Onhan tuo minun muijani toisaalta ihan mukava, on tasainen ja rauhallinen luonne, ei juokse kapakoissa ja on vielä ihan nättikin yli nelikymppiseksi. Naimisissa ollaan oltu jo vuosia, ja lapsikin on. Nyt vain on niin, että se on tullut huomattua, miten eri aaltopituudella me olemme.
Minä luen mielelläni tietopuolisia kirjoja, katselen dokumentteja ja keskustelen kaverieni kanssa mielipiteitä jakavista aiheista. Myös musiikki on lähellä sydäntäni. Muija taas on sellainen, että hän ei muusta osaa kanssani puhua kuin arkipäivän asioista, ei mistään teoreettisemmasta tai henkisemmästä, ja musiikki ei kiinnosta häntä pätkän vertaa. Hänen mielenkiintonsa kohdistuu lähinnä telkkarin ihmissuhdesarjoihin, dekkareihin, omaan työpaikkaan ja naisten juttuihin.
Ei oikein olla samalla viivalla, kun maailmat eivät kohtaa. Tuntuu siltä kuin olisimme ennemminkin kämppäkavereita kuin aviopari. Alussa ei luonteidemme ero niinkään haitannut, mutta vuosi vuodelta eroavaisuudet välillämme vain tuntuvat selvemmiltä ja selvemmiltä. Avioero ei kuitenkaan ole harkinnassa, mutta millä ihmeellä tähän suhteeseen saisi uutta eloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta?
Minä luen mielelläni tietopuolisia kirjoja, katselen dokumentteja ja keskustelen kaverieni kanssa mielipiteitä jakavista aiheista. Myös musiikki on lähellä sydäntäni. Muija taas on sellainen, että hän ei muusta osaa kanssani puhua kuin arkipäivän asioista, ei mistään teoreettisemmasta tai henkisemmästä, ja musiikki ei kiinnosta häntä pätkän vertaa. Hänen mielenkiintonsa kohdistuu lähinnä telkkarin ihmissuhdesarjoihin, dekkareihin, omaan työpaikkaan ja naisten juttuihin.
Ei oikein olla samalla viivalla, kun maailmat eivät kohtaa. Tuntuu siltä kuin olisimme ennemminkin kämppäkavereita kuin aviopari. Alussa ei luonteidemme ero niinkään haitannut, mutta vuosi vuodelta eroavaisuudet välillämme vain tuntuvat selvemmiltä ja selvemmiltä. Avioero ei kuitenkaan ole harkinnassa, mutta millä ihmeellä tähän suhteeseen saisi uutta eloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta?
Vastaukset 64
Vanhimmat
Että jos ei ihan niinkuin oikeita vikoja löydy,niin ruvetahan niitä oikein hakemalla hakeen!!
Olet täysi idiootti!! Kyllä niitä hengenheimolaisia löytyy pilvin pimein,mutta uskollista akkaa saa hakemalla hakee ja vielä nättiikin!!
Rupeappas sinä kahteleen niitä älykköjä kapakissa,jotka lässyttää mielinmäärin paskaa parin paukun jälkeen,ja paa se eukkos muksun kans tännepäin tulee maitojunalla,niin mä annan sille arvokkaamman kohtelun kuin sinä!! Olen komearaaminen,isomulkkuinen ja hyväpalkkainen mies,joka on törmännyt vain niihin huorakkeisiin,joten muijas kiinnostaisi ihan tosissaan mua! Missäs päin asut,voin tulla Mersullakin hakeen?
Olet kyllä todella aasi ja pidät muka itseäsi älykkönä! Pöh!!
sinulla olla isompia kokemuksia parisuhteista?!
Kun ihminen tärähtää 40:n rajapyykin yli, sitä alkaa miettiä, että tässäkö elämä oli = tällaistako elo tulee olemaan hautaan saakka. Ei paljoa naurata, jos huomaa, että elämänkumppani ei ymmärrä höykäsen pölähtänyttä toisen ajatusmaailmasta tai kiinnostuksen kohteista - eikä välitäkään tietää. No, sama tietysti toisinpäin. Aloittajahan nimenomaan on todennut, että jotain tarttis tehrä - eikä ole akkaansa kierrätykseen sysäämässä, vaan hakee neuvoa siihen, miten liittoon saisi puhallettua uutta henkeä niin, että löytyisi jotain yhteistäkin vielä pitkän yhteiselon jälkeen.
Ole aivan rauhassa iso ja komea ja paksulompakkoinen - sielunsivistyksen laita taitaa olla niin ja näin. Tuskinpa aloittajan vaimo ilosta kiljuen kiesiisi hyppäisi. Itse ainakin hänenä ajattelisin, että ihan fiksu ukko mulla, kun yrittää ratkoa ongelmaa siltä pohjalta, että yhteiselo jatkuis YHTEISENÄ, ei kahden yksilön elona vierekkäin.
Hyvinpä tuntuu Ksantippa***ap. tahtomiset tuntevan..tais osuakkin kunnolla ja lujaa..HAHHAHHAA!!
Taidat ollakkin ite tuon huonon homman takana ja huono homma siitä tulikin!! Kyllä eukkos muille kelpaa,kiertoon vaan!!!
Niin, enpä aloittajan tahtomisista tiedä - mutta oma tulkinta on, että miehellä on hätä kädessä, että voiko tilanteelle jotain tehdä vai oliko se siinä... Tuttu tilanne sikäli, että tuollaista käsiteltiin omassa parisuhteessa pari-kolme vuotta sitten. Ukon kanssa huomattiin, että ollaan totaalisesti vieraannuttu toisistamme ihmisinä ; oltiin vaan isä ja äiti lapsillemme, harvakseltaan seksiä, kummallakin omia juttuja - ei kuitenkaan sivusuhteita tms. Alettiin sitten miettiä, että vieläkö saadaan kaiveltua esille ne asiat, jotka meidät aikoinaan yhteen vetivät..? Jotain saatiin aikaan, koska tällä hetkellä tuntuu yhteiselo mukavalta, kumpikin yrittää ymmärtää toisen "maailmaakin" eikä vedetä siitä hernettä nokkaan, jos toinen kyselee "tyhmiä" esim toisen harrastuksista. On sekin jotain...
Sen verran sekava oli tuo kommenttisi, että ei siitä saa edes tolkkua, oliko suunnattu naiselle vai miehelle... Tiedoksesi, että se alkuperäinen Ksantippa oli kyllä naisenpuoli...
Ja tuo ap.huonohommakin on kuule ihan munaton mekkomies! Onks se siellä sun mekkos alla piilossa? kukkuu?
sitten: miten TosiMies hoitaa homman kotiin?
Mähän oon nainen! Tietenkin,jos naisen mielipidettä kyselet niin ison molon kans tietty!
määkit tänne "tosimiehenä"?! Taitaa olla puurot ja vellit sekaisin pahemman kerran ja lääkitys ihan perkeleesti pielessä. Jos menisit haeskelemaan sitä isoa moloa jostain, niin lakkaisi ahistamasta!
Meeppäs nyt sinne pöydän kulmalle ja levitä ne paksut reites,niin setä panee isoo kyrpää sun kakkoseen ihan pohjaan saakka..saadaan se sun kiristyskin vähän lientyyn sieltä yläpäästäkin..Kyl ne naiset on aina vaan sitä mulkkuu vailla,senhän näkee jo naamastas ja kuulee tekstistäs..älä muuta selitä..
Jos suhde tökkii,niin setäpä auttaa..sitten jaksat taas pipertää iloisena..ap.
ite nimimerkit tarkemmin?? En ole etsimäsi isokyrpä! oletko oikeella sivulla?
