Sain taas kerran kutsun juhlaan ystävieni luokse. Tällä kertaa vuosi oli vaihtumassa ja otin toki kutsun iloiten vastaan. Samaan juhlaan tuli toinenkin pariskunta, sitten minä, ja vielä minun jälkeeni ystäväni miehen ystävä, sellainen iäkkäämpi yksinäinen mies. Olipa taas niin herttaista ajattelin, ja katselin kutsun antajaan vähän hämilläni ja huvittuneenakin. Ei tämä kutsu ollut ensimmäinen tällainen kutsu. Oli itseasiassa jo niin mones, että mietin, hentoisinko ottaa hyvää tarkoittavan ystäväni kanssa asian jo puheeksi.
Muistan kuin eilisen päivän sen ajan, kun vastakihlattuna ukkoni availi minulle ovia ja kanteli kassejani, flirttaili minkä kerkesi ja oli olevinaan niin herrasmies. Ja minä olin mukas niin nainen, että katselin vuoroin silmiinsä, vuoroin varpaisiini ja hymyilin vienosti. Joskus pyysin jotakin ja kaikki tapahtui heti. Olihan se aikaa!
Hääkellot soivat ja arki alkoi. Arjen keskellä ukko ei enää huomannutkaan ihan kaikkea itse. Ei ollut enää herrasmiesautomaatti. Jouduin yhä useammin sanomaan ukolleni, veisitkö ja toisitko ja tekisitkö, ja joskus kävi niinkin, että vaikka pyysin, veisitkö ja toisitko ja tekisitkö, niin ukko ei vienytkään, eikä tuonut eikä tehnyt. Vaan minäpä vein ja toin ja tein itse. Olin iloinen ja tarmokas, elämää pullollaan.
Sitten syntyi esikoinen, ja edelleen sanoin ukolleni, veisitkö ja toisitko ja tekisitkö, mutta sen lisäksi, kun päivä tai pari oli mennyt, huomasin ihmetteleväni pettymystäni ihan ääneen, että etkö vienytkään, etkö tuonut, etkä tehnytkään. Siihen aikaan kodissa oli paljon työtä yhdelle, vähän liikaakin, kun kolmivuorotyö painoi päälle ja vanhemmuus oli uutta. Ukko sanoi aina, että "ethän sinä käskenyt, vaan pyysit vain, akkasein. En minä ymmärtänyt. Ei kai pyyntö ole käsky, vai onko sittenkin?"
Huokasin ja opettelin käskemään ja opettelin myös kestämään sen, että käskevän kodin ilmapiiri on kireämpi. Käskeminen ei ollut minun tyyliäni. Sitä en halunnut, mutta taivuin siihen, koska arki aikatauluineen oli armoton. Sanoin siis ukolle, vie, tuo ja tee ja myöhemmin nyt viet ja nyt tuot ja nyt teet. Ei aina manana. Siihen aikaan oli jo useampia lapsia ja lasten vuoksi kiirettä, sillä pieni lapsi tarvitsee ruokansa ja leponsa ajallaan, eikä vasta huomenna. No, ukko oppi sanomaan, en vie, en tuo enkä tee ja siihen päälle myöhemmin, mitä sä aina käsket, saa ... nan akka. Samalla TV väännettiin isomalle ja lapsi alkoi itkemään. Oltiin ahtaalla.
Kerran sitten sanoin pojalle, nyt kerätään legot ja vasta sitten käydään levolle. Silloin poika vastasi minulle: "Mitä sä aina käsket, saa … nan akka," ja minä hätkähdin ja ajattelin, että tätä en sentään tahdo. Jos ukkoni ei osallistu, niin älköön osallistuko, minun tehtäväni ei ole häntä enää kasvattaa. Minulla ei ole myöskään haluja siihen, että lapset mallioppivat sekä laiskoiksi että rääväsuiksi. Mieluummin sitten vain laiskoiksi. En kuitenkaan ihan tähänkään vielä luovuttanut. Siihen aikaan minä nimittäin "keskustelin" vakavasti ja pitkään ja usein. Sanoin, ettei meidän perheessä enää käsketä, mutta samalla jokaisen on opittava itse kantamaan vastuunsa käskemättäkin. Sanoin myös, ettei meidän perheessä enää sanota ei - ei ainakaan lasten kuullen äidille, eikä tietenkään isällekään.
