Olen ahdistunut seurusteluun ,vaikka minulla on kaikki paremmin kuin hyvin.Poikaystäni on lähes täydellinen enkä koskaan saisin hänen kaltaistaan ,jos nyt päätän suhteen.Rakastan häntä ja hän minua niin paljon ,että näkee minut tulevaisuudessa puolisonaan .En tiedä mistä ahdistus tulee ,sillä emme asu edes yhessä ja emme edes näe toisiamme päivittäin.Soittelemme päivittäin ja puhuminen hänen kanssaan tuntuu hyvältä.Minua vain ahdistaa ,mitä tekisin ?Lopetanko seurustelun vai liittyykö ahdistus edes seurusteluun ?Mietin tällä hetkellä jatkanko vai en seurustelua vaikka viihdymme toistemme seurassa tosi hyvin ja meillä on hyvä olla.Olemme olleet yhdessä 5 v ,joten olemmeko jäänet junnaamaan johonkin tiettyyn suhteen vaiheeseen ja onko aika siirtyä eteenpäin ?Poikaystäväni on tilanteesta aika rikki kun seurustelun jatkamisen päätös on minun käsissä ,koska olen hänelle elämänsä nainen.Haluaisin itse saada ahdistukselleni päätöksen.Mitä ihmettä oikein teen ?En kuitenkaan haluaisi nähdä häntä kenenkään muun tytön seurassa.Olen aika sekaisin itsekin .Onko kellään samanlaista ?
Ahdistaa
välillä aika paljon
8733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kääntyä jonkin ammattiauttajan puoleen. Joku psykologi saattaisi saada jotakin tolkkua tuohon sekavaan tilanteeseesi. Kaikki on hyvin ja et halua luopua miehestäsi, mutta ahdistaa ja mietit kaikkea tuollaista jättämiseen liittyvää.
Olet oikeassa että olet sekaisin... siltä tuo ikävä kyllä kuullostaa tuo sinun tarinasi.
Itse tunsin kerran sinunlaisen naisen, jota myös ahdisti ilman mitään syytä. Lopulta itse lähdin kuvioista, koska oma pääni meinasi myös pehmetä moiseen sekoiluun. Jälkeenpäin hän yritti tulla takaisin, mutta en voinut kuvitellakaan enää mitään noin epäselvän naisen kanssa. Jotta välttyisit samalta, käänny ihmeessä ammattiavun puoleen. Sinä ja miehesi sekoatte kumpikin tuohon lopulta.
Aivan ammattiauttajalle vaan jos siltä tuntuu.Itsekin kävin ,mutta lopullisen päätöksen tein kuitenkin itse eli lopetin jahkailun ja päätin jäädä.Turha asioiden vatvominen ja miettiminen sai minut ahdistumaan,mutta kun tein itselleni selväksi, että turhaa sressailla joka asiaa liikaa vähensi ahdistustani "normaalille " tasolle.Ei muuta kuin hieman rennompi asenne elämään ja yrittää nauttia siitä kaikesta hyvästä ,mitä tällä hetkellä on.
Sano sille ja muillekin kavereillesi tuo taikasana, että sinua "ahdistaa" niin kaikki tietävät suhteenne päättymisen syyn tarkalleen.
Mikä se syy sit on ?
ahistujakaan sitä tiedä. Eli on kyseessä sellainen henkilö, kun ei tiedä mistään mitään, ei edes tunne itseään, saasti tiedä mitä haluaa. Sellainen ärsyttävä tyyppi.
Jepsa, itellä sama tilanne päällä, toinen yltiörakastunut minuun ja itse haluan pois suhteesta, haluan olla vain sinkku ja tehdä mitä haluan.
Eräs kaverini erosi p-ystävästään juuri siksi että hän kaipasi vapautta suhteesta. Hän ei halunnut olla "sidottuna".
Ahdistuksen syytä tulisi tutkia. Missä tilanteessa ahdistaa eniten? Tuleeko ahdistus vain tietyissä tilanteissa vai onko se jatkuvaa. Ahdistus saattanee johtua vain siitä faktasta, että tilanteesi on vakaa ja kaipaat jännitystä?
Itseäni ahdistaa usein, mutta yleensä ei miesasiat :) Ahdistuksesta pääsee eroon sitä tutkimalla ja antamalla sille hetkittäin tilaa. Toisaalta liika tila on pahitteeksi, mutta tuossa tilanteessa itse vain reilusti antaisin ahdistukselle ohjat ja analysoisin sen luonnetta sun muuta. Ja jos alkaa tuntua kestämättömältä, niin sitten vain vie ajatuksen pois siitä niin hyvin menee
Tuttua mullekin!! Mulla on poikakaveri, jota kans aina välillä ahdistaa ja se onkin pari kertaa melkein jättänyt mut sen tunteen vallassa. Nyt se on tajunnut, että sillä on henk. koht. ongelmia, joihin se on hakenut apua. Ei tosin oo käsitelly niitä vielä. Mä oon välillä ihan hajalla ja pelkään välillä erittäin paljon hylätyksi tulemista. Se kuitenkin sanoo välittävänsä musta ja siksi sanookin olevan tässä suhteessa. Mulla on vahvoja tunteita sitä kohtaan, joten mun on vaikea lopettaa. Olen kuin puun ja kuoren välissä. Tää vaatii multa kärsivällisyyttä ja välillä syö voimia. Viimeksi tänä yönä oon mietiny, pitäiskö mun lopettaa tää suhde. Voipi olla, että se ehtii ennen mua. Tätä tää on.