En tiedä edes mistä aloittaa kertomaan, jokatapauksessa olen aivan umpikujassa ja en tiedä mitä ajatella ja tehdä enää..
Toivoisin teiltä hyvät ihmiset rakentavia vastauksia tilanteeseeni. Tästä tulee varmaan romaanin pituinen, mutta niin on pahaolonikin..
Minusta on alkanut tuntumaan etten ole miehelleni se tärkein ihminen elämässä. Olemme kihloissa ja tunteet leimahtivat alussa molemmilla täysillä ja todellakin tuntui kuin olisi sen oikean löytänyt. Nyt en enää tiedä mitä hänestä ajattelisin. Kaikki alkoi pikkuhiljaa menemään jotenkin alamäkeä. Aloin ihmettelemään jo alkuaikoina miksi mieheni tykkäsi puhua paljon veljensä vaimosta ihailevaan sävyyn ja monet puheet tuntui aina johtavan häneen. Huomasin myös kuinka ihmeellisen paljon tästä naisesta löytyi myös kuvia mieheni koneelta tms. Heidän tuntuivat olevan myöskin läheiset, he saattoivat soitella toisillensa ja tämä nainen myös osasi uskoutua miehelleni. Tottakai tuossa vaiheessa rupesi hälytyskellot soimaan ja en voinut olla ajattelematta että olisiko miehelläni jotain tunteita tätä kohtaan. Aikani siedettyä tätä nostin asian esille ja kysyin mieheltäni suoraan katkerana onko hänellä tunteita naista kohtaan. No, sain tietenkin jyrkän kieltävän vastauksen ja happamana mieheni ihmetteli kuinka julkean edes ajatella moista. Kaiken huippuna mieheni oli mennyt juoruamaan tälle veljensä vaimolle kaikki vuodatukseni ja kuinka olen mustasukkainen hänestä. Tämä selvisi minulle vasta paljon myöhemmin ja vahingossa. Mieheni ei siis olisi tätä asiaa minulle koskaan kertonutkaan..
Toivoisin teiltä hyvät ihmiset rakentavia vastauksia tilanteeseeni. Tästä tulee varmaan romaanin pituinen, mutta niin on pahaolonikin..
Minusta on alkanut tuntumaan etten ole miehelleni se tärkein ihminen elämässä. Olemme kihloissa ja tunteet leimahtivat alussa molemmilla täysillä ja todellakin tuntui kuin olisi sen oikean löytänyt. Nyt en enää tiedä mitä hänestä ajattelisin. Kaikki alkoi pikkuhiljaa menemään jotenkin alamäkeä. Aloin ihmettelemään jo alkuaikoina miksi mieheni tykkäsi puhua paljon veljensä vaimosta ihailevaan sävyyn ja monet puheet tuntui aina johtavan häneen. Huomasin myös kuinka ihmeellisen paljon tästä naisesta löytyi myös kuvia mieheni koneelta tms. Heidän tuntuivat olevan myöskin läheiset, he saattoivat soitella toisillensa ja tämä nainen myös osasi uskoutua miehelleni. Tottakai tuossa vaiheessa rupesi hälytyskellot soimaan ja en voinut olla ajattelematta että olisiko miehelläni jotain tunteita tätä kohtaan. Aikani siedettyä tätä nostin asian esille ja kysyin mieheltäni suoraan katkerana onko hänellä tunteita naista kohtaan. No, sain tietenkin jyrkän kieltävän vastauksen ja happamana mieheni ihmetteli kuinka julkean edes ajatella moista. Kaiken huippuna mieheni oli mennyt juoruamaan tälle veljensä vaimolle kaikki vuodatukseni ja kuinka olen mustasukkainen hänestä. Tämä selvisi minulle vasta paljon myöhemmin ja vahingossa. Mieheni ei siis olisi tätä asiaa minulle koskaan kertonutkaan..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen tästä kaikesta katkera ja tunnen syvää petosta minua kohtaan. Olen yrittänyt antaa asian olla ja miettiä asiaa kaikenmaailman mahdollisilta valoisilta puolilta, ettei tässä nyt mitään epänormaalia ja että elämä jatkuu. Nyt tilanne on vain pahentunut. Miehestäni tuli kummi veljensä lapselle, ei siinä mitään tietenkään..mutta..onko normaalia, että mieheni on tuntuu omistavansa koko elämänsä heille. Mieheni julisti minulle kylmästi että aikoo rueta käymään joka ikinen kuukausi toisella puolella suomea junalla heidän luonaan. No ei siinä mitään jos olisikin rikas. Mieheni on jo nyt velkaantunut jonkun verran ja joutuu ottamaan luotolle. Kaikkeen yhtiseen tarpeelliseen hankintaan hän ei rupea ennenkuin on velat maksettu. Ymmärtäsin tämän