Tämän jälkeen vielä joskus varovaisesti pyytelin jotakin, ihan ystävällisesti lasten tähden. Ukko ei yleensä korvaansa lotkauttanut, mutta silloin tällöin sanoi yhä ei, vaikka olisi ihan yhtä hyvin voinut olla hiljaakin. Samoin teki poika. Ei tai ei mitään. Saatanoita ei kuitenkaan perheessämme enää kaikunut, ja se oli paljon se. Lopulta opin, ja enää vain totesin ääneen vaikka niin, että astianpesukoneessa on puhtaat astiat, ja minun pitäisi purettuani kauppakassin päästä siivoamaan keittiö niistä likaisistakin astioista. Halusin kai uskollisuuttani antaa ukolle yhä mahdollisuuden, johon tarttua, uskomatta enää itsekään ihmeeseen. Eikä se tietenkään osannut tarttua. Siitä oli tullut tyhmä vanha ukko. Eikä kukaan muukaan enää koskaan sanonut minulle yhtään mitään, eivät edes murkut, elleivät sitten pyytäneet itselleen jotakin. Olin ilmaa. Toisaalta lapset pärjäsivät koulussa omillaan ihan hyvin ja minulla oli viimein omaa aikaa. Siksi kai olin onnellinenkin. Kotona oli hiljaista ja tiuskiminen oli kadonnut. Hoidin työn ja kodin, ja ajattelin, että teen varmasti enemmän kuin oman osuuteni. Loppu aika oli siksi omaani ja aloin harrastaa ja iloita siitä, mikä perheeltä yli jäi. Ukosta oli tullut minulle kuin ohi kiitävä työkaveri tai kuin potilas töissä. Arjen välttämättömyydet hoidettiin asiallisesti ja ystävällisesti, ei muuta. Vaan olinko minäkään pitkiin, pitkiin aikoihin ollut ukolleni mitään muuta kuin pelkkä pano illalla vällyjen välissä? Olinko koskaan muuta ollutkaan? Nyt ainakin kaikki oli kai ihan ok, ja jos ei ihan ok, niin tasapuolisesti kuitenkin.
Muistan kuin eilisen päivän sen ajan, kun vastakihlattuna ukkoni availi minulle ovia ja kanteli kassejani, flirttaili minkä kerkesi ja oli olevinaan niin herrasmies. Ja minä olin mukas niin nainen, että katselin vuoroin silmiinsä, vuoroin varpaisiini ja hymyilin vienosti. Joskus pyysin jotakin ja kaikki tapahtui heti. Olihan se aikaa!
Hääkellot soivat ja arki alkoi. Arjen keskellä ukko ei enää huomannutkaan ihan kaikkea itse. Ei ollut enää herrasmiesautomaatti. Jouduin yhä useammin sanomaan ukolleni, veisitkö ja toisitko ja tekisitkö, ja joskus kävi niinkin, että vaikka pyysin, veisitkö ja toisitko ja tekisitkö, niin ukko ei vienytkään, eikä tuonut eikä tehnyt. Vaan minäpä vein ja toin ja tein itse. Olin iloinen ja tarmokas, elämää pullollaan.
Sitten syntyi esikoinen, ja edelleen sanoin ukolleni, veisitkö ja toisitko ja tekisitkö, mutta sen lisäksi, kun päivä tai pari oli mennyt, huomasin ihmetteleväni pettymystäni ihan ääneen, että etkö vienytkään, etkö tuonut, etkä tehnytkään. Siihen aikaan kodissa oli paljon työtä yhdelle, vähän liikaakin, kun kolmivuorotyö painoi päälle ja vanhemmuus oli uutta. Ukko sanoi aina, että "ethän sinä käskenyt, vaan pyysit vain, akkasein. En minä ymmärtänyt. Ei kai pyyntö ole käsky, vai onko sittenkin?"
