Tunnustin yhdelle miehelle, johon olen pitkään ollut aidosti ja hyvin syvästi ihastunut, tunteeni. Hän tunsi samoin. aina tavatessamme tulimme luonnollisesti puhuneeksi tunteistamme toisiamme kohtaan. Aloin huomaamaan parin kerran jälkeen muutoksen miehessä, alussahan hän oli jopa innoissaan, vastasi kosketukseen ja oli avoin tunteidensa kanssa, aloitti itse kontaktin oton, koskettelun ja härnäsi jne.
Pelkään loukanneeni häntä, taisin sanoa tätä kaikkea vain hauskanpidoksi. Mutta kun se ei ole sitä!
Sanoin niin vain sen vuoksi, etten vaikuttaisi liian innokkaalta, päällekäyvältä (minusta taas se mies tuntui välillä jopa pelkäävän innokkuuttani?!) ja osittain kai siksi, etten halua loukata itseäni hänen kanssaan koska minusta tuntui aina että suuremmat tunteet oli minulla, eli kai minä itselleni olin uskotellut sen olevan hauskanpitoa vaikka koko ajanhan tiesin omat tunteeni.
Tajusin vasta myöhemmin mitä olin sanonut. Eikä minulla ole ollut mahdollisuuksia puhua hänen kanssaan. Olemme me nähneet senkin jälkeen mutta mies on muuttunut. Koitin kerran jotain puhua hänelle, mutta hän tuntui äkkiä niin etäiseltä ja ikäänkuin olisi jo menossa jonnekin suuntaan, päätöksen tehneenä. Sanoi hän minulle jotakin lohduttavaa, siitä tiedän etten ehkä niin yhdentekevä ole,,,
En ymmärrä teitä miehiä, kuten varmaan huomasittekin...Jos mies tunnustaa naiselle pitävänsä tästä ja jos mies puhuu avoimesti tunteistaan yms sellaisista asioista niin se taitaa olla miehelle itselleen aika suuri juttu? Naisethan puhuvat tunteistaan vähän koko ajan.. Munattu mikä munattu.
Pelkään loukanneeni häntä, taisin sanoa tätä kaikkea vain hauskanpidoksi. Mutta kun se ei ole sitä!
Sanoin niin vain sen vuoksi, etten vaikuttaisi liian innokkaalta, päällekäyvältä (minusta taas se mies tuntui välillä jopa pelkäävän innokkuuttani?!) ja osittain kai siksi, etten halua loukata itseäni hänen kanssaan koska minusta tuntui aina että suuremmat tunteet oli minulla, eli kai minä itselleni olin uskotellut sen olevan hauskanpitoa vaikka koko ajanhan tiesin omat tunteeni.
Tajusin vasta myöhemmin mitä olin sanonut. Eikä minulla ole ollut mahdollisuuksia puhua hänen kanssaan. Olemme me nähneet senkin jälkeen mutta mies on muuttunut. Koitin kerran jotain puhua hänelle, mutta hän tuntui äkkiä niin etäiseltä ja ikäänkuin olisi jo menossa jonnekin suuntaan, päätöksen tehneenä. Sanoi hän minulle jotakin lohduttavaa, siitä tiedän etten ehkä niin yhdentekevä ole,,,
En ymmärrä teitä miehiä, kuten varmaan huomasittekin...Jos mies tunnustaa naiselle pitävänsä tästä ja jos mies puhuu avoimesti tunteistaan yms sellaisista asioista niin se taitaa olla miehelle itselleen aika suuri juttu? Naisethan puhuvat tunteistaan vähän koko ajan.. Munattu mikä munattu.
Vastaukset 16
Vanhimmat
todeta, että ei miehetkään aina naisten aivotuksia tajua. Mulle on kanssa muutama kerta sanottu, että ei sitten rakastuta. Ne suhteen alut loppu siihen. Mulle ei edes tullu mieleen, että siinä on taustalla muuta, kuin selkee viesti siitä, että kelpaan paremman puutteessa sänkyyn, mutta en enempään.
Mua aina on vähän huvittanu, kun joku sanoo olevansa varovainen, että ei satuttaisi itseään, koska kuitenkin kyseessä on enemmänkin kasvojen menettämisen pelko, pelko siitä, että kaikki tietää sun olevan lätkässä, mutta jos saat kenkää, voit aina sanoa, että kyseessä oli hauskanpito. Suhteen päättyminen sattuu ihan yhtä paljon, uskottelit itsellesi ja kavereillesi mitä hyvänsä. Ei tunteilleen mitään mahda.
