Kaikille tasapuolisesti parisuhteiden merkeissä. Itsellä on vielä poikuus tallella, vaikka keskivertomies olisi luopunut siitä yli 10 vuotta sitten. Syy on itsessä ja omissa vaatimuksissa (mistä en tingi milli-ä-kään) naisten ja itseasiassa kaikkien suhteen mitkä kuuluu tuttavapiiriini.
Uusi vuosi, uudet kujeet, toivottavasti kunnollinen nainen elämääni.
Uusi vuosi, uudet kujeet, toivottavasti kunnollinen nainen elämääni.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei sitä poikuutta kannata säästellä.Se eka kerta on ihan surkee muutenkin,sulla tulee housuihin alta aika yksikön,ennen kuin pääset edes naisen reisille asti..
Puhun kokemuksesta,on tullut muutama neitsyt aikoinaan vietyä..pojilta..
Ei se nainen miehessä sitä kokemattomuutta paljon arvosta..enempi sitä varmuutta rakastelussa.
Kunnon naisista nykyään niin tiedä..helskutin itsevarmoja ne kuitenkin on,joten kehoittaisin sua kuitenkin
vetäseen ne ekat limpit ihan yhen yön seikkailumisun suloihin..Nolottaa muuten koko ikäs se eka kerta..
Ja muuten..naiminen on ihan mukavaa puuhaa..kun sen osaa..
Kaunotar pisti asiaa ;D
Pelkästään periaate "en tingi milliäkään" sai partakarvani nousemaan pystyyn.. no huomenna ajan sängen taas pois mutta kuitenkin. Tuolla periaatteella saat odotella sitä kunnollista naista pitkälle kuolinvuosiisi asti. Ehdotan että alat joustavammaksi ja ymmärrät että kukaan meistä ei ole täydellinen, sitten sinullakin on mahdollisuus "saada".
Naiset ovat kauniita, pehmeitä, tuoksuvat hyvältä ja tuntuvat vielä paremmilta, kuvailen tuota sinulle outoa lajia näin jotta saatat sen ehkä joskus bongata. Tämä kannattaa sisäistää sekä se että jos naisella on jokin ärsyttävä piirre niin kannattaisi miettiä myös omia piirteitään ihan rakentavan itsekriitisesti ja suhteuttaa asiat. Kaikki omat jutut eivät ehkä miellytä tätä mahdollista kumppania eikä ketään muutakaan joten jos sen kumppanin haluaa niin täytyy joustaa kompromisseihin, jakaminen on lähtökohta, kaikessa mikä liittyy ihmissuhteisiin.
Ehdottomuus ei muutenkaan kuulu normaaliin parisuhteeseen ja liika "minäminä" asenne vammauttaa hyvinkin alkaneen projektin pikaisesti. Ellet halua olla loppuikääsi runkkaava vanhapoika niin ymmärrä että myös kumppani pitää ottaa huomioon ja kumppanisi PITÄISI olla sinulle valtakunnan ykkönen. Ellei näin ole on suhde tuhoon tuomittu. Ellet oikeasti kykene niin luovuta suosiolla, älä turmele kenenkään naisen elämää typerällä itsekeskeisyydelläsi. Sinä et omista ketään tänään, huomenna, etkä edes tulevina vuosina, parempi lakata ajattelemasta sellaisia.
Eli jos haluat oikeasti sen "kunnollisen naisen" elämääsi, jos haluat rakkautta, hellyyttä, seksiä niin alat a) ajattelemaan b) joustamaan c) muista ostaa toisinaan kukkia tai muuta kivaa, helli toista puoliskoasi. Palkintosi tulee olemaan mieletön jos noudatat näitä ohjeita koska kumppanisi haluaa antaa sinulle nautinnon.
Jos alat omistamaan niin omistat tasan yhden asian, omat sukkasi
1) ajattelen, 2) en jousta vaatimuksistani ja 3) niin aion tehdäkin, edellyttäen että nainen täyttää vaatimukseni.
