täällä taas... en ole ihan varma miksi.. tuntuu vaan että tekee mieli taas ihmetellä rakasta anoppiani. tässä on selvinnyt etten vieläkään ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen vaan edelleen hän ehdottelee niiden muiden naisten katselua pojalleen. kuulemma pelkää että käytän rakastani vain hyväkseni.. en sitten tiedä millä tavalla, koska minulla on enemmän töitä = enemmän rahaa meidän yhteiseen talouteen. kaikesta tästä huolimatta ajattelin että ehkä joulu olisi hyvä aika vähän lepytellä anoppia, siivota ja laittaa ruokaa oikein viimeisen päälle että jos hän vaikka huomaisi että osataan meilläkin. noh, keskiviikkona hänen pitikin tulla meille ja koko tiistai siivottiin hulluna ja laitettiin jouluruokaa täällä (kinkut, laatikot, rosollit, perunasalaatit...) alusta asti itse että varmasti on hyvää.. mutta tiistai-keskiviikko välisenä yönä anoppi laittoi tekstiviestin pojalleen ettei haluakkaan tulla! ollaan molemmat aika loukkaantuneita ja ymmällämme tästä. mielestämme ei ole kohteliasta perua tuloaan noin viimehetkellä kun on sovittu ja nähty niin kova vaiva hänen takiaan. no eipä sillä, kutsuttiin sitten kaverit syömään ettei tarvitse ainkaan heittää pois mitään ruokaa ja kyllä se oli ihanaa vietellä ystävien kesken. mutta se että on noin kiittämätön että peruu ihan viime hetkellä harmittaa... mun ystävät on sanoneet että kun en kerran pysty miellyttämään vaikka mitä tekisin, voin yhtä hyvin olla yrittämättä ollenkaan mutta jos mä teen niin, hän saa vaan lisää ammuksia ja siitä kärsii mun rakas kun joutuu kuuntelemaan äidiltään miten huono olen. mieheni perui meidän tulon anoppilaan sen jälkeen kun hän teki meille oharit. itse olisin kyllä vielä suostunut menemään ja valmistautunut olemaan oikein kunnon tyttö ja auttelemaan minkä voin.. no ei menty, ja siitäkin anoppi syyttää minua, ei suostu uskomaan että se oli hänen poikansa ajatus. sapettaa joutua toisen inhoamaksi ilman mitään syytä kun itse tietää yrittäneensä parhaansa eikä tule kuin kottikärrykaupalla paskaa niskaan :(
huoh, part 2
...,
11788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lopeta jo yrittäminen! Mitä sä siitä saat? Pääset marttyyrina valittamaan miten paljon vaivaa näit ja miten anopit p*skat välitti?
Pääset helpommalla kun lakkaat edes yrittämästä, ole oma itsesi, jos ei joulu teidän tapaan kelpaa niin valittakoon. Kyllä maailmaan valitusta mahtuu. Heitä huumoriksi, voitte sitten anopin kuullen miehen kanssa kauhistella miten olikin taas kaikki huonosti ja vaimokin pitäisi vaihtaa kun on niin huono ;)
niin varmaan pitäisi lakata yrittämästä.. mä en vaan osaa luovuttaa vaikka peli olisi jo menetetty vaan hakkaan päätäni samaan seinään uudestaan ja uudestaan.. blaah.. miestäni tässä käy kyllä surku eniten koska hänkin haluaisi kovasti että anoppi hyväksyisi meidän suhteeme. en osaa edes kuvitella miten pahalta tuntuisi jos mun äiti käyttäytyisi noin meitä ja miestäni kohtaan. joskus heikkona hetkenä olen jopa uskonut että ehkä mä olen niin huono ja ehkä meidän pitäisi erota ja rakkaani löytää joku "parempi" ettei sen tarvitsisi tapella äitinsä kanssa niin paljon. pelkään että jos tämä meno jatkuu niin heidän välit kylmenee jäätäviksi ja he menettävät kaiken kontaktin toisiinsa enkä mä halua olla syy siihen että äiti menettää poikansa tai poika äitinsä.. siksi mä niin paljon yritänkin, en saadakseni olla marttyyri. mulle ainakin suhde äitiini on niin tärkeä etten voi kuvitella miten mun kävis jos äiti ei olisi kiinnostunut mun elämästäni tai tukisi mua...
