Itselläni on sellainen ongelma, jos tätä siis voi ongelmaksi nimetä, että minulla on kyllä ystäviä, riippuen laskutavasta, sellaiset alle 10 kpl, mutta en silti löydä seuraa erilaisiin tapahtumiin mihin haluisin mennä tai juhlapäiviin. Uusi vuosikin se tulossa on, olen palannut kotiseudulleni loman viettoon, vanhat paikkakuntalaiset kaverini, niillä on omat uuden vuoden vietot, johon en halua tuppautua. Ja ne eri tapahtumat olen päättänyt mennä sitten vaikka yksin jos en seuraa ole löytänyt, mutta onhan se ehkä hieman noloa toistuvasti. Syynä on lähinnä kun olen muuttanut, ystäviä on eri paikkakunnilla, toisilla meno on kiinni rahasta ja kolmas on sitten eriävät maut mihin mennä mitä tekemään. En tiedä oikein kuinka ratkaista tämä pulma, en löydä kovin helposti uusia tuttavuuksia.
ei seuraa tapahtumiin jne
lonely rider
8469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itsellänikin vähän sama ongelma.. mulla kylläkään ei kavereita paljon ole ja ne joita on, on ollut viime aikoina vähän sillä asenteella, et niit ei pahemmin mun jutut kiinnosta tai sit ne vain oottaa, et mie oon aina se aloitteentekijä.. vaikka mun mielestä ystävyydessä yhteydenpito pitäis olla molemmin puolista.. mut aina oon saanut olla se, joka joko soittaa tai tekstaa, ja sit vasta kaveri ottaa yhteyttä.. en oikeesti muista et milloin se viimes ois minuun päin eka ottanut yhteyttä..
En, tietty sanos, et sitä pitäis jotenkin "laskea", et miten usein ottaa toiseen yhteyttä tai milloin toinen ottaa yhteyttä.. yks ihminen sanoi aika viisaasti mulle joskus, et oikee ystävä on sellainen, et vaikka ois vuosia välissä, et ois viimes nähnyt, niin se ei muuta sitä ystävyyttä miksikään, ja se ystävyys tavallaan jatkuu siitä mihin se on jäänyt.. mut jotenkin täs kai mättää tai ehkä enempi turhauduttaa se, ku viimeiseen pariin vuoteen ei oikeestaan oo ollut sellaisia ystäviä olemassa, joiden kans ois joskus enemmän tullut aikaa vietettyä..
Itellä on vähän toiveissa, et löytyis joku sellainen kaveri, jolla ois suunnilleen samoja mielenkiinnon kohteita tai sit kaveripariskunta.. kun mulla ja mun ukolla ei sellaista ole..
En, nyt siis sanois, et pitäis löytyy sellaisia kavereita, et pitäis olla heti baariin lähtemässä, vaikka me siel satunnaisesti ehkä käydäänkin ite.. mut suoraan sanottuna enempi nautitaan laatuajasta kotona, ja täälkin ois mukava, ku kävis seuraa vaikka juttelemassa/väittelemässä eri asioista leikkimielellä, pelaamassa, kattomassa leffaa, tai meidän kans laittamas ruokaa.. mut eipä oikeesti löydy ketään.. :/
Ollaan kyl mietitty yhes jotain harrastuksen aloitusta.. mut eipä oo viel tullut saatua aikaiseksi minkään harrastuksen aloitusta.. ja toisaalta tulee mietittyä, et vaikka sitä vaikka lähtis tanssikurssille, niin tuskinpa sielkään pukahtaisin sen enempää, ku täl hetkelläkään.. joko oon ujo tai sit en vain osaa aloitella keskustelua.. :/
Mut jos sie tai joku muu ettis vaikka kaveria ajanviettoon, niin vois laittaa mailia.. iteltäni löytyy myös facebook ja mese(ei tähän ossaan liitettynä).. et rohkeesti ottaan yhteyttä!
[email protected]
Oletko mistä päin? kun huomasin vain tuosta tekstistäsi tuon "mie" niin siitä jäin pohdiskelemaan. Kyllähän sitä ystävyyttä pitäisi ihan molemmin puolin hoitaa. Itse olen myös ujo ja koen ettei ystävää löydetä tosta noin vain esim kaupungilla avaamalla vain suu, kyllä siihen vielä pitkä matka eteenpäin sisältyy. Onhan sinulla kuitenkin miehesi, jonka kanssa voit viettää aikaa!
..varmaan tarkoitat minua?
Pohjois-pohjanmaan suunnalta minä. Muutama ihminen on joskus sanonut, et osaan aika omaperäisesti käyttää murteita, vaikka syntyjäni ite olen pohojanmaalta. Mut kaippa se sit on peruja mun edesmenneeltä mummulta, ku se oli ite karjalasta kotoisin.