Haetko panoseuraa vai oletko mennyt viinapullon tyhjentään?
Reiska siellä nyt intoutuu vallan isottelemaan... Tämän naisimmeisen "setä" sattuu olemaan vielä töissä, mutta eiköhän se siitä, kun kello tulee 11 ihan kohtapuoleen. Jos yksityiskohtiin mennään, reiteni eivät ole paksut... No muu saa sitten jäädä mielikuvituksen varaan. Lienetkö kuullut sanonnan "siitä puhe, mistä puute"..? Sinä sen puheeksi otit, en minä...
että puolisosi täyttää kaikki mahdolliset unelmasi ja toiveesi. Elä reaalimaailmassa. Toteuta itse omia kiinnostuksen kohteita ystäviesi kanssa. Jos sinä et ole kiinnostunut vaimoasi kiinnostavista asioista miksi hän olisi kiinnostunut sinun asioista. Suhde on 50% antamista ja 50% ottamista. Ei sitä että leiriydytään omaan itsekkyyteen ja kiinnostuksen kohteisiin ja eletään sitten kämppäkavereina tai "eristyksissä" henkisesti.
tuollainenhan on aivan normaalia suurimmalla osalla pariskuntia, mies vahtaa formuloita ja emäntä leipoo keittiössä pullaa, tai mies nikkaroi, ja rouva porhaltaa lenkkipolulla. Harvemmilla niitä pitkiä kynttilänvalossa, punaviinin kera harrastettavia henkeviä ja filosofisia keskusteluja käydään. Kyllä se ihan siitä lähtee, että jos on jotain yhteistä touhuttavaa, niin hyvä sekin, esim ulkoilu, pihahommat tms., mutta jos ei ole, niin sitten ei ole. Kyllä se kuitenkin riittää kun sillointällöin saa kunnon pusun ja rutistuksen, niin että tietää toisen välittävän. Niin ja kyllä sekin mielestäni on yhdessä olemista, jos se mies vaikka lukee siinä soffalla sitä henkevää tietoteostaan, ja nainen kattelee vieressä kauniitapohkeita, tahi päin vastoin, mies vahtaa jääkiekkoa ja rouva lueskelee Tolstoita. Voihan sitä sitten sillointällöin mennä sinnen taiteilijakuppilaan nautiskelemaan punaviinistä ja ..sivistyneistä keskusteluista.., vaikka sitten niiden kavereitten kanssa. :)
Ihan kuin meillä, roolit vain toisinpäin. Ajattelepa asiaa siltä kannalta, että sinulla on kaikki mahdottoman hyvin. On uskollinen ja nätti vaimo, on lapsi, on koti, on kavereita keskusteluja varten. Monella on puute jostakin noista tai vaikka kaikista.
Sopisiko maailmojanne yhdistämään teatteri? Jos valitsisit sopivan kappaleen molempien makua ajatellen ja varaisit vielä pöydän ravintolasta sen jälkeen. Elokuviin voisi olla vielä matalampi kynnys lähteä. Tai miten olisi liikuntaharrastus, jossa ei niin kovin tarvitsisi keskustella? Squashia, sulkapalloa tai tennistä pelatessa ei tarvitse välttämättä puhua syvällisiä, mutta se on kuitenkin yhteistä tekemistä. Ruokaa yhdessä laittaessa on lähellä toista ja puhumista tulee luontevasti valmisteilla olevasta ja edellisistä herkuista.
Kuten porloiskis totesi, tuo on yleistä vakiintuneilla aviopareilla. Siihen herääminen toki kirpaisee. Sitten joko sopeudutaan tilanteeseen ja löydetään sen hyvät puolet tai erotaan ja löydetään uusi sielunkumppani, jonka kanssa kaikki on hehkeää muutaman vuoden, kunnes...
lohduttavaa, että sama tilanne on monessa muussakin suhteessa?
Sitähän se yhteiselo on, että vuosien myötä esiin nousee toisesta puolia, joita ei ehkä ole tullut huomanneeksikaan. Teillä on ollut kyllä joku yhdistävä tekijä, koskapa olette yhteen menneet? Lie vain päässyt vähän pölyttymään ja tomutus olisi paikallaan!
Eli ensin voisitte miettiä, mitä tykkäätte ylipäätään yhdessä tehdä? Sen ympärille voi kehitellä jotain uutta mutta samankaltaista tekemistä.
Itselleni oli jo alun pitäen tiedossa, että olemme hyvin erilaisia siinä, että minä pidän henkisemmästä ja teoreettisemmasta tekemisestä kuin mieheni. Samoin musiikki maku jne. ovat erilaiset.
Tuntuuhan se vähän surulliselta, että on osa elämästä ja ajatuksista, joihin toinen ei pääse mukaan, eikä niitä voi jakaa toisen kanssa vaikka kuinka tahtoisi. Se asia vain täytyy opetella hyväksymään, että toinen ihminen ei koskaan voi vastata kaikkeen siihen, mitä itse on. Ei se tee sitä toista huonommaksi, eikä tyhmemmäksi siitä huolimatta.
Pidä siis kaverisi ja nauti kun pääset keskustelemaan heidän kanssaan. Minulla on muutama hyvä ystävä, joiden kanssa pidämme yhteyksiä myös puhelimitse tai sähköpostilla. Opiskelen koko ajan jotain, ja tämän tiimoilta saan tavata samanhenkisiä kavereita ja pääsen tekemään myös ”aivojumppaa”.
Arjessa yritämme jakaa aikaa selkeästi niin, että yhdessäolo on todella yhdessäoloa ja kun siirrymme omiin touhuihin, annamme siihen toiselle tilaa. Kamalin tilanne syntyy, kun toinen vaatisi koko ajan läsnäoloa eikä omaa rauhaa olisi ollenkaan (kuten ex mieheni kanssa).
Meitä yhdistää luonnossa liikkuminen, siihen käytämme paljon aikaa. Minä voin toki ottaa joskus kirjan kainaloon, valokuvailen tai teen omia suunnitelmiani samalla. Opettelen kyllä aina uutta, mm. olen opetellut pilkkimisen salaisuuksia ja ollut talviverkoilla mukana oppipoikana. Seuraavaksi kuulemma saisin opetella moottorikelkalla ajamista, mutta katotaan : )
Musiikkia kuuntelen kun olen yksin tai sitten luurit korvilla. Toisinaan lähden baariin, kun tiedän erään kaverin olevan siellä ja hänellä on paljon tietämystä musiikista, joten nautimme yhdessä musiikin kuuntelusta. Paikka on tosin sellainen, että voimme itse valita netin kautta biisilistan. Joskus käyn livekeikoilla yksin fiilistelemässä.
Olen ottanut myös tavaksi ehkä noin kerran kuukaudessa, että pyydän häntä kuuntelemaan ajatuksiani. Ideana on että hän vain kuuntelee, ei muuta. En pahastu vaikkei hän innostukaan, mutta viini tai muu auttaa jaksamaan. Sitten kiitän häntä kärsivällisyydestä ja teemme jotain sellaista mistä hän tykkää. Mielenkiintoista on, että mieheni on muutaman kerran tehnyt jopa aloitteen tähän, kun näkee että nyt toisella pää suhisee.
Vastaavasti kuuntelen aina häntä, kun hän puhuu omista mielenkiinnoistaan. Voi olla etten aina ymmärrä täysin, mutta välikö sillä. Täytyy muistaa ettei tyrmää eikä väheksy mitään, mitä se toinen puhuu. Asettua hänen asemaansa ja pyrkiä löytämään itselleen mielekäs näkökulma.
