Kannattaako minun olla huolissani, jos en nauti katseista tai kadulla minuun kohdistuvasta huomiosta?
Suurin osa naisista saavat huomiota miehiltä tavalla tai toisella, kommentteja ulkonäöstä lähinnä.
Olen ymmärtänyt niin, että moni nainen myös nauttii tästä huomiosta tavalla tai toisella, vaikkei sitä myöntäisikään? Edes hieman?
Itseäni sen sijaan ahdistaa ja tuntuu oudolta, että kroppaani kiinnitetään ylipäätään huomiota kun vain kävelen kadulla.
Olenko ainoa, joka ajattelee näin? Miten sinä suhtaudut siihen, kun sinun vartaloasi kehutetaan kaduilla?
Suurin osa naisista saavat huomiota miehiltä tavalla tai toisella, kommentteja ulkonäöstä lähinnä.
Olen ymmärtänyt niin, että moni nainen myös nauttii tästä huomiosta tavalla tai toisella, vaikkei sitä myöntäisikään? Edes hieman?
Itseäni sen sijaan ahdistaa ja tuntuu oudolta, että kroppaani kiinnitetään ylipäätään huomiota kun vain kävelen kadulla.
Olenko ainoa, joka ajattelee näin? Miten sinä suhtaudut siihen, kun sinun vartaloasi kehutetaan kaduilla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En minäkään nauti minkäänlaisista ulkonäkööni liittyvistä kommenteista keneltäkään vieraalta. Kumppanin ja läheisten ystävien kommentit ovat eri asia, mutta en ymmärrä, miksi vieraan ihmisen pitäisi kommentoida hyvinmuodostunutta takapuolta tai kauniita silmiä tms. Erityisesti töissä minua ahdistaa useimmiten miesten esittämät ulkonäkökommentit. Minä en ole malli ammatiltani, joten ei ole olennaista, miltä näytän, vaan miten teen työni.
En mäkään nauti huomiosta. Hyvin harvoin viihteellä ehkä juu. Harvemmin silloinkaan. Töissä huomio on kaikkein ärsyttävintä, ainakin isoilta pomoilta. Mun alaisten pölinät nyt jätän omaan arvoon. Onneksi oma pomo suhtautuu muhun hyvänä työntekijänä kunnioittavasti eikä vain nää nättiä naista, kuten eräät.
Oman kumppanin huomio riittää, kaikki muu tuntuu typerältä. Varsinkin kadulla kommentoijat jätän kylmästi huomioitta. Olen kuin en olisi mitään kuullutkaan.
Nuorempana kehujen saaminen tuntemattomilta tai puolitutuilta kiusasi ja hämmensi. Omasta mielestäni olin kauhean ruma ja vastenmielinen, joten pidin noita kehumisia lähinnä kiusantekona. Taustalla on varmastikin se, että pienenä olin aika ruma, tai ainakin laumasta poikkeavan näköinen. Haukkuja tuli paljon - ja sitten kun musta sukeutui se kaunis nuori nainen, en oikein itse pysynyt perässä.
En mä edelleenkään kaipaa sitä, että ventovieraat tulee kehumaan.
Kyllä kieltämättä hivelee, kun saa kehuja kauniista silmistään, huulistaan ja kropastaan. Itse nautin täysin siemauksin ja hymy tulee kiitokseksi kehujalle.
Ei tarvi huolestua siitä, ettei NAUTI kuulla (tai nähdä) ventovieraiden (positiivisiakaan) kommentteja ulkonäöstään, mutta voit kysyä itseltäsi miksi sä annat itsesi provosoitua siitä, että joku mies kommentoi ääneen sun ulkoista olemustasi tai katsoo sua suoraan ja kiinnostuneena. Eihän sellaseen käytökseen tarvi edes vastata, ei tarvi olla edes utelias ja kääntyä katsomaan, että kuka siinä mutisee tai vastata tuijotukseen. Niiden yritysten ei tarvi osua sussa yhtään mihinkään, jos sinä niin päätät.
Näin ainakin itse ajattelen. Sillä kaduillahan pyörii kaikenlaisia ihmisiä, kuka missäkin mielentilassa ja elämäntilanteessa tai aineen vaikutuksen alaisena jne jne. Jos niiden kaikkien höpinät ja katseet päästäis läpi tunteilun saatikka reagoimisen asteelle saakka, ei tässä maailmassa vois elää.
Kun on aikuinen varmuus itsestä ei muiden höpinät saatikka katseet juuri hetkauta – olipa ne tuttuja, puolituttuja tai tuntemattomia. Ja näin mies-nais asioissahan sen kommentin/katseen heiton tarkoitus on vaan kääntää sun huomiosi sen kommentin sanojaan, ihan niin kuin sun ulkonäkösi on jostain syystä kiinnittänyt sen sanojan huomion. Sulla on silti oikeus valita pääseekö sellasella kommentilla/katseella näkyvästi sun tietoisuuteesi vaiko ei.
Reagoimaan lähtisin vasta sitten kun joku käy käsiksi, sillä siinä ylitetään jo yhdenlaisen vapaudenkin raja törkeällä tavalla.
Olen täysin samaa mieltä.
Maailmaan mahtuu kyllä kaikenlaista, naista halventavasta mainonnasta lähtien, ja siinä seassa on vaan siedettävä kaikenlaista ellei haluu erakoitua ku joku Linkola tai alkaa ihmisvihaajaks.
Vastuu se on aina vastaanottajallakin, siitä vaan ei kukaan halua puhua. Kaikki haluu vaan olla martyyrejä ja ajatella kärsivänsä niin kauheesti kaikesta mahollisesta.
No kun ei nyt oo isompiakaan ongelmia....
Täytyypi jatkossa olla reagoimatta tai ainakin ymmärtää, miksi olen ottanut näitä asioita niin paljon itseeni.
Kiitoksia paljon vastauksista, sekä neuvoista!
Et voi kysyä tätä tosissas!
Minä en nauti ulkona saamastani huomiosta, ei edes kiinnosta kyylätäänkö vai eikö. Siihen on totuttava, että aina joku tuijottaa.