Olen hulluna sinuun, en sitä kiellä. Ja ihan varmasti jatkossakin tunnen milloin olet lähellä ja ihan varmasti teet vaikutuksen ja ihan varmasti ikävöin. Mutta en katso perääsi, en odota sinua, en ajattele sinua kuin sen hetken, kun mieleen pakostakin tulet, en enää tahdo haluta sinua. Olen kanssasi vain sen verran kuin työ sitä vaatii, en hetkeäkään ylimääräistä.
Nyt on aika mennä eteenpäin ja aika ajatella itseä, aika säästää sydänriepua. Mies, teen sinusta minulle yhdentekevän.
Nyt on aika mennä eteenpäin ja aika ajatella itseä, aika säästää sydänriepua. Mies, teen sinusta minulle yhdentekevän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla on sama tilanne, mutta nyt saa mies haihtua ajatuksista. Meillä on vain yksi elämä ja maailma on täynnä miehiä jotka osaa kohdella naisia paremmin.
Nyt päätetään porukalla! Minäkin unohdan sinut mies!
Jatkossa aion ajatella sinusta ja kaikista entistä enemmän hyvää ja kaunista, maailma on sellainen kuin sen haluamme nähdä! Hyväksyn vikasi ja välillä töykeän ja viileän käytöksen, koska näen pintaa syvemmälle, kaikki eivät vain näe sitä sinun kovan ja välinpitämättömän ulkokuoresi sisälle, minä ystäväiseni näen.
kiitos niistä harvoista yhteisistä jutteluhetkistä, ne elävöittivät minut pitkäksi aikaa :)
Kauniskin olet, vaikka itse varmaankin toista mieltä, heikko itsetuntosi riivaa sinua ja tekee päivittäisen elämäsi välillä tuskaiseksi.
Nyt on aika mennä eteenpäin ja kiittä maailmankaikkeutta kaikista hyvistä tyypeistä ympärillämme.
Niin ja ystäväiseni, en aio sinua unohtaa, sinä autat pelkällä olemassaolollasi minua jaksamaan tätä pitkää maallista vaellusta, minä elän ja tunnen, olen elossa!
Mene pois. Mene pois. Mene pois. Siitä ei tule mitään. Se on yksipuolista. Ei tule mitään. Ei tule mitään. Miksi kummittelet vielä? Sanoinhan ettei siitä tule mitään. Haluan sinut ulos päästäni. Haluan sinut pois sydämestäni. Tee tilaa muille. En halua roikkua enää. En halua miettiä ilmeitäsi, sanojasi, äänenpainojasi tai miksi tulit juuri minun luokseni juuri silloin, miksi vaikutit hermostuneelta tai miksi katsoit niin pitkään (Vai katsoitko? Oliko se sittenkin vain kuvitelmaani?) Kukaan ei ole niinkuin sinä, enkä edes tunne sinua. Haluan irti, joten mene pois. Etkö tajua kuinka nöyryytät minua? Riudun ja kirjoitan rukouksen suomi24:jään. Roikun kuin lapsi pilvilinnassani. Se on vain utua, tiedän kyllä. Mutta onhan se kaunis. Ole kiltti ja riko se. Itse en voi. Yritän kyllä. Olkoon se minunkin uudenvuodenlupaukseni: Joka kerta kun sinut näen etsin sinusta virheitä. Joka sanastasi typeryyttä. Joka kerta lausun ääneti hyvästit. Aina olen kuitenkin edessäsi aseeton. Päästä minut piinastani. Enkö ole pönkittänyt itsetuntoasi jo tarpeeksi? Tähtisilmin ihaillut kauneuttasi? Kyllä, olet niin kaunis. Mutta et minun. Et koskaan, joten mene pois.
itsensä ja sydämensä sinusta, odotuksista, toiveista, muistoista, kaikesta menneestä joka sinuun liittyy ja aloittaa kuin uuden elämän, niin ajan myötä sinä haalenet ja muutut vähemmän tärkeäksi. Ei se helppoa ole, sen tiedän, mutta tästä hetkestä lähtien tämä elämä on minun.
