Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Mieheni isoveli puolestaan on ollut koko ajan sinkku (hänellä ei siis koskaan ole ollut minkäänlaisia naissuhteita, ikää lähes 30v), vaikka onkin menestynyt työelämässä ja puhelias, sosiaalinen mies. Nyt isoveli on löytänyt elämäänsä naisen, jonka kanssa muuttivat samalle paikkakunnalle ja yhteiseen kotiin nopeassa tahdissa. Iloitsin ensin veljen puolesta, mielestäni hän kaipasikin naista rinnalleen. Oltuani naisen kanssa tekemisissä olen nyt muuttanut mieltäni.
Emme tule toimeen. Emme riitele, mutta en vain voi sietää häntä. Aluksi ajattelin, että se on vain jotain ohimenevää, mutta vastenmielisyys tuntuu vain kasvavan. Olen kertonut tästä miehelleni, ja hän sanoi ymmärtävänsä, ja ettei itsekään ole kovin ihastunut vaimoehdokkaaseen. Juttelimme myös, että ei olisi hyvä antaa asian tulla mieheni ja veljen väliin, he kun ovat kovin läheisiä. Niinpä joulunpyhinä tapasimme veljeä ja naista joka päivä moneen kertaan, yhteensä tuntien ajan. Tämä olisi vielä ollut kohtuullisen ok, mutta sitten mieheni järjesti meidät kahden yhteiselle shoppailureissulle kysymättä minulta mitään. Lisäksi pariskunta on kutsuttu meille viettämään uutta vuotta, yökylään. Ja meillä oli jo sovittuna meno toisen pariskunnan luo. He ovat mieheni ja veljensä yhteisiä ystäviä, mutta myöskään tämä pariskunta ei pidä naisesta, ja sieltä ilmoitettiin, että hän ei ole tervetullut. Eli jos veli ja nainen ovat tulossa, saamme viettää lähes kaksi vuorokautta nelistämme, enkä sitä kyllä kestä. Menen mieluummin joihinkin juhliin vaikka ilman miestäni.
Minulla on huono omatunto, koska ei ole oikein tuntea näin suurta vastenmielisyyttä johonkuhun ilman ilmeistä syytä. Tulen yleensä mukavasti toimeen kaikkien kanssa, enkä oikein ymmärrä, mistä vastenmielisyys kumpuaa. En halua, että tämä aiheuttaa riitoja minulle ja miehelleni, tai miehelleni ja hänen veljelleen. Onneksi emme asu samalla paikkakunnalla, joten pystyn välttelemään tätä naista kohtuullisesti. Veljeksillä on kuitenkin tapana viettää aikaa paljon yhdessä viikonloppuisin ja lomilla. Pahinta on tietysti, etten pysty aukottomasti teeskentelemään ystävällisyyttä, ja varmasti nainen itsekin huomaa olevansa epätoivottua seuraa. Hänellä ei ole paljon ystäviä, varsinkaan nyt uudella asuinpaikkakunnalla, joten tuntuu, että hän takertuu minuun. Kaveriporukassakin hän liimautuu seuraani. Ja minähän olenkin luonnollinen ystävä, miehen sukulaisnainen ja vielä kohtuullisen samaa ikää. Jonkin aikaa pystyn olemaan kohtelias hänen seurassaan, varsinkin, jos paikalla on muita. Kahden en halua hänen kanssaan jäädä. Toivon vain, että veli ja nainen eroavat, ja vielä mahdollisimman pian. Ja että veli sitten löytää jonkun normaalin, ihanan naisen. Kylläpä osaankin nyt arvostaa sitten häntä! Sanoisinpa kaikille heille, joilla on mukavia naisia suvuissaan, että Onnenpekat.
Onko jollakulla vastaavia vastenmielisyyden kokemuksia? Pääasiassa ongelmana taitaa olla tomppeli vaikkakin rakas mieheni, joka ei yhdestä sanomisesta uskonut, että en halua olla tekemisissä kuin pakollisen vähimmäismäärän :) Oletteko tilanteen pitkittyessä päässeet asian herraksi tai kokonaan yli?
