Tosi kurjalta tuntuu, yhdellä exällä on nyt siinä tietenkin rakas myös facebook ystävänään tyttö jota ei edes vielä ollut silloin kuvioissa kun minut jätti, nyt hänellä sitten on se laiha ja pitkä tyttö HANNA, mua ärsyttää, me ei koskaan tapeltu miehen kanssa tai muuta mutta mä en kelvannut hänelle! Piti harrastaa arkiliikuntaa ja kulkea hänen kerrostaloonsa portaat ylös vaikka olisi voinut käyttää hissiä! Mun vaatteet eivät kelvanneet hänelle ym, vaikka ihan tavalliset olivat, no näkyypä nyt että on pukenut Hannansa viimeisen trendin mukaan. Mun mielestä he eivät ansaitse toisiaan koska miehen pitäisi olla mun kanssa eikä sen Hannan! Toivon että se Hanna vaikka kuolisi synnytykseen, vaikka ei niillä vielä ole edes lasta kuolisi ja lapsi kuolisi myös ja sitten tää mun mies jäiskin ihan yksin ja ei hän kuitenkaan ihan kovin helposti uutta naista itselleen saa, jos oltais baarissa nähty olisin sanonut goodbye mutta kun netissä nähtiin ja ensin kirjoiteltiin kauan ja mä halusin sen miehen niin hän tuli sitten siihen ja vei syömään ym, juuri sitä mitä toivoinkin. Mutta hän on lyhyt ja ei mitenkään erikoisennäköinen ja aika ujo ja hiljainen hissukka, mutta tietenkin netistä saa niin paljon helpommin naista ja silti mä rakastuin häneeen. Mutta olen itsekin varmaa sellainen paska kun olen lihava ettei kukaan baarissa olisi minuunkaan halunnut tutustua, mutta netissä kyllä, ainakin vähäksi aikaa kelpaan! Toisen exän kuvaa katselin ja nyt tiedän kuka se paska huoraämmä Sanna on myös sukunimeltään hän tuli mun ja exmieheni väliin ja näköjään hän on nyt ottanut Sannan kaverikseen, erosivat välillä ja me palattiin miehen kanssa yhteen kunnes taas mies jätti minut. Kävin todella pitkällä kävelyretkellä itsekseni, kävelin kauniin omakotitaloasuinalueen läpi ja katsoin kauniita jouluvaloja kadehtien, koska mulla ei tule ikinä olemaan a) omakotitaloa b) perhettä c) koskaan tarpeeksi rahaa!!! d) miestä, mitä vittua mä teen täällä maailmassa? En mitään mun elämä on pilalla en mä halua tälläistä elämää ja mä en voi saada miestä itselleni koska kaikki jättävät kuitenkin enemmin tai myöhemmin, mikä mun tehtävä on tässä maailmassa? tehdä paska hommaa koko ikäni, ostaen työkavereille kihlajais- ja vauvalahjoja ja itse vain surullisesti vinosti hymyillen kun kysellään koska sun kihlajaisest on? Ei koskaan?!!! Kiitti vaan Hanna ja Sanna !!!Suomi on täynnä liikaa naisia, kaikille ei riitä miehiä kun ne voi pelata ja vaihtaa ja vaihtaa ja vaihtaa on valinnanvaraa!!!
Katsoin ex-miesten kuvia facebookissa
vittu kun vituttaa
61158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kenellekään pahaa, vaikka toinen jättäisi tai vaikka olisit kuinka vihainen. Heti tuollaiset ajatukset pois mielestä. Pois, pois, pois! Kannattaa mielummin unohtaa ja älä hae exän tietoja netistä tai vertaile hänen uusiinsa. Pahoitat vaan oman mielesi. Mieti vaan omia juttuja, miten saat oman elämäsi paremmaksi. Ihmisen sisäinen loiste tulee ihan muusta kuin vaatteista. Vaikka olisit kuinka trimmattu tai kuinka olisi merkkikuteet, ei se muuta sinun sielua, kuka todella olet.
Eikö saa puhua/haluta jättäjälle jotain rangaistusta? Miettiä pohdiskella mitä hän nyt tekee kun ei ole enää mun kansssa muistella, siitä ei saa puhua sitä ei saa muistella pitää vaan unohtaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa ja hemmotella itseänsä. Ei se auta!!! Mun kaverit on kaikki naimisissa, seurustelevat tekevät lapsia jne, mitä se auttaa vaikka olisin joka päivä jossain vaahtokylvyssä söisin kilokaupalla suklaata kun aina kuitenkin jotain puuttuu?
