkoita mitenkään teitä, mutta valitettavasti on niitäkin ihmisiä, että vaikka käydään terapiat läpi, pyydellään itkien anteeksi, valvotaan unettomia öitä ja vannotaan, ettei ikinä enää vaaranneta omaa liittoa ja että nyt ollaan opittu ymmärtämään se oman puolison arvo, niin silti sitten jonain päivänä kuitenkin mennään ja petetään taas. Uskomatonta, mutta totta. Sitä ehkä a.p-kirjoitttaja tarkoitti, että joillakin on vaan se pettäminen verissä ja he tekevät uudelleen aina samat virheet ja jokaisessa suhteessaan. Mutta eiväthän tietysti kaikki ole samanlaisia.
Jos siippasi nyt jonain päivänä menee ja pettää uudelleen tuon kaiken ruljanssin jälkeen, niin toivottavasti silloin tajuat ottaa avioeron. Ja varmasti niin teetkin. Se olisi nimittäin varma merkki siitä, että kyseessä on krooninen pettäjä.
olemassa joitain tiettyjä poikkeuksia, jotka tulevat järkiinsä yhden pettämisen jälkeen. Mutta liian usein on juuri niitä ihmisiä mistä puhuin kun aloitin ketjun. Ei tajuta mitä pahaa se pettäminen aiheuttaa viattomalle puolisolle, ja jatketaan petoksen tiellä, ja vaihtaen välillä petoskumppania.
Kun joku pettää ensimmäisen kerran, niin tavallaan siinä on eräs kynnys ylitetty, ja mikäli ei jää kiinni, eikä tunne syyllisyyttä pettämisestä, niin se toinen kerta kun pettää on jo helpompi tehdä.
Juuri tuossahan se koko jutun juuri on. Ihminen, joka antaa avioliitolleen ja puolisolleen suuren arvon, ei petä sitä ensimmäistäkään kertaa. Ei edes, vaikka olisi kriisitilanne. Ja kun sitten pettämisen kynnys ylitetään, niin seuraava ja sitä seuraava kerta on aina helpompi. Tämä ei tarkoita, etteikö joku yksittäinen henkilö ehkä ota opikseen ja muuta käytöstään, mutta valitettavan usein sanonta kerran pettäjä, aina pettäjä pitää paikkansa. Ei aina, mutta hyvin usein.
kun puoliso pettää, kuinka paljon sillä on loppupeleissä merkitystä kuinka paljon siinä oli tunteita mukana, koska jos pari on sopinut pysyvänsä uskollisina toisilleen niin silloin ei vaan käydä vieraissa ja PISTE. lakien tavoin jotkut asiat vaan on niin kuin ne on, ja kun tätä kyseistä parisuhdesääntöä rikotaan, niin voisko enää parempaa syytä olla heittämättä toista ulos elämästään?!!
kun on jäänyt kiinni ja saanut anteeksi. Eipä ole enää edes sitä pelkoa, että saisi kotona kenkää.
Voin kertoa vaan omasta kokemuksestani: 7 vuotta jatkunut suhde nyt VIHDOINKIN loppu.Ensimmäiset kuusi kuukautta meni hyvin,sitten alkoi nämä "kaveri" viikonloput jolloin oltiin päivä pari teillä tietymättömillä,sitten jäätiin nolosti kiinni vieraissa käymisestä eikä jätkällä tietysti ollut munaa mitään myöntää ennenkuin oli pakko.Mä tyhmä annoin anteeksi ja tämä peli sitten jatkui koko ajan kunnes nyt vihdoin ja viimein oma järki kulta tuli esiin ja sain sen jätkän raadon ulos elämästäni.Hänellä jo uusi nainen...voi kun mua säälittää....mä en nimittäin ollut tässä ketjussa ensimmäinen jota petettiin,tällä tyypillä se on elämän tapa!!!Eli kun antaa anteeksi niin kyllä se pettäjä tosiaan ymmärtää sen niin että turvapaikka on olemassa eikä häätöä tule.
en tiedä mikä saa vaimon aina vaan uudelleen uskomaan ja luottavaan jo ties monettako kertaa pettämisestä jäänyttä miestään . Sivusta seuraavana tuntuu kovin sinisilmäiseltä tai itsepetokselta.
Noinhan se usein menee. Ja taas löytyi ukolles ottaja. Mistä sekin johtuu, että noille tapapettäjille aina löytyy uusi nainen, joka korjaa heidät ja uskoo heidän juttunsa. Mikä saa niin monet naiset luulemaan, että juuri he ovat niin ainutlaatuisia ja erikoisia, ettei mies heitä petä, vaikka kaikkia muita pettikin. Enpä ymmärrä
enää uskoo tai edes toivoo miehensä pysyvän uskollisena. Niin kauan kuin uskottomuus ei häiritse yhteistä elämää eikä vaimo itse ole rakastunut toiseen, ei kakkonen enää sellaista vaimoa häiritse, joka ei enää miestään yli kaiken rakasta.
