Nyt ahdistaa niin paljon! Parin viikon päästä olisi poikamme ristiäiset, meille tämä on ensimmäinen vauva. No, tietenkin isovanhemmat ovat ihan innoissaan vauvasta ja auttaneet paljon mutta nyt tuntuu menevän liian pitkälle innostus. Mieheni vanhemmat suunnilleen ovat päättäneet mitä vauvamme laittaa päälle ristiäisiin, mitä tulee kakun päälle ym ym. Saakeli kyse on meidän vauvasta ja minä ainakin äitinä haluan päättää mitä laitetaan päälle ym! Puvuksi tulee mieheni kastepuku mikä ideana on ihan hyvä mutta loput haluiaisin itse hankkia että olisi jotain omaa antaa pojalle kun kasvaa, eikä iskän vanha. Ihanaa on että auttavat mutta alkaa vähän ahditsmaankin kun itse en ole päässyt ostamaan vaateita pojalle kun kaikki muut niitä ostavat, livoja ovat mutta ei yksikään äidin ostama. Ja melkein aina kun ovat kylässä pohtivat miten järjestelisi pojan huonetta! Heillä on ollut jo vauvoja ja minulla ei. Ihanaa että välittävät niin paljon mutta liikaa on jo liikaa..
Ahdistaa
ahdistaa
141506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko heille ensimmäinen lapsenlapsi? Silloin jotenkin kummasti tuoreet isovanhemmat sekoavat ihan täysin... ;D
He ovat luultavasti vain niin innoissaan etteivät kykene hillitsemään intoansa. Puhu heille ihan asiallisesti ja vaikka vähän huumorillakin, jotenkin että sinä kyllä järjestät ristiäiset ja heidän tehtävänsä tulee sitten jatkossa lelliä lapsi piloille tai jotain vastaavaa... Tai että ovatkohan he vielä yhtä innoissaan kun pyydät heitä hoitamaan lasta viikonlopun ja lapsella on koliikki.
Meillä ensimmäinen lapsi oli molempien vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi, miehen isovanhemmille vielä ensimmäinen lapsenlapsenlapsi. Voit vain arvata sitä hössötyksen määrää... Miehen vanhemmat kävivät joka päivä ja siihen piti jo laittaa vähän stoppia, ystävällisesti tietenkin. Tulevat isovanhemmat pitivät yhteisen kokouksen jossa he sopivat keskenään millä nimityksellä kutakin isovanhempaa sitten kutsutaan. ;D Ihan oikeasti, näin kävi!
Mutta, tuo menee ajan myötä ohi, se alkuinnostus laantuu, mutta toki he ovat edelleen aktiivisesti mukana mutta eivät enää tungettele.
Ei kukaan muu sinun puoliasi pidä ellet sinä itse, älä alistu. Ei riidellä tarvitse, mutta asiallisesti voi sanoa, että te miehen kanssa päätätte. Mitä sellaisia vaatteita suret, menet kauppaan ja ostat ristiäisiin sellaiset kun haluat. Jos tulee sanomista, niin perustele, että on kyse sinun ensimmäisestä lapsesta ja haluat päättää. Huoneenkin järjestelet kuten haluat/haluatte, ei sitä tarvitse kellekkään perustella.
ain ystävällisesti että olette ajatelleet itse tehdä näin. ja mitä nopeammin aloitat tuon puoliesi ystävällisen määrätietoisen pitämisen, niin helpopmmalla pääset. nyt ei tarvitse vielä perustella lapsen ruokailuja tai harrastuksia. muutaman kerran vain kiität että kiitos mutta ei kiitos. jos heidän kaikki ehdotukset menee aina hymyllä läpi niin ne pian luulee ettei sulla edes olekkaan asiasta mielipidettä, tai jopa toivot vastaavaa "varmaa mielipidettä" ja apua lastenhuoneessa ja sisustuksessa yms. Tosin pienen lapsen kanssa voi olla väsynyt ja muutenkin hämmennyksissä, eikä tule edes ajatelleeksi että oma reviirikin tulee "puolustaa". Hyvä että tiedät mitä haluat, ja toimi niin. se lisää omaa hyvinvointiasi ja sitä myötä vauvankin ja koko perheesi hyvinvointia.
