annatte, otatte tietoisen riskin. Sen jälkeen mielestäni on turha ruikuttaa, kun tietää jo, mitä tulla voi.
Ei pahalla, mutta kun kerran anteeksi antaa, se on signaali toiselle, et ahaa! vois vaikka uusia, kun houkutus tulee.
Älkääkä naiset aina syyttäkö toista naista! Miehet esiintyy yleensä ilman sormusta, kun ovat "jahdissa".
Ei pahalla, mutta kun kerran anteeksi antaa, se on signaali toiselle, et ahaa! vois vaikka uusia, kun houkutus tulee.
Älkääkä naiset aina syyttäkö toista naista! Miehet esiintyy yleensä ilman sormusta, kun ovat "jahdissa".
Vastaukset 14
Vanhimmat
jokainen voi virheistä oppia. ei kaikki miehet/naiset ole samanlaisia. jos noin epäilet niin miksi sitten sitoudut.
kakkonen, kun mies valitsee vaimon. Epätoivoinen, anelee vaimoja jättämään miehensä.
Niin, itse sen kokeneena ja anteeks antaneena uudelleen petettynä tiedän, turha sitä muita on syyttää kun itse ollut sinisilmäinen. Mutta onneksi en ole enää.Pettäjä miehet ovat ällöttävimpiä olentoja maan päällä. Onneksi ei enää tarvitse sellaista omissa nurkissa sietää.
suhteessa on aina riski tulla petetyksi. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Jos pitää anteeksiantoa jotenkin pahana ja huonona asiana, niin kannattaa kiertää toiset ihmiset kaukaa.
Hei,
minä olen myös petetty ja jätetty. Halusin antaa anteeksi ja katsoa, mihin toinen voisi pystyä, ymmärtäisikö hän sen, että halusin tulla vastaan niin paljon kuin pystyin. Mies ei välittänyt ja olemme eronneet kaksi vuotta sitten. Silti, olen hajalla, sillä hän oli minulle monella tapaa rakas. Ystäväni kuvasi pettämisen tuomaa järkytystä minussa kuin olisin muuttunut kasaksi tomua. En ylipäätään ymmärrä miten selvisin siitä kaikesta. Tai en ole selvinnyt vieläkään. Elämää menee eteenpäin mutta tunnen olevani elävä kuollut tai HIM:n sanojen mukaisesti Buried alive by love.
En syyttänyt kertaakaan toisia naisia. Mies on kykenevä vastuulliseen ajatteluun ja toisten naisten syyttäminen olisi vain miehen aliarvoistamista ihmisyydestä ja sen tuomista oikeuksista ja velvollisuuksista. Mies voi vieteilleen paljon jos niin haluaa. Tämä ex-mieheni ei halunnut tarpeeksi.
Silti, olen rikki. Luulin löytäneeni maanpäällisen kotini joka sitten revittiin pois. Raa'asti. Petettiin ja jätettiin lopulta vaikka halusin yrittää enkä hylkäisi toista ennenkuin tiedän mihin minä, hän tai molemmat olisi pystyneet. Mieheni syytti minua pettämisestään. Se oli kaikkein vaikeinta kestää. En ottanut sitä vastaan sillä hän ei pystynyt perustelemaan asiaa. Toisen syyttäminen kertoo ihmisestä paljon. Tärkeämpää olisi katsoa sisäänpäin ja miettiä, mitä tämä kaikki kertoo minusta itsestäni. Siihen ei mies pystynyt. Mutta, se ei poista sitä että olen hajalla. Edelleen.
Aloittaja, olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan. Jaksamisia.
Mikä on se asia, jonka pettäjä oppii "virheestään", asia jota hän ei aiemmin tiennyt/tajunnut? Sekö että toista harmittaa? :-) Sekö että voi jäädä kiinni? :-) Täh?
"Mikä on se asia, jonka pettäjä oppii "virheestään", asia jota hän ei aiemmin tiennyt/tajunnut? Sekö että toista harmittaa? :-) Sekö että voi jäädä kiinni? :-) Täh?"
No ehkä se, että ei pidä tulevaisuudessa kumppaniaan itsestäänselvyytenä ja että sillä hetken petollisella huumalla todella on kauaskantoiset vaikutukset. valitettavasti turhan monen ne pitää oppia kantapään kautta, vaikka luulisi olevan itsestäänselvyyksiä jokaiselle. eri asia sitten on, muuttaako pettäjä todella tapojansa myöhemmin.
varatulle miehelle, otatte tietoisen riskin. Sen jälkeen mielestäni on turha ruikuttaa, kun tietää jo, mitä tulla voi. Ei pahalla, mutta kun kerran ilmaiseksi antaa, se on signaali toiselle, et ahaa! vois vaikka uusia, kun houkutus tulee.
Älkääkä toiset naiset aina syyttäkö miestä! Miehet yleensä ottavat, kun joku ilmaiseksi antaa, kun ovat "jahdissa". Mies ei tarkoita, että teistä tulisi se seuraava vaimo.
hyvä. Repesin nauramaan.
Anteeksi antaminen on ainoa keino tulla itse onnelliseksi. Suurin asia mikä aiheuttaa sinussa ja minussa pahaa oloa on juuri se että ei osaa antaa anteeksi. Ei itselle, ei toiselle ei maailmalle ei millekkään.
Siis oikeesti on helppo sanoa että antaa anteeksi mutta harva siihen oikeasti pystyy.
Minun tavoitteeni on juuri se että kykenen antamaan anteeksi kaikille minua loukanneille ihmisille.
Olen jo aika pitkälle päässyt ja on tosi vapauttavaa kun vastaan kävelee ihminen joka joskus aiheutti suuria tunteita ja joka ei nyt aiheuta yhtään mitään tunteita.
