Joskus sitä ihmettelee, miksi toiset ovat niin alttiita pettämään ja sitten toiset taas ei. Jotkut ihmiset pettää aina kun tulee vaan tilaisuus ja toiset taas ei, vaikka olisi tilaisuuskin. Eikä tämä välttämättä katso sitä, millainen parisuhde pettäjällä on. Jotkut pettää, vaikka oma parisuhde olisi ok ja toiset ei petä silloinkaan, vaikka omassa parisuhteessa olisi vaikeaa.
Sama pätee kakkosen rooliin. Jotkut rupeavat tieten tahtoen kakkoseksi ilman pienintäkään syyllisyydentunnetta ja toiset taas eivät ihan periaatteesta suostu sellaiseen missään tilanteessa. Eli ihmiset todellakin ovat keskenään erilaisia.
Sitä en tosin osaa sanoa, miksi. Onko kyseessä kotikasvatus, lapsuudenkokemukset, uskonnollinen vakaumus vai peräti geneettinen alttius, joka altistaa joko uskollisuudelle tai uskottomuudelle. Vai onko se kokoelma näitä kaikkia ? Joka tapauksessa se on mysteeri, että toiset pettää jatkuvasti ja toiset ei koskaan.
Sama pätee kakkosen rooliin. Jotkut rupeavat tieten tahtoen kakkoseksi ilman pienintäkään syyllisyydentunnetta ja toiset taas eivät ihan periaatteesta suostu sellaiseen missään tilanteessa. Eli ihmiset todellakin ovat keskenään erilaisia.
Sitä en tosin osaa sanoa, miksi. Onko kyseessä kotikasvatus, lapsuudenkokemukset, uskonnollinen vakaumus vai peräti geneettinen alttius, joka altistaa joko uskollisuudelle tai uskottomuudelle. Vai onko se kokoelma näitä kaikkia ? Joka tapauksessa se on mysteeri, että toiset pettää jatkuvasti ja toiset ei koskaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin tai kotoa saatu malli.
Olen itse huomannut, että monesti miehet joiden isät on "ratkaisseet ongelmat" juoksemalla vieraisiin, ovat myös itse aikamoisia häntäheikkejä. Ei se omena kauas puusta putoa. Naisten pettämisiin en tiedä vaikuttaako kotiolot niin paljon, vai mikä meitä naisia vie pettämään.
Ainakin se geneettinen alttius selittäis ne pettäjät, jotka pettää jatkuvasti ja kaikkia ja joille ei mikään riitä. Vaikka ne menisi kolme kertaa elämänsä aikana naimisiin, niin pettää jokaista näistä kolmesta.
Voihan se kotoa saatu malli vaikuttaa juuri noin, mutta toisinaan se voi vaikuttaa myös päinvastoin. Jos poika näkee, että äitiä loukataan ja nöyryytetään, hän voi myös päättää, ettei itse käyttäydy samoin tulevaa vaimoaan kohtaan. Riippuu yksilöstä, miten tilanteisiin reagoi.
Mutta varmasti on niinkin, että jos kotoa saadaan myönteinen kestävän parisuhteen malli, niin sitä pyritään toteuttamaan myös omassa elämässä.
Toisilla on moraalista selkärankaa ja hienotunteisuutta parisuhteessa. Toisilla on tunteet pelissä ja toiset panee vain pannakseen. Toiset ajautuu uskottomuuteen ja toiset tekee sen tietoisesti. Toisilla on järkeä toisilla ei. Toiset ovat vastuuntuntoisia aikuisia ja toiset ikuisia lapsia. Toisilla on syyllisyys kakkossuhteesta ja toiset huoraa ilman määrää ilman syyllisyyttä. Syynä saattaa olla kotikasvatus, vakaumus, periaatteet. Pään sisältä kaikki lähtee, mitä itseensä imee sitä tekee. Ihminen voi olla hieno ja fiksu sisimmältään että hän ei petä. Joidenkin moraali on niin ala-arvoista että millään ei ole väliä. Jokaisessa paketissa on jotakin, jospa valitsisimme niitä parhaita ominaisuuksia itseemme että meistä tulis hienoja ihmisiä.
vanha sanonta että on olemassa pettäjämiehiä ja normaalimiehiä. Kotoa se yleensä kasvatus malli on lähtöisin ja perinnettä jatketaan sukupolvelta toiselle. Huono koti kasvatus.