itse saamme esikoisen kesällä ja nyt tuli jo lapselle iso pajukori ensivuoteeksi. kas olen aiemmin jo 3v sitten hankkinut pärekopan joka käy siihenkin tarkoitukseen, ja jopa maininnut asiasta. ehkä sanoin olemassa olevasta hieman liiankin suoraan, mutta mihin tuo vielä johtaisi jollen pitäisi puoliani. aluksi anoppi järjesteli meilläkin kalusteita ja siirteli tavaroita, ja osteli verhoja ja mattoja. en ole huolinut niitä, ja olen sanonut suoraan etten pidä ko. tuotteista. Jotkut voivat katsella mitä vaan ympärillään mutta eivät voi kuunnella kuin omanlaistaan musiikkia kotonaan. minä voin kuunnella melko monenlaista musiikkia, sillä ei ole väliä, mutta haluan valita asuinympäristöni värit materiaalit ja muodot itse mieleisiksini, enkä voisi käyttää esim pitkiä kirjavia kasariverhoja, en voisi hyvin sellaisessa omassa kodissa. Näitä asioita on toisten turha tuomita, olemme niin erilaisia ja hyvä niin.
Mikset ota vastaan lapselle ostettua pajukoria? Kyllä se on aika omituista.
Lapselle pitää hankkia kuitenkin pinnasänky. Sama kai se on, missä lapsi ensim. viikkonsa nukkuu!
Vuosien päästä kukaan ei muista, oliko käytössä pajukori vai pärekori, hyvänen aika sentään. Sama kai se nyt on, mutta anoppi oppii, ettei lapselle ei osteta mitään, kun ei kuitenkaan kelpaa.
Itse aikanani en saanut mitään apua keneltäkään lapsen aiheuttamiin hankintoihin, ja voin sinulle sanoa, että jokainen nuttukin olisi otettu ilolla vastaan. Lapsi ei ole halpa sijoitus.
Etkö sinä tajua, ettei kyse ole vain sinusta itsestäsi? Kyse on miehesi onnesta ja siitä miten hän voi jakaa onnensa vanhempiensa kanssa. Pitääkö miehen ja hänen vanhempiensa olla surullisia ja pahoillaan ennen kuin sinä voit iloinen?
Pajukoria ei tarvita, koska on pärekoppa hankittuna.
Itse ignoorasin anopin hössötyksen täysin. Oli tuomassa meille jo jotain vanhaa kastemekkoa ja kovin järjestelemässä ristiäisiä, mutta minä pidin tyynesti pääni, itsehän ne ristiäiset järjestinkin. En ollut koskaan pyytänyt apua, enkä kastemekkoa joten syytä loukkaantumiseen ei ollut kun en ollut huomaavinanikaan heidän "apuaan". Paras oli kun ristiäisten aikaan olimme molemmat mieheni kanssa opiskelijoita ja mitään suuria ristiäisiä ei olisi ollut varaa järjestää. No anoppi avuliaana lupasi, että hän kustantaa ensimmäiselle lapsenlapselleen ristiäiset ja niin alettiin suunnittelemaan miehen kanssa ristiäisiä. Kun lähes kaikki oli jo valmista, appivanhemmat alkoivat päivittelemään miten suuri suku mulla oikein on ja pitääkö ruokaakin tarjota. Ja näin ollen rikkoivat lupauksen kustantaa juhlat, sen sijaan maksaisivat vain omat osuutensa (= 2 henkilöä) tarjoilusta. Onneksi omat vanhempani tulivat tässä kohtaa hätiin ja maksoivat pippalot oikein mielellään, mulla tosiaan on iso suku, jo pelkkä lähisukukin, kaikilla on paljon lapsia ja monet asuvat sen verran kaukana, että oli kohteliasta tarjota ruoatkin.
Joten anopin hössötykset toisesta korvasta ulos, jos et ole apua pyytänyt niin ei siitä voi loukkaantuakaan jos ei sitä tarvita!