Jos pettänyt mies saa minut tuntemaan niin että uskon hänen anteeksipyyntönsä ja uskon hänen olevan vilpittömästi pahoillaan voin kyetä antamaan anteeksi. Olen antanut erinäisiä sähläyksiä anteeksi ja arvaa miten olen pystynyt sen tekemään? Olen yrittänyt asettua miehen asemaan. Yrittänyt ymmärtää miehen historiaa ja jopa edellisiä suhteita ja mikälaisen ajatusmallin parisuhteesta hän on sisäistänyt ja mitä ei.
Rajat on päivitettävä säännöllisesti ja omat tarpeet on tuotava kumppanin tietoisuuteen.
On kerrottava mikä minua loukkaa ja mikä ei sillä usein toinen ei edes tiedä loukkaavansa.
Olen myös pohtinut paljon miksi joku asia loukkaa minua niin paljon.
Tosiasia on kuitenkin että minä itse luon omat tunteeni ja joko jostakin otan pultit tai en.
Olen kateellinen kaikille vaimoille jotka kykenevät anteeksiantamiseen.
Elämä on kokonaisuudessaan riski. Parisuhe on aina riski ja toisen menettämisen mahdollisuus on aina olemassa tavalla tai toisella.
Ei miestä menetä välttämättä toiselle naiselle.
Itsekkin voi rakastua toiseen koska vain. Ei voi tietää.
Mitä sitten jos mies on ilman sormusta ja jahdissa?
Hänhän elää oman valheensa kanssa. Ei kadehdittavaa.
Minä joudun valinnan eteen vasta kun hän jää siitä minulle kiinni tai tunnustaa.
Jeesustele ja saarnaa! Mää kirkkoon heti.
tekstiä, jossa on jo ajatuksiakin mukana.
Nykyään kaikista hyveistä ja etenkin yleisestä rakkaudesta toisiin ihmisiin on tehnyt huono ja hyvin hävettävä asia. Sitä joka edes yrittää pilkataan hyvin herkästi, se joka itsensä kovettaa, sitä arvostetaan. Erittäin ristiriitaista sanoisin.
Anteeksi annon suurin merkitys on juuri tuo, että säilytät sisäisen rauhasi niin itsesi kuin toisten suhteen. Sydämeesi ei jää raskasta ja pahaa oloa. Suurin este sille on itsekkyys ja ylpeys. Harvalla tosiaan riittää sitä itsetuntoa nöyrtyä oman itsensä edessä, saati toisen edessä.
Se että on antanut toiselle tilaisuuden ja mahdollisuuden hyvittää pahat tekonsa, ei ole väärin. Jos toinen ei ole ymmärtänyt tuon merkitystä ja on uudelleen tehnyt pahaa, on hänen tappionsa. Eikä se ole pikemminkin surullista, että toinen ei kyennyt näkemään sitä hyvää mitä sai? Tavallaan myös säälittävää, että heitti hukkaan niin paljon hyviä asioita elämässään?
Aikuiset valitsevat tiensä itse. He tekevät vääriä ja jopa vahingollisia valintoja. Meillä on jokaisella on omat luurankomme, joiden kanssa eletään. Osa oppii virheistään heti, osa vasta ehtoo puolella. Osa kompuroi läpi elämänsä ja satuttaa itseään tavan takaa. Me voimme vain yrittää ymmärtää näitä joskus omituisiakin puolia toisissamme ja etenkin itsessämme.
Ellei pysty antamaan anteeksi, kerää itselleen katkeruutta ja mustaa sappea. Sitten sitä levittää ympärilleen ja katkeruus alkaa toteuttaa itse itseään. Maailma alkaa näyttää toden totta aina vain synkemmältä ja muut ihmiset aina vain pahemmilta.
Lopulta kaikelle hyvälle sokeutuu, sitä ei kykene näkemään missään. Mitä enemmän toisia siitä syyttää, sitä enemmän se herättää pahaa verta muissa ihmisissä. Ikävä kyllä eivät ihmiset tule hyviksi sillä, että heitä syyttää ja tuomitsee, etsii heissä vikoja ja virheitä tai kostaa kostamisen perään. Vain se herättää sen hyvän että on sitä ensin itse.
On aika mielenkiintoista, miten helppoa tuohon katkeruuteen on jäädä kiinni. Itse olen tilanteessa jossa, jo jonkun aikaa olen pyrkinyt antamaan anteeksi miehelleni. Siis aidosti. Ja huomannut miten monesti täällä ryöpytetään puoliso, joka antaa anteeksi pettämisen. Osa on varmasti( niinkuin fiksusti laitoit )myös kateellisia vaimoille, jotka kykenevät anteeksiantoon. Haetaanko jotain ylemmyyttä, jos itse ei ole anteeksiantoon kyennyt vaan heittänyt miehen pihalle? En koe itseäni kynnysmatoksi, siksi että mieheni pitkän avioliiton aikana teki virheen. Jos pettäjä on empatiaan kyvytön, niin voiko myös petetty olla empatiakyvytön, jos ei kykene anteeksiantoon? Anteeksianto ei automaattisesti tarkoita avioliiton jatkumista, mutta auttaa petettyä katkeroitumasta. Miten paljon tämä petetyn katkeroituminen liittyy, näihin avioreron jälkeisiin "kakkosena" oloihin? Eli ollaan empatiakyvyttömiä, tietoisesti lähtiessä varatun matkaan. Toivon todella, että itse kasvaisin niin paljon, että kykenisin anteeksiantoon. Helppoa se ei ole.
Vain jos anteeksi antaa vaikka toinen ole edes oikeasti katunut ja ymmärrä vielä yhtään mitään.