kohdan enemmän kuin hyvin, mutta! Hän on kyllä valmis matkustelemaan toiselle puolelle suomea jotta pääsisi heidän luokseen. Ja liput eivät ole halvat, mitään alennuksia ei saa. Hänelle jo kertyi osakseen velkaa kun hän on jo rampannut heidän luonaan puolen vuoden sisällä ainakin neljä kertaa. Pää kuulema hajoaa jos ei pääse. Olen yrittänyt hänelle sanoa rakentavasti ja itkukurkussa ettei meillä ole varaa käydä noin usein siellä ja että tuo ei mielestäni enää ole normaalissa mittapuussa. Kaiken huippu on se ettei myöskään siellä toisella puolella suomea välitetä tästä tilanteesta vaan houkutellaan entistä enemmän vain käymään. Mielestäni mieheni jotenkin panostaa heidän elämäänsä liikaa ja elää ikääkuin heidän elämää. Tämä tuntuu ihan sairaalta suoraan sanottuna, tunteeni heittää vuoristorataa. Haaveileeko mieheni kenties että hän olisikin veljensä paikalla vai? En ihmettelisi siinätapauksessa jos sielä tulisi käytyä vähän harvemmin ja rahaakin olisi. Onko myöskään normaalia, että mieheni hehkuttaa koko ajan tätä heidän lastaan ihan kuin se olisi hänen omansa? Mieheni puhelimen taustakuvana on tästä lapsesta kuva. Sen jotenkin vielä ymmärtäisin, mutta hän kantaa sen lisäksi vielä lompakossaan kuvaa itsestään ja tästä lapsesta. Hänen huomionsa tuntuu vain menevän sinne..Puheet ei auta, saan vain syytöksiä ja raivoa niskaan jos yritänkin muistutella esim. rahatilanteesta ja sopia kompromissia että käydä sielä vähän harvemmin. En varmasti ajattelisi asioista näin vainoharhaisesti jos kokonaistilanne olisi aivan eri. Eikä tilannetta auta sekään että meidän ja heidän välillä ole paljoa ikäeroakaan, joten siksi tunnen tilanteessa olevan jotain salattua ja vinksahtanutta. Mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä? Olen aivan umpikujassa. Miten voin ajatella tulevaisuutta miehen kanssa joka tuntuu mieluummin panostavan toisen perheeseen ja minun kanssa ei suunnitella mitään? Tämä tilanne on jotenkin niin absurdikin. Minusta tehdään mustalammas ja syntipukki. En voi enkä saa sanoa tilanteeseen mitään, minun täytyy vain hiljaa vaieta ja hymyillä. Mieheni kuitenkin sanoo rakastavansa minua ja on luonteeltaan kiltti ja hyvät periaatteet omaava. Juuri siksi olenkin tätä sietänyt ja näitä tiettyjä piirteitä hänessä juuri rakastankin. En ymmärrä miten leiskuva rakkaus on muuttunut taistelujen kentäksi, piinaksi, katkeruudeksi ja ajoittaikseksi vihan tunteeksi. En luota mieheeni juuri lainkaan että hän olisi minulle lojaali henkisesti. Sen tiedän kuitenkin ettei fyysisesti voisi pettää ja se on taas hänestä se yksi plussa.
Luulin myös saaneeni aikuisen miehen itselleni jo iänkin puolesta, mutta tunnen kuin hän käyttäytyisi välillä kuin teini. Joulu meni vanhempieni luona siihen kun häntä kiinosti pelata tietokonepeliä enemmän kuin viettää aikaa minun kanssa. Kun yritin sanoa hänelle nätisti että voitaisiinko välillä jotain yhdessä puuhata sain taas äksyilyä ja suuttumusta osakseni. Olen myös kyllästynyt facebookin olemassa oloon sekin tuntuu olevan jännempi paikka kuin yhdessä puuhaaminen. Tunsin oloni vielä pettyneemmäksi ja surullisemmaksi kun mieheni innoissaan selittää facebookissa katselevansa innoissaan kuinka muut ihmiset sitä joulua viettävät ja miten eräs naispuoleinen kaveri on tekemässä jotain aivan mahtavaa jossain ulkomailla. Mutta minun kanssahan ei kiinnosta suunnitella tai tehdä mitään yhdessä. Jos ei sitten pelannut sitä tietokonepeliä niin sitten hän kulkee kännykkä kädessä aina netissä surfailemassa. Sitä tapahtuu meillä kotonakin jatkuvasti. Minä koen tuon jo riippuvuutena ja suorastaan lapsellisena käytöksenä. Hän myös ilmoitti happamana ettei edes viihdy vanhempieni luona ja heistä tuntui löytyvän vain vikoja. Ainut missä tunnuin saavan hellyyttä aidosti oli kun sai mieluisia lahjoja minulta.