Toki välillä tulee pientä kinaa, mutta niistäkin selviää neuvottelemalla. Se vain on ehkä merkki, että toiselle tulee antaa aikaa ja läsnäoloa enemmän. Yhdessä ruuanlaittoa, selän hierontaa, vaikka vain istua hetki siinä tv:n ääressä katsomassa samaa ohjelmaa.
Jos ei ajatus- tai avomaailmat kohtaa niin sinun ainoa keinosi on tutustua vaimoosi ja mahdollisesti muuttaa omaa ajatusmaailmaasi tai ainakin ymmärtää, että ihmiset, myös pariskunnat, ovat hyvin erilaisia, ja oikeita ja vääriä näissä kysymyksissä ei ole.
Mutta taisitkin ajatella, että vaimon pitäisi muuttua....
Akat kun yleensä hoksaa nämä asiat ennen ukkoja,niin luulempa että eukollas on jo haettuna avioeropaperit piironginlaatikossa!!itse olet vasta hoksaamassa,että missäs se eukko luuhaa,kun ei olekkaan viime aikoina ollut siinä sun filosofointejas kuuntelemassas?(haukottelemassa..)
Varmaan on suhun paljon kyllästyneempi,ku sinä siihen..On vaan tunnollisena hoitanut lapset ensin isoiksi..
Et ite ees huomaa,kuin halveksivasti siitä puhuit tuossa alussa..
Ja muuten,mullekkin kelpaa semmoinen emäntä tänne sängynlämmittäjäksi..joudetakkaan mitään henkisiä jankkaan,kun pannaan hetekan jouset vinkuun ja saa semmosta kyytiä,ettei ikinä ennen...;D
Hyvä immeiset!
Siitäpäs sait,senki ällötyshyväkäs! Toivottavasti seuraava eukkos,jos nyt saat enään ketään..on oikee perseenjakaja!!
MULLEKKIN kelpaa kunnollinen eukkos! Tänne vaan..nam!
Täällä ukot vinkuu joka sivustoilla pihtarieukkojensa kapakkareissuja ja sitten yksi kahjo valittaa,kun eukko on niin kunnollinen,mutta tylsä!!!
Voi hyvää päivää sentään!! Jospa oletkin itse niin tylsä!! Olet liian hyvällä pidolla ollut!!
Kehitäppä itelle ees sen keskustelun tasolla omaa elämää,vai osaatko vaihtaa edes itse itsellesi vaippoja ja hakee unitutin sieltä pinnasängystä? Senkin iso vauva!
sisäpiirijuuttuja?
Jotain jäi ymmärtämättä. Nimittäin mitä ilkkumista ja haukkumista tässä asiassa on? Se että pariskunnat ovat kiinnostuneita erilaisista asioista, ei pitäisi mielestäni on ihan noin hurjaan haukkumiseen aihetta?
Satuttaako nämä jotenkin? Onko teilläkin tullut kotona tästä puhuttua? Ja kenties on päässyt lipsahtelemaan jotain ilkeää. Vai kenties onko teitä kiusattu aikoinaan, jonkinnäköinen alemmuuskompleksi?
Isäni oli läpi ikänsä kiinnostunut maailmasta ja luki paljon, vaikka tavallinen duunari olikin. Hän rakasti musiikkia, mutta aivan toisenlaista kuin äitini. Äiti ei osannut antaa isälle minkään näköistä arvoa, vaan pilkkasi ja vähätteli. Nyt kun isäni on kuollut, hän on vasta havahtunut ymmärtämään isää. Surullista sinänsä, mutta liittoa kesti yli 50 vuotta.
Valehtelet, saatana! Kyllä sä voit kaiken laisia satuja kertoilla, taidatkin olla joku satutäti! Alottaja on vähän perkeleen paha äijä jonka muijan pitäs saada kunnon mies ja kunnolla munaa eikä saatana asua jonku vitun lukutoukan kanssa! MUNAA!
Olet tainnut ite ottaa ap.nyt useamman nimimerkin ja polttaa pärees totaalisesti..no sitä saa mitä tilaa..
olet sitten tälläkertaa nm.HILJAA! Sua lukee kuin avointa kirjaa..taisitkin olla mustasukkaista sorttia..hehheh..
Käy nyt vielä iltasaduksi lukemassa vielä kerran ja vielä kerran ja vielä kerran ja käy vielä kerran äänestämässäkin ja vielä kerran..hehheh..varo..tuun yöllä ryöstään sen sun naises..
tuo viesti nyt oli selvä provo ap.ltä..(nyt sitte se puliukkokin heräs..niinkö?) ja seuraavaksi..
No, pitääkö minun mieheni sitten saada kunnon muija ja saada kunnolla pillua, eikä asua jonkun V:n lukutoukan kanssa?
Hassua, että hän kyllä ihan vapaa ehtoisesti asuu luonani ja jopa sanoo rakastavansa?
Tää ketju muuttuu huomattavasti fiksummaks loppua kohden, mutta tää välipätkä tässä saa minut huokailemaan onnesta: EI IKINÄ ENÄÄ YHTÄKÄÄN SUOMALAISTA MIESTÄ!!!!!
Tai muunkaan maalaisia. Olen naimisissa ja erittäin onnellisesti, ja on muuten meininki vähä erilaista ku näillä jurpoilla täällä.
ja jos fiksuuttaan ymmärtävät....eivät ainakaan koskaan myönnä.
Vetele vaan siihen rukkaseen.......
Mummomuori* kannattaa jättää nuo ala-arvoiset kommentit omaan arvoonsa. Voi olla 14-vuotiaita poikia asialla. Se mistä kirjoitit on minustakin ihan kiinnostavaa. Onhan totta, että jos ihmisellä on huono olla parisuhteessaan, niin siihan ei tarvitse tyytyä, vaan kannattaa yrittää parantaa omaa tilannettaan. Uskoisin että varsinkin ennen vanhaan kumppanin löytäminen on ollut enemmän arpapeliä, kun on menty kohtalaisen nopeasti naimisiin tapaamisen jälkeen ja paljon nuorempina kuin nykyään. Sitten on joko kasvettu ihan eri suuntiin tai yksinkertaisesti huomatta miten erilaisia ollaan ja alun alkaen. Toisaalta ehkä pitäisi yrittää suhtautua positiivisesti eroavuuksiin ja hakea sitten se mitä ei suhteesta löydy (esim. älykäs keskustelu) jostain muualta, millä en tarkoita sivusuhteita.
Älä aloittaja tuosta idiootista välitä. Sehän on niin, että kaikki nuo enemmistönä olevat paskavastaukset on kirjoittanut yksi ja sama, vaimonsa hylkäämä työtön luuseripultsari. Sama juntti on riehunut palstalla ennenkin, ressukalla kun ei ole muuta elämää kuin roikkua täällä kaljapöhnässä vittuilemassa. Naista kinuaa itselleen joka viestissä, mutta kukapa rumaa vanhaa juoppoa haluaisi.
Miksi sama henkilö kirjoittaisi? Oletko"heh heh" sitten tuo ap?
Kyllä tuo sinun vaimosi alentaminen näkyy niin hyvin kirjoituksesta,ettei siinä mikään idiootti tarvitse olla!
Itse olen pitkässä liitossa ollut vaimo ja aina hyvin yrittänyt liittoani myös hoitaa ja pahalta tuntuisi jos oma mieheni tuollalailla minua alentaisi! Kyllä me naiset nyt vaan ollaan kiinnostuneita vähä eri asioista kuin te miehet..luulisin,että se olisi rikkaus,mutta harmi,että kaltaisiasi ylimielisiä miehiä löytyy..
Ja harmi,että aliarvioit myös toisia,jotka sua vähän maan pinnalle yrittää palautella!
