Koko viimeinen vuosi on ollut yhtä leikkimistä. Koskaan ei ole kumpikaan sanonut olevansa kiinnostunut, mutta kyllä moni luuli meidät nähdessään että olemme pari. Ystävänikin sanoivat, että hän käyttäytyy minua kohtaan aivan eri tavalla kuin heitä - aivan kuin he olisivat miehelle seurustelukumppanin ystäviä.
Kyseinen mies kehui minut maasta taivaisiin. Miten olin erilainen kuin muut, miten seurassani sai olla oma itsensä ja miten hän oikeasti tykkää minusta aitouteni vuoksi. Monet halaukset vaihdettiin ja sitä useammin katseet kohtasivat. Valitettavasti useimmat kohtaamisemme tapahtuivat baari-iltoina. Vaikkakin ainakin itselläni järki oli koko ajan mukana ja muistan kaiken mitä toiselle sanoin tai jätin sanomatta.
Ja juuri kun olin päättänyt myöntäväni tunteeni häntä kohtaan, hän lähettää tekstiviestin, jossa kertoo tavanneensa toisen naisen ja jos joskus kavereina nähdään. Monen sattuman kautta sain kuulla, että ei hän ketään toista ollut tavannut. Pääsin yli, kunnes taas kohtasin hänet parin kuukauden tauon jälkeen ja tunteet otti vallan. Mies puhui taas kaikesta siitä mitä olimme tehneet ja jättäneet tekemättä ja sovimme menevämme mökilleni tiettynä päivänä. Mutta kuinkas ollakaan, mies perui taas viime tingassa, niin kuin monesti aikaisemminkin. Se olikin minulle viimeinen pisara ja päätin, että unohdan koko miehen. En ala enää tällaiseen pelleilyyn.
Mutta kuinkas ollakaan, joulupäivänä kohtasimme baarissa taas tämän kahden kuukauden tauon jälkeen. Kun hän ensimmäisen kerran näki minut ja tervehdin ihan kohteliaisuuttani, ei mieheltä vaikuttanut tulevan edes vastausta takaisin. Toisaalta, hän näytti hyvinkin (ei nyt varsinaisesti) säikähtäneeltä. Huomasin, että katseli toiselta puolelta baaria meidän pöytäämme alkuillasta. Sitten kun satuttiin vastakkain ihmismassassa, kaappaa minut kainaloonsa mitään sanomatta. Myöhemmin tuli pöytäänkin varautuneena juttelemaan. Pyysi monet tanssit taas tanssimaan ja viimeisillä hitailla veti vain lähemmäksi itseään. Ilta päättyi taas halauksiin, eikä taaskaan jälkeen päin ole mitään kuulunut miehestä.
Tiedän olevani tyhmä kun annan hänen pompottaa itseäni näin, mutta en voi kieltää sitä, ettenkö tuntisi häntä kohtaan edelleenkin jotain. Miksi en vaan päästä irti ja saa taottua kallooni, että hän on pelkkä kusipää, joka ei ole sanojensa mittainen mies?? Ja miksi edes kyseinen mies jaksaa leikkiä enää kanssani? Voiko hänellä olla jotain tunteita, mutta 9 vuoden ikäero pelottaa häntä? Miksi minun piti edes koskaan tavata häntä? Olen vaan niin kyllästynyt tähän, että ihmissuhteeni ovat aina tällaisia.
http://www.youtube.com/watch?v=nROnMDMu-6U
Kyseinen mies kehui minut maasta taivaisiin. Miten olin erilainen kuin muut, miten seurassani sai olla oma itsensä ja miten hän oikeasti tykkää minusta aitouteni vuoksi. Monet halaukset vaihdettiin ja sitä useammin katseet kohtasivat. Valitettavasti useimmat kohtaamisemme tapahtuivat baari-iltoina. Vaikkakin ainakin itselläni järki oli koko ajan mukana ja muistan kaiken mitä toiselle sanoin tai jätin sanomatta.
Ja juuri kun olin päättänyt myöntäväni tunteeni häntä kohtaan, hän lähettää tekstiviestin, jossa kertoo tavanneensa toisen naisen ja jos joskus kavereina nähdään. Monen sattuman kautta sain kuulla, että ei hän ketään toista ollut tavannut. Pääsin yli, kunnes taas kohtasin hänet parin kuukauden tauon jälkeen ja tunteet otti vallan. Mies puhui taas kaikesta siitä mitä olimme tehneet ja jättäneet tekemättä ja sovimme menevämme mökilleni tiettynä päivänä. Mutta kuinkas ollakaan, mies perui taas viime tingassa, niin kuin monesti aikaisemminkin. Se olikin minulle viimeinen pisara ja päätin, että unohdan koko miehen. En ala enää tällaiseen pelleilyyn.
Mutta kuinkas ollakaan, joulupäivänä kohtasimme baarissa taas tämän kahden kuukauden tauon jälkeen. Kun hän ensimmäisen kerran näki minut ja tervehdin ihan kohteliaisuuttani, ei mieheltä vaikuttanut tulevan edes vastausta takaisin. Toisaalta, hän näytti hyvinkin (ei nyt varsinaisesti) säikähtäneeltä. Huomasin, että katseli toiselta puolelta baaria meidän pöytäämme alkuillasta. Sitten kun satuttiin vastakkain ihmismassassa, kaappaa minut kainaloonsa mitään sanomatta. Myöhemmin tuli pöytäänkin varautuneena juttelemaan. Pyysi monet tanssit taas tanssimaan ja viimeisillä hitailla veti vain lähemmäksi itseään. Ilta päättyi taas halauksiin, eikä taaskaan jälkeen päin ole mitään kuulunut miehestä.
Tiedän olevani tyhmä kun annan hänen pompottaa itseäni näin, mutta en voi kieltää sitä, ettenkö tuntisi häntä kohtaan edelleenkin jotain. Miksi en vaan päästä irti ja saa taottua kallooni, että hän on pelkkä kusipää, joka ei ole sanojensa mittainen mies?? Ja miksi edes kyseinen mies jaksaa leikkiä enää kanssani? Voiko hänellä olla jotain tunteita, mutta 9 vuoden ikäero pelottaa häntä? Miksi minun piti edes koskaan tavata häntä? Olen vaan niin kyllästynyt tähän, että ihmissuhteeni ovat aina tällaisia.
http://www.youtube.com/watch?v=nROnMDMu-6U
Vastaukset 2
Vanhimmat
Antaisin sinuna samalla tavalla takaisin hieman näpäytyksenä ja ottaisin etäisyyttä. Kokeile kepillä jäätä, onko hän todella kiinnostunut. Jotkut miehet häpeävät/pelkäävät omia tunteitaan. He esittävät muka kiinnostunutta, mutta sitten he alkavat pelkureiksi ja ovat niinkuin heitä ei voisi vähempää kiinnostaa. He tykkäävät torjua naisia, koska se on heistä "kivaa" tai sitten he pelkäävät naisia tai haluavat jopa alistaa tällä pelailulla. Naisen kärsimys ja torjuminen saattaa joillekin tuottaa jopa mielihyvää. Mutta eikö sinun tarkoituksesi ole löytää mies, joka on sinun kanssasi ja joka ei pelkää? Antaa miehen mietiskellä vähän aikaa ja mieti muita kuvioita.
Pelkää tunteitaan? Omituiselta kyllä kuulostaa. Koita keskustella ja jos ei auta, pysy kaukana tyypistä, hän vain satuttaa sinua.