Sä nyt vaan ammuit itteesi jalkaan, koska kyllä se loukkaa ketä vaan, jos on itse vakavalla mielellä liikkeellä, mutta toinen sanoo sulle, että sä oot ihan kivaa ajankulua, mutta älä luule liikoja.
No kaiken kaikkiaan voit ottaa tästä opiksesi, että älä suotta ala jatkossa tulevissa suhteissasi "säästämään" itseäsi, vaan jos tunnet jotakin, niin ole rehellinen, silloin voit ainakin sanoa tehneesi kaiken mitä on sinun vallassasi.
Mies itse oli hyvin varovainen ja sanoi minulle pariinkiin otteeseen silloin tykästyneensä minuun ihan suoraan vain ulkonäköni takia. Ja ei nyt suoraan sanonut mutta antoi selvästi ymmärtää että vain petipuuhat kiinnosti jos näyttäisin vihreää valoa. Päästyämme tutustumis asteelle mies huomasi pitävänsä minusta muussakin mielessä. Siltikin mies oli minusta ihmeellisen ylivarovainen, välillä hän tuntui läheiseltä, otti sitä kontaktia, halusi nähdä, olla lähellä mutta välillä oli viileä välinpitämätön, hyvä kun huomasi minua. Laittoi suorastaan kerjäämään huomiota. Mutta kuitenkin selvästi se ahdisti häntä eikä hän peitellyt sitä.
Ja kyllä, ihan itseäni halusin suojella! _koska_ mies tuntui olevan koko ajan jotenkin varuillaan etten ripustaudu häneen. miksi olisin ollut niin hölmö ja heittäytynyt häneen täysillä kun minulla kuitenkin kyti koko ajan mielessä pelko meidän suhteen onnistumisesta. Hän ei mitenkään antanut mitään viitteitä sen onnistumiselle, kehittymiselle millekään asteelle. Minä koitin nostaa suhdettamme mutta aina kun tein sen, hän lipesi ja vältteli, ja taas kun hän halusi jotain, hän sai sen.
Ja kyllä, me puhuimme tästä. Jäin kuitenkin aina kaipaamaan jotain vahvistusta, vaikka hän teoillaan näytti jotain ja sanoillaankin sanoi ainakin alussa, niin siltkin minulle jäi aina vähän halpa tai helppo olo. En tiedä loppujen lopuksi mitä hän minusta halusi mutta en minä halunnut luokata häntä sanoillani.
me koitamme löytää sen syyn toisesta. Se on aika inhimillistä käytöstä. Totuus on kuitenkin se, että toisen käyttäytymiseen emme voi vaikuttaa muuten kuin oman käyttäytymisemme kautta.
Eli jos sä olet sitä mieltä, että olet itse tehnyt kaiken mahdollisen, sen eteen, että tiedän suhde olisi kehittynyt, niin se on sitten eri asia. Mä sain vaan tosta sun ekasta kirjoituksestasi vaan ihan toisenlaisen kuvan.
Oletko sä muuten kuullut teoriaa itseään toteuttavista ennustuksista? Himmailu on mun mielestä just sitä. Eli jos sun odotukset ei ole jonkun asian suhteen kovin kummoiset, sä toimit tiedostamattasi niin, että ne eivät todellakaan toteudu.
Toinen kysyä on, että sattuuko nyt vähemmän?
miehen olleen rehellinen puheidensa suhteen eikä vain kaunistelleen, ja vaikka scale tuossa jo oleellisimman taisi kertoakin, niin mitäpä jos molempien epävarmuus toisen tunteista ja toisen osapuolen tekemisten ja sanomisten ristiriidat aiheutti sen, että juna meni ohi - ainakin tällä erää.