Huokasin ja opettelin käskemään ja opettelin myös kestämään sen, että käskevän kodin ilmapiiri on kireämpi. Käskeminen ei ollut minun tyyliäni. Sitä en halunnut, mutta taivuin siihen, koska arki aikatauluineen oli armoton. Sanoin siis ukolle, vie, tuo ja tee ja myöhemmin nyt viet ja nyt tuot ja nyt teet. Ei aina manana. Siihen aikaan oli jo useampia lapsia ja lasten vuoksi kiirettä, sillä pieni lapsi tarvitsee ruokansa ja leponsa ajallaan, eikä vasta huomenna. No, ukko oppi sanomaan, en vie, en tuo enkä tee ja siihen päälle myöhemmin, mitä sä aina käsket, saa ... nan akka. Samalla TV väännettiin isomalle ja lapsi alkoi itkemään. Oltiin ahtaalla.
Kerran sitten sanoin pojalle, nyt kerätään legot ja vasta sitten käydään levolle. Silloin poika vastasi minulle: "Mitä sä aina käsket, saa … nan akka," ja minä hätkähdin ja ajattelin, että tätä en sentään tahdo. Jos ukkoni ei osallistu, niin älköön osallistuko, minun tehtäväni ei ole häntä enää kasvattaa. Minulla ei ole myöskään haluja siihen, että lapset mallioppivat sekä laiskoiksi että rääväsuiksi. Mieluummin sitten vain laiskoiksi. En kuitenkaan ihan tähänkään vielä luovuttanut. Siihen aikaan minä nimittäin "keskustelin" vakavasti ja pitkään ja usein. Sanoin, ettei meidän perheessä enää käsketä, mutta samalla jokaisen on opittava itse kantamaan vastuunsa käskemättäkin. Sanoin myös, ettei meidän perheessä enää sanota ei - ei ainakaan lasten kuullen äidille, eikä tietenkään isällekään.
Tämän jälkeen vielä joskus varovaisesti pyytelin jotakin, ihan ystävällisesti lasten tähden. Ukko ei yleensä korvaansa lotkauttanut, mutta silloin tällöin sanoi yhä ei, vaikka olisi ihan yhtä hyvin voinut olla hiljaakin. Samoin teki poika. Ei tai ei mitään. Saatanoita ei kuitenkaan perheessämme enää kaikunut, ja se oli paljon se. Lopulta opin, ja enää vain totesin ääneen vaikka niin, että astianpesukoneessa on puhtaat astiat, ja minun pitäisi purettuani kauppakassin päästä siivoamaan keittiö niistä likaisistakin astioista. Halusin kai uskollisuuttani antaa ukolle yhä mahdollisuuden, johon tarttua, uskomatta enää itsekään ihmeeseen. Eikä se tietenkään osannut tarttua. Siitä oli tullut tyhmä vanha ukko. Eikä kukaan muukaan enää koskaan sanonut minulle yhtään mitään, eivät edes murkut, elleivät sitten pyytäneet itselleen jotakin. Olin ilmaa. Toisaalta lapset pärjäsivät koulussa omillaan ihan hyvin ja minulla oli viimein omaa aikaa. Siksi kai olin onnellinenkin. Kotona oli hiljaista ja tiuskiminen oli kadonnut. Hoidin työn ja kodin, ja ajattelin, että teen varmasti enemmän kuin oman osuuteni. Loppu aika oli siksi omaani ja aloin harrastaa ja iloita siitä, mikä perheeltä yli jäi. Ukosta oli tullut minulle kuin ohi kiitävä työkaveri tai kuin potilas töissä. Arjen välttämättömyydet hoidettiin asiallisesti ja ystävällisesti, ei muuta. Vaan olinko minäkään pitkiin, pitkiin aikoihin ollut ukolleni mitään muuta kuin pelkkä pano illalla vällyjen välissä? Olinko koskaan muuta ollutkaan? Nyt ainakin kaikki oli kai ihan ok, ja jos ei ihan ok, niin tasapuolisesti kuitenkin.
