tavaton lukiessani tätä palstaa mikä on todella mielenkiintoinen kaikessa negatiivisuudessaan sain ahaa-elämyksen nimittäin miksi pitää pelätä että mies on jotenkin ärsyttävä-pitäisi oppia laittamaan sellaiset miehet kiertoon jo aluksi.
mm. jos:
-mies on mustasukkainen, omistava se ei ole hellyyttävää se on ahdistavaa
-jos mies on epähygieeninen se ei ole seksikästä nyt eikä myöhemminkään pthyi
-jos miehellä on parasystävä joka on tyttö ja josta olen itse epäilevä rakkaus tulee loppumaan
-jos miehellä ei ole huumorintajua sille ei voi mitään ja se on tylsimys
-jos mies on tylsä tuskin se siitä muuksi muuttuu missään olosuhteissa
-jos mies on sulkeutunut, epäsosiaalinen ja alakuloinen sinä et sille juuri mitään voi
jne.
Miksi me naiset vain odotamme että tunteet korjaa kaikki viat, ne mitään korjaa!! Alussa vain heti suhde poikki jos ikäviä piirteitä esiintyy ja kylmästi seuraavaa tsiikaamaan. Myöhemmin ei tarvi sit täällä valittaa että ääk mun mies vaan pelaa koko ajan. Tarkkailkaa niitä miehiä!
mm. jos:
-mies on mustasukkainen, omistava se ei ole hellyyttävää se on ahdistavaa
-jos mies on epähygieeninen se ei ole seksikästä nyt eikä myöhemminkään pthyi
-jos miehellä on parasystävä joka on tyttö ja josta olen itse epäilevä rakkaus tulee loppumaan
-jos miehellä ei ole huumorintajua sille ei voi mitään ja se on tylsimys
-jos mies on tylsä tuskin se siitä muuksi muuttuu missään olosuhteissa
-jos mies on sulkeutunut, epäsosiaalinen ja alakuloinen sinä et sille juuri mitään voi
jne.
Miksi me naiset vain odotamme että tunteet korjaa kaikki viat, ne mitään korjaa!! Alussa vain heti suhde poikki jos ikäviä piirteitä esiintyy ja kylmästi seuraavaa tsiikaamaan. Myöhemmin ei tarvi sit täällä valittaa että ääk mun mies vaan pelaa koko ajan. Tarkkailkaa niitä miehiä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siinähän on hieno oravanpyörä valmiina, että etsii täydellistä miestä ilman minkäänlaisia vikoja. Noo sitten ku se löytyy nii mitäs jos mies sanoo että etsii vielä täydellisempää naista, niin sitten koko setti alkaa alusta. Jaksaako sitä loppupeleissä pitkään?
Mieluummin pitäisi etsiä itselleen sopivaa. Tietyt viat häiritsevät vähemmän arkea, tietyt viat on helppo hyväksyä. Esimerkkinä oman miehen viat, jotka tiesin heti alussa, mutta jotka olen hyväksynyt:
- Huono osoittamaan tunteitaan sanoin (teoin sitäkin paremmin)
- Tupakoi
- Viettää harrastuksen takia paljon aikaa tietokoneella
- Epäsäännöllinen elämänrytmi
Tosin omalla asenteellaan voi vaikuttaa myös siihen, miten huonoihin puoliin suhtautuu. Kun tunteista puhuminen ei ole helppoa ja arkipäivää, on se puoliääneen mutistu "niin minäkin sinua" kultaa korville ja sydämelle. Tupakointi on inhottava tapa, mutta joskus on kiva lähteä miehen kanssa ulos katsomaan tähtitaivasta muutamaksi minuutiksi. Kun ärsyttää miehen tietokoneella istuminen, voi mennä siihen selän taakse silittelemään ja halailemaan. Kysellä miten hommat edistyy ja osoittaa kiinostusta harrastusta kohtaan. Epäsäännöllinen elämänrytmi aiheuttaa väsymystä, mutta joskus kun on aikaa, on ihana käpertyä miehen kainaloon päiväunille vaikkei itseään niin väsyttäisikään.
Sellaista ihmistä ei ole, josta ei mitään vikoja löydy. Mutta täydellinen ihminen on sellainen, jonka viat voi hyväksyä ja näkee ne osana sitä ihmistä, jota rakastaa.
Tää on niin totta! Pitäis tietää mitä haluaa ja ottaa se. Mieluummin sitä on yksin kun idiootin kanssa. Mun miehessä mua ei ärsytä juuri mikään. Ehkä pari asiaa, mutta niiden kanssa voi elää. Mä oon tiennyt alusta asti, että se:
- siivoaa kun huvittaa (kuten minäkin)
- kuuntele örinämusaa
- on rauhallinen
- ei pidä kaikista samoista ruuista kuin minä
Mitään isoa ärsytyksen aihetta en keksi vaikka kuinka mietin. Siivotaan kun tulee sen aika, ei se ole niin kamalaa. Kuuntelen omaa musaa kun hän kuuntelee örinää, ei haittaa. Hänen rauhallisuutensa (ei kuintenkaan laiskuutta, sillä urheilee ja ei ryyppää) rauhoittaa muakin. Ja se, että on joskus eri ruuat ei haittaa ollenkaan. Kumpikin tekee sitä ruokaa, josta tykkää.
