Join eilen liikaa. Ilta meni sitten parkuessa ja oksennellessa. Tänään on järkyttävä fyysinen olo ja edelleen kipu sydämessä... Viinaan en kyllä tosiaan enää koske. Se ei ainakaan oloa paranna. Kun oltiin yhdessä halusin erota ja nyt kun olen yksin omassa kotona ikävöin ja kaipaan... Oltiin pitkään yhdessä eikä saatu mitään aikaiseksi. Ei me toisillemme sovittu. Tyhmiä riitoja ja odotuksia jotka ei toteudu.... Ero oli meille oikea ratkaisu mutta miksi nyt on niin tyhjä olo... Miksi kaipaan. Itken ja ikävöin? Yhtäkkiä kaikki hyvät muistot mielessä... Kaipaan niin hänen lähelleen...Kukaan muu ei kiinnosta. Kauhee masennus. Miten kestän ja jaksan.....
Kova ikävä
sydämessä....
81167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja selvitä asiat.
ei meistä tule enää paria, enkä tiedä haluaisinkokaan, koska järjellä ajateltuna meidän suhde ei tosiaan toimi eikä tule toimimaan. Yritetty on. Eikä häntä kiinnosta, hän on jo mennyt eteenpäin elämässään ja minä en kuulu siihen. Eli kaikki on ohi. Pitää vaan koittaa toipua. Itkettää vaan niin paljon. Olo on tosi kurja. Kai tästä joskus selviää???
Ootko nainen?
olen jonkinsortin mies, ja ainakin myönnän että kännissä itketti kun akka halusi unohtaa kaiken ja otti uuden miehen ja muuttu ihan kylmäksi paskaksi. Mut nyt alan 2 kuukauden päästä jo tottumaan tilanteeseen et koitahan kestää. Ota vaikka olutta %-)
enkä ota olutta. =) Kai tää tästä jossain vaiheessa ohi menee. En saa nyt mitään tehtyä, makaan sängyssä puoleen päivään ja muuttokamoja on vieläkin purkamatta, kun en enää jaksa mitään. Masentaa... Toinen etsii uutta kumppania täysillä, itse en pysty ajattelemaan että edes jaksaisin nyt mitään uutta ihmissuhdetta. Surettaa. Surettaa. Surettaa...
En voi muuta sanoa, kuin että et ole yksin tilanteessasi. Kunpa tietäisitkin. Itse olen myös aivan hajalla, niin rikki kuin ihminen voi olla... :((
t. Juuri eronnut
Sama täällä. Minut jätettiin viikko sitten ja kaverit repi pakolla baariin, niin oli elämäni hirvein baarireissu.
Olen sikäli vielä samassa tilanteessa kanssasi, että monesti suhteen aikana ajattelin, että ei tässä ole mitään järkeä ja kohta pakkaan itse kamat ja lähden vetämään. Noh, olin suhteessa kuitenkin ja yritin taistella josko se tästä. Varmaankin yksinäisyyttä pelkäsin.
Mutta sitten kävikin niin että hän ilmoitti että tämä oli tässä. Nyt olen täysin murtunut enkä tajua miksi. Nyt kun ajattelen taaksepäin, niin oisin ehkä tosiaan halunnut olla hänen kanssa loppuelämäni tai sitten sekoitan sen vaan siihen läheisyyden kaipuuteen.
Todella sekava olo, koska ikävä on niin järkyttävä. Kaikki jäi ikäänkuin kesken eikä tässä pitänyt näin käydä. Tämän lisäksi olen vähän erilaisessa koulussa josta ei saa olla pois ja kaikki tentitkin pitää ensimmäisellä kerralla läpästä. Se vaikeuttaa asioita, koska ei ehdi miettimään eroa enkä voi uskoa, että olen nyt tässä tilanteessa.
Ainoa asia mikä helpottaa on se, että ei ole yksin ja jollain menee ehkä vielä huonommin, vaikka se ei tällä hetkellä siltä tunnukaan.
Ikävä on kuin krapula. Kun toinen haihtuu elämästä, tuntuu pahalta. Kun alkoholi haihtuu ruumiista, tuntuu pahalta. Mutta molemmat, krapula ja eroahdistus menee aikanaan ohi. Vaikka olisit kuinka ajatellut suhteen aikana että teistä ei tule oikeaa paria, niin olit silti tottunut häneen, hänen läsnäoloon elämässäsi. Ja se aiheuttaa ikävää. Ikävä on kuitenkin eri asia kuin rakastaminen, voit ikävöidä myös ystävää. Nyt kun hän on lähtenyt, on aukko jäänyt hänen tilalleen, se tuntuu oudolta ja pelottavalta. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus täyttää aukko elämälläsi.
Paljon voimia ylitse pääsemiseen, ja sinulla on lupa itkeä ja ikävöidä, vaikka olisit ajatellut mitä aiemmin, ne eivät sulje toisiaan pois.