Ps.En ainakaan minä ole mikään kuvailemasi luuseripultsari,vaan tyrmistynyt huonosta käytöksestäsi vaimoasi kohtaan..itkisi,jos lukisi tuon sinun arvostelusi..
Kyllä liitto on lopuillaan,jos alkaa toisesta sitä paranemista odotteleen..
Itsehän sun pitäs siinä yrittää jotain tehdä,eikä odottaa,että vaimosi sua alkais ykskaks viihdyttää!
Anna akalles arvo,mikä sille kuuluu!Etkö todellakaan huomaa,kuin omahyväinen olet?
Hyviä neuvojapas olet saanut joiltakin näistä kuvailemiltas "luusereilta",ei nuo nyt oikeen juopon kirjotteluilta vaikuta.. Ja hyvistä naisista on aina kysyntää!
Voi sinun väläytystäsi!
Onko ÄO:si peräti 164,5? Voi jepulis!
Kaveripiirisi hipoo tohtoristasoa?
Keskustelet jätkäporukassa postmodernin yhteiskunnan kehityspiirteistä dekonstruktiivisen feminismin valossa tarkastellen sitä kautta vähemmistöryhmien kertautuvaa depravaatiota. Ja muija helvattasentään lukee samaan aikaan dekkareita!
Kuinka noloa sinulle!
Nolo, nolo, nolo... hakkaat illalla päätäsi sängynlaitaan epätoivoisena. Mihin jamaan oletkaan elämäsi saattanut?
Suuri häpeä on langennut yllesi. Muija paasaa salkkareiden juonesta, kelaa naistenjuttuja ties mistä naisten räteistä ja pikkuhousunsuojista ja PMS-oireistaan turvotuksineen.
Vuosi vuodelta eronne kasvaa. Sinun kohti huippua, päätepisteenä muistuttaen Albert Einsteiniä ja vaimosi vaipuu yhä alemmas justiina-hahmossaan ja vieläkin alemmas evoluutiotasolla. Huomaat vaimosi karvoituksen lisääntyvän, alussa säärissä, pian selässä, rinnassa, ja kohta kasvoissa.
Vaimosi puheenkehitys taantuu muutamiin lausahduksiin ja loppupelissä hän hokee täysin karvoittuneena apinana hu-huu, hö-höö.
Vuosi vuodelta eroavaisuudet välillänne vain tuntuvat selvemmiltä. Sinä olet saanut tieteen Nobel-palkinnon ja vaimosi kykenee enää kuorimaan vain banaanin.
Et saa suhteeseen mitään eloa, ja yhteenkuuluvaisuuden tunne keskittyy ainoastaan näihin banaaneihin, joita tarjoat vaimollesi tutkimusmielessä tieteelliseen tarkoitukseen.
Siinäpä on ap.lle nyt pähkinää purtavaksi..Toivottavasti ymmärrät ironian tekstin takana! Hahhahhaa!
Ja naisen tekstiä,HERRAJUMALA!
aika moni suomalainen nainen on mielestään miestä älykkäämpi ja mies tossun alla. hyvä jos noin päin.
naisena voin sanoa, että naisen ja miehen ajatusmaailma saati huumorintaju ei KOSKAAN täysin kohtaa.
ihme ettet ole aiemmin huomannut.
hae muuta sisältöä elämääsi, please.
onko siis tällekin palstalle pesiytynyt tämä älyvapaa mölyäminen? Ilmeisesti.
Ei kyse mielestäni ole älykkyydestä vaan Erilaisuudesta. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä että on ihmisiä joita ei todellakaan kiinnosta ”vatulointi”, se enempää oli se tieteellistä tai taiteellista laatua? Toinen on pohtija ja toinen toimija tyyppi.
Vähän olen eri mieltä siinä, että naisen ja miehen ajatusmaailmat tai huumorintajut eivät kohtaisi. Kyllä, ne voivat kohdata jopa paremmin kuin kahden naisen välillä. Kyse on persoonallisuudesta eikä haarojen välistä.
ja haluat olla aina oikeassa ;)
vaikka onhan sunkin mielipiteissä jotain perää..................
Ei teidän tarvitse ihan samoista jutuista tykätä mut ymmärrän pointtisi. Tuttua juttua.
Ex mies otti minusta eron just tuon takia ja etsi sielunkumppanin itselleen.
Piti itseään henkisempänä ja älykkäämpänäkin vaikka tosiasiassa minä olen paljon henkisempi mutta kun se halusi niin ajatella niin minkäs voit? Taidan olla älykkäämpikin kuin se ??? no...
Exä otti sitten vaan rauhallisemman emännän. Hyvä sille koska mä saan nyt paasata henkisyyttäni
ihan huolella tälle nykyiselle miehelleni joka pyörittelee vaan silmiään muttei juokse karkuun.
No, Minulle kävi hyvin kun löysin siipan joka tykkää että ollaan niin erilaisia.
Mulla on haastetta henkistää sitä ja luen kirjoja piruuttani ääneenkin. Sen on pakko kuunnella ja lopettaa scifielokuvan katselut siihen paikkaan.
Olen opettanut sille kaikenlaista omaa juttuani tässä viiden vuoden aikana.
Vienyt metsään ja konserttiin. EI ole niitä ihmisiä ollenkaan.
Hän taas on opettanut omiaan mitkä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mutta nyt olen alkanut jopa kiinnostumaan esim. urheilusta ym kun olen alkanut seuraamaan sitä.
Ehkä sinunkin pitäisi alkaa kiinostumaan hähelle tärkeistä asioista ?
Voisitte ihan sopia että vuoroajoin toinen saa tuoda ääneen omia asioitaan toisen tietoisuuteen ja sitä on pakko kuunnella ainakin toisella korvalla.
Lienenkö outo, kun kaipaan kumppanudessa samoja asioita naisihmisenä kuin sinä. Mutta nyt vapaana on alkanut epäilyttää että onko heitä lainkaan miehissä. Voihan olla että se on vain kuvitelmani ja uskomukseni, sillä aktiivisuus suuntautuu nykyään ihan muihin asioihin kuin parisuhteeseen. Oli kuitenkin virkistävää todeta poikkeva ajatusmaailmasi.
Siitä huolimatta puoliskon etsiminen saa jäädä minulta sattuman varaan. Koko parisuhde on sellainen coctail, et haukotuttaa jo ajatuskin. Keskusteluseuraa onnnekseni riittää ystävissä. Heitä on molemissa sukupuolissa ja ikähaitarikin on suuri. Mikään ei ole sen voittanutta kuin antoisat ja luovat keskustelut.
Mut mikä ettei jos sellainen ihmetapaus tulisi vielä vastaan, jossa kaikki nämä tärkeimmät pointit ovat kohdallaan olisi se elämältä extra hyvä. Kokemusta kuitenkin on vähän samankaltaisesta olotilasta, kuin sinulla, joten nykyinen mukavuustaso on parempi kuin entinen. Nyt yksin elävänä olen saanut aikaiseksi yhtä sun toista, siis ollut energisempi kuin siinä latteksi käyneessä parisuhteessa.
Mut olet saanut kaikenlaista neuvontaa ja tuskin kaipaat niihin lisäystä, en jaksanut edes kaikkea lukea. Toivon kuitenkin et löydätte parisuhteeseene uuden ja molemia puolia tyydyttävän tason.
Olen tavannut muutaman fiksun naisen elämässäni. Suurinta osaa ei kiinnosta oikee maailma paskan vertaa. Hömppää, ihmisiä, koiria ja shoppailua -sitä se on naisten harrastukset.
