Mistä löydän itselleni ihmisen, joka jaksaa kuunnella ja on puolueeton? Olen niin väsynyt kaikkeen. Vein lapset mummilaan lomalle ja sitä ennen hoidin koko jouluhässäkän, lopulta ollen täysi zombie. Mieheni lähti tänään yölllä jonnekin sanomatta edes mihin menee ja laittoi myöh. tekstarin ettei ole hätää ja että hän ei tule yöksi kotiin. Meillä oli pieni riita ja kaiken alkuna on se, että minulla oli toinen, joka kuunteli ja ymmärsi, eikä koskaan menty edes sänkyyn. Kumpikaan ei edes halunnut! Tämä tuli vain ilmi kun mieheni tutki kännykkääni. Miten olisin voinut muuten toimia kun olen yli 8 vuotta pyytänyt häneltä apua osallistua perheen arkipäivän asioiden hoitoon ja joka riidan jälkeen hän on LUVANNUT. Luulen että THIS IS IT!
Mistä vertaistukea?
MJJ2009
9589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tunnetko tarvitsevasi ulkopuolista tukihenkilöä parisuhteellesi, vai uutta kontaktia todellakin vain itsellesi?
Tuo 'puolueeton' -sana on hiukan yllättävä... se voisi viitata yhteisiin palavereihin joissa myös miehesi olisi mukana. Tekstistäsi päätellen olet kuitenkin yksinäinen ja siksi neuvoton.
että olen ollut edellisessä suhteessa alistettu ja nykin epäillään motiivejani. Olen ollut yksinäinen jo vuosia ja alkanut jo masennusta, En hoida enää itseäni vaan ainoastaan lapset ja pakolliset kuviot. Kaikki ympärilläni osoittavat minua ja haluaisin vain jonkun joka sanoisi etten ole väärässä vaan teen oikean ratkaisun. Kuolen jostähän ei tule päätöstä. En jaksa olla äiti miehelleni.
Viestisi on avioero otsikon alla, joten oletan että pohdit eroa. Sinun on nyt todellakin aika hoitaa itseäsi, sen avulla pystyt myös parhaiten auttamaan lapsiasi. Fisher eroseminaarissa saat vertaistuen ja työkalut parisuhteesi tarkasteluun. Itselläni on seminaarista kokemus, joka muutti silloisen elämäni suunnan. Kaikki seminaarissa on vapaaehtoista. Seminaarin 10 viiikon aikana kaikissa osallistujissa tapahtui silminnähden muutos parempaan, ja monet sanoivat että seminaari olisi hyvä käydä jo ennen parisuhteeseen ryhtymistä, niin paljon se antaa eväitä myös toimivampien suhteiden rakentamiseen.
olisi aika keskustella miehesi kanssa ja yrittää ensin pelastaa suhde. Pidät pienenä riitana sitä, että Sinulla on toinen, olit sitten ollut sängyssä tai ei, niin se on kyllä pettämistä.
Oletteko käyneet keskutelemassa ammattilaisen kanssa ja hakeneet apua, näinä kahdeksana vuotena, kun ongelmia on ollut? Miten muuten olette yrittäneet korjata suhdetta? Jos ette ole tehneet mitään, niin nyt varmaan olisi aika hakea apua, ennenkuin alat eroa miettimään. Erossa yleensä lapset kärsivät koko loppuelämänsä(minua ei kiinnosta muiden kommentit tästä asiasta).
Jos on masennusta, oletko hakenut siihen apua? Jos et, niin kipin kapin terveyskeskukseen lääkäriin ja pyydät lähetteen psykologille, hän kyllä jaksaa kuunnella ja ehkäpä saat muutaman hyvän neuvon miehesi suhteen. Eikä ole kallistakaan sitä kautta.
Näiltä sivuilta et saa puoluettomia mielipiteitä, koska suurin osa lukijoista joko aikovat erota tai ovat eronneet, itse en kuulu siihen joukkoon.
No mihin se sun kännykkäkaveris sitte katos? Tuliko pupu pöksyyn? Eikös se jäänytkään sua auttaan,kun olisit sitä oikeesti nyt tarvinnut??
Kannattiko koko juttu,jos ei nyt sun tukena ookkaan,kun sitä oikeesti tarvitsisit..