Se suuri rakkaus kuoli sen ensimmäisen tai viimeistään toisen kakkosen tultua ilmi vuosia sitten. Nykyään jonkun kakkosen olemassolon näkee ja arvaa ja arvaa senkin milloin kakkosesta on tullut entinen, mutta koska kotona saa hyvää seksiä ja mies on muutenkin ihan hyvä pakkaus, niin mitäpä sitä enää noista kakkosista vaahtoamaan. Eikä tarvitse itsekään tuntea huonoa omaa tuntoa, jos itse lipeää kaidalta tieltä joskus kokeilemaan onko se ruoho vihreämpää toisella puolella. Joskus on on, mutta vain vähän aikaa, kun se kotiruoho alkaa taas näyttää vihreämmältä.
Enkä usko, että mies vaihtamalla paranee sen uskollisempaan. Olen nähnyt ja tuntenut tässä elämässä aika paljon pettäjiä, niin miehiä kuin naisiakin, myös niitä joista kukaan ei ikinä uskoisi. Ja juuri ne pettäjät, joista et ikinä uskoisi, ovatkin sitten kaikkein pahimpia kuten bi-miehiä, maksullisen seksin suurkuluttajia ja pedofiilejä.
Aivan, pitänee paikkansa, tuohon uskon itsekin. Ei se voi vuodesta toiseen olla sinisilmäisyyttä vaan tunteiden kuoltua laskelmointia miten eron jälkeen pärjäisi, missä asuisi jne. Silti säälittää nämä parit, ovatkohan lopulta kauhean tyytyväisiä elämäänsä,kait sitten jos ei elämältä odotakaan enään rakkautta ja uskollisuutta. Mutta eikö sellainen ole masentavaa?
itse ihmettelen samaa, miten nämä kakkoset uskovat miehen jutut vaimostaan ja miten kuvittevat "suuren raukkauden" riitävän miehen pysymään heille uskollisesna.
sitten rakkauden;)
…erotaan pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen. Ja sitten löydetään uusi kumppani.
Joskus soutaminen ja huopaaminen kestää tarpeettoman kauan, koska ajatus tuntemattomasta uudesta pelottaa, on kaikenlaisia mukasyitä. Tiedetään, ettei paluuta entiseen ole. On eri asia, jos uusi kumppani ilmestyy ennen virallista eropäätöstä kuvioihin, kuin että ”muka onnellisessa” aviosuhteessa jommallakummalla olisi tapana hypätä vieraissa. Narsistisia ihmisiä on liitoissa, ja entinen meno jatkuu, koska vakka kantensa valitsee.
että useimmat liitot ympärilläni ovat tuollaisia, joissa mies käy vieraissa ja vaimot eivät edes oleta miehensä olevan uskollisia. Liitot jatkuvat ja kakkossuhteet alkavat ja loppuvat. Epäreiluinta tämä taitaa olla niille kakkosille, jotka eivät ymmärrä ollenkaan tilannetta vaan rakastuvat mieheen kaikesta sydämestään. Mies taas ei tunnu ymmärtävän ollenkaan kakkosen odotuksia enemmästä yhdessäolosta tai tulevaisuudesta. Eihän hän sellaista ole halunnut aikaisemmissa suhteissaankaan, miksi sitten nyt. Vaimo taas on nähnyt kakkosten tulevan ja menevän eikä pelkää asemansa puolesta.
Luulen, että vain sellainen mies, joka ei ole aikaisemmin pettänyt vaimoaan, uskoo vielä rakkauteen ja voi oikeasti rakastua kakkoseen. Uskon että tälläinen "ensikertalainen" voikin oikeasti rakastua ja valita kakkosensa. Siksi kai se "en ole koskaan ennen pettänyt vaimoani" onkin pelimiesten paljon käyttämä ja hyvin tuntema repliikki. Pelimiehen pelinappulaksi tuskin haluaa kukaan, mutta pelimies onkin sellainen mies ettei nainen edes tajua olevansa pelinappula.
on kaikenlaista. Toisilla se on veressä, useimmilla kuitenkin ohimenevä elämäntilanne. Ei siinä mitään sen kummempaa.
Mikä tässä on ongelmana?
Joillakin on kertomasi piirre pettämisessä, toisilla toinen.