kakkosena sanoisin että helppo sanoa ja vannoa kaikenlaista ennenkuin osuu omaan nilkkaan. itse on olisi ikinä kuuna päivänäkään voinut kuvitella pettäväni toista tai olla kolmantena, niin vain kävi suurista vastusteluista huolimatta, mies tuli ja vei jalat alta, tunteet ovat niin voimakkaat että monet itkut ja yövalvomiset on nähty, töistä jouduin sairaslomalle, ikävä ja kaipuu ajoivat masennukseen, monet kerrat on yritetty erossa olla, taistelut on käyty ja lopulta luovutettu, miehelle kaikki yhtä vaikeaa, kukaan ei häntä pettäjäksi oisi uskonut vähiten itsekään. Joskus rakkaus on niin voimakasta ettei sille mahda mitään, toiset nääntyvät ja menettävät kaiken elämänhalunsa kun toisen vieressä ei voi olla. Terapiassakin olen käynyt selvitäkseni pois tästä, ei vain onnistu, en tiedä mitä voisi tehdä.
nahkainen niin onko elämää...?
Ei ole helppo tilanne sinulle. Olet vaikeassa välikädessä. Hyvä toisaalta, että olet hakenut apua. Mitenkään sinua arvostelematta ihan neutraalisti totean, että monet eivät joka tapauksessa ryhdy kakkoseksi, oli tilanne mikä vaan. Me ihmiset ollaan vaan yksinkertaisesti erilaisia. Käyhän toisinaan niin, että sellainen, joka ei uskoisi pystyvänsä pettämään, sitten jossain tilanteessa pettääkin, eikä se varmasti ole sille pettäjällekään kiva tilanne, kun ei pystynytkään elämään omien ihanteidensa mukaisesti. Ainahan elämä ei suju niin kuin haluaisi, vaan yllätyksiä tapahtuu. Ihminen on erehtyväinen. Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että jotkut pysyvät lujina periaatteilleen loppuun asti. Se onkin mysteeri, miten he siihen kykenevät, varsinkin nykyisessä ympäristössä, jossa pettäminen tuntuu olevan arkipäiväistä ja yleistä.
käyttäytymistä voi mystifioida. Mitä vähemmän tietää, sitä helpompaa on heittää oletuksia ja heijastaa omia ennakkoluulojaan muiden käyttäytymiseen.
Jos tarkastellaan ilmiötä vähän vakavammalta pohjalta, niin kuka tahansa voi sortua pettämään. Sitä vain ei ole helppoa hyväksyä itsessään, koska jokainen meistä haluaa pitää yllä myönteistä minäkuvaa. Omien heikkouksien hyväksyminen ei ole ”kivaa”.
Yksi tekijä on tämä aikakausi. Ne arvot jotka meitä ohjaavat, opitaan ympäristöstä ja vuosien aikana. Nyt täytyy olla onnellinen ja ”nauttia” kaikesta. Se joka ei näin tee, saa osakseen halveksuntaa ja sääliä. Tämä näkyy mm. siinä, mitä me parisuhteelta vaaditaan. Ellei nuo vaatimukset täyty, me etsimme puuttuvia osia ulkopuolisista seksisuhteista.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että parisuhteessa ei olisi seksiä, vaan sitä, että seksin kautta etsitään kaikkea mahdollista hyvää oloa. Me arvostamme suuresti seksuaalista tyydytystä ja siitä saatavaa nautintoa.
Elämme arvomurroksessa ja meillä on mahdollista valita monenlaisista erilaisista arvoista. Eli ne vanhat ja ehkä vanhemmilta kopioidut mallit eivät enää yksinkertaisesti toimi.
Avioliittoon ei yhdistetty sellaisia tunnekuormia kuin nyt. Ei kukaan edes odottanut, että avioliitto takaa seksuaalisen tyytyväisyyden tai edes antaa rakkautta ja hellyyttä. Se antoi lapsia ja leipää. Pettämisen pelko oli että syntyy lapsia, jotka verottavat ”leipää” muulta perheeltä, mutta muuten se ei ollut niin suuri katastrofi kuin nykyään, etenkään miehen osalta.
