Minulla ja naisellani on suhdetta kertynyt vasta muutama kuukausi ja se on ollut ihanaa aikaa. Aikasemmin sain kuulla jatkuvaan että hän rakastaa minua ja välittää, mutta nyt sitten en kuule siitä kun vasta ottamalla asian puheeksi ja hän sanoo kyllä rakastavansa. Minusta on ihan hyvä sanoa välillä toiselle rakastavansa tätä ja muutenkin hiukan ilmaista asiaa. Minua on alkanut mietityttää että miksiköhän naiseni suuttuu mulle jos kyselen hänen miespuolisista kavereistaan (en ole tavannut heitä) siis jos kyselen enemmän ja tälleen. Mutta tulee vääjäämättä mieleen että salaileeko hän jotain jos hän suuttuu niin helposti tällaisesta aiheesta. Minua on aikaisemmassa suhteessa petetty ja olin ihan rikki sen takia enkä hyväksy sellaista missään muodossa. Naiseni sanoi että hänkään ei hyväksy sitä, mutta minulla on luottamus pula iskenyt häneen, koska hän on valehdellut minulle muutamia kertoja suht.koht vakavista asioista, mutta ei mistään pettämisasioista. Asumme naiseni kanssa erillään vielä ja hän kertoi haluavansa muuttaa yhteen, mutta hänen suuttumisensa ja valehtelunsa hämmentävät että uskallanko luottaa enää mitä hän sanoo, kuitenkin rakastan häntä ja luulen hänenkin rakastavan minua. En tiedä mistä johtuu mut hän haluaa olla enemmän omissa oloissaan eikä suostu aina vastaamaan puhelimeen mikä saa minut ärsyyntymään. Tuli nyt hiukan sekavasti kerrottua, mutta onko kellään vinkkejä/kokemuksia miten edetä hänen kanssaan, koska kuitenkin haluan olla hänen kanssaan.
Mietteliäs
M86...
15427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...et luota häneen tarpeeksi kun kyselet niistä miehistä. kyllä minäkin ärsyynnyn kun oma poikaystäväni utelee niistä, sillä vaikka ei ole mitään salailtavaa niin en silti halua puhua hänelle niistä.tai siis mitä hän edes tekee niillä tiedoilla? koittaako hän selvittää millaisia ne entiset ovat ja vertailla niitä itseensä?vai jotain törky juoruja ja pönkittää siten omaa itsetuntoaan?vai todellako haluaa vain vilpittömästi kysellä mun menneisyydestä?
itse en ainakaan edes halua tietää mitään mieheni entisistä, sillä tiedän niitä olleen paljon ja tulee vain likainen olo kun mietin keiden kaikkien kanssa hän...hyi!
ja millaisia valheita naisesti sitten on kertonut. onko ne olleet kenties valkeita valheita joita hänen on pitänyt kertoa joskus suhteenne alku vaiheessa pitääkseen susta kiinni? vai muuten vain törkeästi huijannut? siinä on vissi ero,toinen vaihtoehto kertoo ainakin,että hän välittää sinusta.
Voihan se suututtaa se että en luota tarpeeksi, mutta ennen ku nämä valheet paljastuivat luotin häneen täysin, mutta niin...olet kyllä ehkä oikeassa sen kiinni pidon suhteen, ainakin sen selityksen kanssa. Ehkä itse keksin päässäni typeriä kuvitelmia, kun olen kokenut sen pettämis asian. :( mut kiitos vinkistä ;)
riippuen siitä paljonko kyselee, niin normaalin ihmisen ei pitäisi ihan heti suuttua, jos on puhtaat jauhot pussissa.
itse en ainakaan hyväksy tuntemattomia miespuolisia kavereita, joista ei minulle phuta yhtikäs mitään.
Ehkä nainen aistii, ettet luota häneen ja siksi kyselet kaikkia, joten ehkä hän siksi suutahtaa uteluistasi eikä vastaa puhelimeen. Ei kai se ketään miellytä jos toisesta näkyy jo 2 kk päästä selvästi se, ettei luota toiseen, ja siksi kyselee kaikkea. Muutoinkin entisen suhteen murheita tai sen aiheuttamaa epävarmuutta, ei kannata kipata uuden harteille, (tekstistäsi sai vähän sen kuvan kuin tuo entisen suhde vaikuttaisi nyt tähän uuteen suhteeseesi ja suhtautumisessasi naiseen melko paljon). Nainen tuskin haluaa toimia terapeuttina, tai alkaa todistella sinulle miten luotettava on.