Joten. Miksi ihmeessä alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka on esim tylsimys, epäsosiaalinen tai mustasukkainen??
Kaksistaan kun elellään,niin onnistuukin..mutta mutta..
sitten kun tulee lapsia,silloin ei voikkaan enää elää kuin pellossa ja itseään vain aatelle...
Jonku pitää ne ylimääräisetkin pyykit pestä ja ruokaakin tehdä muille ja jonkun ne pitää ne ruoat hankkiikin..
Siinä ne itsekkyydet sitten törmääkin toisiinsa,kun tapellaan,että KUKA ne vielä hoitaakin,kun olis niitä omiakin menoja ja kavereita ja silleen..
Eli pitäiskö palata siihen vanhaan malliin,että palkattaisiin se lapsenlikka ja kotiapulainen sinne kotiin,kun lapsia aletaan tehdä?
Ei siinä tahdo toisen viehätysvoimat enää tehota,kun pitäs vaipparallia tuttipullojen ja yövalvomisien kanssa pyörittää nuutuneena..siitä se vittuiluliitto sitten alkaakin ja monesti myös loppuukin..
Mä en oikein ymmärrä, miksi niitä lapsia pitää tehdä, kun se sitten on niin kamalaa se elämä sen jälkeen. Aina saa kuulla valitusta, miten raskasta se on. Juu-u, mutta oma valinta. Jos mies halusi lasta yhtä paljon, niin se mies sitten hoitaa ja hyysää yhtä paljon. Jos ei niin, sitten ei.
Niin, jolloin palaamme alkuperäiseen ehdotukseen: ottaa mies jonka haluaa. Jos siis aikoo perustaa perheen, niin onko ollut kovinkaan fiksua ottaa mies, joka ei halua siihen panostaa, ja joka elää kuin pellossa? Eikös olisi ollut paljon järkevämpää ottaa sitten lasten isäksi joku, joka selkeästi osaa huolehtia asioista, haluaa oman perheen ja osoittaa tavoillaan, että osaa siihen sitoutua, että mies, joka sitten laittaa ruokaa, myös sulle, ja jonka kanssa voi keskustella ja tehdä kompromisseja.
Että eikös kyse ollut siitä, että siihen mihin tarvii kannattaa vähän käyttää myös aivojaan ja ottaa se, joka siihen sopii? Jos haluaa kiihkeää seksiä eikä sitoutumista, ei varmaan kannata ottaa jotain ihmistä, kenen kanssa ei salamoi yhtään ja joka kaikenlisäksi kosii heti kahden viikon jälkeen: ei kandee suostua.Jos haluaa lapsia, niin ei vissiin ole järkevää pökkiä niitä "omia polkujaan" kulkevan vastuuttoman miehen kanssa, joka selkeästi ei perhettä edes halua, ja joka ehkä on jo kotonaan tottunut siihen että mies on passattava herra talossa. Jos ei halua lapsia, mutta sitoutua haluaa, niin sekin kandeis jutella selväksi, että haluaako molemmat ja mitä ovat valmiit hyväksymään, jos ei siedä tupakointi, niin tupakoimaton, jos ei ryyppäämistä, niin sitä kännikalaa ei kandee kauaa katsella, ja jos se valehtelee, selittelee ja koko jan on epäilyttävä, se todennäköisesti on! jne, jne.
Se suuren suuri rakkaus ei muuta toista välttämättä eikä korjaa mitään mitä se ei itse halua korjata. Ei tule sen ihanan seurustelun alkuajan seurauksena itsekeskeisestä juoposta rakastavaa perheen isää... No, ehkä jos tyytyy lottoarvontaan, niin voihan siinä 0,00001%n mahikset olla.
Se on mitä on, kannattaa tutustua oikeasti siihen ihmiseen ja katsoa kuka se on. Kannattaa oikeasti tutustua itseensä ja miettiä, mitä oikeasti haluaa ja on valmis katselemaan: mitkä on niitä huonoja puolia, mitä jaksaa. Rakastaa voi ja kannattaa, mutta silmät voi silti pitää auki ja etsiä totuutta eikä vaan haavekuviaan.
No, sulle se nyt on jo myöhästä, joten voit vaan tehdä parhaasi sillä, mitä on tullut valittua. Kyllä senkin joskus saa toimimaan, joten älä liikaa murehdi: lapset kasvaa, joskus tapahtuu ihmeitä eikä mmikään kestä ikuisesti.
Tsemppiä kuitenkin!