Emme tule toimeen. Emme riitele, mutta en vain voi sietää häntä. Aluksi ajattelin, että se on vain jotain ohimenevää, mutta vastenmielisyys tuntuu vain kasvavan. Olen kertonut tästä miehelleni, ja hän sanoi ymmärtävänsä, ja ettei itsekään ole kovin ihastunut vaimoehdokkaaseen. Juttelimme myös, että ei olisi hyvä antaa asian tulla mieheni ja veljen väliin, he kun ovat kovin läheisiä. Niinpä joulunpyhinä tapasimme veljeä ja naista joka päivä moneen kertaan, yhteensä tuntien ajan. Tämä olisi vielä ollut kohtuullisen ok, mutta sitten mieheni järjesti meidät kahden yhteiselle shoppailureissulle kysymättä minulta mitään. Lisäksi pariskunta on kutsuttu meille viettämään uutta vuotta, yökylään. Ja meillä oli jo sovittuna meno toisen pariskunnan luo. He ovat mieheni ja veljensä yhteisiä ystäviä, mutta myöskään tämä pariskunta ei pidä naisesta, ja sieltä ilmoitettiin, että hän ei ole tervetullut. Eli jos veli ja nainen ovat tulossa, saamme viettää lähes kaksi vuorokautta nelistämme, enkä sitä kyllä kestä. Menen mieluummin joihinkin juhliin vaikka ilman miestäni.
Minulla on huono omatunto, koska ei ole oikein tuntea näin suurta vastenmielisyyttä johonkuhun ilman ilmeistä syytä. Tulen yleensä mukavasti toimeen kaikkien kanssa, enkä oikein ymmärrä, mistä vastenmielisyys kumpuaa. En halua, että tämä aiheuttaa riitoja minulle ja miehelleni, tai miehelleni ja hänen veljelleen. Onneksi emme asu samalla paikkakunnalla, joten pystyn välttelemään tätä naista kohtuullisesti. Veljeksillä on kuitenkin tapana viettää aikaa paljon yhdessä viikonloppuisin ja lomilla. Pahinta on tietysti, etten pysty aukottomasti teeskentelemään ystävällisyyttä, ja varmasti nainen itsekin huomaa olevansa epätoivottua seuraa. Hänellä ei ole paljon ystäviä, varsinkaan nyt uudella asuinpaikkakunnalla, joten tuntuu, että hän takertuu minuun. Kaveriporukassakin hän liimautuu seuraani. Ja minähän olenkin luonnollinen ystävä, miehen sukulaisnainen ja vielä kohtuullisen samaa ikää. Jonkin aikaa pystyn olemaan kohtelias hänen seurassaan, varsinkin, jos paikalla on muita. Kahden en halua hänen kanssaan jäädä. Toivon vain, että veli ja nainen eroavat, ja vielä mahdollisimman pian. Ja että veli sitten löytää jonkun normaalin, ihanan naisen. Kylläpä osaankin nyt arvostaa sitten häntä! Sanoisinpa kaikille heille, joilla on mukavia naisia suvuissaan, että Onnenpekat.
Onko jollakulla vastaavia vastenmielisyyden kokemuksia? Pääasiassa ongelmana taitaa olla tomppeli vaikkakin rakas mieheni, joka ei yhdestä sanomisesta uskonut, että en halua olla tekemisissä kuin pakollisen vähimmäismäärän :) Oletteko tilanteen pitkittyessä päässeet asian herraksi tai kokonaan yli?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Luin tarkasti sanottavasi. Käytät miehesi veljen tyttöystävästä melko halventavaa kieltä. Et saanut minua ainakaan vakuuttuneeksi, että "tyttiksessä" on jokin sellainen vika, ettei hän voisi seurustella vakavasti lankosi kanssa. Hän lienee lankosi vakava valinta.
Yritäpä miettiä, miksi et pidä tästä naisesta. Rivien välistä ymmärsin, että pidät valittua epänormaalina, ei-ihanana, vastenmielisyyttä sinussa herättävänä. Olisi mukava kuulla muutama perustelu sinulta. Nyt leimaat, mutta et perustele.
Nainen on ruma. Olen miettinyt, voiko ihminen olla niin ruma, että juuri kukaan ei pidä hänestä. Ja tämä saa oloni entistä huonommaksi, pinnalliseksi, ahdasmieliseksi ja kertakaikkisen tolloksi. Ja se on sellainen perustelu, jota en halua uskoa itse, vielä vähemmän kirjoittaa tänne foorumeille... Hän käyttäytyy osittain kuin koiranpentu yrittäessään miellyttää muita. Nauraa äänekkäästi huonoillekin vitseille. Hänellä on lemmikkejä, joista hän ei huolehdi asiaankuuluvalla, normaalilla tavalla, ei paijausta, ei kunnollista hoitoa vahinkojen sattuessa, ei empatiaa. En haluaisi jättää lapsiani hänen hoidettavakseen. Heidän kotonaan on saastaista, vaikka veljen kotona aiemmin oli siistiä. Lisäksi veli ei kohtele naista niinkuin rakasta ihmistä pitäisi. No nyt edellinen kirjoittaja saa vain lisää vettä myllyyn mutta: ennen ajattelin, että veli saisi kyllä paremman naisen, miksi hän tyytyy tähän rumaan. Edellinen kirjoittaja sanoisi, että tarkoitan tässä alitajuisesti itseäni. Nyt mielipide on muuttunut siinäkin: en usko, että veli saa kovinkaan montaa naista, jos hän kohtelee heitä yhtä huonosti kuin tätä naista julkisesti kohtelee. Heidän keskinäiset olonsa kahden kesken voivat tietysti olla jotain muuta. Tai sitten kyse on jumalaisesta seksistä.
