Sisareni on pyytänyt minua lapsensa kummiksi.
En haluaisi, en ole muutenkaan ollut missään tekemisissä vuosikausiin...
Voiko kummin tehtävästä kieltäytyä???
Tuntuu hirveän nololta jos kieltäydyn, en edes ymmärrä miksi he minut haluavat, olenhan muutenkin ollut ns. "inhokkilistalla" jo iät ja ajat..
En haluaisi, en ole muutenkaan ollut missään tekemisissä vuosikausiin...
Voiko kummin tehtävästä kieltäytyä???
Tuntuu hirveän nololta jos kieltäydyn, en edes ymmärrä miksi he minut haluavat, olenhan muutenkin ollut ns. "inhokkilistalla" jo iät ja ajat..
Vastaukset 9
Vanhimmat
sillä kummius on luottamustehtävä. Pyyntö onkin sisareltasi myös halu saada sinut läheiseksi sukulaiseksi.
Vai miten olet kokenut olevasi inhokkilistalla...? Onko se ollut sinun oma tunne ja halu pysyä kaukana vai mikä? Mikä onkaan parempi kuin sisarusten hyvät välit? Aina voi sopia erimielisyydet ja pitäisi sopia. Ollaan sentään ihmisiä nykyajassa, eikä missään kivikaudessa.
Kadun, että suostuin aikoinani siskoni pojan kummiksi.
Siihen kuitenkin liittyy se uskonnollisuuden leima, sehän on kummin päätehtävä. Liityin kirkkoonkin ihan sen takia, voi vietävä.
Eikä minulla ateistina ole mitään uskonnollista annettavaa.
Muuta kuin lahjoja. Ja niitähän voi antaa muutenkin, ei sen takia tarvi kummiksi ryhtyä!
olisi illut paljonkin uskonnollista antaa kummipojalle, muttei kelvannut muuta kuin synttäri- ja joululahjat. Ei edes tekemisissä haluttu olla vaan takanapäin parjattiin jokaiselle joka vain halusi tai vähemmän halusi kuunnella. Nk."ystävät" kertoivat kyllä minulle mitä minusta puhuttiin. Uskoani varsinkin arvosteltiin kaikenlaisilla nimityksillä. No onhan se kivaa että joillain on hauskaa kustannuksellani ja vielä kuvittelevat reppanat etten tiedä mitään heidän parjauksistaan.
No eipä olla tekemisissä muutoinkaan enää, he ovat kovia viinasieppoja ja itse olen ollut jo kymmeniä vuosia absolutisti, joka myöskin suo heille aihetta naureskeluun. Huvinsa kullakin.
Taivaassa sitten tavataan ja nostetaan se kissa pöydälle ensimmäisenä. :)
Jos ei natsaa niin ei natsaa.
Eroa kirkosta samantien, et voi olla kummi jos et kuulu kirkkoon.
On aika kova juttu kieltäytyä sisarensa lapsen kummiudesta. Kummina olo on kunnia-asia.
Vaikea asia.
Millaisiksi suhteenne muodostuvat, jos nyt kieltäydyt siitä sovinnonkädestä, jonka sisaresi tarjoaa?
Minä en itse kuulu kirkkoon. Mainitsin vain selvennykseksi.
kummiksi pyydetään, ei käsketä. jos pyytää pitää olla myös valmis ottamaan vastaan "ein" loukkaantumatta.
itseni aikanaa käskettiin kummiksi. vituttaa kun tuli ryhdyttyä. no, erosin kirkosta ihan senkin takia ettei tarvi enää olla kenenkän kummi (no, ei ollut pääsyy eroon)
Ainakin vielä jokin aika sitten ei ollut korrektia kieltäytyä kummiudesta.
Kummiksi pyytämistä pidettiin arvokkaana asiana. Kummiksi pyydettiin sellaisia ihmisiä, joita lapsen vanhemmat pitivät ystävinään ja joita arvostivat sukulaisinaan.
Miksi joku kirkkoon kuuluva ei halua kummiksi? Eikös se että kuuluu kirkkoon merkitse, että hyväksyy kirkon opit ja käytännöt?
Kummiksi pyydetään hyvin menestynyt ihminen, jolla on varaa ostaa kunnon lahjoja ja antaa paljon rahaa lapselle.
Kirkkoon kuuluminen voi monelle olla myös pakon sanelema juttu, esim. lapsena pakkoliitetyt eivät saa erota ilman vanhempien suostumusta alle 17-vuotiaina kirkosta vaikka itse kuinka haluaisivat. Sitten on niitä, joiden suku tai muu lähiympäristö nk. velvoittaa kuuluman kirkkoon, eli ympäristön paine pakottaa siihen.
Enemmistö suomalaisista kuuluu tavan ja perinteen mukaan, vaikka eivät hyväksyisikään kaikkia tai mitään kirkon oppeja ja käytäntöjä.
Onneksi ajat muuttuvat ja ihmiset ovat sen verran itsenäisiä ja omilla aivoillaan ajattelevia, että eroavat kirkosta. Sitten on vielä hienoa, jos joku kieltäytyy kummijutusta, jos ei se itselle kerran sovi. Oikeasti tuosta kummiasiasta on tullut enemmän rasite nykyihmiselle, joka aiheuttaa useimmiten vain harmia niin lapselle kuin aikuisellekin.
sanot vaan että et halua vaikka olet otettu pyynnöstä