Ehkä nainen ei ole kokenut niitä asioita miksikään vakavaksi mistä on valehdellut. Hän on voinnut pitää niitä vain valkoisina valheina, jotka on päästänyt kun on ajatellut, että olisit suuttunut tai alkanut epäillä jostain turhasta jos olisi kertonut totuuden. Se että sait kuulla ennen että olet rakas, ehkä johtui siitä, että hän koko silloin, että luotat häneen.
En osaa sanoa muuta kuin että yritä luottaa naiseen, ilman että käyt kysymyksillä päälle ja vaadit naista todistamaan itsellesi jotain. Kirjoituksestasi tuli painostaa/hiillostava vaikutelma.
Olette siitä että tämä mun nainen pitää kavereina sellaista miestä johon hän on ollut aikaisemmin ihastunut tai sanoi että on ollut enemmän ku kaveri. Itseäni ihmetyttää se että hän myönsi mulle että tämänkin asian että tämä kaveri saattaa yrittää jotain tehdä (saada seksiä) vaikka hänelle on tiedostettu meidän parisuhteesta ja tämä mun nainen silti haluaa viettää aikaa hänen kanssaan. Mua silloin alkaa juuri ahdistaa se tieto että mitä jos tämä nainen retkahtaakin siihen mieheen? tietty suhde on silloin ohi sanomattakii, mutta mitä mieltä te olette tästä, itse en pysty tähän mieheen luottamaan vaikka mulla on luottamusta mun naista kohtaan. Nainen kertoi ettei ole tehnyt mitään tämän miehen kanssa ei suutelua eikä seksiä (siis ennen mua). Olisi kiva kuulla eri näkemyksiä?
Jos sinua ei ole vielä petetty, niin tuollaisella käyttäytymistavalla se tulee tapahtumaan vinkeillä ennemmin tai myöhemmin. Kyse on siis vain ajasta.
"Nainen kertoi ettei ole tehnyt mitään tämän miehen kanssa ei suutelua eikä seksiä"
Lausunnon todenperäisyyteen ei voi luottaa.
Ala heti etsimään uutta naista. Ei vastaa puhelimeen ja pillunhimoinen ex-ihastus pyörimässä ympärillä = vaakamamboa harrastamassa.
Sen verran vielä tarkennusta että tämän naisen kaveri on ollut mun naisen isosiskojen kaveri pitempään ja he olivat yhdessä viettämässä iltaa, siis mun nainen, tämä kaveri, isosisko ja isosiskon poikaystävä.
Sehän retkahtaa, jos retkahtaa, et sinä naistasi omista. Asiaa et ainakaan auta mustasukkaisella kyyläämisellä.
Itellä on sama tilanne mieheni kanssa. Kyselin samaa häneltä ja vastauskena oli, että eikö usko ja luottamus riitä, että rakastaa. Eli hänen mielestään ei tarvitse puhua, koskea, kysellä, ei mitään. Kuha uskoo ja luottaa.
Hän on aikaisemmin sanonut, että pettäminen ei ole hänen mielestään väärin. Joka pakosti pistää mielen juoksemaan.
Kannattaa naisen suuttumuksesta välittämättä kertoa hänelle. Koska usein, ne aukot joita kumppani ei täydennä, täytämme omalla mielikuvituksella. Suosittelen kertomaan hänelle kaiken. Toivottavasti hän arvostaa sitä. Voit myös kertoa, että toivoisit hänenkin pitävän sinuun yhteyttä. Olette niin alku taipaleella, että toisen oikea luonne alkaa vasta tulemaan esiin. Luultavasti hän ei muista, että olet tullut joskus petetyksi ja sen seurauksena, ei osaa sinua käsitellä ns. oikealla tavalla.
Suuttuminen hänen kohdallaan ei mun mielestä oo suotavaa. Koska eihän kysyvä tieltä eksy. Voithan kysyä suoraan, onko hän pettänyt sinua tai edes ajatellut sitä. Jos hän suuttuu eikä vastaa sinulle siihen suoranaisesti, kannattaa miettiä tarkoin miten toimii sitten itse :)
Jos sää rakastat häntä sää uskallat kysyä, jos hän rakastaa sua, hän vastaa sulle varmasti :)
Onnea matkaan ja jaksamisia :)
kuin kertojia... Exälläni oli tavatessamme takana pettämiseen päättynyt seurustelu. Kaveri vaikutti kuitenkin olevan "kuivilla" asiasta ja meillä meni tosi hienosti yhdessä, olin korviani myöden rakastunut muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Alun "symbioosivaiheen" jälkeen aloin sitten taas nähdä vähän ympäröivääkin maailmaa eli aloin pitää enemmän yhteyttä vanhojen kavereiden kanssa, kumpaakin sukupuolta oleva porukka kun meitä oli ollut jo kouluajoista lähtien. Sepä vaan ei sopinut mitenkään poikaystäväni pirtaan! Alkoi varsinaiset gestapo-kuulustelut siitä, mitä olin tehnyt kenenkin miespuolisen kaverini kanssa ja vaikka oli taivahan tosi, ettei minulla ollut ollut ihastumista seksisuhteesta puhumattakaan kehenkään näistä kolmesta kaveristani, poikaystävä ei sitä uskonut. Koko ajan sain olla tekemässä tiliä jokaisesta askeleestani, koko ajan olisi pitänyt vakuttaa rakkauttani... Kyllästyin asioiden vatkaamiseen niin, että jätin välillä vastaamatta puheluihin ja tekstareihin, ja sehän oli poikaystävälle tietysti selvä merkki pettämisestä! Hitonmoisen huudon kanssa hän ilmestyi ryskyttämään oveani ja vaati "panoa" näytille... Se oli siinä sitten. Tuon episodin jälkeen totesin, että minulle riitti, en ole ansainnut tuollaista paskaa silmilleni.