Asiasta on tulossa miesten tiivissä kaveriporukassa todellinen ongelma, koska kukaan ei pidä naisesta, mutta miehestä pidetään. Eikä voi kutsua vain miestä, jos kaikki muut naiset ovat paikalla. Miehet taas viettävät helposti aikaa keskenään, jolloin nainen jää meidän muiden naisten rasitteeksi. Tässä olen miettinyt, että olenko antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa omaankin mielipiteeseeni. Mutta myös kaveriporukkaan kuulumattomat ihmiset, joilla ei ole ollut ennakkokäsityksiä tai muuten yhteistä kommunikaatiota, pitävät naista ei-toivottuna. Joten ehkä kyse ei ole pelkästään siitäkään.
Miehesi veljen ja hänen naisystävänsä suhde ei kuulu sinulle pätkääkään! Keskity vaan omaan parisuhteeseesi.
Toisekseen, ihmisen pitää tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, myös niiden vähemmän täydellisten! Olet kehittymätön kakara, jonka vain yksinkertaisesti tekee mieli potkia päähän heikompaa. Siitähän on kyse, eikö vain?
Sinä se tässä hommassa kehittymätön moukka olet, joten alapa kasvattaa itsestäsi aikuista.
Aina sitä tulee mietittyä, onko sitä itse ihan normaali,kun olen luonnostaan kohtelias yleensä kaikille,rumillekin ihmisille, sukulaisille. Ainoastaan baari vois olla paikka jossa ei tarvi olla niin kohtelias jos joku örveltäjä tulee lähentelemään tai pimeällä kujalla jos joku kävis kiinni. Joillakin on varaa olla epäkohtelias, sen oon huomannut. Itselläni näköjään ei ole. Itse tulee ajateltua,et miltä toisesta vois tuntua veemäinen kohtelu ilman syytä. Miltä tuntuu,jos on epätoivottu ilman syytä, on vaan nii ruma ja vastenmielinen, ei naama miellytä. kyllä.....
itellä ei todellakaan ole varaa, ei niin paljon ole noita ystäviä vaikka naamakaan ei ni ruma ole, no naisissa ei siks paljo ystiksiä löydykään;)
Siis mitä lemmikkejä tällä naisella on ja miten hän ei muka hoida niitä kunnolla? Miten empatian puute esiintyy? Kuinka hyvin itse tiedät lemmikkien hoidosta? Onko sinulla ollut lemmikkejä? Miten veljesi koti on muuttunut saastaiseksi? Onko siellä esim. eläimen karvaa nykyisin?
Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa, että yrität keksimällä keksiä toisesta pahaa. Olet järkyttävän pinnallisen kuuloinen ihminen. Vaikka joku on sinusta ruma, niin ei hän kaikkien mielestä ole ruma. Erityisen rumaa on, jos ei ole sisäistä kauneutta. Miehesi ei muka pidä tästä naisesta, vaikka on kutsunut hänet luokseen. Kuulostaa aika ristiriitaiselta.
"Asiasta on tulossa miesten tiivissä kaveriporukassa todellinen ongelma, koska kukaan ei pidä naisesta, mutta miehestä pidetään. "
Miksi se sinua liikuttaa, kun olet nainen? Mieheäsi se ei kuitenkaan ole haitannut yhtä paljon kuin sinua, kun on naisen ja veljen luokseen kutsunut.
Olet ollut hallitseva "naaras" lähipiirissäsi ja yksinkertaisesti et siedä olet saanut kilpailijan. Joka on vielä kenties nuorempi, kauniinpi tai älykäämpi tai kaikkea tuota.
Taidat olla vielä yläasteikäisen pissaliisan tasolla henkisesti. Vai että ruma. Ja kova tarve sinulla on todistella että kukaan ei pidä ko. naisesta. Olen tuntenut sinun kaltaisiasia naisia, jotka jatkuvasti etsivät jonkun kiusan kohteen, ja jotka eivät hellitä ennenkuin olet keksinyt itsekin jonkun negatiivisen piirteen sen hetkisestä haukun kohteesta.