Nainen on vallan herkullinen, uskon sen, mutta olen mielummin yksin kun keskenkertaisessa parisuhteessa.
Se keskinkertaisuus ei vain ole siinä naisessa vaan sinussa ;D Jos kykenee rakastamaan naista niin hän ei voi olla keskinkertainen tai sitten kyseessä ei ole rakkaus vaan jokin muu tunne. Haluatko rakstaa vai pelkästään omistaa? Tänään espoossa ilmeni omistamisenhalun äärimmäinen esimerkki, tällaistä tuskin kukaan oikeasti toivoo ja odottaa?
Jos et todella aio joustaa missään niin sinulla ei ole mahdollisuutta ainakaan onneen ja rakkauteen, yhden illan kömpelöön kopelointiin voi olla jos olet supliikkimies tai jotenkuten komea. Mutta noilla neitsyysvuosilla siitä illasta todellakin saattaa tulla hetkellisen kopeloinnin äärimmäinen ilmentymä, mitä nyt muistelen omia nuoruusvuosiani ja kavereiden kanssa käytyjä tasa-arvoisia keskusteluja heidän kokemuksistaan, läpi vuosien.
Minusta on outoa ettei joku ole valmis joustamaan missään? Oletko kokenut yhtään tätä elämää, todennäköisimmin et jos et ymmärrä mitä elämä on. Tai sitten olet psykopaatti jolla ei vain ole tunteita, oletko koskaan ajatellut asiaa näin.
Ihmisen erottaa eläimestä nimenomaan tunne-elämä. Jos et aio olla ihminen niin et tule saamaan keneltäkään ihmiseltä juurikaan mitään, täysin turhaa toivotella mitään uusia vuosia sillä se ei auta. Mitä lopulta haluat? Naisen rekisterikilpiin vai kumppanin?
Kuulehan tuntematon ystäväiseni.. ala nyt oikeasti ajattelemaan..
Koska mitä ilmeisemmin minulla on enemmän kokemusta naisista kuin sinulla niin kerronpa lopuksi ennenkuin menen nukkumaan niin pienet stoorit omista kokemuksistani.
Olen nyt 42 ja ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä about yli 30 naisen kanssa elämäni aikana, en ole enää ollut vuosiin tarkoissa laskuissa koska se ei ole ollut niin merkitsevää viime vuosina. Nämä kanssakäymiset sitten voin mielessäni jaotella muutamalla eri tavalla
- epäonnistuneet
- sinne tai tänne
- onnistuneet
Epäonnistuneisiin luen sellaiset joissa olen lähtenyt kapakasta naisen matkaan ja enemmän tai vähemmän onnistuneesti ollaan päästy aamuun. Yleensä vähemmän onnistuneesti johtuen kännissä sähläämisen hirvittävästä osuudesta josta kumpikaan ei ole erityisemmin nauttinut. Lopuksi juodaan kahvit ja sanotaan että "nähdään joskus" ja molemmat tietävät että tarkoitus ei ole nähdä enää ikinä.
"Sinne tai tänne" ovat sitä luokkaa että seksi on jommankumman mielestä pääasiallisesti onnistunut ja saattaisi harkita että käy toisenkin kerran mutta tässäkään sarjassa sitä toista kertaa ei useimmiten tule. Joskus nähdään "kahvien" tai muiden typeryyksien merkeissä mutta molemmat tietävät silloinkin ettei tämä kauan jatku, jos edellinen kerta oli onnistunut niin toinen erä eli revanssi voidaan ottaa.