Ei ihme,että miehesikin nyt varmaan jonkun olkapäätä vasten nojailee ja huoliaan kertoo..vai eikös miehelläsi murheita muka ole..ainakin nyt!
itseäni vaan ainoastaan lapset "
Tästä päivästä lähtien hoidat etenkin itseäsi ja pyrit jakamaan lastenhoitoa toisille mahdollisimman paljon. Kukaan ei ole duracell-pupu. Jos yrittää jaksaa liikaa, romahtaa. Pitäisi tunnustella ja kuullostella itseään päivittäin.
Olet alistettu, koska et tiedä rajojasi etkä osaa ilmaista niitä. Ellei vahdi rajojaan alvariinsa, toiset voivat loukata, alistaa miten paljon tahtovat. Ole hellä itsellesi, rakasta itseäsi. Jos teillä olisi toimiva liitto miehesi ottaisi sinut huomioon, eikä noin vain häipyisi sanomatta minne. Etkä unelmoisi ihmisestä, joka kuuntelee sinua. Sinun ei tarvitse olla miehellesi äiti. Sanoisin kyllä kertomastasi päätellen, ettei liitollenne ole enää mitään tehtävissä. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Itseäni auttoi ratkaisun teossa oma mittarini. Arvioin viikottain eri osa-alueita ex-liitossani. Joitakin asioita kuukausittain. Niistä pystyi kuukausien kuluessa ymmärtämään minne suuntaan oltiin menty. Lopulta myös viisveisasin exän mielipiteestä. Hän ei ollut saanut lupaamiaan muutoksia toteutettua viidessä vuodessa, niin en tottavieköön jäänyt odottelemaan niitä hamaan tulevaisuuteen. Parisuhteessa vaikeinta onkin, jos toisen käsitys on periaatteessa myönteinen ja joustava, mutta käytännössä kovin jäykkä ja muuttumaton.
Kuten sinullakin, miehesi on LUVANNUT useita kertoja ottaa osaa arkeen, muttei ole sitä tehnyt. Kaikki pysyy entisellään, ja muuttuu siitä tasaista tahtia vielä huonommaksi, ellet itse keksi asiaan jotain todella radikaalia ratkaisua. Näköjään "uskottomuutesikaan" ei ollut tarpeeksi rankkaa herättämään miestäsi. Jos suhteesi olisi ollut seksisuhde, sekin olisi varmasti toiminut vain toisinpäin: miehesi olisi syyllistänyt ja alistanut sinua ja antanut itselleen entistä enemmän vapauksia.
Keskustele miehesi kanssa asiasta. Sano selkein sanoin, että liittonne loppuu NYT, ellei hän ihan oikeasti ryhdy ottamaan vastuuta arjesta. Ellei pariin kuukauteen ole mitään kehitystä tapahtunut, hae eroa.
Saralla on asiaa.
Olen puolueettomasti samaa mieltä - tämä olisi hyvä ihan jokaiselle.
Ja Sara, olet aivan oikeassa. Minäkin kyllästyin nopeasti alkaneeseen suhteeseeni kun se toisen osalta perustui vain lupauksiin. Peitin korvat, katsoin silmillä ja minulla ei ollut mitään. Se oli ensimmäinen suhteeni koskaan ja olen aika tyytyväinen kun kykenin näkemään niinkin kirkkaasti huumassani. Toisellakin oli paljon tunteita. Mutta en minä sille mitään voi.
Kirkasta uutta vuotta sinulle ja aloittajalle!
ei ole kännykkäkaveria, mistä sen käsityksen sait? Taisin kyllä puhua PUOLUEETTOMASTA tuesta. Toivoisinkin että mieheni nojaisi toisen olkapäähän, koska en ole koskaan halunnut hänelle pahaa. Jos se häntä auttaa, niin tukeni annan. Toivoisin vaan itekki joskus tukea ja nyt laitan asiat rullaamaan.
"Meillä oli pieni riita ja kaiken alkuna on se, että minulla oli toinen, joka kuunteli ja ymmärsi, eikä koskaan menty edes sänkyyn. Kumpikaan ei edes halunnut! Tämä tuli vain ilmi kun mieheni tutki kännykkääni."
Kuuntelen?