Tiettyyn rajaan saakka on ymmärrettävää, että eletty elämä jättää jälkensä - mutta en hyväksy edelleenkään sitä, että jonkun muun tekemiä virheitä kostetaan minulle!
En oikein osaa mitään neuvoa sinulle antaa... Parisuhde on aina uhkapeliä, mitään et saa, jos et uskalla luottaa ja rakastaa. Näpeille voi tulla, mutta voi olla tulematta. Älä kuitenkaan anna menneen vaikuttaa liikaa nykyisyyteen!
Kyllähän se on silleen etten voi päättää mitä mun nainen tekee omalla elämällään, ja voi tietty olla syynä tähän riitelyyn yms ku emme näe toisiamme kovinkaan usein hyvä jos kerran viikossa jos sitäkää. Itse ajan aina hänen luokse koska mulla on auto käytössä jne. Ja vietämme laatu-aikaa keskenämme silloin ku näemme. Mun luottamus kasvaa kokoajan häntä kohtaan mutta mulle on jääny pieni pelko vaan sen pettämisen suhteen mikä pistää mun rattaat sekasi, ei tietysti pitäis antaa sen asian nousta enää tähän uuteen suhteeseen. Parisuhde on tosiaan uhkapeliä, mut ei sitä mitään saa jos ei yritäkkää.
Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin Isadoralla. Poikaystäväni on joutunut edellisessä suhteessaan petetyksi ja tämän yhden alle 20v neidon perusteella tuomitsee mielessään koko naissukupuolen epäluotettaviksi pettureiksi. Ajan kanssa on onneksi pikkuhiljaa helpottanut, mutta ei ole helppoa kun koko ajan kyseenalaistetaan sanomani asiat, käytökseni ja minut koko ihmisenä.
Itselläni on miespuolisia kavereita. Olen aina pitänyt kaverit kavereina ja kun johonkuhun olen ihastunut, se henkilö on ollut joku aivan uusi tuttavuus. En voisi kuvitella harrastavani seksiä kaverin kanssa, en edes suutelevani. Enhän pane naispuolisia kavereitani, enkä äitiäni, isääni tai siskoani. Suhteen alkuvaiheessa halusin olla avoin. Minulla oli haavekuva täydellisen rehellisestä ja avoimesta parisuhteesta. Avoimuudella en tarkoita muiden kanssa nussimista, tarkoitan sillä asioiden, tunteiden yms. jakamista keskustelemalla. Kerroinkin siis aina, ketä kaveria milloinkin näin, mitä tehtiin yms. (tekeminen oli yleensä kahvilla käymistä jossain baarissa, samalla vaihdettiin kuulumiset). Poikaystäväni tenttasi minulta aina hirveän tarkkaan, kuka kukakin mies on, mistä sen tunnen, mitä tehtiin yms. Hän myös saattoi kysyä, olenko harrastanut joskus seksiä kyseisen miehen kanssa, mutta samassa ilmoitti, ettei halua tietää vastausta. Monesti kertoi myös miettivänsä, mitä olen kenenkin kanssa tehnyt joskus ennen meitä ja oli näistä mietinnöistään ahdistunut. Olisin halunnut olla rehellinen, mutta lopulta tuntui, että jopa jonkun miehen mainitseminen sai poikaystäväni mököttämään.