"Onnistuneet" ovatkin jo hankalampi paikka, silloin homma on mennyt tavallaan putkeen, seksi on ollut hyvää ja ihmisillä on ollut ehkä hauskaa, ollaan nautittu toistemme seurasta niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Jotakin kuitenkin puuttuu..todellinen tunne, rakkaus. Kun sitä ei ole suhteessa niin ihminen tuntee sen aina jollain tavoin nahoissaan. Olen jopa asunut useamman naisen kanssa siten että kaikki muut kriteerit ovat täyttyneet mutta silti, aina jotain puuttui ja suhteen molemmat osapuolet yleensä sen aistivat mutta eivät osaa tarkasti määritellä mistä on kysymys. Nyt vanhempana ja kokeneempana osaan sen pukea sanoiksi, kyse on aina siitä että jompikumpi osapuoli ei välitä, ei rakasta oikeasti, tunnetta ei vain ole joten tämäkin homma kuihtuu.
Moni homma on minullakin siis kuihtunut käsiin jommastakummasta osapuolesta johtuen, joskus minä olin se tyytymätön, joskus taas nainen oli tyytymätön. Koska en ole väkivaltainen kumppanina en ole alkanut lyömään vaikka minut on jätetty vaan hyväksynyt faktat, toki helpompi tilanne oli silloin kun tajusi itse että nyt on aika lähteä, luonnollisestikin toisen lähteminen satuttaa enemmän kuin oma häipyminen. Näitä suhteita oli useampia ja kestivät 2kk-2v aikajanalla keskimäärin joskin vanhemman lapseni äidin kanssa ehdin olemaan 9 vuotta.
Nuorimman lapseni äidin ja siis nykyisen avopuolisoni kanssa olen nyt ollut 7 vuotta. Olemme molemmat hyvin päättäväisiä ja ehkä jääräpäisiäkin ihmisiä mutta meillä on yhteisiä tekijöitä jotka pitävät tiukasti meitä yhdessä.
a) olemme rehellisiä toisillemme - emme siis valehtele tai ainakin tietoisesti pyrimme irti sellaisesta käytöksestä, kukaan ei ole kuitenkaan täydellinen kuten jo sanoin aiemmin mutta luotamme toisiimme suuresti enkä näe kummankaan osalta mitään uhkaa joka särkisi tämän asetelman.
b) kunnioitamme toisiamme - minä kunnioitan häntä lapseni äitinä, tunnollisena, tiukkana ja rakastavana jolla lapsellemme turvataan oikea kehitys normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Kunnioitan naistani myös monesta muustakin syystä mutta kaikkien kirjoittaminen ei mahtuisi tähän joten jätän syyt pois, yleisohje on se että kun ihmisten arvomaailma osuu yhteen niin kykenee kunnioittamaan toista.
c) tärkein, rakastamme toisiamme ehdottomasti.
Tiedän että näitä asioita on vaikea löytää tänäpäivänä muualta kuin saduista mutta vakuutan että asia on kuten kerroin, olen nämä jutut kumppanini kanssa puhunut halki. Jopa pariin kertaan koska en itsekään voinut uskoa miten hyvin minule lopulta on käynyt ;)
Sulla kävi toisinsanoen vihdoinkin hyvin kun löysit tuollaisen kumppanin. Noinhan sen kuuluukin olla, toisen kunnioitus ja rehellisyys on vakavan suhteen edellytyksiä.
Mutta. Edellisessä viestissäsi saa helposti käsityksen että teet minun ajatuksista itsellesi ongelman. Luulet että olen omistushaluinen ja vertaat minua aivan täydellisen sinähulluihin. Sinulle tiedoksi että ampuma-asetta ei ole, ja vaikka olisikin niin en käyttäisi sitä ihmisiä (poislukien lapsiinsekaantujat) vastaan kun äärimmäisessä hädässä. Kodin turvaksi on nykyään laillisempia ja vaarattomampia vaihtoehtoja.
Todellisuudessa olen (edes) sen verran asioita nähnyt että tiedän tasan tarkkaan mitä en elämääni halua, ehkä ujostele karsia tällaiset ihmiset pois lähipiiristä. Siitä tästä on kyse, ei mistään muusta.
Kävin kusella ja mieleeni tuli yksi asia minkä unohdin sanoa..