Ei se anoppi kunnioita sua kun et kunnioita itse itseäsi. Minäkin ihmettelisin tollaista käytöstä joka väkisin tyrkyttää, ja mielyttäämisen halu on noinkin suuri. Itse lopetin kokonaan anopin kanssa tekemisen jo 5 vuotta sitten, ja paljon paremopi olo. En käy, en soita, en vastaa puhelimeen....jne. Nyt kummasti on alkanut jopa Joulukorttiin ilmestymään minun nimeni. Tuohan anoppisi halveksii sinua jos olet noin tyhmä, että et ymmärrä edes törkeää käytöstä. Eiköhän sinun miehesi ole aikuinen joka osaa itse päättää mitä tekee jos äiti hylkää? Epäilen kyllä suuresti, että hylkää... Omalla tyrkyttämisellä saat pahempaa aikaan. Anna miehesi käydä äitinsä luona yksin.
Kieltämättä sun teksti alkoi kuulostaa tutulle, meillä on sama tilanne ettei miehen vanhemmat ole koskaan hyväksyneet mua. Ensimmäiset 7 vuotta ihmettelin mitä olen tehnyt väärin ja yritin tosissani saada heidät pitämään itsestäni. Ei se vaan auttanut. Ajattelin myös joskus kuten sinä, että olen oikeasti vaan niin tyhmä ja onneton että mies ansaitsisi parempaa, jonkun josta hänen vanhempansa pitäisivät. Kunnes kerran miehen sisko kertoi, ettei heidän vanhemmilleen kelpaisi kukaan, ihan sama kenet mieheni olisi valinnut, sama hylkimisreaktio olisi tullut. Joten lopetin yrittämisen. Olen oma itseni, jos se ei heille kelpaa niin menköön menojaan.
Luulen että sun anopilla voi olla sama juttu, KUKAAN ei ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. Se vika on siis hänen päässään, ei sinun. Ja jos äidin ja pojan välit tuosta jäätyvät niin anopin asennevammasta se johtuu, ei todellakaan sinusta. Ja jos äiti on oikeasti valmis katkaisemaan välit OMAAN POIKAANSA sinun takiasi, niin eipä se miehesi mitään menetä, ei tuollainen ole mitään välittämistä, äidin rakkaudesta puhumattakaan.
ei tässä ainakaan mun mielestä kyse ole siitä etten arvostaisi itseäni (tai olisin tyhmä), enkä myöskään tyrkytä mutta jos on jotain sovittu, kuten tämä joulun vietto niin tahdon kyllä laittaa parastani enkä koe että se on mielistelyä.. anoppi käy meillä vähän väliä tuomassa kalsareita ja sukkia pojalleen ja hädin tuskin tervehtii minua, en minäkään mene siihen kun puhuu poikansa kanssa (omalla äidinkielellään jota en osaa että voisin liittyä keskusteluun). eikä tässä ole myöskään äiti hylkäämässä poikaansa vaan poika kyllästymässä äitiinsä ja hänen solvaamiseen joka ei enää koske edes vain minua vaan tässä joululahjaksi vielä valitti että "miten olen epäonnistunut äitinä kun poikani elää tuollaista elämää".. olen aina ollut luonteeltani vähän sellainen peacemaker ja tuntuu pahalta kun vaikutan olevan tilanteessa jossa tulen väliin äiti-poikasuhteeseen vaikken tahtoisi vaan toivoisin että voitaisiin kaikki olla "yhtä suurta perhettä". anopilta muutti kesällä viimeinen lapsi pois kotoa ja haluan uskoa että tämä kummallinen käytös johtuu siitä, mutta lopulta oli syy mikä tahansa mielestäni minulla ja rakkaallani on niin hieno suhde ettei sitä ole kenelläkään oikeus tulla edes yrittämään sekoittaa, ei myöskään hänen äidillään joka ei tunnu edes haluavan tietää miten onnelliseksi me toisemme tehdään joka päivä koska haluaa ileisesti uskoa että se poikakin vielä "tulee järkiinsä".