Nyt on kaikilla melkoiset paineet, kun se toinen täytyy pitää tyytyväisenä ja olemme valmiit uhraamaan melkoiset määrät aikaa ja vaivaa siihen, että pysymme seksuaalisesti ”kilpailukykyisinä” jopa avioliitossa. Siksi pettäminen loukkaa erityisen paljon, koska se on suora loukkaus persoonamme kohtaan.
Kun ennen ei seksuaalisuus ollut niin määräävää, se näkyi myös asenteissa. Nyt moni kokee että seksuaalisuus kuuluu omaan määräysvaltaan, eikä se kuulu kenellekään muulle. Moni mies mm. toteuttaa tätä mallia, eli he katsovat oikeudekseen saada seksiä muiltakin kuin omalta puolisolta. ”Akat eivät määräile” joka on laajentunut koskemaan myös naisia, ”ellei mies anna, otan itse sen minkä haluan”.
Moni on henkisesti epävakaa, tarkoittaa että elämä koetaan turvattomaksi, kaoottiseksi ja turvaa haetaan toisista ihmisistä. Kuten vaikka ”rakastumalla”, jonka motiivi on löytää ”se oikea”, eli sellaista suurta tunnetta joka antaa sisäisen rauhan. Kun sitä ei löydy, etsintää jatketaan suorastaan epätoivoisesti. Samoin jos sitä tyytyväisyyttä haetaan seksielämysten kautta, partnereita on vaihdeltava toistuvasti jotta tuo ”elämys” kynnys ylittyy.
On myös ryhmän paine. Kun me luetaan tai kuunnellaan kaikkea sitä mitä ”muut” saavat kokea, niin meille syntyy tarve saada samaa. ”Miksi nuo muut saavat mutta minä en?”. Tämä näkyy vaikka siinä kun kysellään, minkälaista sen seksin ”pitää” olla siinä parisuhteessa? Eli vertaillaan itseään muihin.
Kuinka moni meistä muuten tietää, millaista todellisuudessa meidän vanhempiemme seksielämä on ollut? Luulen että harva. Siksi emme voi tätä ”oppia” suoraan kotoa. Toisaalta jokainen sukupolvi laittaa kyseenalaiseksi edellisen sukupolven arvot, se kuuluu elämään. Samoin että kun vanhenemme, muistimme valikoi vain meille sopivat asiat. Syntyy ”mennyt maailma” jota ei koskaan ole ollutkaan olemassa. Luomme siitäkin mystiikkaa ja romantiikkaa.
Jos ajattelee sitä mikä edesauttaa ”uskollisuutta”, niin eivät ne pohjaudu pelkästään moraalisääntöihin. Toki pohjalla voi olla, että kieltää itseltään seksuaaliset seikkailut ja pystyy kieltäytymään vaikka hampaat irvessä.Tämä on sitä todellista moraalia.
Monella tämä kynnys ylittyy, kun kostonhalu (kun esim. puoliso on ensin pettänyt) käy suuremmaksi kuin halu noudattaa tätä sääntöä.
Mutta hyvin paljon on myös sitä, että ei yksikertaisesti uskalla, pelko on se joka ohjaa, ei moraali. Pelko voi johtua vaikka rangaistuksen pelosta, kiinnijäämisen pelosta tai tautien pelosta. Samoin ettei ole edes mitään mistä kieltäytyä, vaikka sitä seksuaalista tarvetta, joka koettelee moraalia.
Meidän moraalimme perustuu siis sille, minkälaiset arvot olemme itse valinneet. Vaikka siinä, milloin on sallittua valehdella (ns. valkoiset valheet), milloin salata (kohteliaisuus) ja milloin taas kiellettyä (oikeus, taloudellinen huijaaminen) ja rangaistavaa (poliisi). Syyllisyyden tunne rakentuu tuolle arvopohjalle.
Olemme siinäkin asiassa historiallisesti aivan uudessa tilanteessa, että elämme pidempään ja vireämmin kuin koskaan aiemmin. Meillä ei siis ole perimätietoa eikä muuten tieteellistäkään tietoa siitä, kuinka evoluutio (ja genetiikka) vaikuttaa tässä tilanteessa. Kun elinikäinen avioliitto oli ennen keskimäärin 20 vuotta (elinikä 40 – 50 vuotta), nyt se saattaa olla jopa 50 – 60 vuotta (elinikä 70 – 80 vuotta) – eli monta ”vanhaa” ihmisikää. Elinikämme on kasvanut niin hurjasti!