Ite oon kyl samaa mieltä et kyl siihen vaaditaan enemmän, et löytää kaverin jostain kaupungilta, kun että avaa vain suun. Ite oon melko monesti luottanut tietynlaiseen vaistoon ihmisistä ja sillä oon yleensä löytänyt ne pitempi aikaisimmat ihmissuhteet ja myös välttynyt monilta sydänsuruilta. Sit oon huomannut, et melko usein en osaa tulla toimeen sellaisten ihmisten kans, jotka on jokseenkin pinnallisia, koska mulla on aika vahvana puolena persoonassa se, että mun tarvii saada jutella syvellisemmin asioista ennen, ku mä voin oikeesti luottaa toiseen, et tavallaan tietää mitä on toisella sydämessä.
Muistan, ku pari vuotta sitten tutustuin mun avopuolisooni netin välityksellä, niin suurinpiirtein ekat keskustelut mitkä meil oli jo suoraan siitä, et mitä me kummatkin halutaan tulevaisuudessa elämältä, ja jotenkin siin oli vain niin paljon samaa, ja melkein ois voinut sanoa, et tulis samalla suulla ne asiat, et sitä vain heti ties, et ollaan jokseenkin sukulaissieluja toisillemme, vaikka ikäeroo meillä olikin, niin oltiin molemmat just sellaisessa elämänvaiheessa elämässä, et oltiin valmiita vakiintumaan, jos vain löytäis sellaisen ihmisen joka ois valmis parisuhteen eteen työstämään asioita, eikä heti ekan vastoinkäymisen jälkeen luopuis suhteesta.
Se on jotenkin uskomatonta, et vaikka meilkin on omat vastoinkäymisemme ollut, niin vaikka ne on tuntunut ties kuinka pahoilta, niin aina ne on pystynyt työstämään silleen, et kummallakin ois taas hyvä olla ja ettei jommankummat tarvis luopua mistään parisuhteen takia, ja sais olla aidosti oma ittensä.
Mä voin myöntää, et mul ois viel monessa asioissa kasvamisen paikkaa, kun suhteellisen nuori ihminen kuitenkin olen, ja ottaen huomioon mitä oon kokenut elämässä, niin voisin helposti olla se alistuvaisempi osapuoli parisuhteessa, mut onneks mun ei kuitenkaan tarvii sitä olla, vaan tunnen itseni tasavertaiseksi kumppanini kanssa, ja se jotenkin luo vahvan kuvan siitä, et saan kasvaa täs parisuhteessa myös yksin ihmisenä ja samal jotenkin hakea sitä mitä mä olen, koska joskus tunsin oman persoonani kadonneen.. ja oikeestaan mä oon jossain mielessä paljon vahvempi ihminen mitä olin joskus aiemmin.. mut viel on paljon missä kehittyä.. mut onhan täs aikaakin.. ja onneks oon just sellaisessa parisuhteessa, et mulla löytyy myös tietynlainen ystävä myös mun kumppanista, et voin myös hälle puhua asioista.
Mut kyl sitä silti kaipaa vähän uusia näkemyksiä ja uusia tuulia, ku on paljon sellaisia asioita mitä ei välttämättä tuu ite aattelleks, mut toinen saattaa aatella, ja joskus tuntuu ihan mukavalta keskustella niistä asioista.. ..mut eipä oo oikein sellaista ihmistä, jolta sais uutta jutun juurta.. tai ei pelkästään uusia keskustelunaiheita/näkemyksiä, vaan vaikka ehkä kaveria hauskanpitoon.. tai kahtoon vaikka stargate maratonin, koska mun ukolla ei oikeestaan riitä kiinnostus scifi-sarjoihin tai muihin.. tai the sims 2:n peluuseen.. sitäkään se ei oikein ymmärrä, vaikka se sen kyl tajua sen, et se on jotenkin mulle tapa nollata itteni ja saamaan unohtamaan päästä sellaiset asiat mitkä joskus stressaa, mut kuitenkin..
mut tosiaan jos jotakuta kiinnostaa tutustua, ja jakaa niit uusia näkemyksiä tai mielenkiinnon kohteita, niin mailiossa on tuolla jossain ylempänä keskustelua..!
Huomasin, että mailiossani mättää.. se on.. [email protected]
törmännyt samanlaiseen ilmiöön. Innostuin kerran jopa hakemaan seuraa esim. kesätapahtumaan, jolloin sain saaliiksi vain pilajuttuja...
Mulla kans menee uusi vuosi varmaan kotona istuskellessa, kun en ole saanut seuraa mihinkään. Pohjois-pohjanmaalta minäkin.
Aika varmasti mullakin menee kotona ollessa..
Muutenkin mietityttää, et millainenhan se uus vuos tulee olemaan, ku taitaa olla yks kaverisuhde katkolla ja koko ajan alkaa vain enemmän ja enemmän tuntua yksinäisemmältä, vaikka onhan mul tietty mun avopuoliso, mut jotenkin kaipaisin niit muitakin ihmissuhteita elämään..
niin kun on jo valmiiksi melko vähän ystäviä, niin yhdenkin menettäminen (tai huononevat välit) tuntuvat hyvin raskaalta. Ja ehkä sitä sietääkin toiselta huonompaa käytöstä kuin ehkä jokin muu kenellä on enemmän ystäviä, kun itsellä niitä ei ole vara menettää.