Itse olisin onnellinen tilanteesta. Siinä vaiheessa, kun olin tuossa tilanteessa annoin tomeran anoppini hössöttää oikein kunnolla. Ei tarvinnut itse ottaa mitään paineita. Lapsen isä oli tosi huono ja otin myöhemmin hänestä eron. Anoppi oli myös erittäin voimakastahtoinen, mutta sai aikaan nopeasti ja paljon. Olen vieläkin kiitollinen hänelle kastejuhlan järjestämisestä. Mies ei tehnyt mitään vauvanhoidon eteen, joten olin superväsynyt ja ilahduin kovasti juhlien järjestämisestä. En ole muutenkaan sellainen ihminen, että tykkäisin järjestää juhlia tms.
Hei, tee asioista yksinkertaisia.
Suunnitelkoot isovanhemmat mitä hyvänsä, sinä näytät TEOILLA.
Ristiäisaamuna puet vauvallesi, mitä olet suunnitellutkin. Kakkuun laitat ne koristeet, mitkä haluat. Menet kauppaan ja ostat niitä vaatteita, mistä tykkäät. Sukulaisten antamista valitset ne, joista pidät. Loput vaatteet jätä käyttämättä ja myöhemmin annat pois tai myyt kirpparilla.
Vauvan huoneen järjestät sinä, suunnitelkoot muut mitä lystäävät. Katsos, puhe on vain puhetta, mutta teot ovat tekoja.
Sinä teet.
Kunhan myös muistaa siinä vaiheessa,kun joskus tarvitessaan esim. lapsenhoitoapua valtikka onkin siellä toisessa päässä.Isovanhemmat auttaa,jos auttaa,syyksi kieltäytymiseen kelpaa vaikka se,ettei nyt vaan huvita.
Kaikessa yhteiselossa on mielestäni jonkin asteen joustavuus kohdallaan.En tyrkytä lapsilleni enkä miniöille enkä vävyille neuvojani enkä tavaraa ym.Mutta saattaa olla että ihan tahtomattani hyppään jollain sanomisellani toisen varpaille,meitä on niin moneksi.Silloin toivoisin siltä toiselta osapuolelta jonkinasteista joustavuutta,ettei heti välejä katkaistaisi.Myöskin haluan joustaa omaan suuntaani.En jokaista kommenttia ota henkilökohtaisena loukkauksena.Apua tarjoan,kun sitä tarvitaan,myöskin joustaen,vaikka ei juuri silloin ihan maailman parhaiten minulle sopisikaan.
Se on kenties ahdistavinta. Olisit vain iloinen kun kaikki iloitsevat ipanastasi. Kireile vähemmän.
Mä olin just samanlainen kuin sä nyt. Halusin tehä kaiken itse oman pääni mukaan. Appivanhempien tuomat pikkulapsen vaatteet ja muut heitin pois, halusin jotain omaa.
Nyt muutaman vuoden päästä kun olis ollut tarpeen appelan apu, no eihän sitä tule, kun käskettiin olla tuomatta. Ei sovi lapsenhoitokaan en vertaa, että pääsis joskus tästä hullunmyllystä ulos. Ja mies paahtaa koko ajan duunia.
Että ajattele nyt tältäkin pohjalta. Tulis halvemmaksi tuo vaatepuolikin, et usko mitä kasvava lapsi oikeesti maksaa.
No aika karsealta kuulostaa myös sellainen kiristysmeininki, että autamme, jos teette näin näin ja näin ja tanssitte meidän pillin mukaan. Auta armias, jos lapsella onkin ristiäisissä joku uusi asu eikä sitä meidän Juhanin perinneasua, ei hyvä ihme, itsekäs miniä - turha sitten odottaa apua lastenhoidossa. Ja sinulle alkuperäinen: laitat lastenhuoneen sellaiseksi, kuin haluatte, ristiäiset ovat sellaiset, kuin te haluatte, lapsen asu on sellainen, kuin te haluatte, sillä eikö tässä ole kyse TEIDÄN PERHEESTÄ JA LAPSESTA?
ikävää, että miniälle ei kelpaa isovanhempien neuvot ja lahjat. ylpiä miniä, jolla tulee elämässä myöhemmin olemaan vaikeaa. ihmissuhteita hoidetaan, ei voi lapsen kanssa olla minä itse ensin ja muiden tunteet vasta sitten.