Mikä on normaaliksi katsottava määrä tapaamisia lapsille, kun etäisä asuu Jyväskylässä ja lähiäiti Helsingissä? LApset ovat 5 ja 3-vuotiaat.
Mikä normaali määrä
tapaamisia?
9649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Riippuu täysin siitä isän aktiivisuudesta/halukkuudesta tavata niitä lapsia. Joillekin isille se 4 kertaa kuussa on normaaliksi katsottava määrä, vaikka asuisi kauempanakin, joillekin se kerran pari kuussa riittää ihan hyvin, ja osalle ehkä kerran pari vuodessa.
Tunnustaudun avaaja-etäisäksi. Itse haluaisin nähdä lapsia mahdollisimman paljon. Eksän mielestä yksi pitkä viikonloppu vuorotellen molemmissa kaupungeissa riittää. Lähinnä ajoin takaa sitä, että mitä voisi pitää tavanomaisena tapaamisrytminä tuolta etäisyydeltä. Jos etäisä tpaa neljästi kuussa, lapset eivät varmaan matkusta joka kerta.
Toinen kysymys: onko tavallista että tapaamiskustannukset jaetaan puoliksi vahnehempien kesken vai maksaako etä kaiken?
Ihanaa että haluat tavata lapsiasi paljon.
3- ja 5- vuotiaat tarvitsevat äitiä ja tarvitsevat isää. Mutta kaikkein eniten he tarvitsevat tylsää ja tavallista, toistuvaa arkea. Lepoa, ruokaa, ulkoilua.
Näin pienet todella eivät voi matkustaa Helsingistä Jyväskylään neljä kertaa kuussa. Jopa kaksi kertaa kuussa kuulostaa 3-vuotiaalle aika paljolta. Mutta jos auto on hyvä, kuski mukava ja taukoja on riittävästi, niin kai hänen on siihen sitten alistuttava. (Ja 3-vuotiashan kyllä alistuu, kun ei vaihtoehtoja ole). Ehdottomasti välttäisin kuitenkin kuljetuksia jos lapset ovat sairaana.
Onko mahdollista esim. niin, että lapset olisivat sinun kanssasi kahdesti kuussa viikonlopun, ja voisit järjestää työsi vaikka niin, että voisit käydä heitä viikolla katsomassa vaikkapa kaksi kertaa kuussa esim. torstaisin (esim. uimassa tai hampurilaisella), jotka torstait sijoittelisit lähelle niitä viikonloppuja joina lapset ovat äitinsä kanssa. Voisit silloin päästä osalliseksi lasten arjesta vaikkapa hakemalla heidät hoidosta noina torstaipäivinä (näkisit samalla hoitotätiä) jne.
Lasten kasvurauha on tärkeä asia. Niin ovat myös äiti, ja isä, ja ehjä elämä silloinkin kun perhe on hajonnut.
Ai niin maksuista. Yleensä etä joutuu maksamaan kaikki tapaamisiin liittyvät kulut, mutta jos lähi suostuu, voi asiasta yrittää neuvotella kohtuullistusta. Lähin velvollisuus tosin ei ole suostua, joten se on lähtökohtaisesti hyvä muistaa.
Kiitos kommentistasi. Mistähän saisi tietoja siitä, mikä on tavanomainen ratkaisu tapaamisille jos etäisyyttä on tuolaliset 250km.
3- lapsen yh äitinä ja välimatkaa sentään 650 km annan oman mielipiteen.
3 ja 5-vuotiaat voivat olla etävävanhemman luona pitenpiäkin aikoija jos toisen työ antaa siihen mahdollisuuden mm lomat tai hän kykenee hoitamaan luotettavan aikuisen hoitajan kun on itse pois esim työssä.
Paras tapa on kuunnella miten lapsi jaksaa tuon matkan kulkea, myös se tapahtuuko se autolla, junalla, lentokoneella, bussilla vaikuttaa kyllä siihen.
Usein ne tapaamiset tehdään meidän aikuisten ehoilla, meidän ikävän tunteen vuoksi ja se LAPSEN OIKEUS sitten jääkin sinne vähemmälle huomiolle. Lähivanhempi laskee kuinka paljon vaivaa / rahaa homma vie ja murehtii omaa ikävää ja kaukovanhempi omaa ikävää ja tuntemuksia. Neuvon teitä molempia siis kuuntelemaan sitä lasta.
Kun ikää tulee lisää ja koulu alkaa niin se koulu pakosta rytmittää sen tapaamisen aikataulun. Nyt isällä järjen mukaan on tuo 4 1 viikkoa vuodessa lomaa (min) jolloin hieman pitempikin rupeama on paikallaan.
