Kirjoittelen tänne kun en oikein muutakaan voi.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että kaikista asioista en vain voi puhua läheisilleni ilman, että se muuttuu heti valtavaksi riitelyksi. Sukulaiseni ovat sellaisia, että heille kelpaa vain täydellinen onnistuminen kaikessa. Olen jäänyt lapsuudestani ankaran ja ehdotonta menestymistä ja huomiota vaativan, sekä taloudellisesti hyvin menestyneen yrittäjä isäni varjoon.
Olen aina ollut jotenkin liian herkkä ihminen kaikille minuun kohdistuneille vaatimuksille siitä syystä olen kasvanut sellaiseksi ihmiseksi, että yritän välttää kaikenlaisia konfliktitilanteita ja riitoja viimeiseen saakka. Olen joutunut taloudellisiin ongelmiin. Tiedän, että rikas isäni kyllä auttaisi, mutta en vain kestä enää sitä meteliä mikä siitä tulisi jos apua sieltä pyytäisin. Sain lapsuudessani kärsiä isäni loukkauksista ihan tarpeeksi. Omia mielipiteitä ei saanut olla vaan isän mielipide oli kaikessa täysin ehdoton ja oikea. Olen osittain varma, että kärsin ADHD ja lukihäiriöstä. Näitä ei ole diagnosoitu ikinä. Ehkä olen autistinen, en tiedä, jostakin syystä en vain ole koskaan kyennyt pärjäämään opinnoissa tai työelämässä. Isäni kasvatus metodit olivat sellaisia, että hän huusi lapsuudessani minulle kurkkusuorana ”nyt saatanan idiootti luet”. Kun ekaluokkalaisena en keskittynyt läksyjen tekemiseen ja kirjojen lukemiseen samalla tavalla kuin muut perheessä.
Tilanteestani ei ole minkäänlaista ulospääsyä olen yrittänyt pitää kulissit pystyssä viimeiseen saakka, jotta asiat eivät paljastuisi isälleni, koska en usko, että tässä tilanteessa kestäisin enää isäni raivoamista. Ei ole ollut helppoa olla menestyneessä perheessä se ainoa lapsi, joka ei menesty. Olen aina ollut herkempi ja erilainen kuin muut perheen lapset. Isäni ei ymmärrä, että vaikka hän kuinka raivoaisi, en pysty muuttumaan samanlaiseksi menestyjäksi kuin siskoni ja veljeni. Eikä isäni todellakaan ymmärrä kuinka syvää henkistä tuskaa koen siitä joka ikinen päivä, että olen ainut hänen lapsistaan, joka ei kykene täyttämään hänen vaatimuksiaan. Veljeni ja siskoni ovat kaikki insinöörejä ja maistereita, sekä hyvissä työpaikoissa ja tienaavat rahaa kuukaudessa 10 kertaa sen kuin minä.
Jos päädyn itsemurhaan en haluaisi, että minua syytetään tilanteesta, toisaalta en halua, että isäänikään syytetään. Isäni ei vain osaa hoitaa mitään muita asioita hyvin elämässään kuin taloudelliset asiansa. Toisaalta on hän onnistunut kasvattamaan niin monta menestyvää ihmistä tähän maahan. Välillä tuntuu siltä, että olen olemassa vain siksi, että menestyneemmät voivat alleviivata oman paremmuutensa verrattuna minuun.
Olen liian herkkä, että jaksaisin taas kerran alkaa tapella samoista asioista isäni kanssa, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, siitä miksi taas kerran olen sotkenut omat asiani suohon ja myöntämään taas kerran miten huono ihminen olen menestyviin veljiini ja siskoihini verrattuna. Itsemurhan tehneiden ja sitä suunnittelevien tarinat ovat monet. Tämä on omani. Olen värivikainen herkkä aasi, menestyvien leijonien keskellä.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että kaikista asioista en vain voi puhua läheisilleni ilman, että se muuttuu heti valtavaksi riitelyksi. Sukulaiseni ovat sellaisia, että heille kelpaa vain täydellinen onnistuminen kaikessa. Olen jäänyt lapsuudestani ankaran ja ehdotonta menestymistä ja huomiota vaativan, sekä taloudellisesti hyvin menestyneen yrittäjä isäni varjoon.
Olen aina ollut jotenkin liian herkkä ihminen kaikille minuun kohdistuneille vaatimuksille siitä syystä olen kasvanut sellaiseksi ihmiseksi, että yritän välttää kaikenlaisia konfliktitilanteita ja riitoja viimeiseen saakka. Olen joutunut taloudellisiin ongelmiin. Tiedän, että rikas isäni kyllä auttaisi, mutta en vain kestä enää sitä meteliä mikä siitä tulisi jos apua sieltä pyytäisin. Sain lapsuudessani kärsiä isäni loukkauksista ihan tarpeeksi. Omia mielipiteitä ei saanut olla vaan isän mielipide oli kaikessa täysin ehdoton ja oikea. Olen osittain varma, että kärsin ADHD ja lukihäiriöstä. Näitä ei ole diagnosoitu ikinä. Ehkä olen autistinen, en tiedä, jostakin syystä en vain ole koskaan kyennyt pärjäämään opinnoissa tai työelämässä. Isäni kasvatus metodit olivat sellaisia, että hän huusi lapsuudessani minulle kurkkusuorana ”nyt saatanan idiootti luet”. Kun ekaluokkalaisena en keskittynyt läksyjen tekemiseen ja kirjojen lukemiseen samalla tavalla kuin muut perheessä.