En ole koskaan pettänyt häntä, mutta herkkänä ihmisenä otan helposti itseeni ja tunnen itseni huonoksi ja halvaksi ihmiseksi, jos koko ajan saa kuulla epäilyjä. Olen luonteeltani kiltti, vahvasti oikeudentajuinen ja muut huomioon ottava ihminen. Välillä tuntuu, että mietin liikaakin muiden tunteita. Mielestäni ei kuitenkaan olisi oikein hylätä kavereitani, että poikaystävälläni olisi parempi mieli. Monet kaverisuhteet ovat kyllä hiipuneet, kun en näe juurikaan kavereitani nykyään. Minulla on huono omatunto. Minun pitäisi olla ystävä ja kaveri, mutta minulla ei muka koskaan ole aikaa enää ystävilleni. Minusta on tullut juuri sellainen nainen, jollaisia ennen halveksin. Sellainen, joka hylkää kaverinsa, kun alkaa seurustelemaan. Yhdellekään kaverille en kuitenkaan suoraan pystyisi sanomaan päin naamaa, että ystävyytemme on ohi. Minusta sellainen olisi väärin. Välillä tuntuu, kuin olisin kahden tulen välissä, jonkinlaisessa valintatilanteessa, jossa toisella puolella seisoo poikaystäväni, toisella ystäväni.
Poikaystävälläni on myös tapana soitella minulle useita kertoja päivässä. Itselleni riittäisi vähäisempikin yhteydenpito, esim. yksi puhelu päivässä ja hyvänyöntekstari. Välillä tuntuu, etten jaksa puhua puhelimessa, kun pää räjähtää oman ajan kaipuusta. Omalla ajalla tarkoitan aikaa, kun voi esim. istua koneella, kuunnella haluamaansa musiikkia ja olla yksin. Lisäksi haluan ja yritän edelleen nähdä silloin tällöin kavereitani. Silloinkin poikaystäväni soittelee, vaikka tietäisi, että olen kaverin kanssa jossain. Hän tykkää puhua puhelimessa pitkään ja jos en ehdi puhua, hän ilmaisee selkeästi olevansa pettynyt ja surullinen. Minun mielestäni ei kuitenkaan ole oikea hetki juoruta tuntia puhelimessa, kun on muiden ihmisten seurassa. Se ei ole reilua sille toiselle, joka istuu kahvipöydässä ja yrittää saada ajan kulumaan sillä aikaa, kun itse juoruan puhelimessa.
Tästä tuli nyt aika vuodatus, mutta ehkäpä aloittaja saisi jotain näkökulmaa omaankin tilanteeseensa.
Mulla itselläni on tapana soitella mun naiselle monta kertaa päivässä ja niin tekee hänkin ja jutellaankin monta tuntia päivittäin myös hänenkin aloitteesta. Mutta sitten kun mä oon jossain kaverin kanssa tai jossain ja hän soittaa nii kyllä mä vastaan hänelle ja juttelen hetken ajan ja sovin milloin joutaisin paremmin puhumaan, mutta silloin kun hän on jossain kamunsa luona hän tahtoo hylätä mun puhelut tai vastaa nopeesti ettei jouda juttelemaan ja sekös saa mun mielen maahan että mitä hän nyt tekee jos ei jouda vastaamaan edes minuutiks yms. En sillee ymmärrä pitäiskö mun luottaa tässä asiassa aina 100% häneen mutta se painaa mieltä joka kerta, olemme kyllä jutelleet siitä ja hän sanoo sen olevan niinku ''vanha tapa'' ja yrittää korjata tilannetta. Hän on vannonu mulle ettei petä ja mä oon uskonu vaikka oon joskus tentannu häntä näissä tilanteissa ja se joskus aiheuttaa tätä riitelyä.
Oletko ajatellut asian loppuun saakka..? Miettinyt, miltä itsestäsi tuntuisi, jos koko ajan epäiltäisiin ja testattaisiin ilman todellista syytä? Jaksaisitko sitä kerrasta toiseen? Olisiko se sinun mielestäsi oikein, että näin sinä joutuisit kärsimään jonkun muun aiemmin tekemästä paskamaisesta teosta?
Pitkään mittaan vietynä tuollainen on hyvin rasittavaa ja painostavaa. No, ehkä sitten saat "mieleisesi" lopputuloksen ja tyttö lemppaa sinut kyllästynyneenä touhuusi - ja voit sitten sanoa, että arvasit näin vielä käyvän. Lopeta heti tuollainen pirujen maalaaminen seinille ja ala nauttia siitä, mitä sinulla on!
Toi juttu tuli kyllä hyvään saumaan. En äkkiä osannu kyl ajatella omien pirujen kanssa tuolta kantilta, ja mitenkäs kävi 2viikkoa harkinta-aikaa nainen sanoi. Harmi ku et tullu kirjoittaneeksi tuota perjantaina, niin olisi kerennyt miettiä asioita. Noh sittenpähän sen näkee mitenkä asiat lähtee rullaamaan, mut pitää kyl myöntää ettei samoja virheitä tule tehtyä kahta kertaa. Sittenhän tuon näkee jatkuuko suhde vai ei.