MINÄ en ole täydellinen enkä siksi itseäni koskaan edes kuvittele vaikka tiedän että osaan ja pystyn moneen, täydellinen en silti kuvittele olevani vaan tiedän omat puutteeni ja rajoitukseni kohtuullisen hyvin. Myöskään puolisoni ei ole täydellinen aivan kuten kukaan ihminen ei voi olla. Toki olisi ollut hienoa jos olisi "täydellisen" kumppanin saanut, ehdin jo siinä poikamiesvuosien unelmissani sellaisen unelmoida itselleni mutta sellainen ei koskaan vastaa todellisuutta.
Kyse on siitä että voinko hyväksyä kumppanini puutteet ja virheet jotka puuttuvat siitä "unelmieni naisesta". Toki voin, minähän rakastan niitä hyviä puolia joita hänessä on enkä halua viettää päivääni miettimällä mikä hänessä on sellaista mitä haluaisin muuttaa. Isommat rinnat? No, minä en ole koskaan ollut "tissimies" joten rintojen koko on minulle yhdentekevää, rakastan suuresti niitä pienempinäkin ja pidän niistä ;D
Ymmärrätkö, rakkauteni kumppaniini aiheuttaa sen ettei minulla ole tarvetta arvostella mitään hänessä, hyväksyn asiat sellaisenaan ja nautin hedelmistä. Olen onnellinen. Ja tiedän että hän hyväksyy minun puutteeni, ottaa minut sellaisena kuin olen. Ei minussa mitään fyysistä vikaa ole minkään ruumiinosan puolesta mutta luonteeni on joskus perseestä, sen huomaa jo siitäkin että jaksan täällä höpöttää . En ole varsinaisesti hankala mutta jotenkin helvetin pässi toisinaan..
Näistä pienistä puutteista huolimatta rakastamme toisiamme ja olemme viime aikoina suunnitelleet arkielämämme parantamista nyt kun lapset ovat jo vanhempia ja meille jää omaa aikaa enemmän, viiden lapsen jälkeen, luoja paratkoon..
En pidä sinua hulluna murhaajana mutta tarkoitin tuota mitä edellä kertoilin, et voi saada koskaan, ikinä, täydellistä ihmistä itsellesi. Sinun on lopulta pakko tyytyä kompromissiiin jos jonkun haluat rinnallesi ja sittenkin, jos aiot dominoida ei kyseessä ole parisuhde vaan pelkkä omistajasuhde. Tällaisista suhteista ei koskaan seuraa mitään hyvää vaan useimmiten paskasäkki repeää kun on ylitäytöllä. Tunnen jopa yli 80-vuotiaan naisen joka lähti äijänsä kämpästä 40 vuoden kidutuksen jälkeen 70-vuotiaana. Äijä jäi yksin kiukuttelemaan pyörätuoliin liikuntakyvyttömänä mutta kun tämä nainen oli sitä 40 vuotta sietänyt niin kyllä se oli tyhmälle ukolle ihan oikein, toivottavasti paskoi housuihinsa kun ei ollut kiusattavaa muijaa auttamassa. Istuu pyörätuolissa ja kiusaa vaimoaan, aika pöyristyttävää, hyvä että mummu tajusi häipyä nauttimaan viimeisistä vuosistaan.
No, balabala mutta tarkoitan vain että jos haluat onnen elämääsi niin mietit omia vaikuttimiasi ja suhdettasi mahdollisesti tulevaan kumppaniisi, kohtelet häntä oikein, tasa-arvoisena ja opettelet rakastamaan häntä. Jos et tee tuota sarjaa niin lopputuloksena on kaksi helvetin katkeraa ihmistä joiden molempien elämä on ehkä lopullisesti pilalla tai ainakin vuosien helvettiä. Siinä mielessä nostan sinulle hattua että vastasit vaikka pistin aika kovaa kommenttia, ehkä sinulla on mahdollisuus.. mutta jotta asia ei olisi liian helppo niin laitan vielä toisen tosiasian jonka voin ulkopuolisena sinussa nähdä, kuulla ja aistia; sinulla on todella joko asenneongelma tai oikea psyyken ongelma. Korjaa itsesi, ole ehyt ja kykenet nauttimaan elämästäsi. Silloin on mahdollisuus että saat jonkun toisenkin nauttimaan sinun kanssasi yhteisistä hetkistänne.