vai että anoppi tuo oikein sukkia ja kalsareita pojalleen, no voi hellanlettas sentään =) oikeesti, lopeta jo itses ruoskiminen ja anna sen anopin olla sellainen kuin on. Toisaalta, voithan jatkaa noinkin ja voida pahoin, miehesi kyllä osaa tehdä omat johtopäätöksensä asiassa.
no huhhuh, luuletko että se on ongelma että tuo sukkia? ei se kyllä ole, vaan se että mua ei voi edes tervehtiä. tänään tuli sitten puhelu missä tää nainen haukkui meidät juopoiksi ja eläinrääkkääjiksi... ei mitään aavistusta mistä se on moista keksinyt mutta ei ole kauhean mukavaa jos se alkaa huudella moisia "faktoja" pitkin kyliä. perkele sentään että alkaa keittämään. kyllä mäkin nyt viimein tajusin että antaa hullun olla, ensi kerralla kun tulee tuomaan tilpehöörejään tai sukkia niin pakenen paikalta katsomatta edes päin. lapsellista? varmasti, mutta parempi sekin kuin alkaa kertomaan mitä tunteita se mussa herättää tai tuntea olevansa vieras kotonaan kun ei kerran voi edes moi sanoa. j jos joskus meille tulee lapsi niin tuo nainen ei sitä hoida kyllä tuntiakaan, siitä saa sitten ihan oikean syyn olla mulle katkera ja vittumainen.
Se nyt vain kylmä tosiasia, että on ihmisiä joita et koskaan voi miellyttää. Minullakin on anoppi, kenen mielestä en koskaa tee mitään oikein, en edes niitä asioita, joihin minulla ei ole oikeasti edes osuutta. Olen anopille vain ihminen ketä voi syyttää milloin mistäkin keksii, yleensä se liittyy jollain tavalla lapsiin. Aikani tätäkin siedin, mutta enää ei lapsille ole mitään asiaa anopille. Lapset ihmettelevät miksi mummu moittii aina äitiä ja huomaavat jo, että puhuu valheita. Mutta tätähän anoppi on tilannut....
jep. ikävää että sullakin on hullu anoppi :( koitetaan kestää :)
Miten jouluaatonaattona saitte tuosta vaan kavereita syömään, kun anoppi ei tullutkaan, ja joulupäivänä jo olette kieltäytyneet anopin kutsusta tulla syömään. Miten jouluaatto meni, kuka ja missä ruuat silloin tarjosi?
Kiirettä teillä on pitänyt joulun aikaan! Ehkä uusi vuosi meni rauhallisemmissa merkeissä.
Sinun kuultesiko anoppi niistä muista naisista puhuu? Mikset sano, että pitää suunsa kiinni?
Koneestasi puuttuu isot kirjaimet.
aaton attona tuli kaverit syömään, ei me aattona oltaisi pyydettykään kun kuitenkin kaikilla omat suunnitelmat silloin. aatto me jokatapauksessa ajateltiin viettää kahdestaan. aatto meni siis ihan kotona rauhallisesti, kiitos vaan kysymästä. mites oma aatto meni ja kenen ruokia söit? kyllä kieltäydyttiin anopin kutsusta, kun hänkään ei meille tullut vaikka hänen vuoksensa kokkailtiin ja siivoiltiin niin mitäpä sitä pahalla päällä oltaisiin menty sinne sitten pilaamaan hänenkin joulunsa (tai esittämään ettei haittaa yhtään ja pilaamaan omaa joulua sen enempää. kyllähän se kiireistä vähän oli, mutta ollaan jo toivuttu :D anoppi ei puhu mun kanssa mistään, vaan pojalleen kertoilee näitä juttuja.. eli poikansa joutuu käskemään pitämään turpansa kiinni ja sanookin vaikkei se näytä hyödyttävän mitään. kyllä tästä Isojakin Kirjaimia saa, mutten jaksa vaivautua kun kyse ei ole mistään kovin virallisesta kirjelmästä... eiköhän jokainen osaa tätä lukea näin pienilläkin kirjaimilla ;)