Muista jos jostain syystä isän ja lapsen suhde loittonee on AINUT hävijäjä se lapsi. Mutta jos tapaamiset ovat liian raskaita niin lapsi alkaa kokemaan tapaamiset PAKKONA. Äitinä tiedän kuinka kamala tunne on kun lapsi on esim 1 kk pois ( itserakkaana kuvittelin ettei lapsi pärjää tai että ikävä olisi kohtuuton) ja pahalta tuntu kun tiesin että miehellä odottaa sielä myös se uusi rakkaus lapsia. Tänä päivänä tiedän sen olevan lasten etu ( vaikka edelleen kirpaisee) viettää lomiaan isänsä kanssa ( kuten koko joulu tänä vuonna) ja kuinka paljon se vaatii ettei itke ja kaada omaa ikävää lasten kannettavaksi (sillä se ei ole heidän tehtävä)
Kiito vastauksista ja kerron vielä hiukan tarkemmin tilanteesta. Tällä hetkellä minulla on käräjäoikeuden määräyksellä tapaamisia seuraavasti: kaksi pitkää viikonloppua syksyllä, kaksi pitkää viikonloppua keväällä (aina lasten luona), puolet joululomasta, viikko talvilomaa joka vuosi, joka toinen pääsiäinen, isänpäiväviikonloppu, ensi kesänä kolme viikonloppua kesälomaa kahdessa erässä ja vuodesta 2011 lähtien viisi viikkoa kahdessa erässä.
Olen kertonut eksälleni olevani tyytymätön tapaamisiin, etenkin syksyn ja kevään tapaamistaajuuteen. Minusta pienillä lapsilla pitäisi olla enemmän tapaamisia minunkin kanssa.
Olen esittänyt eksälleni, että haluan tapaamisia kahdesti kuussa. Pitkän viikonlopun minun kanssani (pe, la, su) ja lyhyt viikonloppu (la aamu -> su ilta) siten että matkustan lasten luo.
Tilannetta mutkistaa se, että kyse ei ole Helsingistä ja Jyväskylästä. Minä asun tosin Helsingissä, mutta eksä muutti heti päätöksen saatuaan Etelä-Eurooppaan, kotimaahansa. Yli 3000 km etäisyydeltä ei taajemmat tapaamiset oikein ole mahdollisiakaan. Ensi kesänä kuitenkin pystyn työni puolesta muuttamaan n. 250 km päähän heistä ja mielestäni tapaamisia tulis olla tiheämmin.
Olen sanonut, että mieluummin sopisin hänen kanssaan tapaamisista, kuin yrittäisin saada parempia hovista. Hän kuitenkin sanoo, että ei suostuisi taajempaan kuin kerran kuukaudessa ja silloinkin joka toisen kerran minun luonani ja joka toisen kerran lasten luona.
Käräjäoikeus piti yllä yhteishuoltajuuden, mutta antoi eksälleni oikeuden yksin päättää lasten asuinpaikan. Jos hän olisi päättänyt jäädä Suomeen, minulla olisi paljon paremmin tapaamisia. Pitkä to-ma viikonloppu ja ke-to yöpyminen toisella viikolla. Nyt saan olla huolissani siitä, että lapset unohtavat täysin toiskielisessä ympäristössä suomenkielen. Ystäväpiirissäni on ulkomailla asuvia ja he kertovat kuinka vaikeaa on lasten kielitaitoa pitää yllä.
Vanhempi lapsistamme (5v) juttelee kanssani yleensä pitkään puhelimessa, haluaisi puhua pidempään kuin minulla on varaakaan. Kun yritän lopetella, sanoo että voimme kyllä vielä puhua. Kysyy äidiltään lupaa jatkaa puhumista ja kertoo ennen kuin eksä on ehtinyt vastata että saamme puhua. Olen soittanut kahdesti päivässä, eksän mielestä se on liikaa ja haluaisi aamusoiton pois. Hän pitää puheluita myös liian pitkinä (vaihdellen n. 5-30 min.) ja katsoo että yritän kontrolloida hänen elämäänsä eron jälkeen.
Nuorempi (kohta 3v) ei joko tule puhelimeen, tai ei sano puhelimessa mitään. Kuulin kahden viikon ajalta häneltä ehkä yhteensä 4-5 sanaa. Kun lapset 16 päivän poissaolon jälkeen tulivat jouluksi Suomeen (tämän vuoden joulu oli minulla), nuorempi kuitenkin pyöri ensimmäisen päivän minun ympärilläni vaikka samanikäinen serkkunsakin oli mummolassa ja jonka kanssa oli aina leikkinyt.
Tilannetta siis mutkistaa myös kulturierot ja ex-vaimon mahdollinen halu vaikuttaa tilanteeseen.