Tiedän että kaikkeen tarvitaan ainakin se kaksiosapuolta, että olen varmasti minäkin osaltani inhottava jne. mutta en eläissäni tekisi tuollaista hänelle. Hän osaa olla sitten taas toiselta puolelta aivan ihana ja romanttinenkin, yllätti minut joulun alla mukavalla yllätyksellä, on kiltti ja hellä mies kaikinpuolin. Mutta tämä asia on menneen ja myös tulevankin vuoden ongelma ja se vain pahenee. Kertokaa hyvät ihmiset mitä tehdä ja mitä tästä pitäisi ajatella?
Miehesi mielestä nykyisessä elämäntilanteessa veljen perhe yms ovat sinua kiinnostavampia.
On se varmaan sinusta kurjaa juu, eikä lupaile ollenkaan hyvää mikäli jatkatte yhdessä.
Mutta ei se sinänsä väärin tietenkään ole. Jokaisella kun on oikeus laittaa oma arvojärjestyksensä elämäänsä.
Minusta on kyllä kummallista että viivyt siinä suhteessa. Miksi? Päästä itsesi vapaaksi löytämään joku joka on sinusta enemmän kiinnostunut, ja päästä mies vapaaksi hakemaan jotakuta joka on taas hänen mielestään veljen perhettä kiinnostavampi.
Minulla oli vastaavanlainen suhde. Hyvin meni vuoden verran sitten alkoi paljastua rahaongelmia ja silti raha piti riittää blueraysoittimiin, tekniikkaan, laskettelureissuihin jne. Seksiä ei ollut ja läheisyys katosi. Hän lopetti hygieniastaan huolehtimisen ja huomatteli minulle ulkonäöstäni. Kotiin tullessa olut ja drinksu sitten läppis syliin ja tekstareiden vaihtoon. Toisella puolella olevien sukulaisten asiat hoidettiin ja sinne tehtiin kaikenlaista hommelia. Reissut sinne olivat pakolliset vaikka kotona olisi mitä. Matkat ajoitettiin niin, että minun oli pakko jäädä kotiin. Juhlapyhiä ei ollut ja viimeisin synttärilahja evästettiin ottamaan keittiön ruokapöydällä olevasta likaisesta muovipussista.
Ja hulluinta, että minä velkaannuin, koin itseni rumaksi, ylipainoiseksi ,itsekkääksi ja huonoksi kaikin puolin. Eihän hän käsittääkseni pettänyt toisen naisen kanssa vaan....mitä???
Sain tarpeekseni. Vihdoin viime vuoden puolella sain sanottua, että tässä ei ole mitään mieltä ja tahdon erota. Helposti se meni perille, mutta eihän mies meinannut itselleen asuntoa saada vaan piti kirittää viimeiseen asti. Parin kuukauden odottelun jälkeen muutti pois, mutta jätti tavaroitaan edelleen varastoitavaksi luokseni ja postikin tulee luokseni.
Harmittaa, että kestin vielä vuoden, koska se on ollut edeltävää avioeroanikin sairaampaa aikaa.
Herää sinäkin ja ala elää. Minä sotkin vielä lapsenikin tuohon kuvioon ja se jos mikä kaduttaa. Nyt onneksi hän on fyysisesti pois tästä osoitteesta. Ja viimeinen rutistus eroon menossa. Nukun nyt paremmin ja voin muutoinkin hyvin. Nauran jälleen ja voin jopa rentouakin. Parasta koko erossa on, että tunnen itseni terveeksi, normaaliksi ja odotan innolla sekä pelotta tulevaisuutta.
että miehesi ei jostain syystä ole tyytyväinen nykyiseen elämäänne, ehkä et sinäkään koska kulutat noin paljon energiaa miehesi tarkkailuun. Onko teillä yhteisiä ystäviä tai ystäviä ylipäätään siellä missä nyt asutte? Eihän sinun elämäsi tai onnellisuutesi ole ainoastaan miehesi harteilla?