Nyt vain eristäydyt täysin miehesi piireistä, ja annat naisen löytää oman paikkansa ilman sinun tekemääsi kiusaa, vaikka onkin sinua rumempi ja nauraa vitseille.
Arvasinhan, ettei ymmärrystä juuri löydy. Mutta kirjoitan silti muutaman selvennyksen.
Mielestäni olen ihan normaali ihminen, ystävällinen ja empaattinen. Yritän ymmärtää veljeä, hän on valinnut naisen rakkaakseen ja minun pitää sitä kunnioittaa. Kunnioitankin. Yritän olla normaalisti tekemisissä heidän kanssaan. Näemme välillä jatkuvasti, ja yritän pitää yllä ystävällistä suhtautumista. En ole mitenkään kopea tai kiusaajahenkinen luonne. Enhän minä häntä kiusaa, enkä sano hänestä pahaa sanaa muille asianosaisille. Miehelleni kerran huomautin, koska kyllä parisuhteessa pitää voida kertoa, miltä tuntuu. Lisäksi tämän toisen pariskunnan nainen on kertonut minulle oma-aloitteisesti, että ei halua olla tekemisissä naisen kanssa (samalla hän kertoi, että juuri kukaan muukaan ei pidä naisesta). Tässäkään ei siis ole ollut yksipuolista paskanpuhumista minun osaltani. Välttely voidaan tietysti laskea kiusaamiseksi, mutta ei kai aikuista ihmistä voi pakottaa olemaan toisen kanssa parasta kaveria? Eikä kaikkien ihmisten kanssa ole pakko tulla _hyvin_ toimeen. Kunhan kohteliaisuusrajat täyttyvät, on se mielestäni tarpeeksi.
Enkä myöskään mikään kauneuskuningatar, ylipainoinen, hapsottavatukkainen ja lievästi vinohampainen :) Huumorintajullakin yleensä pääsee pitkälle, mutta sekään ei auta tässä. Myöskään muutama oma ystäväni, joille olen asiasta kertonut, eivät ole uskoa, että voin tuntea näin. Hekin tietävät, että yleensä tulen toimeen kaikkien kanssa.
Olen miettinyt, että onko kyse tuosta alfanaarasasiasta. On totta, että veljen kerrottua tavanneensa naisen olin hieman huolissani, miten perhedynamiikka pyörii siitä eteenpäin. Siinä ei kuitenkaan ole ollut muutoksia (muuta kuin minun kohdallani). Mielestäni kyse ei siis ole siitä. Tätä tukee se, että nämä muut ihmiset eivät ole olleet missään alfanaarasaseman lähelläkään, ja silti eivät pidä naisesta. Ja he olivat muodostaneet tämän mielipiteensä jo siinä vaiheessa, kun minä vielä ajattelin naisen olevan hiljainen, mutta mukava. Minulle annettiin kuitenkin aikaa tehdä omat päätelmäni, joten kaveriporukan ajatusten mukana meneminenkään ei ole kyseessä.
Ja mielestäni se, että kun koira tippuu avantoon, sitä ei kuivata, ei rauhoitella, eikä viedä edes sisään lämmittelemään vaan pidetään kymmenen asteen pakkasessa seuraavat puoli tuntia (kunnes minä ja mieheni veimme värisevän koiran sisälle ja kuivasimme, koira vapisi koko loppuvierailun ajan, ja alkoholilla ei ollut osuutta asiaan), ei ole missään tilanteessa hyvää eläintenpitoa. Nauretaan vaan. Koirilla ei ole pehmeitä makuusijoja, vaan ne nukkuvat lattialla. Eläinparat lisäksi pissaavat ja kakkaavat lattialle, keittiöön. Eikä kyse ole mistään pennuista, vaan 2-5 vuotiaista. Näin on käynyt joka kerta, kun olemme heillä kylässä. Saastaisuus liittyy osin tähän, sitten meidän pitäisi syödä siellä tehtyä ruokaa. Tottakai ymmärrän normaalit eläinten karvat. Likaista on muuallakin, ja sotkuista.
Siihen en osaa sanoa mitään, miksi mieheni silti haluaa olla tekemisissä heidän kanssaan. Ehkä se menee luonnostaan niin, että hän ja veli ovat ulkona eivätkä siis niin paljon tekemisissä naisen kanssa. Ehkä hän on myös suvaitsevaisempi. Luultavasti hänen vastenmielisyytensä ei ole yhtä voimakas kuin minun. Puhuimme asiasta eilen, ja hän on luvannut ottaa tuntemukseni huomioon, se riittää minulle. Näemme veljeä ja naista vasta uudenvuodenpäivänä. Silloinkin tuntikaupalla, mutta ainakaan he eivät tule yöksi meille.