Onneksi sentään olen löytänyt fiksun vaimon, joka EDES JOTENKIN jaksaa keskustella ja on jotenkin kiinnostunut oikeista asioista. Ongelmia kyllä tulee meilläkin, jos pitäisi katsella dokumenttielokuvaa tai jotain vähän syvällisempää rainaa. Mutta muu yhteinen harrastus sitten paikkaa.
Mielestäni on hieman tyhmää, että vastaajat vähättelevät tätä ongelmaa. Yhteys on todella tärkeätä parisuhteessa ja se syntyy pienistä asioista. Hassua ettei näistä asioista opeteta.
Itse tutustuin erään pahamaineisen nuorille suunnatun seksivalistuskampanjan kautta teini-ikäisenä 90-luvun puolivälissä yhteen lehtiseen, jossa esitettiin tärkeä kysymys: Sovitteko yhteen? Siinä mainittiin muun muassa älyllinen yhteensopivuus. Mitäpä yhdestä lehtisestä, ajattelin, mutta myöhemmin seurustelin pitkään varsin herttaisen naisen kanssa, joka kuitenkin oli minua huomattavasti - sanottakoon - vähemmän terävämpi. Keskusteluista ei tullut mitään ja yllätys, yllätys, se vaikutti myös seksiin. En osannut tuntea sellaista seksuaalista yhteyttä, kuin olin kuvitellut voivani kokea.
Vaikka nykyinenkään kumppanini, vaimoni, ei ole hänkään mikään nero, on hän silti sopivasti fiksu. Täytyy myöntää, että alemmuuskompleksi tulisi, jos nainen olisi minua fiksumpi. Kerran seurustelinkin erään mensan jäsenen kanssa. Ongelma ei ollut niinkään samalla levelillä oleminen, vaan se, että tämä likka kuvitteli olevansa jotain erikoista ja minua ylemmällä tasolla, vaikkei hänen juttunsa nyt oikeasti niin korkealentoisia olleet :D.
saa sen kuvan, että mielestäsi kaikki on hyvin, kun vaimo jaksaa edes jotenkin keskustella ja olla kiinnostunut oikeista asioista... Miten määrittelet "oikeat asiat" ? Kunhan vaimo on mukana SINUA kiinnostavissa asioissa, niin ok - mutta sinun ei tarvitse osallistua mihinkään häntä kiinnostavaan? Melkoisen yksipuolinen käsitys parisuhteen toimivuudesta...
Olen itse tavis-tyllerö, mieheni eittämättä paljonkin fiksumpi ; meillä keskustellaan kuitenkin meitä molempia kiinnostavista asioista, ei vain toisen ehdoilla. Tiedän, etteivät harrastukseni ole sieltä "nerokkaimmasta" tai kiinnostavimmasta päästä miehen mielestä, mutta silti hän kiinnostuksesta minua kohtaan osoittaa kiinnostusta myös tekemiäni asioita kohtaan.
"saa sen kuvan, että mielestäsi kaikki on hyvin, kun vaimo jaksaa edes jotenkin keskustella ja olla kiinnostunut oikeista asioista... Miten määrittelet "oikeat asiat" ? Kunhan vaimo on mukana SINUA kiinnostavissa asioissa, niin ok - mutta sinun ei tarvitse osallistua mihinkään häntä kiinnostavaan? Melkoisen yksipuolinen käsitys parisuhteen toimivuudesta..."
Kyllähän se nimenomaan on yleensä päin, että fiksumman on helpompi osallistua keskusteluihin sen yksinkertaisemman jutuista kuin toisinpäin. Ihan hyvin voi heittää kommenttia Liinun ja Matin avio-ongelmista tai Emmerdalen juonipaljastuksista ja kyllähän noistakin asioista on ihan hauska jutella, mutta jos sitten ne itseä kiinnostavat aiheet jäävät kokonaan uupumaan niin huono juttuhan se on.
"Olen itse tavis-tyllerö, mieheni eittämättä paljonkin fiksumpi ; meillä keskustellaan kuitenkin meitä molempia kiinnostavista asioista, ei vain toisen ehdoilla."
No entä jos olisit niin tyhmä, ettet tajuaisi miehen jutuista puoliakaan? Miten ihmeessä sitten keskustelisitte molempia kiinnostavista asioista?
Kyllähän keskimääräisen fiksumman ihmisen pitäisi tulla toimeen taviksen kanssa, mutta jos se vastakappale onkin keskimääräistä yksinkertaisempi niin sitten tilanne voi olla varmasti vähän eri, mikäli samantyyppisiä kiinnostuksenaiheita ei löydy.
"mutta jos se vastakappale onkin keskimääräistä yksinkertaisempi niin sitten tilanne voi olla varmasti vähän eri, mikäli samantyyppisiä kiinnostuksenaiheita ei löydy."
Ja vaikka löytyisikin niin keskusteluhan menee ihan helvetiksi...mulla on yksi kaveri joka on myös kiinnostunut historiasta kuten minä, mutta kun hepulla menee kokonaiset sodatkin keskenään sekaisin, niin aika pinnalliseksi se keskustelu siitä aihepiiristä jää.
Tälläkin palstalla olevien itse itseään älykkäinnä pitävien ukkojen kommentit on niin apina-asteella olevaa muminaa,että oikein pitää ihmetellä,miten ihmeessä luulette olevanne jotenkin viisaita!!
Onko ne teidän eukot tosiaan jotakin muumioita,kun ei palauttele teitä tänne oikeeseen maailmaan eleleen,vai onko tosiaan omahyväisyys muuttunu vielä kuseksi yläpäähänkin?
Jospa ne teidän eukot on siksi seurassanne hiljasia,että naureskelevat sisäisesti teidän typeryydelle ja itserakkaudelle..Tulee mieleen tuommoisista ukkoista niinkuin tuo ap. satu "keisarin vaatteista.."
kiinni öljytyn köyden päästä... Mahdotonta taviksen kapasiteetilla.
Kun ihmettelin sitä, mitä ovat edel.kirjoittajan "oikeat asiat", joista siippa nippanappa saa keskustelua aikaan tarkoitin sitä, että eikös sen fiksumman osapuolen pitäisi olla kykenevä keskustelmaan oman tasonsa alapuolella olevistakin asioista tuosta vain? Fiksu ihminen kynee tähän - mutta ei itse itseään fiksuna pitävä!
Jos olisin niin tyhmä, etten tajuaisi mieheni jutuista puoliakaan...? Voi herranen aika! Vastaushan on yksinkertainen: me emme olisi pari. Miten ihmeessä meistä olisi voinut pari tulla, jos puhuisimme "eri kieltä"? Harva kai parisuhteensa perustaa esim. pelkästään loistavaan seksiin eivätkä PUHU toisilleen? No ennen vanhaan tietysti lyötiin "hehtaarit yhteen", mutta se oli silloin se, ei näitä palstojakaan tarvittu, kun kaikki oli "nice & simple"
pointtia.
"Kun ihmettelin sitä, mitä ovat edel.kirjoittajan "oikeat asiat", joista siippa nippanappa saa keskustelua aikaan tarkoitin sitä, että eikös sen fiksumman osapuolen pitäisi olla kykenevä keskustelmaan oman tasonsa alapuolella olevistakin asioista tuosta vain?"
Tottakai, mutta onhan se vähän turhauttavaa jos kokoajan puhutaan sen tyhmemmän asioista eikä koskaan mistään mielenkiintoisesta. Eihän se eroa siitä ettei toista kiinnosta.
"Jos olisin niin tyhmä, etten tajuaisi mieheni jutuista puoliakaan...? Voi herranen aika! Vastaushan on yksinkertainen: me emme olisi pari."