Mulle on tuttua aikaisemmista suhteistani tuo mitä kirjoitit. Heidän (miehesi ja hänen veljensä vaimon) tuttavuus on alkanut ennen sinua, et voi sille mitään. En tiedä auttaisko sinun olla vähän ovela tässä vaiheessa ja osoittaa kaikin keinoin hyväksyväsi tilanteen? ;) Miehet ovat itse joskus tosi huomionkipeitä ja mustasukkaisia, se ilmenee just näin (been there, done that). Ja myös veljien vaimot (ynnä muut) tietävät mistä osoitteesta saadaan huomiota, ja sieltä sitä haetaan. Mitä jos yrittäisit lähentää välejäsi miehesi veljeen? Ehkä sitä kautta tulis balanssia? Voi voi, olen nähnyt sellaisia näytöksiä huomionkipeiltä veljien vaimoilta, että huh ja heh edelleen!!
Muista, että sinä olet fiksu ja arvokas. AINA.
Voimia! :)
Itse tuossa tilanteessa nostaisin kissan pöydälle kovaan ääneen ja jos ei mitään muutosta tapahdu niin ulos. Kyllä minullakin epäilykset heräisivät, ei kuulosta ollenkaan normaalilta. Mistä tiedät ettei miehesi voisi fyysisesti pettää sinua? Kuitenkin tuosta äksyilystä, vanhempiesi solvaamisesta saa kuvan ettei miehesi juurikaan arvosta sinua, joten miksipä ei pystyisi pettämäänkin? Onko miehesi veli aina kotona miehesi siellä käydessä? Miksi miehesi suuttu kun kysyit hänen tunteistaan veljenvaimoa kohtaan? Ei siinä mitään suuttumista ole, ellei sitten osunut arkaan paikkaan...
Onko muuten sinua kutsuttu näihin kyläilyihin mukaan vai jäätkö aina kotiin?
Noista matkakustannuksista, eikö miehen vanhemmat osallistu niihin ollenkaan? Luulisi että edes vanhemmilta voisi saada vähän avustusta, että pääsee kummipoikaa morjestamaan, varsinkin jos miehesi talous on noin kuralla. Sinänsä ihana kummi, että haluaa pitää noin paljon yhteyksiä, vaikka asuttekin kaukana. Mutta tuo suhtautuminen kummipojan äitiin ei enää olekaan normaalin rajoissa.
Laitapas nyt kova kovaa vastaan ja alatte suunnittelemaan omaa elämää ja omia hankintoja. Eihän se noin voi mennä että sinä vaan kiltisti odottelet herran korjaavan taloudellista tilaansa (johon voi mennä kauankin) ja kaikki suunnitelmat ja hankinnat on jäissä sen ajan.
että mistä päin tuulee kun kiinnostusta tuntuu olevan siihen vaimoon vähän liikaakin. Etenkin jos veljen vaimosta on enemmän kuvia kuin veljestä, niin pitäisin asiaa aivan selvänä.
itse en mosita katselisi sekuntiakaan, jos mun avovaimo tuhlaisi rahansa veljensä tykönä matkusteluun niin perheen rahoitus mun pussista loppuisi sillä sekunnilla.
Kiitoksia vastanneille. Lisää mielipiteitä ja ratkaisu vaihtoehtoja kaipailen mielelläni lisää.
Tiedän sen, että jos pitäisin ja olisin alunperinkin pitänyt asiasta turpani kiinni ja hissutellut mukana hammasta purren, olisi suhteen tila parempi. Mieheni ei anna minulle vaihtoehtoja, se on mentävä hänen tavallaan tai muuten minun ehdottamani tapa on kyseenalainen ja kieroutunut ja palvelee vain minua ja kieroja etujani. Hän näkee minut pahana ihmisenä, joka yrittää hänet erottaa heistä. No, tämä ei pidä paikkaansa enkä sitä ole tarkoittanutkaan. Mutta hänkun on saanut sen päähänpinttymän asian suhteen niin leima sitten pysyykin. En uskalla nykyisin puhua hänelle mistään negatiivisista tuntemuksista joka koskettaa tätä tilannetta tai yhtään mitään häneen liittyvää. Minun ajatukset ja tunteet tuomitaan välittömästi. Ja mikä pahinta, niistä voidaan juoruta eteenpäin ja juuri sille henkilölle josta olen luottamuksellisesti purkautunut miehelleni. Mieheni sanoi joskus suutuspäissään luottavan kuuleman enemmän tähän veljensä vaimoon enemmän kuin minuun. Koskaan en ole luottamusta pettänyt millään tavalla. Pitääkö minun siis vain niellä kaikki, jotta suhteen harmonia pysyisi balanssissa ja suhde eheytyisi? Hymyillä vain ja olla iloinen kun mieheni ramppaa siellä epänormaalein väliajoin, kuluttaen rahaa jota tarvittaisiin yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen? Hän jopa heittelee kihlasormuksen nurkkaan, kun otankaan tämän asian esille. Kovin normaalia ja aikuismaista käytöstä?