Ilmeisesti kaikille muille on sattunut vain mukavia ja kohtuullisia sukulaisnaisia.
Olen tosiaan hämmästynyt vastauksista, älä välitä tippaakaan.
Kyllä sinulle tulee asiallisiakin vastauksia.
Mitä olen lukenut, sinulla on tosiaan aihetta funtsailla mikä nainen tämä on.
Tosi-outo tyyppi!
Voi olla kuitenkin, että tällä palstalla et saa asiallisia vastauksia etkä neuvoja.
Minun mielestä voisit käydä jonkun asiantuntijan luona ja kertoa kaikki. Saat sieltä neuvoja ja pääset jatkamaan elämääsi.
Olet itse empaattinen kun olet ottanut asian esille.
Olen täysin sinun puolella! Mene juttelemaan jonkun kypsän ihmisen kanssa!
Hyvää Uutta Vuotta sinulle!
Tee ilmoitus eläinsuojeluviranomaisille!
Tuohan on ihan kauheeta!
Kiireen vilkkaa tekemään ilmoitus! Se ämmä on saatava aisoihin!
Olen varma että miehesi on samaa mieltä asiasta.
Jos ei ole, niin voit tehdä itsekin sen ilmoituksen!
Voisit kirjoittaa myös lehteen asiasta!
Voi koira-ressukka!
Entä jos nainen on epävarma? Se voi olla syy esimerkiksi ´´huonoille´´ vitseille nauramiseen.
Törkeetä tuollainen juoruilu ''ei kukaan muukaan pidä naisesta'', tuntuu varmasti paskalta. Siis sen naisen näkökulmasta.
Yrittäisit suhtautua naiseen avoimesti, nyt kiinnitätte huomiota jokaiseen seikkaan, jonka hän tekee ´´väärin´´. Naisella voi sosiaalisen puolen kannalta olla muitakin ongelmia, antakaa hänelle tilaa selvittää ne itse ja yrittäkää olla ymmärtäväisempiä.
Teiän suvaitsemattomuus on kyllä ylitsepursuavaa. Ainoastaan koirien hoidon kannalta ei ole. Älä anna sen kuitenkaan häiritä jokaista hetkeäsi.
Oksettavaa touhua.. Harmi sen naisen puolesta.
Miehesi veli vaikuttaa elävän kaappielämää, siksi hän on valinnut tuollaisen naisen pikaistuksissa kumppanikseen: ikäänkuin kulissiksi. Kerroit itsekin, kuinka huonosti miehesi veli kohtelee naista -> ei siis ole välittämistä ja lämpimiä tunteita -> nainen tekee kaikkensa saadakseen hyväksyntää. Hitto, mikä veli miehelläsi on, hänhän pilaa tuon naisrukan elämän!!
taas millaisia ihmiset voivat olla toisilleen...huoh...kyllä nyt sukuun tuleva pitäis ottaa avoimin mielin vastaan, mut onhan niitä kaikenlaisia sukuja..suku on pahin, niin sanotaan..mut sekään ei ole syy et ihmiset ei vois kehittää itsessään inhimillisiä piirteitä...mut kun 'mä oon vaan niin hyvä ja paras ja mun jutut ja tekemiset ne on niin oikein ja pälä pälä blaa blaa blaa.....'
ehkä nostaa päätään?Ei voi olla muusta kysymys.Onko kaunis nainen?
On olemassa myös pahuus.
Onko tuntunut siltä?
Asiasta on aika vähän kirjoituksia, mutta joitakin kirjoja aiheesta löytyy.
Jos on kyseessä "paha", niin sen tuntee.
Se vain että "pahalle" ei voi tehdä mitään.
Olet huolissasi miehesi veljestä ja se on hyvä asia.
Sinä vaistoat jotain ja yrität purkaa sitä tässä. Se on hyvä, vain sillä tavalla saat selville alkusyyn.
Sinussa itsessäsi ei todellakaan tarvitse olla mitään syytä, vaistoat vain muita selvemmin asioita.
Ehkä miehesi kannattaisi jutella veljensä kanssa? On varmaan tehnytkin, mutta vielä kerran.
Sinun ei tarvitse tavata tätä naista, jos et halua ja voit huonosti.
Kerro suoraan miehellesi, kyllä hän ymmärtää asian.