No et tosiaankaan tajunnut mitä tarkoitin. Eli nythän sinä tajuat miehesi jutut, MUTTA jos _olisit_, siis ihan ajatusleikkinä, mikäli sinä olisit tyhmempi, niin menisikö teillä niin hyvin kuin nyt menee????? Rullaisiko arki yhtä mukavasti, sopisivatko jutut ja keskustelunaiheet yhteen? Tuskin.
"Harva kai parisuhteensa perustaa esim. pelkästään loistavaan seksiin eivätkä PUHU toisilleen? "
Joo mutta yleisesti ottaen jos eron on "se oli liian tyhmä minulle", sitä pidetään äärimmäisen pinnallisena.
en harrasta tuollaisia ajatusleikkejä ; en yliarvio kapasiteettiäni eli en ole kurkottanut kuuseen parinmuodostuksessa. Mies on fiksumpi, muttei sentään Einstein. Kun tuntee itsensä, ei tarvitse jossitella... Jos tasoero olisi suuri, ei mihinkään arjen rullaamiseen saakka olisi edes päädytty.
No moniko on sanonut ottaneensa eron, koska "se oli liian tyhmä minulle" ? Saman voi sanoa toisella tavalla: luonteet eivät sopineet yhteen - siinä ei ole mitään pinnallista, vaikka saattaa aivan samaa asiaa (toki montaa muutakin) tarkoittaa?
ne sodat sun elämääsi vaikuttaa, ihan sama ,koska mikin sota on käyty, nippelitietoa. Ei se tee ihmisestä sen viisaanpaa, vaikka osaisi koko tietokirjan ulkoa, jos arkielämä on ihan kaaosta, ei osata raha-asioita eikä huushollihommia, kusetetaan isommissa kaupoissa , ei ole tunneälyä ja muutenkin arkielämässä ihan tumpelo.
Tarkentaisin, että onneksi vaimoni on sen verran fiksu, että hän sattuu itse ehdottmaan sellaisia keskusteluaiheita, joista minäkin saan juttua aikaiseksi.
Ongelmahan on juuri siinä, että tässä parsiuhteessani minä osallistun hänen juttuihinsa, mutta vaimoa ei kiinnosta osallistua minun juttuihini. Kerran kun juttelin hänen seurassaan ystäväni kanssa näitä vähän syvemmälle pureutuvia juttuja, niin vaimo kertoi myöhemmin, ettei hän tajunnut mitään.
Kyllä minä ainakin tajuan olevani ihan keskitasoa älykkyydeltäni. En ole tosiaankaan mikään superälykkö. Silti en ole tavannut elämässäni montaakaan naista noin prosentuaalisesti ajatellen, joiden kanssa voisi jutella syvällisiä. Tyydyttäviin keskusteluihin on kyllä ylletty ehkä enemmän kuin kahden käden sormien verran tässä viime 15v aikana.
Toisaalta, suomi24:n palstaa tuskin voi pitää älykkyysindikaattorina tai testinä, joten sinuna, fiksuna ja ajattelevana olentona en latelisi arvioita pelkkien arjen askarten sivussa heitettyihin läppiin.
Antaisitko ihan käytännön esimerkin tai esimerkkejä mikä/mitkä ovat tuollaisia tuollaisia syvemmälle pureutuvia juttuja?
Kyllä läpän heittely rajoittuu muutamaan kommenttiin..Nuo teidän sivukaupalla lässyttelyt ei ihan läpän piikkiin selity..eikä siinä mitään..saahan sitä aikaansa täytellä vaikka näitä sivustoja kuluttamalla,mutta tuo ihmeellinen naisen vähättely tuolla älynsaralla ihmetyttää?? Se, jos jokin osoittaa näitten kyseisten kynäsankareitten oman älyn tason?
Älyn yhdistäminen jonkun lässytysmanian kanssa ei oikein natsaa..kyllä jokainen suupaltti sen paskan jauhamisen taitaa,eikä siinä mitään älyä tartte..niinkuin sinunkin kirjoittelusta huomaa..
Kokeile sitä, että yrität löytää syvällisyyttä niistä asioista, joista vaimosi on kiinnostunut. Ihmissuhteiden filosofiasta, moraalista, jännityssarjojen yhteiskunnallisista funktioista,,, onhan näitä mahdollisuuksia paljon. Idea on siinä, ettei maailmaa tule nähdä ainoastaan yhdestä näkökulmasta.
Minun mieheni harrastaa liikuntaa, hän katselee urheilua ja lukee päivän lehden, juurikaan muistamatta, mitä siinä luki. Minua kiinnostaa kansainvälinen politiikka, filosofia, historia ja ennen kaikkea keskustelu. Olemme siis varsin erilaisia pohjiltamme, kuitenkin yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy siitä huolimatta.
Katselen urheilukilpailuja, koska näin voimme olla yhdessä, samalla pohdiskelen kilpailijoiden ja selostajien tapoja ja motivaationtasoa. Kilpailijat ovat myös usein esteettisesti kauniita, tarkoituksenmukaisine liikkeineen. Yllättävät näkökulmani herättävät keskustelua ja ovat varsin avartavia, olen oppinut mieheni tavasta nähdä asioita, paljon vain siten että katselemme urheilukilpailuja ja keskustelemme niiden herättämistä näkökulmista. Minä olen aina kuunnellut klassista musiikkia, laji jota mieheni vierastaa. Niinpä emme juurikaan voi musiikkielämyksiä jakaa, kuitenkin liikunnallinen ja viehättävä mieheni tanssii hyvin, tämä on eräs tapa jakaa musiikkikokemus.
Esimerkkieni tarkoituksena oli lähinnä se, että yhteistä kosketuspintaa on mahdollista löytää, mitä yllättävimmillä tavoilla, mikäli näin haluaa tehdä. Ajatus siitä, että ollaan eri viivalla, ei välttämättä perustu tosiasioihin. On ainoastaan arvostuskysymys se, kuinka arvokkaana mitäkin kiinnostuksien kohteita pitää. Jos luen klassista kreikkalaista filosofiaa alkuperäiskielellä, se ei tee minusta fiksua, ainoastaan friikin. Mikäli osaan soveltaa filosofiassa oppimaani omaan elämääni ja parantamaan näin läheisteni elämänlaatua ja samalla myös omaani, silloin olen kehittymässä fiksuksi.
Kaikkein tärkeintä on ihmissuhteissa muistaa se, että ainoastaan itseään voi todella muuttaa ja omaa asennoitumistaan, näin tehden voi toinenkin muuttua. Mutta ensisijaisesti itsestä se lähtee, myös tunteet yhteenkuuluvaisuudesta.
Näyttää siltä, että luetun ymmärtäminen on täällä hukassa. Yksi puhuu, älykkyydestä, neroudesta, fiksuudesta ja muutamalla on itsensä lisänä seksiongelmia ja heittää tänne keskusteluun omaa tuskaansa. En milään saa sellaista käsitystä, että kirjoittaja kehuskeleisi edes rivien välistä itseään älykkääksi tai neroksi. Mielstäni hän avasi keskustelun kertomalla mitä hän kaipaisi parisuhteessa. Syitä kesksutelun toimimattomuuteen ei meistä kukaan voi sanoa, koska kirjoituksen perusteella emme pysty tekemään kummoista anlyysiä. Mutta aika monet olivat halukkaita lynkkaamaan hänet. Turha täällä on mäiskiä ketään, vaikka ikävä kyllä sitä pidetään nykyään fiksuuden osoituksena.
Voisiko kysyjän kanssa käydä pohdiskelevaa keskustelua jossa voisi olla kriittiisiäkin kannanottoja, esim. tyyliin olenko itse mahdollisesti käyttytymiselläni saanut toisen passiivisuuden aikaan. Mitä voisi tehdä että parisuhteen saisi freesattua. Vaatimalla ei saa mitään, jokaisessa on potentiaalia keskustelijaa mutta ongelmat voivat olla syvällä jopa siellä ettei kotona ole saanut kyseisiä malleja.