Jos vaimo on toisen maa kansalainen ja lapsilla kaksoiskansalaisuus niin kun asuinpaikka vaihtuu toiseen maahan asian käsittelykin saattaa muuttua ( luulen anakin näin, en ole ihan varma) uuteen kotipaikkaan.
Asiaahan ei silloin käsitellä suomessa tai suomen lain mukaisesti vain sen maan johon lapset "kuuluvat". Realismia on että muilla mailla on taipumus katsoa "lasten eduksi" olla äidin kotimaassa ( joka on samaa kultuuria kuin oikeus) ja monessa maissa tapaamisoikeus ei ole läheskään suomen tasolla.
Oikein ja edottomasti kannatettavin on päästä neuvottelemalla sovintoon. Pelastakaa lapset tai mannerheimin lastensuojeluliitolla saattaa olla paremmat edellytyksen antaa neuvoja ja heillä on mahdollisesti tietoa miten kyseisessä maassa on ollut tapana suhtautua ja hoitaa riitatilanteet jos neuvottelutilanteeseen ei päästä.
PS kun lapset vanhenevat ja oppivat käyttämään nettiä on ns nettipuhelin ehkä halvempi ratkaisu
Voimia ja jaksamisia. Isälle joka jaksaa välittää.
Kiitos kommenteista. Kuukaudessa olemme hiukan edenneet. Olen valittanut hoviin käräjäoikeuden päätöksestä, jossa vaadin parempia tapaamisia silloin kun asun lähempänä. Eksäni teki vastavalituksen, hän vaatii yksinhuoltajuutta, 100 euroa/kk/lapsi enemmän elatusapua jos asun lähempänä ja vähintäänkin yksinoikeutta päättää lasten koulutuksesta.
Eksä on tullut tapaamisissa jonkin verran vastaan. Hän tarjoaa nyt kahta tapaamista kuukaudessa. Kahden kuukauden jaksossa yksi pitkä viikonloppu joka toinen kuukausi olisi minun luonani, yksi pitkä viikonloppu lasten kotikaupungissa ja kaksi lyhyttä la-su viikonloppua lasten kotikaupngissa. Minä olen halunnut joka toisen viikonlopun. Joka toinen tapaaminen olisi pitkä viikonloppu aina minun luonani ja joka toinen olisi lyhyt aina lasten luona.
Jostain syystä eksä kompensoi vastaantuloaan arkitapaamisissa sillä, että hän leikkaisi käräjäoikeuden minulle antamasta viidestä kesälomaviikosta (2011 lähtien) yhden pois. Käo määräsi lapsille minun kanssani joka vuosi yhden talvilomaviikon, ne eksä puolittaisi joka toiselle vuodelle ja isänpäivätapaaminen pitäisi yhdistää aina tavalliseen tapaamiseen. En oikein ymmärrä hänen tarvettaan leikata lasten tapaamisia minun kanssani. Tänä vuonna lapset ovat hänen kanssaan seitsemän kertaa enemmän kuin minun. Ensi vuodestakin sentään viisi kertaa enemmän kuin minun kanssani. Ei luulisi olevan tarvetta leikata.
Eksä perustelee kolmea tapaamista lasten kotikaupngissa vs. vain yhtä minun luonani sillä, että lapset matkustaisivat muuten liikaa (eli hänen mallissaan lapset matkustavat kerran kahdessa kuukaudessa minun luokseni 250 km pitkäksi viikonlopuksi). Viimeisenä vuonna kun asuimme yhdessä, eksä kuitenkin matkusti kahdeksan kuukauden aikana neljästi lasten kanssa ulkomaille lentokoneelle (eli kahdeksan lentomatkaa) ja kävimme monesti myös 150 km minun vanhempieni luona autolla. Huoli liiasta matkustamisesta tuntuu kovin äkkinäiseltä ja toispuoliselta. Siksi minua kiinnostaakin miten tilanne on Suomessa vastaavalla etäisyydellä asuttaessa.
Meillä oli myös erimielisyyttä lasten koulusta. Vanhempi lapsemme menee ensi kesänä kouluun eksäni kotimaassa. Me olimme aina ajatelleet, että lapset menisivät englanninkieliseen kouluun, mutta nyt eksäni on sanonut että tilanne on muuttunut ja lapset menevät hänen äidinkieliseen kouluun. Olen kysynyt häneltä yhteystietoja siihen kouluun, johon hän asianajajansa välityksellä ilmoitti lapsemme laittavan, mutta vielä en ole vastausta saanut.
Kun teillä on välimatkaa tuo 650 km, ovatko lapsesi etän kanssa vain viisi viikkoa vuodessa? EI välillä lainkaan? Eivätkö he vieraannut isästään, kun ovat noin pieniä?