Elämänasenne, ilo, rakkaus, nuo näkyvät ja välittyvät olemuksestamme ulospäin muille hyvin helposti kuten negatiiiviset tunteetkin pursuavat ulos ja karkoittavat muut kauemmas joten ensimmäinen askel on AINA korjata itsensä siihen kuntoon että kykenee lähettämään positiivista signaalia. Ilman tätä on lähes toivotonta hakea elämältään mitään, ihmisen täytyy ensin olla itseensä kohtuulisen tyytyväinen, lähettää positiivista signaalia ja sitten on jo mahdollisuus.
Vittu joo, jutut meni kun johonkin levitaatioleijuntaan, kyllä minä olen kuule ihan tavallinen suomalainen mies enkä mikään outo lahkolainen, tarkoitin kuitenkin kuitenkin mitä sanoin. Tsemppiä sulle kaveri, pidä itestäs huolta ja ehkä muistakin. Nyt lopetan tähän ;)
Pyörin tässä koneen ääressä vielä niin tuli mieleeni mitä sanoin
"Korjaa itsesi, ole ehyt"
Sanoin tuon entisenä ammattisotilaana enkä minäkään outona poppatohtorina, meillä armeijan kapiaisilla oli näet tapana sanoa langenneille veljillemme näin. Kun kapiainen munailee ja joutuu depikseen niin kaverit sanovat hänelle että "korjaa itsesi". Se on ns. veljellinen tapa ilmaista että homma ei ole nyt hyvin vaan jotain olisi oikeasti tehtävä toisin. Ja toisin tekeminen tarkoittaa että nostetaan selkäranka pystyyn, vedetään lakki piukasti päähän ja katsotaan sinne missä ongelma piilee, otetaan ongelmasta niskalenkki ja palataan voittajana. Komeroon EI kannata piiloutua. Vain häviäjät piiloutuvat komeroon, muut korjaavat sen mikä on rikki.
Täydellisyyttä en vaadi enkä väitä olevani täydellinen itsekään. Tuon saman voisi muuten sanoa valtaosalle niistä naisista joiden kanssa olen joutunut olemaan tekemisissä. Minkäs niille voi kun kerran neuvotkaan ei ole tuntunut auttavan.
Noh, muut kohta heräävät ja minunkin piti mennä nukkumaan mutta jäin kuuntelemaan raskasta heavy-musiikkia joten olen yhä tässä saman pöydän ääreessä. So what, nyt minulla on viikko lomaa joten lipeäminen uutenavuotena on hyvinkin suotavaa. Laitankin sinulle sopivan raskaamman metallin tunnelmapläjäyksen, voit tuosta sitten pähkiä oletko joustava vai et , kokeile pystytkö kuuntelemaan
http://www.youtube.com/watch?v=pSL62BUyY0U
No, toinen vielä etsivälle
http://www.youtube.com/watch?v=MwHV6LlZI2g
tai joku muu löytää tuosta hyvät saundit :)
Palataanpa siihen mitä sanoit aloituksessasi
"Syy on itsessä ja omissa vaatimuksissa (mistä en tingi milli-ä-kään) naisten "
Olet ihan oikeassa, syy on sinun vaatimuksissasi. Mitä sitten vaadit naiselta? Nyt sanoit ettei tarvitse olla täydellinen muuta ilmeisen kovia kriteerejä pidät kun mikään ei kelpaa? No, kokemuksesta tiedän kyllä myös että kusipää-muijia löytyy kasapäin mutta yleensä niistä ei tule keskittymää koska eivät voisi sietää toistensa seuraa joten miten ympärilläsi voisi pyöriä vain tuollaisia haaskoja?