En ole itsekään mikään neropatti ja älykkyyskin on mittaamatta eikä ole edes tarvetta. Olen mitä olen siinä suhteessa, mutta olen kiinnostunut eri asioista ja ilmiöistä ja syyn ja seurauksen suhteista. Koko elämä on minulle seikkailu edelleenkin vaikka en ole enää nuori. Itseasissa vasta nyt alan himpun verran ymmärtää ja hahmottamaan jotakin.
Jatkuvasti tulee vastaan mielenkiintoisia asioita. Ihmisillä on nyt jos koskaan ennen hyvät mahdollisuudet tiedon hankkimiseen ja sen soveltamiseen omaan elämäänsä. Niin, kauan kuin kukin täällä palloillee pitäisi meidän kasvaa ihmisenä niin että jälkipolville jäisi muutakin kuin aineellista hyvää.
Yleensä suomalainen keskustelun kulku menee näin. Joku kertoo onnistumisestaan tai sitten vaikeudestaan.
Reagointi on kärjistetysti tyyliin; ai luuet sä olevas fiksmpi suorastaan neropatti, mä sanon sulle mikä sä oot, ja jne samaan tyyliin. Sitten kun toinen kertoo vaikeudestaan on suomalaisen lohdutus on seuraavanlainen; Ittehän kerjäsit, siitäs sait, taidat olla mul..huor..kusi..idioot..ja adjektiiveja riittä.
Suomi on taloudellisesti noussut suosta jo aikapäiviä mutta henkisesti iso osa on vajonnut takasin syvään turpeeseen. Joku varmasti ihmettelee ja kysyy miksi liikut tällä foorumilla. Vastaan, että osa täällä on myös fiksuja) lue sydämmen sivistyneitä ja mielenkiintoisiakin kommentteja, siinä yksi syy. Toinen syy, omalta osaltani haluan ottaa kantaa ja heittää sekaan vastakkaista näkökulmaa. Jonkin sortin provosoivaa käyttäytymistä sekin.
Hyvä tahtoa sisältävä viesti kulkee kuitenkin omia yllättäviä reittejään, jotka jäävät salaisuudeksi niin minulta kuin muiltakin.
ajatukseni kulkee.
Olen yrittänyt pohtia syytä tämänkaltaiseen reaktioon. Miksi heti siirrytään aggressiiviseen puolustautumiseen ja toisen mollaamiseen kun joku vain vähänkin uskaltaa viitata tämän tyylisiin asioihin?
Onko joku älykkyyteen liittyvä ongelma vai huonouden tunne? En tiedä. Kun tässäkään tapauksessa ei tarvitse olla todellakaan kyse älykkyydestä. Persoonat ja mielenkiinnon kohteet ovat vain erilaisia ja ne ovat alkaneet näkyä vuosien saatossa. Eli yhtälailla voi päätellä, että on tuossa suhteessa täytynyt olla paljon yhdistäviäkin puolia.
On sanottu että mies ja nainen ovat kaikkein etäämmällä toisistaan n 45 – 50 vuotiaina ja alkavat sitten jälleen lähentyä toisiaan. Kun nainen alkaa laajentaa maailmaansa perheestä ulospäin, alkaa mies ”kaventaa” maailmaansa perhettä päin.
Omalta kohdaltani voin mm. kertoa ettei kyse ole keskustelun toimimattomuudesta. Kun tärkeistä asioista puhutaan, vuorovaikutus toimii – ennen kaikkea sanattomalla tasolla. Mutta jos mieheni alkaa puhua omaa teknistä kieltään, tipahdan kyydistä aika nopeasti, sama toisinpäin kun alan puhua omista aiheistani. Eikä hänellä ole tarvetta pohtia syntyjä syviä, hän käyttää älyään toisenlaisiin juttuihin kuin minä. Siksi ei arjessa aina puhuta kuin välttämätön.
Sekin on tuttu tunne kun turhautuu siihen, ettei saa vastakaikua ajatuksilleen. Nyt vanhempana olen jo harjaantuneempi, mutta en usko että nuoruudessa olisin osannut sopeutua näin. Kun joudun olemaan vaikka seurassa, jossa ei todellakaan keskustella vaan kunhan vaan rupatellaan (ns. sosiaalista jutustelua) niitä näitä, se stressaa paljon. On koko ajan yritettävä pinnistellä, että jaksaa olla mukana. Varottava spontaanisti sanomasta ajatuksiaan ja ei näyttää etenkään innostustaan yhtään mihinkään. Pää kuumana muisteltava mitä on vaikka lehdistä lukenut, telkkarista katsonut tai mikä on muotivirtaus minkin suhteen ja pahimpia on juorut.
Näitä tilanteita väkisin on ja nyt ne jaksaa, kunhan eivät ole jokapäiväisiä. Olo on hyvin yksinäinen ja ulkopuolinen. Ei vain tule hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tällaisissa tilanteissa ole toki toiminut joskus toisin, mutta tapahtuu ihan samaa kuin täällä, valtava purkaus. Se on joku ryhmän paine, että ei saa poiketa vallitsevasta mielipiteestä tai muutoin suututaan.
Ne muut kyllä saavat käyttäytyä vaikka kuinka ikävästi minua kohtaan, mutta toisenlainen ei saisi ilmaista edes eriävää mielipidettä? Tätä logiikkaa pohdin ja yritän ymmärtää. Onko joku Akilleen kantapää, tai se virtahepo, jota en vain huomaa? Entä mitenkähän tämä keskustelu olisi kulkenut, jos näille olisi vastailtu samalla mitalla ja kielenkäytöllä?
Kyllä tuosta kirjoittelusta ap.n käy selväksi,että se kyllästyminen puolin ja toisin on tullut heidän kohdalle nyt!! Hyvä,jos miettii,mikä avuksi,mutta väärin on luulla,että akan sivistyksellä muka olisi asiaan vaikutusta!
Voi vain arvailla,mitähän se rouva mielessään miettii..hiljaisissa vesissähän ne suurimmat....
Olipa kivasti kirjoitettu, mielenkiintoista pohdintaa. Toivotaan uudelle vuodelle parempaa keskustelukulttuuria.
on paljon yhteistä lapset , velka ,asunto samat arvot, ja ehkä sänky, meillä taas ei muuta kun lapset ja nekin jo melkeen aikuisia ei jaeta edes sänkyä , nukutaan eri huoneissa,kumpikin panettaa ittes muualla.
Miten tulit menneeksi naimisiin noin paljon itseäsi älyllisesti alempitasoisen naisen kanssa? Itse kun oikein dokumentteja katselet telvisiosta. Ja että tietopuolisia kirjoja? Ihanko sotakirjallisuutta? Varmaan tulee Tekniikan Maailmakin tälle miehelle? Musiikkiakin kuuntelet? Onko vallan klassista - ja sitä varmaan vielä väität ymmärtäväsikin? Nuotteja luet varmaan sujuvammin kuin kirjoitettua teksitiä? Olet tosi älykäs äijä, jopa siinä määrin, että et tajua mikä suhteessanne mättää, vaan sitä pitää tulla keskustelupalstalle ihmettelemään. Sääliksi käy naista, joka tämän ääliön on nainut!
Ja aattele,että vielä tällaiselle kyseenalaista mainetta kantavalle suomi 24:lle,missä yleensä käydään vain paskaa luomassa ja päätä aukomassa!!