tulee ja menee. Ihastutaan ja ollaan niin hulluja, että muutetaan elämää niiden takia. Ei kannata. Kylmentäkäämme sydämemme - ei se puoliso vaihtamalla parane - ja joku (ainakin itse) kärsii kuitenkin. Ollaan muuten vaan kivoja työkavereita - vaihdetaan sitten vaan työpaikkaa, kun alkaa polttaa liikaa. Niin siitä pääsee. Sitä paitsi ihmiset käyttäytyy työkavereitaan kohtaan muutenkin eri tavalla kuin kotona puolisoaan kohtaan. Ei toiminta töissä kerro ihmisestä mitään. Mulla on ainakin työrooli päällä töissä... Kotona kovat sanat jyrää...
kehittymättömältä.
Minulla ei työpaikkaromansseja ole ollut kuin kaksi/vajaa 30vuotta työelämää. Toisessa ei tapahtunut mitään fyysistä välillämme, mutta välitimme toisistamme paljon. Seuraukset olivat todella ikäviä. Tämä toinen tapaus on mahdottomuus, jolla ei ole mitään tulevaisuutta, vaikka pidän ihmisestä todella paljon. Sekin on nyt ohi ja asiat ovat hyvin, ainakin uskon niin.
Niin, ettei niitä työpaikkaromansseja ainakaan minulla tule ja mene.Tuo asenteesi, että -ollaan vaan kivoja ja vaihdetaan työpaikkaa, kun polttaa liikaa- , on pakoa ja en itse suostu enää moiseen. Sitä kasvaa kummasti, kun kohtaa oman rujoutensa ja ei häippäsekkään, kun kuumottaa.
Toinen asia, josta en ole samaa mieltä kanssasi on työ-/kotirooli ja erilainen käytös kotona puolisolle kuin töissä työkavereille...mitä tuo -kotona kovat sanat jyrää- tarkoittaa? Tietysti töissä tehdään töitä ja se luo eri puitteet asioille, mutta kannatan työssäni sitä periaatetta, että ne tunteet ja tuntemukset, jotka töissä syntyy, käsitellään myös siellä. Työyhteisön pitäisi olla niin salliva, että aidot tunteet tulisi voida näyttää, avoimesti ja ilman pelkoa tulla leimatuksi.
Kotona on sama juttu. Puhun puolisolle rehellisesti tunteistani ja minun ei tarvitse jyrätä ketään kovilla sanoillani, päinvastoin. Siitä olen samaa mieltä, että koti on koti ja siellä on eri tunnemaailma, mutta ei puolison tarvitse ottaa mitään "jyräämistä" vastaan. Ihmettelen suhdettasi kumppaniisi (jos lauseesi todella kuvaa sitä?), jonka tulisi olla sinulle kukoistuksen lähde. Hyvästä suhteesta saa voimaa, intoa ja rohkeutta kohdata arjen tuomat "vastaiskut". Parisuhdekommunikaation ollessa kunnossa saa kumpikin elää ja tehdä virheitäkin, ihan rauhassa.
vaan en, en osaa unohtaa sinua. Olisi parempi unohtaa, mutta olen liian heikko.
samoin täällä, piti niin tehdä lupaus itselleni mutta mutta. Tunteet sitä miestä kohtaan eivät kadonneet joululomalla minnekään. Taas kun on töissä nähty niin sydän on aivan pakahtumaisillaan ihastuksesta. Sellainen onnen tunne, ja en edes tunne miestä. Vain tehnyt töitä yhdessä mutta mitään henk. kohtaista ei koskaan juteltu. Tunnen silti suurta vetovoimaa, halua olla lähellä ja voi kun vois halata. Ei näy musta kyllä yhtään päällepäin. No, kai tää tunne menee aikanaan ohi..Ihana haaveilila.
Olet ihana..
tämä pikkuinen edes halua unohtaa. Kosketit niin isosti, kosketat edelleen. Ja kaikesta huolimatta sydämessäni ansiostasi kestohymy. Kiitos siitä