Luepas toi tekstisi uudelleen ja mieti miksi ihmeessä olet vielä siinä suhteessa?
Eihän tuo mies sua arvosta yhtään, kun et edes voi omista tunteista ja ajatuksistasi kertoa. Eikö miehes itse huomaa miten outoa on luottaa enemmän veljen vaimoon kuin omaan avovaimoon? Miksei hän sitten ole sen kanssa parisuhteessa?
Kihlasormuksen heittelyssä ei ole mitään normaalia, eikä se lopu ennenkuin heität oman sormuksesi sinne myös. Sittenpä näkee mitä mieltä mies oikeasti on. Alkaako itku ja poru sun takaisin saamiseksi vai onko se ero oikeasti sitä mitä haluaakin, ei vaan halua sanoa sitä ääneen ja loukata sinua.
veljen kotona. Sanoisin, että olen ylireagoinut (jos mies kerta kertoi veljen vaimolle mustasukkaisuudestasi), koska meillä on miehen kanssa ollut vähän ongelmia. Ja katsoisit miten keskustelu siitä kehittyy.
Uskaltaisitko?
Mielestäni kannattaa selvitellä.
"Mieheni ei anna minulle vaihtoehtoja, se on mentävä hänen tavallaan"
nojos minä olisin sun tilanteessa niin sitten ei mentäs ollenkaan.
"Hän jopa heittelee kihlasormuksen nurkkaan"
no mikset heitä itse omaa sormusta perässä ja ilmoita että tämä oli nyt tässä?
tilanne on ilmeisesti jokatapauksessa kannaltasi täysin kestämättön ja siihen on vain kaksi ratkaisua: 1. mies taipuu tai 2. ero. koska vaihtoehto 1 ei näytä mahdolliselta niin se on sit ero.
kuullostaa ihan kauniit ja rohkeat sarjalta,
olisiko kuule käynyt niin että miehesi o pannut veljensä vaimoa ja lapsi on hänen? yrittää salata asian eikä kerro eikä veljen vaimokaan kerro. ei olisi uule mikään ihme.
näin hän näkee lastaan tarpeeksi usein ja siksi pitää kiinni velkaantumisen uhallakin periaatteistaan
Edellisen vastaajan kanssa olen aivan samaa mieltä:
Mullekin tuli ekana kirjoituksestasi mieleen, että entäs jos miehesi on sinua "heikkona hetkenä" pettänyt veljensä vaimon kanssa, ja lapsi onkin hänen eikä veljensä? Väkisinkin tuli tämä mieleen jos kerran ovat niin läheiset veljensä vaimon kanssa, ja lapsi on hänellekin niin tärkeä että siellä pitää kylässä rampata noin kamalan usein, kustannuksista välittämättä.
Ehdottaisin samaa kuin joku edellä: ota puheeksi veljen kotona joskus, että sen takia teillä on ollut hankalaa kun on tästä asiasta ollut riitaa, ja että sinun tarkoituksesi ei ole suinkaan yrittää viilentää veljesten välejä tms, vaan syyt ovat puhtaasti rahallisia, jne jne... katsoisit mihin keskustelu siitä etenee?
Pakko sanoa, että olen tässä elämässä ehtinyt nähdä kuule jos monenlaista kummallista suhdeviritelmää, ja näissä asioissa totuus on salattuja elämiä ihmeellisempää!
Väitän että miehesi ja veljen akan suhde ei päivänvaloa kestä. Koska mies ei veljen vaimoa saa, sinä kelpaat hätävarana. Mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä vähemmän hätävara lohduttaa. Miestä ottaa päähän että hätävara haistaa palaneen käryä ja kiukuttelee ja esittää kihlattua, vaikka miehen mielessä hätävara on vain hätävara. Sinähän siis olet kihlattu, mutta miehellesi se ei tasan tarkkaan merkkaa mitään hänen omassa päässään.
Ja voit uskoa että vaikka saisit nämä rysänpäältä naimasta kiinni niin mies silti kieltäisi kaiken ja kaikki olisi sinun kieroutuneen mielesi syytä. Näin se kuule menee.
Lähre ny hitto jo meneen sieltä.