Tilanteestani ei ole minkäänlaista ulospääsyä olen yrittänyt pitää kulissit pystyssä viimeiseen saakka, jotta asiat eivät paljastuisi isälleni, koska en usko, että tässä tilanteessa kestäisin enää isäni raivoamista. Ei ole ollut helppoa olla menestyneessä perheessä se ainoa lapsi, joka ei menesty. Olen aina ollut herkempi ja erilainen kuin muut perheen lapset. Isäni ei ymmärrä, että vaikka hän kuinka raivoaisi, en pysty muuttumaan samanlaiseksi menestyjäksi kuin siskoni ja veljeni. Eikä isäni todellakaan ymmärrä kuinka syvää henkistä tuskaa koen siitä joka ikinen päivä, että olen ainut hänen lapsistaan, joka ei kykene täyttämään hänen vaatimuksiaan. Veljeni ja siskoni ovat kaikki insinöörejä ja maistereita, sekä hyvissä työpaikoissa ja tienaavat rahaa kuukaudessa 10 kertaa sen kuin minä.
Jos päädyn itsemurhaan en haluaisi, että minua syytetään tilanteesta, toisaalta en halua, että isäänikään syytetään. Isäni ei vain osaa hoitaa mitään muita asioita hyvin elämässään kuin taloudelliset asiansa. Toisaalta on hän onnistunut kasvattamaan niin monta menestyvää ihmistä tähän maahan. Välillä tuntuu siltä, että olen olemassa vain siksi, että menestyneemmät voivat alleviivata oman paremmuutensa verrattuna minuun.
Olen liian herkkä, että jaksaisin taas kerran alkaa tapella samoista asioista isäni kanssa, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, siitä miksi taas kerran olen sotkenut omat asiani suohon ja myöntämään taas kerran miten huono ihminen olen menestyviin veljiini ja siskoihini verrattuna. Itsemurhan tehneiden ja sitä suunnittelevien tarinat ovat monet. Tämä on omani. Olen värivikainen herkkä aasi, menestyvien leijonien keskellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näytä tämä teksti isällesi,jos on vaikea puhua. Tästä isäsikin ehkä osaa lukea sen,mitä sie oikeasti olet.
Asioilla on tapana järjestyä...ja tavallisiakin duunaria todellakin tarvitaan....ei kaikkien pidä olla jotain korkeakoulutettuja,akateemisiä....arvo työlle...oli se sitte mitä työtä hyvänsä.
Kaikkea hyvää alkavalle vuodelle...
Kuten edellinenkin kirjoitti... NÄYTÄ TÄMÄ VIESTISI ISÄLLESI. Sinussa on aivan varmasti pontentiaalia herkkyyytesi ansiosta. Esim. Lasten pariin, maahanmuuttajanaisten auttamiseen, vanhusten pariin. Sinut vain nyt on yritetty saada lokeroitumaan rahan ansaitsemiseen. Itselläni on aspergerlapsi, tosin lievä, joka suuntautuu vain ja ainoastaan rahan maailmaan koulutuksellaan, eikä ymmärrä muita "typeriä"
Ehkäpä isäsi onkin hieman rajoittunut, et sinä. Jos isäsi vihastuu ed. tekstistä, et sinä ole siitä enää vastuussa.
Mene ja tee omasta elämästäsi sellainen mistä nautit. Ei sinulla ole loppujen lopuksi mitään hävittävää, kuin isäsi antama elintaso. Ja voin kertoa, että kaikki muutkin ihmiset pärjäävät työllään!!! Kyllä tulet pärjäämään.
PS. Sinulla ei voi olla ADHD, koska kirjoitit tuon viestisi, oli liian looginen=)
En halua näyttää tätä isälleni, koska en luota häneen. En halua, että hän saa lisää työkaluja, jolla loukata minua. Muutenkin puhuminen tässä perheessä mistään muusta kuin rahasta, menestymisestä, opiskelusta on mahdotonta. Ikävistä asioista ei vain voi puhua. Toisaalta en haluaisi liikaa haukkua perhettäni, koska he ovat monella tapaa hyvin menestyneitä ehkä, jopa ihailtuja ja kadehdittujakin asemastaan yhteiskunnassa.