Ainakin itse olen jotenkin ärsyttävän herkkä noiden asioiden suhteen, ja jos näyttää että toinen on ristiriitainen tekemisten ja sanomistensa kanssa, niin kyllä siinä vain tulee otettua etäisyyttä ja ne orastavatkin mielenkiinnot voi helposti haihtua. Ei kyllä ole sellaista oikein suuria tunteita herättävää näin aikuisiällä tullut vastaankaan, mutta mitä nyt mielenkiintoa herättäviä on tullut, niin jo NOIN alkuvaiheessa alkaa se toisen ihmisen arviointi hänen mahdollisesta kiinnostuksestaan. Ihmiset kun on mitä on, ja minä olen mitä olen. Avuliaasti scale viittasikin itseään toteuttaviin ennustuksiin, ja tuohan vain omalla tavallaan korostua minunlaisten tapausten kohdalla.
Voi tosiaankin olla, että juna meni lopullisesti, mutta ainahan voit kokeilla josko saisit sanottua miehelle mistä kaikkialta kenkä on puristanut. Muista se rehellisyys. Jopa minunlaisten kohdalla tuollainen voi toimia, olen sen huomannut.
Ensin kai pitäisi tuntea _sinut_ että pystyisin ymmärtämään tämän asian.
en tiedä uskallanko olla enää rehellinen..
(Pikaisesti lisään jotain ajatuksia)
..olen koittanut ajatella asiaa mutten viisaammaksi tule. En kekkaa mitään..Olen käynyt mielessäni kaikki tapaamisemme ym asiat. Kyllä se niin oli, minä näytin niitä todellisia tunteita häntä kohtaan, en ikinä, koskaan torjunut häntä tai hänen läheisyyttään tai mitään. hänen ehdoillaan tässä mentiin. En sano etteikö hänelläkin olisi todellisia tunteita, on varmaan.. tai oli, tiedän että oli!...mutta me näytimme ne varmaan sitten eri tavalla tai en mä tiedä..joku vaan mättää eikä sovi kuvioon..Kun mies jo ennen kun loukkasin häntä, oli ihmeellisen etäinen ja välinpitämätön, välillä.. välillä taas sain niin intohimoista huomiota etten ole ikinä saanut. Voisiko tämä kaikki johtua miehen huonosta itsetunnosta? Muistan hänen meinaan vähätelleen joskus itseään. Jospa hän ei uskonut minuun, että voisin oikeasti tuntea niin häntä kohtaan?
...Onko miehille yleistäkin kaunistella naiselle sanojaan? Missä yhteydessä?
Mun oli mahdollisuus nähdä hänet eilen mutten mennyt, haluan selvittää tämän asian ensin itselleni ja tunteeni ennen kuin pystyn tapaamaan hänet face to face. Mun tunteet ei ole hävinneet mihinkään, ajattelen ja ikävöin häntä joka ikinen päivä, hän tulee uniini, pitää minua valveilla öisin... haluaisin niin hänen tietävän sen mutta minua pelottaa ihan oikeasti paljastaa ne hänelle. Pelkään hänen kostavan minulle, nauravan minulle ja tunteilleni, vähättelevän.
"Pelkään hänen kostavan minulle, nauravan minulle ja tunteilleni, vähättelevän."
Toisaalta, jos mies noin tekisi, niin eikö olisikin vallan "helppoa" päästä hänestä yli? Ei tarvitsisi kuin muistaa, miten hän sinua kohtaan käyttäytyi.
"Kun mies jo ennen kun loukkasin häntä, oli ihmeellisen etäinen ja välinpitämätön, välillä.. välillä taas sain niin intohimoista huomiota etten ole ikinä saanut."
Minulle tulee mieleen joko catch and release-tapaus, tai sitten kaveri ei ollut niin varma oman kiinnostuksensa laadusta. Meni tavallaan virran mukana kuulostellen itseään, mutta ilmeisesti hänellä ei sitten niitä syvempiä tunteita ollut.
"Voisiko tämä kaikki johtua miehen huonosta itsetunnosta?"
Voihan se johtua tuollaisestakin, mutta jotenkin tekisi mieli epäillä, että ehkä kuitenkin oikeampi syy hänen käytökselleen on se, ettei niitä syvempiä tunteita ollut, tai ne eivät ainakaan ennättäneet tulla kuvioihin ennen kuin kenties ehkä luultavasti jokin sinun käytöksessäsi alkoi tökkiä sen verran, että kaveri piti itse itseään etäisempänä. Vähän kaukaa haettua, mutta jotenkin noin voi kyllä käydä. Eli jos on sellainen hitaammin syttyvä tapaus ja/tai ei halua jutun menevän liian nopeasti liian vakavaksi. Mutta tämähän nyt on vain selittelyä tai sen hakemista, toki pyrkiminen asioiden ymmärtämiseen voi auttaa vastaisuudessa. Luultavasti auttaakin.