No johan on helvata, joku tyyppi on jonkun toisen mielestä "ruma" ja täällä sitten kehotetaan jo noitavainoihin...!
Olen oppinut kantapään kautta, että jos jostakin ihmisestä ei yrittämälläkään pysty pitämään, niin ei se siitä paremmaksi muutu millään tavoin vuosienkaan aikana. Anna siis itsellesi rauha tuntea miehesi veljen vaimoketta kohtaan, mitä nyt tunnet. Vastaan panemalla tunteesi tekee sinusta vangin ja elämäsi alkaa pyörimään kyseisen naisen ympärillä kaiken aikaa.
Se, mitä kirjoituksistasi ymmärsin, on veljesten kova halu pitää yhtä kaikesta huolimatta. Tilanne on muuttunut ja valintoja on pakko tehdä. Surullista, mutta totta. Miehesi on uskallettava tehdä uusia ratkaisuja ja joitakin tuttuja tapoja on vain muutettava, vaikka siinä vähän tulisikin hienoista suukopua. Parempi kuitenkin niin kuin lihava riita.
Onneksi olette vasta alkutaipaleella ja koeta vain kärsivällisesti pitää oma kantasi. Älä kommentoi liikaa, koska miehesi aivan varmasti tulee pitämään veljensä puolia tosi tilanteessa ja sinä saat vain hankalan muijan maineen. Joten toimi päättäväisesti ja järjestä teille ohjelmaa juuri sen mukaan kuin on sovittukin. Ei siinä tarvitse saippuaoopperoiden draamaa , vaan ihan aikuisen järjellä perusteltu näkemys : että kun me ollaan kerran saatu kutsu kavereillemme, me sinne myös menemme ja velipoika voi tyttöystävineen touhuta silloin muuta. Ei teidän velvollisuus ole todellakaan suojella velipojan kehnoja (?) naisvalintoja, vaan yhtä lailla velipoika joutuu myös kasvamaan vielä isommaksi pojaksi ja kehittämään ohjelmaa ilman sukuakin.
Uudet kumppanit herättävät lähipiirissä aina ajatuksia, mutta liian useasti niistä nostetaan turhaa meteliä. Asetetaan odotuksia ja petytään rajusti, joten viisas todellakin vaikenee ja antaa tilaa uusille ratkaisuille ja muutoksille.
On oikein hyvä, että puit asian nyt ajoissa ja olet rehellinen kuin kantaisit kaikkea pahaa oloa sisälläsi, joka voi olla tuhoisampaa. Joten luota intuitioosi, ole rohkea ja tee viisaita päätöksiä :)
Vanhanaikainen käsitys "sinä saat vain hankalan muijan maineen".
Pitääkö naisen olla kuin 1700-luvulla?
Ole vapaasti mitä mieltä olet ja älä välitä vanhentuneista asenteista!
Jos et halua tavata sitä miehesi veljen outoa muijaa, niin älä tapaa!
Viis veisaa "hankalan muijan maineesta"!
Olet pelkästään tervejärkinen, kun kartat sitä!
"Ole vapaasti mitä mieltä olet ja älä välitä vanhentuneista asenteista!"
Kyllä ap-kin on esittänyt varsin vanhakantaisia asenteita. Väittää vielä itseään empaattiseksi. Sehän näyttää olevan viimeinen ilmaus, jota hän voisi itsestään ja "vaistomaisista totuuksistaan" sanoa. Ei aikuinen nainen arvioi lähisukulaisen valittua rumaksi eikä nimittele tyttikseksi.
Kysehän on kolmikymppisistä ihmisistä, eikö? Tervejärkinen ihminen antaa muiden elää tavallaan. Ja jos erotat läheiset veljekset emotionaalisesti toisistaan, sinähän siinä häviät. Mietihän seurauksia.
Sinä teet omat valintasi. Muut tekevät omansa.
Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, minkäikäisiä nämä ihmiset ovat. Itse veikkaisin, että lähellä 20. Miten muuten ihminen on noin sekaisin tunteistaan, eikä osaa käsitellä niitä.
Jututkin vaikuttavat epämääräisiltä ja yksityiskohtia on tullut hyvin niukasti ja vain pyytämällä. Silti on julistettu toinen jo lähes eläinrääkkääjäksi, vaikka syynä voi olla jonkinlainen inhimillinen erehdys. Jotenkin en olisi myöskään ihan niin varma, että menikö juttu oikeasti niin kuin tämä ap kertoo. Itseään hän kuvaa kuin laupiaaksi samarialaiseksi, mutta tyttöystävässä ei ole mitään hyvää. Teksti on hyvin teeskentelevää ja pyritään vain haukkumaan toista ja asettamaan itseään jalustalle.