Mitä tulee loogisuuteen, niin sen olen perinyt isältäni. Kuten kyvyn tajuta abstrakteja asioita keskimääräistä, paremmin. Se ilmenee esimerkiksi siten, että jos johonkin asiaan tulee vikaa, tajuan melkein heti missä tämä vika on. Osaan myös helposti kuvitella päässäni hyvin monimutkaisia kolmiulotteisia muotoja. Lapsena en tajunnut, että kaikki eivät pysty samaan. Toisaalta jotenkin olen paljon herkempi kuin kaikki muut tässä perheessä. Enkä oikein tahdo jaksaa keskittyä mihinkään pitkäjänteisesti. Äidinkieli on aina tuottanut minulle vaikeuksia. Monet asiat jäävät minulla kesken kuten opinnot parissakin eri paikassa. Minulta vain puuttuu jostakin syystä joku paina asiat loppuun asti juttu joka melkein kaikilla muilla tuntuu olevan. On raskasta olla ympäristössä, jossa kaikki muut ovat jotain ja minä olen se ainoa, joka ei ole se ikuinen pettymyksen ja kiusaantumisen aiheuttaja. Haaveilen liikaa kaikenlaisista asioista, mutta en saa mitään pysyvää ja konkreettista aikaiseksi kuten siskoni ja veljeni saavat.
Jotenkin vaistoan isästäni, että hän halveksuu jollakin tasolla herkkyyttäni ja sen tiedä, että hän ei tosiaan ymmärrä mitä tarkoittaa olla herkkä ihminen. Isäni on täysin sokea sellaisille asioille kuten se milloin hän on loukannut jotakin ihmistä. Itselleni on aina ollut helppoa huomata jos loukkaan sanoillani tai teollani jotain ihmistä.
Tiedän kyllä sen, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat huonommassa asemassa kuin mitä itse olen ja minulla ei ehkä heihin verrattuna olisi oikeutta ajatella itsemurhaa. Toisaalta ehkä minä olen vain liian herkkä enkä jaksa olla leijona, joka karkottaa sudet ja taistelee oman aseman tässä elämän susilaumassa. Ehkä minussa on joku geenivirhe tai värivika, jonka ei ole tarkoituskaan periytyä seuraavaan sukupolveen ihmisiä. Liika herkkyys kun ei ole terveellistä jos kaikki muut ympärillä ovat leijonia.
Olen vain värivikainen aasi, koska minussa on joku vika jonka takia en pärjää ja aasi koska ajattelen hölmöjä enkä pärjää niinkuin muut.
Hei vain Värivikainen Aasi,
Koita ensin saada taloutesi kuntoon. Annan mielelläni neuvoja, jotka voi tietysti tuntua typeriltä, jos on pahasti esim velkaantunut. Minunkin kyvyt ja osaamiset on samaa luokkaa, mitä sinullakin. Kumma kyllä, ilman mitään eritystä koulutusta pärjäsin hyvin työelämässä 30-vuotta. Sain tosin potkut 2 v sitten, kun en enää oppinutkaan uusia töitä. Eli minullakin on joku oppimishäiriö ja kärsin paniikista, jos pitää tehdä monta asiaa samalla kertaa. Tule blogiini lukijaksi, meitä on muutama samanlainen synkistelijä, mitä sinäkin. Me kuitenkin yritetään pitää hauskaa, mistä aiheesta kiinni saadaan. Olen tavallinen perheenäiti 54 v . Blogini os : http://darkanilin.blogspot.com/
Et kertonut ikääsi. Oletko nuori vai hieman varttuneempi? Havahduin tuohon" Liika herkkyys ei ole terveellistä jos kaikki muut ovat leijonia"
Jos asut vielä kotona, koeta irtaantua omaan elämään. Jos asut omillasi, niin voithan ottaa etäisyyttä perheesi jäseniin, jotka aiheuttavat sinulle ahdistusta. Voit valita itse ystäväsi, jotka eivät ole leijonia.
Luo itsellesi ihan oma elämä, rutiineita jotka sinua miellyttävät, harrastuksia tai voit muuttaa toiselle paikkakunnalle, jos nyt asut pienessä yhteisössä.
Kirjoitit, ettet halua haukkua perhettäsi, koska ovat menestyneitä ja joita kadehditaan.Et maininnut välittämistä, vain mammonan. Hmm... Ehkä joku tosiaan kadehtii vain rahaa, useimmat ihmiset kylläkään ei. Jos menestyy pakosti ja hampaat irvissä isänsä vuoksi, en usko tuohon kateuteen. Eniten ihmisiä kadehdittaa huomio, hyväksyntä, rakkaus,ihailu... Älä suotta nosta isääsi sille jalustalle joka on varattu hieman vähemmän putkinäköiselle ja enemmän suurisydäisemmälle miehelle. Koen isäsi olevan aika onneton tuon menestymisen takana.
Sinun ei tarvitse jatkaa ns. perinnettä. Tutkailepa sisarustesi elämää; onko se oikeasti onnellista vai muottiin pakotettu? Mielestäni olet herkkävaistoisena aika onnellisessa asemassa, kunhan pääset sinuiksi itsesi kanssa. Pyri pitämään yllä niin sukulaisuus-, kuin ystävyyssuhteitakin vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka sinut hyväksyvät (ja sinä heidät).
Isälläsi ei ole mitään syytä valittaa. Jokainen ihminen on erilainen ja hoitaa/tekee asiat erilailla. Ihmisten olisi jo aika ymmärtää se.