Kun ihminen tekee itsemurhan,niin läheiset kysyvät:MIKSI?
Olen itse hyvin lähellä itsemurhan tehneen ihmisen mielentilaa.Miten tähän on päädytty?
Omalla kohdalla syynä on masennus,kivut,monet särkyneet unelmat ja umpikujassa oleva avioliitto - kerran niin rakkaan ihmisen kanssa.
Hartain rukouksen on,että kuolisin pois.Mutta se pyyntö ei ole toteutunut.Jotenkin en ole (vielä) uskaltaunut ottamaan "ohjia omiin käsiini",mutta ovi on kuitenkin avattuna...
Olen itse hyvin lähellä itsemurhan tehneen ihmisen mielentilaa.Miten tähän on päädytty?
Omalla kohdalla syynä on masennus,kivut,monet särkyneet unelmat ja umpikujassa oleva avioliitto - kerran niin rakkaan ihmisen kanssa.
Hartain rukouksen on,että kuolisin pois.Mutta se pyyntö ei ole toteutunut.Jotenkin en ole (vielä) uskaltaunut ottamaan "ohjia omiin käsiini",mutta ovi on kuitenkin avattuna...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi kysymys on pyörinyt mielessäni vuoden päivät. poikani teki itsemurhan. Ja meidän omaisten elämä on ollut yhtä helvettiä sen jälkeen. Poikani kärsi masennuksesta, enkä saanut häntä hoitoon vasten tahtoaan. kauheintä mitä äidille voi tapahtua on lapsen itsemurha. Hyvä etten itse mennyt perässä. Olen käynyt terapiassa koko tämän vuoden ja se on saanut minut pysymään hengissä. Mieti, ja yritä hakea apua. Tiedän että se on vaikeaa mutta jos teet itsemurhan haluan että tiedät mitä teet rakkaillesi. Minun poikani kuoleman jälkeen niin monen elämä on surusta raskas. Omaiset ja kaverit surevat eikä kukaan meistä oikein meinaa päästä ylös täältä mustasta kuopasta. Voimia sinulle että jaksaisit elää.
täällä on myös niin raskas suru päällä, viikko sitten rakas ystävä teki itsemurhan. en tiennyt yhtään tämmöisistä ajatuksista. meidän suhde oli ihanassa vaiheessa, melkein seurusteltiin ja se oli sitä alkuvaiheen huumaa. oli jo sovittu suunnitelmista joulun jälkeen ja juuri ennen joulua suru uutinen. ei millään voi uskoa. tutustuin vasta nyt hänen perheeseen ja oli niin lämmin ja ihana perhe,johon olisi ollut ihana kuulua. koska itselläni ei sisaruksia ja tuntuu että aina vaan on yksin. taas minulta vietiin tällainen ihana mahdollisuus. olen jo yli 40 v ja kaksi miltei aikuista lasta. olen ollut jo toistakymmentä vuotta yksin. tuntuu etten koskaan saa kuulua mihinkään. tällä ystävällä oli masennusta, en tiennyt että näin syvä. meillä oli yhdessä aina niin mukavaa ja suunnittelin jo reissuja. tykkään matkustaa, mutta yksin se on tylsää. tuska on nyt niin kovaa.
Haluaisitko vaihtaa ajatuksia kanssani? Olen 44v.nainen ja aika lailla samoissa tunnelmissa kuin sinä.
Otan osaa,jos tunnelmasi ovat samat,kuin minun.Ei kuitenkaan ole tarkoitus rohkaista muita samoihin ratkaisuihin,kuin itse olen tehnyt.Oma tilanteeni,jota on pitkään jo mietitty on aika selvä.Tilanteet voisivat tietysti muutua,mutta en jaksa enää uskoa siihen tai odottaa ihmettä taivaalta...
En tiedä miten voisin auttaa sinua,varsinkaan kun oma intressini ja mahdollisuuteni ei ole tarjota apua muille,vaan päästä täältä pois...
Yksi tai toinenkin kaveri on tehnyt itsemurhan, ja aika usein pyörii mielessä itsellänikin. Ei tahdo jaksaa enää ruoskia itseään jatkamaan elämää läheisten takia silloin, kun oma elämä ei edes tunnu elämältä eikä mikään yhdessä koettu kosketa aidosti. Toistenko takia jäisi tänne pyörimään elävänä kuolleena, eläväksi naamioituneena, sisältä kuolleena?
Elävän kuolleen askel kuolleeksi ei ole suuri?
Turha sitten loukkaantua tästä kenenkään ja alkaa suutuksissa moralisoimaan. Ajatella saa, ja kommentoida harkiten, jos tahtoo.