Ensinnäkin no luulen, että ihan varmaan piru käy kuiskuttamassa jättäjän korvaan ainakin mun tapauksessa kun on niiiiiiiin monta kertaa jätetty, että hei mitä sä nyt tuollaisen kanssa olet? oletkohan nyt oikeasti rakastunut? sehän on liian lihava ja tylsä ja katso tuollakin noin kaunis ja laiha tyttö ja tuolla ja tuolla ja töissäkin on kauuuniiiimpia naisia ja netissä voisi olla vielä parempi kauniimpi/laihempi ja kun nämä kuiskutukset kuiskattu minut jätetään taaaaaaas!!!!!
Ensin aina kun löydän uuden miehen hän on oikein rakastunut minuun ja ihastunut ja vannoo rakkautta, mutta se ei kestä? Enkä mä ole vaikea luonne ja olen suurinpiirtein kaikki heidän pienimmätkin toiveet toteuttanut eikä olla riidelty, mutta sitten yhtäkkiä vaan sanotaan meidän pitäis jutella ja meidän pitäisi erota?
Ja sitten se joka jättää löytää äkkiä jonkun uuden paremman kuin minä, paremman, laihemman, kauniimman, tai no ei aina mielestäni parempaa, jos esim minä olen töissä ja uusi muija ei ole, ja ei ole edes käynyt yhtäpaljon koulua eikä pääse mihinkään kouluun kuin ei pääse pääsykokeista ja minä pääsin. Mutta ei sillä ole mitään väliä koska minä olen yksin ammatteineni ja entinen mies paneskelee laihaa ammattikoulupimua joka nyt ei kouluarvosanoilla loista mutta muuten kyllä!!!
Mutta mitä sen on väliä kun nainenhan on seksiä varten ja minulla ei ole edes yhtäpaljon aikaa palvoa miestä kun olen välillä töissä. Oikeastaan olisi kivempi elämä kun minäkin olisin sairaseläkkeellä hulluuden takia ei tarvitsisi tehdä töitä ja silti kaikki olisi loistavaa. Kuten toinen mies, joka myös jätti minut toisen naisen takia ja se nainen oli juuri sairaseläkkeellä. Jos olisin sairaseläkkeellä ja sitten veisin toisen miehen silläaikaa kun hänen tyttöystävänsä on töissä eikä ole aikaa miehelle...Jos mä olisin sairaseläkkeellä en saisi ketään mutta jotkut näköjään saavat? Minä maksan veroja jotka voi sitten antaa tälle "laiskalle" naiselle joka heittäytyy hulluksi ettei tarvitse töitä tehdä!!! ja silti hän saa minun mieheni?
Miksi miesten on niin helppo jättää? Eivätkä jää edes yksin ? Heti on toinen muija kiinnostunut !!!! Minusta ei ole kukaan kiinnostunut, olen vain yksin ja parun kun en löydä miestä ja kun löydän ensi taas ollaan niin rakastuineita ja taas kun haaveilen kaikkea yhtäkkiä hän jättääkin. Mä olen kuin joku esine/leikkikalu jonka voi heittää nurkkaan ja etsiä uuden, ei ole mitään väliä miten pärjään, ihan sama vaikka olisin kuollut .
Kiitos vaan että sain hetken puutteessa ollessani käyttää sinua sanovat miehet ja goodbye, löysin paremman!!!!
Ei mitään tunteita ? Voin painua ihan minne minua huvittaa heidän mielestään, ihan sama kunhan olen HILJAA, ja häivyn!!!! heidän uudesta hienosta elämästään. Ja heillä menee entistä paremmin uuden naisensa kanssa ja minulla menee entistä huonommin koska olen loppujen lopuksi ihan yksin, enkä jaksa/uskalla enää yrittää etsiä uutta kun jättävät kuitenkin.
Ja kun en etsi ketään en kehtaa kohta olla töissä kun mulla ei ole mitään eikä ketään? Mitä teit vapaapäivänä? Ai mitä en mitään, jaa me oltiin miehen ja lasten kanssa risteilyllä ja kohta mennään miehen kanssa kahdestaan kylpylään ja nyt ostin lapsilleni sitä ja tätä. Ja mitäs minä, no katselin tuossa telkkaria ja sitten ajattelin syljeskellä kattoon?
