No nyt sitä sai eilen uuden vuoden juhlinnassa kuulla semmoista, joka vahvistaa sitä, että naiset syyttää pettämistilanteessa helpommin toista naista kuin miestä. Viime kesänä kaverini avomies ja lapsen isä lähti lätkimään kotoa, kun rakastui toiseen naiseen. Ja tämä toinen nainen kuuluu myös kaveripiiriini, vaikkei ole niin hyvä kaveri kuin tämä jätetty nainen. Joka tapauksessa tämä jätetty nainen syytti kaikesta suurimmaksi osaksi tätä toista naista, että oli uinut hänen miehensä liiveihin. Oli hän vihainen tietysti miehelleenkin, mutta enemmän kuitenkin tälle toiselle naiselle.
No, tässä hiljattain kävi sitten niin että mies alkoi katua ja palasi sitten jouluksi kotiin perheensä luokse. Ja ketäs tämä jätetty toinen nainen vuorostaan syyttää tilanteesta: Ei tietenkään tätä tuuliviiri-miestä, vaan tätä avovaimoa, että se pirun lumppu jollain konstilla houkutteli miehen takaisin, varmaan kiristi lapsen avulla. Kyllä sai taas eilen makeat naurut.
No, tässä hiljattain kävi sitten niin että mies alkoi katua ja palasi sitten jouluksi kotiin perheensä luokse. Ja ketäs tämä jätetty toinen nainen vuorostaan syyttää tilanteesta: Ei tietenkään tätä tuuliviiri-miestä, vaan tätä avovaimoa, että se pirun lumppu jollain konstilla houkutteli miehen takaisin, varmaan kiristi lapsen avulla. Kyllä sai taas eilen makeat naurut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Musta tuo on surullista. Eniten tuossa huolestuttaa sun vointisi. Miksi läheisten ihmisten paha olo ja kriisit saavat sinut noin iloiseksi?
Käsitit väärin. Ei mua ihmisten paha olo naurata, vaan pikemmin kaksinaismoralismi ja tekopyhyys.
Tausta oli tämä, että koska tämä jätetty vaimo ja toinen nainen ovat molemmat kavereitani, ja ovat vuorotellen haukkuneet mulle toisiaan, niin eilen tämä toinen nainen kännissä tilitti mulle, kuinka tämä vaimo on houkutellut miehen takaisin lapsen avulla, mutta ei näyttänyt tajuavan, ettei se vaimo voinut väkisin miestä takaisin ottaa. Huvittavaa jutussa on se, että tämä toinen nainen muutama kuukausi sitten paasas mulle tyyliin: "Vittu että se muija syyttää vaan mua siitä, että sen mies lähti. En kai mä sen miestä väkisin vienyt. Ei kai sen mies olis lähtenyt, jos olis sitä rakastanut". Ja nyt kuitenkin, kappas kummaa, hän itse tekee täsmälleen samoin. Se minua nauratti, ei kenenkään parisuhdekriisi.
tuota asiaa setvit uskottomuus palstalla eikä jompi kumpi noista ko. naisista?
Mikä sinä olet määräilemään, kuka tänne saa kirjoittaa ja kuka ei ja mistä täällä saa puhua ? Eikö tällä palstalla käsitellä uskottomuus-teemaa ihan yleisluontoisestikin ja ei kai missään sanota, että kokemusten tulee olla aina omakohtaisia ? Kertomani esimerkki nyt vaan kertoi siitä kaksinaismoralismista, mitä uskottomuuteen usein liittyy. Ei sen kummempaa. Ei ollut tarkoituskaan sen enempää sitä setviä.
Mutta tietysti tämä on vähän tulenarka aihe, ja aina on vaarana että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
tietenkin, noinhan juuri se on! Miehiä viedään kuin kuoriämpäreitä: naiset ovat ovelia ja miehillä aivot jalkovälissä. Vanha "fakta"...
Minä ihmettelin samaa ja pidin tuolla lailla käyttäytyviä naisia tyhminä - ennen kuin kolahti omalle kohdalle. No, tapaus oli pettämisasteikolla kaikkein lievimmästä päästä (ei siis edes kännipano), joten en halunnut erota. Olin tietysti vihainen miehelleni, joka teki tyhmästi, mutta silti olin vielä vihaisempi sille naiselle, jonka kanssa tämä tapahtui.
On näet hyvin vaikea vihata ihmistä, jota rakastaa. Kyllä, tälle voi olla vihainen jonkin aikaa ja hetkittäin, mutta vihaaminen on paljon, paljon vaikeampaa. Sen sijaan on hyvin helppoa vihata täysin tuntematonta henkilöä. Pidän totta kai miestäni vastuullisena teoistaan ja hän niistä minulle vastaa eikä se nainen, mutta silti olen saanut jonkinlaista pimeää tyydytystä vihaamalla sitä tapaukseen liittyvää naista. Myös sen kannalta, että hän on/oli kuulemma ihastunut mieheeni, mutta hänellä ei ollut mitään saumoja saada miestäni minulta ja hän elää tympeässä avioliitossa. Joskus vahingonilo on hauska tunne.
En siis enää ihmettele, miksi petetty vihaa nimenomaan petoskumppania eikä pettäjää. Varsinkin, jos tahtoo vielä yrittää korjata suhteen sen kanssa, joka petti. On näet aivan mahdotonta elää sellaisen kanssa, jota vihaa, joten se viha on kohdistettava muualle. Se ei silti mielestäni ole huono tai typerä asia, kunhan sen vihan käy läpi ja päästää aikanaan irti. On ok vihata, mutta ei loputtomiin.