En tiedä, mutta jotenkin on sellainen fiilis, että mikäli itse olisin sinun housuissasi niin EHKÄ laittaisin viestiä, jotta haluan selvitellä ajatuksiani yksin ennen seuraavaa siirtoa tms. ja kenties nähdä sen jälkeen. Että toisella osapuolella olisi jokin käsitys siitä, missä mennään.
"Pelkään hänen kostavan minulle, nauravan minulle ja tunteilleni, vähättelevän."
Teet sitä jo nyt itse paremmin kuin se mies ikinä pystyy.
Niin että rehellisyyttä kehiin vaan?
Se kannattaa pitkällä tähtäimellä.
rehellisyydestä. Kehottasin aloittajaa unohtamaan tyypin. mun korvaan juttu särähtää liian monimutkaiselta pitkällä tähtäimellä -->>jos aloittaja oikeaa suhdetta tuosta sotkusta haluaa
Kyse olikin siitä, että rehellisyys kannattaa pitkällä tähtäimellä ennen kaikkea hänelle itselle.
Surullinen fiilis, ehkä se oli sitten tässä. Lueskelin teidän kirjoituksianne ja varmaankin oikeassa olette. Parempi unohtaa ja koittaa kuopata tunteet. Ehkäpä mies on huntteri ja sai sen mitä halusikin. Ei paljon huvittaisi nähdä koko miestä, eikä jutella mistään.
Ainoo asia mikä häiritsee on se, että tiedän varmaksi hänen tunteensa. Vaikka oon ollutkin epäileväinen monesta, niin en hänen tunteistaan. En tule unohtamaan sitä katsetta kun hän kertoi tunteistaan, ei sellaista fuulata. Ne tunteet ei kai vaan sitten kestäneet.
katselin jotain Prisman ohjelmaa valehtelusta. Miten tunnistaa, jos toinen valehtelee? Siihen ei ole yleispätevää ohjetta. Ei ole, vaikka on olemassa minkälaisia valheenpaljastuskokeita ja erilaisia tunnistusmenetelmiä..Tiedättehän, kun valehtelija luo katseen sivuun...eikä katsokaan silmiin. Tai elehtijä yhtäkkiä elehtiikin vähemmän. Nämä kaikki tunnistusmenetelmät menevät kuitenkin jokseenkin metsään yhtä paljon kuin osuvat oikeaan. Sitä paitsi ihminen oppii myöskin välttämään paljastumistaan valehtelijaksi...
Tämä ei kuitenkaan ollut asiani. Asiani on se, mitä ohjelman viimeisessä lauseessa sanottiin: Haluanko luottaa toiseen vai suhtaudunko toiseen epäluuloisesti? Ihmisellä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa toiseen...ja samalla tulla haavoittuvaiseksi siitä, että toinen mahdollisesti on epäluotettava. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin luotettavia. Olisi kauheaa elää epäluuloisena ja suhtautua kaikkiin epäilevästi. Se on jokseenkin mahdotonta ja tuskallista elämää. Ihmisen on tehtävä valinta: JOKO valitset luottamuksen ja olet haavoittuvainen TAI sitten epäluottamuksen ja ryvet epäilyksen suossa, josta ei loppua näy.
mutta yhdestä asiasta olen todella eri mieltä. " Suurin osa ihmisistä on kuitenkin luotettavia. " Väitän sen olevan juuri päinvastoin, harvassa on ne ihmiset, joihin oikeesti voi luottaa, eivätkä heihinkään varmasti kaikki voi! Uskon, että pohjimmiltaan ihminen on paha ja epäluotettava ja vain he, jotka tekevät töitä sen eteen onnistuvat kitkemään sen synnynnäinen pahuuden, oman edun tavoittelun ja epäluotettavuuden pois.
mulla ei ole noin laajaa kokemusta.
Sen tiedän kyllä, että aika monet suhtautuu erittäin epäluuloisesti toisiin ihmisiin. Mitä erilaisemmista lähtökohdista ollaan sitä ennakkoluuloisemmin näyttää porukat suhtautuvan toiseen. Ei tarvi siis olla kuin toista sukupuolta niin epäluulot herää ;)