innostuvat helpommin siitä kun ovat ihailun kohteena. Kuvittelevat asioiden kulkeutuvan tiettyyn suuntaan ja elättelevät turhia toiveita. Miesten "viestejä" lukevat omalla tavalla ja yli-innostuneesti.
Kun joskus jälkeenpäin olen lukenut exieni viestejä huomasin että itse olin innostuneempi suhteesta kuin hän. Niissä ei ollut rakkauden häivääkään. Ihan tavallisia. Itseasiassa aiheutin enemmän ärsytystä ja toinen yritti toppuutella innostuneisuuttani. Olin niin sokaistunut. Mutta miehet eivät siltikään olleet valmiita häviämään elämästäni.
Kun joskus jälkeenpäin olen lukenut exieni viestejä huomasin että itse olin innostuneempi suhteesta kuin hän. Niissä ei ollut rakkauden häivääkään. Ihan tavallisia. Itseasiassa aiheutin enemmän ärsytystä ja toinen yritti toppuutella innostuneisuuttani. Olin niin sokaistunut. Mutta miehet eivät siltikään olleet valmiita häviämään elämästäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinpä, mutta mun mielestä omituista ja vitun kieroutunutta tässä maailmassa on se, että mies tai nainen, innostua ei saa, ihastumista pitää toppuutella, ja tunteitaan ei saa ilmaista, jos ne on positiiviset. Siis jos on ihastunut tms. Heti on yli-innokas, luulee liikoja jne. jne. Mutta annas olla, kun jotain pitäisi haukkua: voi miten onkin fiksu kaveri. Kyllä saa haukkua ja hermostua, juoruta ja jauhaa paskaa. Työkaverin saa haukkua ja huutaa lyttyyn, mutta siitä ei saa tykätä (ja en puhu nyt lääppimisestä, vaan vaan tykkäämisestä), johonkin jos ihastuu, pitää alkaa pelaamaan "coolius-peliä" mikä on niin typerää ja hölmöä, että ei mitään!! Molemmat arvuuttelee mitä toinen toivoo ja haluaa eikä mistään voidakaan puhua avoimesti. Mutta kun hermo menee, niin johan saa alkaa paukuttaa.
Ja suurinosa on kuitenkin ihan selväjärkisiä, vaikka ihastuminen ois yksipuolista ja ne kertois, ne kyllä toipuu. Suurinosa ihmisistä voi ihastua hullaantumiseen saakka ja tullessaan maanpinnalle, putoavat kyllä jaloilleen. Mutta heti suhtaudutaan, niinkun olisi päässä vikaa. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei enää uskalla tutustua kun kännissä ja baarissa, ihmetellään kun ei voi tutustua ollenkaan (heti se luulee jotain...), miehet ei tee aloitteita eikä naiset tee aloitteita, treffeille ei voi mennä ja suhteet on pelaamista. No, onko ihme?? Eikä ole vaan nuorien ongelma vaan aikuistenkin. Sekä miesten että naisten. Tasapuolisesti.
Ja jos aletaan tapailemaan, pitäisi sitten heti jo seurustella, hypätä sänkyyn ja muuttaa yhteenkin parissa kuukaudessa: ei ihme, jos ahdistaa eikä voida olla rauhassa vaan ihastuneita. Ei ihme, jos pitää miettiä ja laskelmoida koko suhde jo ennenkun sitä edes on olemassa! Naurettavaa kertakaikkiaan, mutta tuntuu ihan kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin jo kiinteänä osana.
Mikä vittu ihmisiä vaivaa??
Mutta varmuudeksi: en kaadu jos toinen ei tykkääkään. Kysyn, mutta en jää ahdistelemaan. Ei ole tarvetta saada pakkomielteitä, ja vaikka ilmaisisin tunteitani, ei se tarkoita, että edes harkitsisin vielä yhteen muuttamista tai naimisiin menoa. Ei tarvitse ottaa paniikkia, muutaman viikon/kuukauden suhteesta nyt toipuu ihan kuka tahansa, joten vaikka olisin ihastunut, ei tarvitse varoa eikä luulla liikoja. Ei tarvitse pelata eikä esittää, asiat on sovittavissa. Ihastun kyllä ja saatan ihastua paljonkin, mutta olen selväjärkinen, en menetä järkeäni samalla, osaan kuunnella enkä uhraudu. Ja luotan suurimman osan olevan yhtä järkeviä, joten älkää peljätkö. Voi antaa mennä ja elää.