Älä pelkää tunnusta ongelmaasi, kerronpa että minullakin on tämäntyyppisiä joskus ollut, olin katkera kusipää ja kiukuttelin ja syytin kaikesta muita.. kunnes yhtenä päivänä heräsin ja tajusin että minähän vaan kiukuttelen joten otin toisen linjan ja paranin. Ja kun sain positiivisen otteen elämästä niin kykenin heittämään sen paskakuorman pois ja aloin paranemaan, minusta tuli minä. Se voi vaatia myös ympäristönmuutostakin koska sama ympäristö altistaa ihmisen.
Epätäydellinen minä epätäydellisine avovaimoineni ja epätäydellisine lapsineni ja me kaikki rakastamme epätäydellisiä toisiamme. Epätäydellinen yhtälö jossa kaikki muuttuu lähes täydelliseksi. Voisin toki nähdä asian toisinkin; vittuileva muija ja kitisevät kakarat, perkele. Mutta enpä näe muuten kuin ohimenevänä ilmiönä, heh
Tännekö mie nyt jäin puolibisseissä ajelehtimaan?
Mutta tässä on naisellisempi näkökulma noihin Rammsteinin biiseihin
http://www.youtube.com/watch?v=RUXuhmEsUIU
P.S. jos joku ei huomanut niin vuosikin sattui vaihtumaan eilen tai ensi viikolla, so what?
Hyvää uutta vuotta kaikille, tavoitteena kohentaa elämän laatua. Itse lopetan kaljan juonnin, satunnaisen pikkusikarreiden polttelun ja alan opettamaan lapsilleni budo-taitoja, nyt he ovat jo riittävän vanhoja.
En kuuntele musiikkia Youtuben kautta, eikä hevi kuulu valikoimaani.
Mietin muutaman hetken miten vastaisin kysymykseesi minun vaatimuksista. Ei tunnu fiksulta laitta niitä tänne, koska eihän tämä mikään treffipalsta ole. Sen verran kuitenkin sanon etten enää oikein katso hyvällä kroonista puheripulia. Tuntikaupalla jaarittelee joutavia, siirtyy juoruihin kun asiat loppuu kesken ja kertoo AIVAN liian henkilökohtaisia asioita niin itsestään kun tuttavapiiristä kun ei enää ole mitä juoruta. Itseasiassa "tunteja" voi olla vähän alakanttiin arvioitu, olen lähestulkoot varma että se nainen olisi vetänyt vuorokauden monologin jos olisin antanut mahdollisuuden. Stressaa jo ajatuskin suhteesta sellaisen naisen kanssa.
Olet oikeassa ainakin kahdessa asiassa
a) jos hevi ei iske niin sitä ei kannata kuunnella.
b) jos nainen ei iske niin sitä ei kannata kuunnella.
Olen kyllä samaa mieltä että jos naisen läsnäolo ahdistaa jo heti alussa niin tilanne tuskin paranee ajan myötä joten ei kannatta aloittaa/jatkaa sellaista suhdetta, johan siinä menee hermot rikki ja tapahtuu vielä jotain kamaluuksia.
Sitten sun täytynee vaan odotella että itsellesi sopiva nainen tulee joskus vastaan jos sellaista sitten tapahtuu. Miettisit kuitenkin hieman vielä sitä joustamista ja jakamista parisuhteessa, kyllä se helpottaa sitten molempien elämää todella paljon. Tsemppiä ja uutta vuotta.
Minä käsitin että puhuttiin kokoajan seuranhausta eikä parisuhteesta?
Tottakai, kun hyvän naisen löydän niin pidän siitä kiinni hintaan mihin hyvänsä, mutta ensin tosiaan pitää löytää se hyvä nainen. Se onkin sitten toinen juttu.
onnellista uutta vuotta itse kullekin.