Jokaisella jolla on ollut eläimiä tietää, että ne voivat kakata tai pissata lattialle esimerkiksi innostuessaan, eroahdistuksessa, vatsavaivojen tai muiden terveysongelmien yhteydessä jne. Sellaista kissan tai koiran omistajaa ei olekaan, jonka lemmikillä ei olisi joskus tällaisia ongelmia ollut. Huomaa kirjoituksen perusteella, että tämä ap ei tunne eläimiä, joten en luottaisi hänen yksipuoliseen arvioonsa eläinten hoidosta. Se, että syöminen tuntuu kamalalta, kun eläimen kakkaa on ollut esim. lattialla kuvastaa hyvin mielentilaa. Empaattinen eläimistä pitävä ihminen ymmärtäisi eläimiä, eikä tuntisi niitä kohtaan vastenmielisyyttä. Koira ei muuten yksin yleensä pääse avannosta pois, joten kukakohan sen sieltä nosti. Taisi olla tyttöystävä, mutta tämäkin on tarkoituksella jätetty kertomatta.
Toteat itse ettei tässä naisessa ole mitään näkyvää vikaa.
Vika on siis sinussa. Istu alas ja mieti asiaa. Oletko mustasukkainen miehesi veljestä?
Kunhan lämpimikseen ovat periaatteessa eri mieltä-.
Jos kaikki olisi kunnossa, niin et sinä tänne kirjoittaisi!
Tosi outo tyyppi se nainen.
Ota eroa siitä, ei sinun tartte tavata sitä. Jos miehesi veli haluaa ehdottomasti naida sitä, niin naikoon, omapahan on vahinkonsa että ei löydä fiksumpaa.
Olet tuonut asian esille ja ei vaikuta johtavan minnekään tällä palstalla (joka asiasta, ilman tietoa, periaatteellisesti ihannoivat tälläisiä "naisia"), jätä tähän ja anna olla.
Hyvää Uutta Vuotta sinulle - ilman sitä outoa naistuttavuutta!
tälläiset ihmiset, jotka tuomitsevat ihan suoraan toisia oudoiksi vaikkeivat tunne.....
Jep. Ja vielä tyhmiksi! Ainakin tähän lauseeseen vedoten ´´omapahan on vahinkonsa että ei löydä fiksumpaa.´´.
Mä sanon sulle alottaja että jätä asia omaksi ongelmaksesi ja käsittele sitä itse äläkä muille ala tyhmiä jaarittelemaan. Et tunne naista. Et voi siis tuomitakkaan. Et etenkään parin asian takia..
Veli on ollut teille kaikille niin suuri juttu ja hieno ihminen. Nyt hänen elämäänsä on tullut nainen. Nainen jonka ulkonäkö ei välttämättä miellytä teidän silmiänne. Koette hänet vastenmieliseksi siten, että veli voisi mielestänne saada paremmankin. ´´Paremman´´... Kaikki ei ole ulkonäöstä kiinni.
no eihän tuo uutta oo.mun miehen veljen eukko se on härski ainakin.tänäjouluna tulla tömisti valmiiseen joulupöytään.mä tein safkat ja leipomukset mieheni isälle ja mies apuna.just olin takamukseni lyömässä penkkiin ruokapöydässa niin eiköstä vaan siihen tupsahti istumaan tämä eukko.mun piti sitten venata,että tämä söi sapuskansa ja häipyi.no kiireisimmät edeltä,niin äitini neuvoi lapsena mulle.tää eukko tunki itsensä myös lapsemme kastejuhlaan vaikkei edes kutsuttu.itse ei kutsunut miestäni edes omiin lakkiaisiinsa.mieheni veli oli kihloissa tämän eukon kanssa mutta erosivat,mutta taas tapailevat.nyt katellaan sitten tuleeko taas sukujuhliin..mutta jos jotakin epämiellyttävää edessä niin ei varmana halua osallistua ihme tyyppi.en todellakaan ole mustis,kun en halua olla lähelläkään ko.tyyppiä.aina vaan on apu hänelle kelvannut.mieheni veli myös juoksuttaa miestäni.esmes mieheni järjesti äitinsä hautajaiset ja veli vaan hääri jossain taka-alalla,luistellen vastuutaan kuten aina.mutta mieheni veljen tempaukset olisivatkin jo toinen tarina.mieheni on myös veljensä eukon isää kuskannut,eikä isäkään edes tervehtinyt minua.ei kai oo omppu kauas puusta pudonnut.millähän helvetin opilla saisin vähän käytöstapoja tuolle pariskunnalle.aina vaan hyväkseen käyttävät mutta itse karttavat omaa osaansa vastuusta.mietin milloinkahan mieheltäni palaa päre,vai multako ensin.
milloin koiranne opetetaan sisäsiistiksi?