Jotkut naiset saattavat käyttää valtaa niin, että kehuskelevat miehillään, koska silloin heidän sosiaalinen status tulee ymmärretyksi ja he saavat siitä henkistä voimaa ja egon kohotusta. (Mies on heille kuin näyttelykappale.) Silloin muut ovat heidän silmissään heikkoja ja eivät ole niin pärjänneet tässä elämän kilpajuoksussa. Mutta sehän on täysin harhajuttu! Monesti tämäntyyppiset naiset ovat hyvinkin arkoja tekemään itsenäisesti rohkeita asioita elämässä ja he ovat täysin riippuvaisia miehistä ja lapsista tai elämä painuu työn ja rutiineiden alle ja 60-vuotiaina tunnetaan katkeruutta, että tässäkö se elämä oli. Monet eivät tajua sitä, että kaikki on väliaikaista. Monet eroavat, tulee sairauksia ja lasten asiat eivät menen niin hyvin kuin pitäisi. Aina sattuu jotain. Ei sinun tämänhetkinen onnettomuuden tunne ole ainut.
Ihminen, joka kestää myös yksinäisyyttä, on tajunnut jotain olennaista. Ihminen joutuu joka tapauksessa kohtaamaan yksinolon. Se tulee aina vastaan jossain vaiheessa. Lapset lähtevät kotoa, mies ja nainen eroavat ja toinen löytää uuden puolison tai jompi kumpi puolisoista kuolee.
Ihmiset valitettavasti tuudittautuvat siihen, että kaikki on pysyvää. Niin se ei todellakaan ole. Täällä ei ole mikään pysyvää. Kaikki on alituisessa muutoksessa.
Siksi elämä on liian lyhyt vihan pitoon. Tietämättä toisten ihmisten todellisia suruja, et voi kadehtia heitä.
Kateudesta on silloin hyötyä, kun se pistää omat moottorit liikkeelle:" Haluan olla tuossa yhtä hyvä kuin toinen".
Miestään töissä!? Ja kertoilee niin paljon, että tiedän miten he ovat tavanneet ekan kerran, mistä kaikista asioista riidelleet, miten paljon appiukko tienaa, missä mies on töissä minkälaiset vuorot on missä paikoissa, millainen raskausaika oli molemmista lapsista ja millaista oli kun lapsia suunniteltiin ja minkälaiset oli lasten ristiäiset ja missä ovat jo ovat olleet lomalla ja minne menossa seuraavaksi ja blaa blaa blaa, ei mua kiinnosta mutta hän kertoo kysymättäkin.
Ja mitä mulla on siihen sanottavaa ? No muistelenko että joo ensin olin yhden Jarin kanssa mut sitten hän jätti, sitten oli yks Janne joka jätti, sit oli yks K. joka jätti sit oli yks Kimmo joka jätti, sit oli yks Markku joka jätti. Ai niin unohdin Markon, Tepin, Hepen, Jampan ja ne kaikki joiden nimeä en enää muista. No mä sit vaan olen HILJAA, koska on parempi olla hiljaa kuin luetella nuo kaikki.
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Jeesuski on uskon asia...
Luin kirjoituksesi ja voin vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Olen itse tehnyt joskus saman jutun ja etsinyt netistä tietoja entisistä miessuhteistani. Joka kerran on tuntunut tosi pahalta - etenkin jos kuvassa on ollut toinen nainen miehen kainalossa. Sitä ryhtyy miettimään, mikä vika on itsessä, kun ei vaan tunnu onnistuvan parisuhteessa. Tulee mieleen, mikä merkitys omalla elämällä ylipäätään on, kun ei ole kellekään se kaikista tärkein ihminen. Tunteet ovat niin voimakkaita, että niin kuin kirjoitit, suorastaan toivoo miehelle onnettomuutta ja että se siellä valokuvassa ymmärtäisi miten väärin on minua kohdellut. Että se tuntisi nahoissaan tämän saman ja vielä enemmän.
Sinulle toivon voimaa jaksaa läpi synkimmistä hetkistä. Kun tunnet itsesi yksinäiseksi, muista, että meitä on monia, jotka ovat kokeneet samankaltaista. Tunnen sinua kohtaan myötätuntoa ja olet tämän keskellä ajatuksissani. Olen oppinut, että tärkeää on pitää kiinni toivosta. Elämää ei voi hallita, mutta siinä juuri on sen toivon ydin: Hallitsematon, arvaamaton elämä voi tuoda sinulle asioita, joita et pysty vielä edes kuvittelemaan. Elämä voi viedä sinut kohti onnellisuutta. Nämä kokemukset ovat pistäneet sinut koville, mutta niinhän timantit syntyvät. Sinä olet oppinut paljon enemmän kuin ne työpaikan perheillään kehuvat naiset turvallisessa lintukodossaan. Sitä paitsi, heidän näennäinen turvansa ei sekää ole todella pysyvää.
Älä luovuta, jaksa rintamassa meidän muiden kanssa!