Heräsin tänä aamuna /aamupäivänä omasta sängystäni yksin uuteen vuoteen ; ei huono homma ollenkaan, tämä yksin herääminen. Viime vuoden saldona avioero kouluikäisen tyttäreni isästä ; ei huono homma sekään, tulemme nyt toimeen paremmin kuin vuosiin, kun emme kiusaa toisiamme saman katon alla.
Mutta siihen parisuhteeseen... Tässä iässä = kun lasissa alkaa olla 40, tulee ronkeliksi. Tai kai se riippuu ihmisestä, koskapa kaverini samassa elämän tilanteessa juhlisti vuodenvaihtumista tyhjentämällä vodkapulloa ja chattaamalla yksinäisten miesten kanssa Siinä Mielessä. Totesi iltaa istuessamme, että kyllä sinullekin löytyisi varmasti joku tavallinen, mukava mies... Vastasin, että minulla on mukavat sukat jalassani, muuta mukavaa en tarvitse. Kai olen sitten pirun itserakas ja omahyväinen, mutta ennemmin kökötän yksin kuin yritän viritellä väkisin keskustelua tai jopa suhdetta sellaisen tavallisen ja mukavan miehen kanssa, joka ei millään tavalla sytytä minua.
Jos vielä joskus laajennan sosiaalista elämääni nykyisestä ja alan katsella miehiä ympärilläni, miehen pitää olla Erityinen. Ei täydellinen, vaan nimen omaan Erityinen ; sellainen, jonka kanssa kipinöi ja salamoi sekä henkisesti että fyysisesti. Jolle olen hyvä tällaisena kuin olen, en liikaa sitä tai liian vähän tätä - sillä suurin onnihan on se, että kelpaa toiselle juuri sellaisena kuin on ts siitä huolimatta, että on sellainen kuin on.
En kaipaa mitään tavanvuoksi-symbioosia, vaan aikuisten ihmisten vapaaehtoista yhdessä oloa: tavataan, kun molemmille sopii, tehdään yhdessä molemmille mieleisiä asioita. Molemmilla oma koti, koko ajan ei tarvitse yhdessä nyhjätä. Toisille ihmiselle tuntuu olevan jonkinlainen ihmisarvon mitta se, että on parisuhteessa, vaikka sitten huonossakin... No, kenties olen epärealistinen ajatuksissani, mutta olen taipuvainen uskomaan mummoni neuvoa: parempi vallan yksin kuin huonon kaverin kanssa...
Kun minusta tuntuu näin kokeneena tätinä,et siuta tulee kaduttamaan vielä vanhemmaksi päästyäsi..Oot nyt jo päästäny ittes" parasta ennen "päiväyksen yli.. ja parhaat seksivuotesi alkavat olla ohi jo..
Et päässyt nuorena naisen lihan makuun ja luulen,että on jo vähän myöhäistä nyt..
Kohta muna ei enää seiso niin pönäkästi kuin nuorilla ja se tuleva naiskentelusi on häthätäistä pakkopullaa..
Vielä kun tietää nämä nykyajan ronskit naiset(ei enään mitään ujoja eloveenatypyjä..),niin liekkö nuo millekkään kokemattomalle kummajaiselle eukoksi lähtis? Naiset kun tahtoo sänkyyn mielummin kokeneen kaverin.
Jostakin uskovaisten piiristä voit tietenkin jonkun neitsikän löytää..Haluat tietenkin tinkimättömyydessäsi seksiä vain neitsyen kanssa? Ei taida ikäluokassasi enää semmoisia löytyä..edes uskovaisten joukosta..
Toivottavasti siusta ei tule kuitenkaan mikään ikkunan takana tirkistelijä tai joku raiskailija vanhemmiten..
Tätiltä kunnon puhetta!! Näin se menee!! Mutta onhan noita peräkamaripoikia aina ollut,eikä kaikki niitä raiskareita ole..jotku tyytyy vaan sitten elään sen nyrkkikyllikin kanssa loppuiän..Onpahan hiljanen muija ees!!