Taitaa tämän ap.n suuri älykköystäväpiiri koostua koirasta,kissasta ja lemmikkihiirestä,jotka silmät tapillaan ovat ukon viisauksia vuosikaudet kuunnelleet!!..niin ja tietenkin siitä vaatimattomasti hiljaa pysyneestä(hohhoijaa!) vaimokkeesta,..siitä tyhmänpuoleisesta,joka ei kuulemma mitään älyy..on kuulemma nätti ja nöyrä vaan..taitaa olla pelkkä valokuva piirongin päällä ja ukon näkö alkanu vanhuuttaan harottaan..kuvittelee eukon vielä kuvioissa mukana olevan..tais oikeesti lähtee meneen jo viime vyuosikymmenellä.. se dementtia,se dementtia..
Vittu kun oli hauskaa kirjottelua nämä kaks viimestä! Siinä kuule ap. sullekkin vähän esimakua naisten(ainakin luulen niin..)älystä,kun sanan säilä viiltelee!! Oliskohan susta vastusta ollenkaan ajatteleville eukoille!! On täällä ollut paljon muitakin herkullisia kommentteja! Enimmäkseen naisilta,joten olisin kyllä eri mieltä tuosta naisten älyämisestä..
Hyvää Uutta Vuotta te ihanat älykkäät naiset! Maailma olis tosi paska paikka ilman teitä!
Tai sitten on vaihtoehto, että nainen puhuu vain koirastaan. Ehkä sinun pitäisi hankkia koira, niin ei enää tarvitsisi kuunnella niitä muitakaan juttuja.:)
http://www.nettivene.com/simpleSearch.php?status=F&sid_boat_type=3&sid_sub_type=1&pfrom=5000
Minulla on vähän samankaltainen tilanne, paitsi, että olen nainen.
Olen saanut korkean koulutuksen taiteenalalla ja mieluiten vietän aikaani lukemalla tietokirjoja ja katselemalla dokumentteja, sekä kuuntelemalla klassista musiikkia. Olen monipuolisesti kiinnostunut kaikista tieteenaloista ja tutkiskelen niitä aivan huvikseni.
Mieheni ei jaa kiinnostuksenkohteitani. Hän pitää autoista ja tietokonepeleistä.
Vaan opiskeluideni aikana olen nähnyt, millaisia helvetin huithapeleita ovat taiteenalan miehet: narsistisia sählääjiä, joilla ei ole alkeellisintakaan vastuuntuntoa. Ihan tarpeeksi olen kuullut sellaista mukaälykästä paskanjauhantaa ja pätemistä, että tiedän tasan tarkkaan, että kyse on vaan sosiaalisten pisteitten keräilystä ja oman egon pönkityksestä - harvoin sitä kuulee todella syvällistä ja tasavertaista keskustelua yhtikäs mistään. Ja ihan samalla tavalla sitä sitten humalassa tapellaan, oksennetaan ja itketään, kuin muidenkin alojen opiskelijat.
Luojan kiitos, että oma mieheni on rehti, ahkera, tasainen ja fiksu insinööri! Hänen sydämensä sivistys ja vahva, lempeä luonteensa ovat vertaansa vailla. Hän pitää huushollin kasassa ja jaksaa minua, vaikka minä en ole helppo ihminen. Olen kodinhoidossa kädetön, sellainen epäkäytännöllinen höttöaivo, että en vaimona osaa paljon mitään muuta, kuin järjestää seksiä, olla uskollinen ja koettaa näyttää nätiltä.
Puoliso ei ole mikään huvipuisto. Paras puoliso on luotettava ja sellainen, joka kunnioittaa sinua ja jota sinä kykenet kunnioittamaan. Jolla on tarve korottaa itseään "älyllisten" harrastuksiensa tähden, on varmasi myös muita ongelmia parisuhteessa, sillä mistään muusta ei voi kieliä halu nähdä itsensä parempana ja ansioituneempana kuin puoliso. Puoliso, joka on valinnut sinut monien joukosta ja ollut sinulle uskollinen, antaen sinulle elämänsä ja nuoruutensa, on ansainnut kunnioituksesi - pikkumaista on näpättää siitä, ettei hän ole kiinnostunut tähtitieteestä samaan aikaan, kuin sinä. Voi Luoja, eikö tässä ole isommista asioista kysymys?
Alkuperäiselle voisin antaa neuvoksi, että luovu siitä toiveesta, että puolisostasi tulisi sinun kaikenkattava paras kaverisi. Kavereita on maailma täynnä, mutta he eivät rakasta sinua. Sinun puolisosi luultavasti rakastaa, vaikka sinulla onkin hänen mielestään ihan helvetin oudot jutut. Se, mikä puolisossasi on hyvää, ei ole suinkaan vähäpätöistä.
Elämä koettelee ihmistä ja luulen, ettei tarvita, kuin yksi suurempi kriisi, kun opit näkemään puolisosi lempeyden, tasaisuuden ja rauhallisuuden arvon ja silloin naurat toiveellesi, että puolison olisi pitänyt olla kiinnostunut "älykkäistä" harrasteista. Tilanteessa, joissa ainoaa käypää valuuttaa on sisu, voima, kärsivällisyys ja rakkaus, yhteiset harrastukset ja musiikkimaku menettävät kaiken arvonsa.
Kyse on luultavasti enemmänkin oman elämäsi kriisistä, jostain siirtymäkohdasta omassa henkisessä olotilassasi ja heijastat tyytymättömyyden parisuhteeseesi. Pidä pääsi kylmänä ja vie vaimo leffaan ja teatteriin. Menkää vaikka kylpylään. Uskon, että vaimosi on innoissaan, jos etsit häneen henkistä yhteyttä. Luepa, kuinka paljon näilläkin palstoilla valitetaan sitä, että ukko on kuin paffikuva, ei puhu, eikä pukahda, eikä ukon kanssa voi jutella mistään, eikä ukko ymmärrä.
Ehkä vaimollasi on korkea kynnyskin kertoa sinulle ehkä omista, luovista tai "älyllisistä" mietelmistään - hän kun vaistoaa, että pidät hänen mielenkiinnonkohteitaan typerinä. Ajattelepa, tuntuuko sellainen mukavalta?
Minun mieheni innostui valokuvaamisesta ja on nyt ottanut valtavan kauniita valokuvia lumisesta luonnosta. Vaan valokuvaaminen on yksin hänen omaa aluettaan, minä olen vallannut kaiken muun siltä alalta. Mieheni ottamat valokuvat ovat taidokkaita ja kielivät kehittyneestä taiteellisesta aistista! En minä olisi osannut sellaisia kuvia ottaa - oikeasti!
Katsoessamme muutama päivä hupaisaa "erikoistehostein" höystettyä vanhaa elokuvaa Jasonista ja kultaisen taljan metsästyksestä, mieheni yllätti minut tietämyksellään antiikin mytologiasta! Tuota kaikkea on vaan vaikeata tuoda esille ja nauttia sellaisista harrasteista, kun huushollissa on jo yksi alan bessewisser, joka ahmii ahmimasta päästyäänkin kaikkea tieteiden ja taiteiden kirjallisuutta ja hehkuttaa sitten suu vaahdossa, että kylläpä on jännää ja ihmeellistä tämä korkeampi kulttuuri.
Ehkäpä oma innostuneisuutesi myös omalta osaltaan estää vaimoasi tutustumasta mielenkiintosi kohteisiin? Jos asenteesi hänen harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan kohtaan on alentuva ja halveksiva, siitä seuraa vain vastareaktio. Mietipä sitä.
Mitäs, jos sinä vaikka ottaisit ja lukisit muutaman hänen suosittelemansa dekkarin! Tutustu sinä vaimosi maailmaan ja osoita arvostusta sitä kohtaan.