Tekeekö koira tarpeensa sisälle myös ollessaan kylässä.
Itse asiassa onko mahdollisesti se ärsytys siinä, että mielestänne nainen on teennäinen ja siksi ei tee hyvää vaikutelmaa hänestä.
Muutamia huomioita kärkeen:
Meilläpäin tyttis ei ole sanana arvosteleva, vaan ihan käypä ja tavallinen. Yksityiskohtia olen kirjoittanut niukasti, koska liian yksityiskohtaiset tiedot voisivat tietysti johtaa siihen, että joku asianosainen saattaisi tunnistaa tapauksen.
Mieheni ja minä pelastimme koiran avannosta. Nainen ei nähdäkseni liikkunut metriä enempää omalta paikaltaan hätiin. Tosin hän tietysti näki, että me lähempää syöksyimme apuun. Suurin puute tilanteessa oli kuitenkin mielestäni se, ettei hätääntynyttä koiraa mitenkään taputeltu ja rauhoiteltu. Niin ja tietysti se kylmään jättäminen.
Minulla ei ole eläimiä, saati koiria. Muutama marsu joskus ollut lapsuudessa. Kyllä terve järki silti sanoo useimmille, miten koiria pidetään noin suurinpiirtein. Ja jos ei sano, onhan tietoa kirjastot ja netti pullollaan. Useimmat käsittääkseni lukaisevat muutaman kirjan jo ennen pennun tuloa. Ystävilläni on paljon koiria. Tiedän kyllä, että esim ripulitapaukset on koirilla yleisiä ja merkkailut, kun reviiriä uhataan. Muissa tuntemissani talouksissa tahrautuneet matot pestään ja lattia myös pestään, ei vain pyyhitä. Koiraa myös torutaan ja yritetään saada koira siistiksi. Jos minulla olisi merkkaileva/ilopissivä koira, en varmaankaan kehtaisi ottaa sitä kyläilemään kovin usein. Mutta ehkä tässä on niin kuin lapsissakin, omalta lapselta sietää sellaista, mikä toisen lapsella olisi tosi harmillinen piirre :)
Kiitos myös ymmärtävistä ja kannustavista kommenteista. Puhuimme tilanteesta mieheni kanssa ensimmäistä kertaa avoimemmin. Hän on saanut sen vaikutelman, että veli on naisen kanssa vain, että "olisi joku, jonka kanssa olla". Niin huonosti hän naista ulkopuolisen silmin kohtelee. Tai ainakin minun näkökulmastani, joka tietysti on naisen. Osa vastenmielisyydestä voisi johtua siitä, että en kestä sitä, että jotakuta alistetaan suhteessa sillä tavalla sanallisesti ja käytöksellä. Asiat ovat pieniä, mutta joulunkin aikaan olisin vetänyt monta kertaa herneet nenään, jos oma mieheni olisi kohdellut minua sillä tavalla muiden läsnäollessa. Esim lahjapolitiikassa oli tosiaan parantamisen varaa, puheissa ja muussa normaalissa huomaavaisuudessa. Veljet eivät kuulemma keskustele nais- ja suhdeasioista keskenään, joten syytä käytökseen tai suhteen tilaa voi vain arvailla. Itse en heidän asioihinsa halua puuttua (eivätkä ne minulle kuulukaan), mutta sanoin miehelleni, että jos joku sopiva tilanne tulee, hän voisi vähän ottaa puheeksi, että miten naisia, varsinkin rakkaita naisia, kuuluu kohdella... Useimmat kahlaavat läpi muutamia "kouluttajia" ennen kolmekymppisiään, ja pahimmat virheet karsiutuvat pois teinirakkauksissa, naisiltakin.
Ja asiallisten neuvojien kirjoitukset olen ottanut onkeeni. On hyvä olla kohtuullisen ystävällisissä väleissä naisen kanssa, mutta liikaa aikaa hänen kanssaan ei tarvitse viettää. Mieheni tosiaan käyköön heillä enemmän yksin. Nyt kun puhuimme asioista, hän tuskin enää sopii suurempaa kanssakäymistä kysymättä ensin minunkin mielipidettäni. Ja vielä tulevien lasten kummeiksi heitä ei pyydetä, ainakaan molempia.