Vastaukset 123
Vanhimmat
Ukkoa alkoi silti jossain vaiheessa tympiä ja ahdistaa, kun akka oli tuollainen pihtari, pelkkä lahna, aina menossa yksin tai nuorten kanssa jonnekin. Ukko oli yksin.Yhtenä päivänä se sitten osoitti seurakunnan parisuhdeviikonloppua. Olin ällikällä päähän lyöty. Pitkän ja vähän ahdistavankin harkinnan jälkeen suostuin mukaan. Pelkäsin nimittäin, etten jaksaisi tonkia kaikkia vanhoja pettymyksiäni enää esiin. Olin ne kerran yksikseni puhki mielessäni miettinyt, vatvonut ja vatuloinut, ja silloin olisin ne myös halunnut ukkoni kanssa jakaa, mutta ukko oli aina sanonut, että mitä sä akka aina vatvot ja vatuloit. Yhden kerran liikaa oli ukko näin sanonut ja sitten vielä puistellut päätään itsekseen ääneen: "Miks akat on aina tollasia". Oli kävellyt vihaisena autotalliin rassaamaan nelikymppisenä takaisin hankittua nuoruuttaan, Yamahaa. Kun aivan liian monta kertaa oli keskustelusta aikanaan kieltäydytty ja keskustelut oli siksi syvälle multaan haudattu ja unohdettu, tuntui jotenkin täysin kohtuuttomalta alkaa kaivamaan hautaa auki nyt uudelleen. Minullakin oli sentään jo omaa elämää. Lapset olivat koulussa ja harrastuksissaan. Väliin jäi niitä ihania vapaahetkiä ihan itselle, joista jo ylempänä kerroin. Lopulta kuitenkin suostuin pyyntöön miehen sitkeyden tähden, ehkä onnekseni, mutta lopulta liittomme epäonneksi. Siellä kirkon seurakuntasalissa parisuhdeviikonloppuna tämä astia nimittäin lopulta läikkyi yli.
Katsottiin valkokankaalta kalvoja - siihen aikaan ei ollut vielä power pointeja - ja puhuttiin kommunikoinnista. "Naiset muistavat aina kaiken", sanottiin jossakin, "ja naiset kaivelevat menneitä", jatkettiin, "niin miehistä ainakin tuntuu", ja ukko nyökytteli ilahtuneena. Minä kiehuin vieressä. "Miksi täällä ollaan, muista se", sähähdin korvaan. "Minä en halunnut tulla tänne enää haudattuja ongelmia kaivelemaan, vaan sinä." Yks kaks sitten kuitenkin siirryttiin suoraa lapsuuteen ja tongittiin niita kaikkein vanhimpia aikoja yhdessä innolla. Jäin sivuun ja vähän helpotti. Miehet olivat mukana täyttä päätä ja saivat ahaa -elämyksiä. Minä jäin yksikseni miettimään, miksi ihmeessä piti mennä niin vanhoihin, kun oman parisuhteen pikkulapsivaihe ohitettiin "liian vanhana" siitä välistä ihan kokonaan. Ei tuntunut rehelliseltä eikä edes reilulta. Minulla ainakin oli ollut hyvät vanhemmat. Itse vain olimme tällaisia akkoja ja ukkoja, lapsellisia, aina hakemassa syitä muista. Minusta alkoi kuoriutua esiin piikikäs akka. Oli aikaa ulkopuolisena miettiä, kun muut höpöttivät ja hölpöttivät keskenään.
"Kommunikoinnin ongelma on usein se, että naiset käyttävät vihjailevaa kieltä", kerrottiin myöhemmin iltapäivällä, ja taas ukot myhäilivät. "Niin se on, eihän mies voi ymmärtää, että 'lattia on kurainen ja minun pitäisi hakea siihen puhdas matto narulta', tarkoittaakin yhtäkkiä, että 'pyyhkisitkö lattian'. Miksi nainen ei voi opetella puhumaan ja pyytämään suoraa", kertoi tarinaansa omakin ukkoni ihan viimeisimpiä vuosia muistellen naama virneessä ja voitonriemuisena ja katsoi vielä minuun pilke silämkulmassaan, mokoma. Silloin minä pimahdin. Minä nousin ylös seisomaan, keskeytin kaikki muut ja sanoin rauhallisesti koko piirin kuullen ukolleni: "Vitsit ja kaikki kaksimielisyydet sinä kyllä ymmärrät - ei ymmärryksessä mitään vikaa ole. Asenteissa ja vastuunotossa se vika on, eikä missään muussa." Katsoin vielä ohjaajaa silmiin ja sanoin: "Minä en kuuntele tällaista pas .. aa. Se mistä nyt puhut ei ole totta. Naiset eivät ole tuollaisia vaan naiset ajetaan tuollaisiksi, ymmärrätkö". Sitten kävelin pois. Olin vapaa.
Ukko oli minulle loukkaantunut illalla, ja loukkaantuneena ukko oli minulle ilmaa, ihan niin kuin minäkin olin ollut ukolleni pelkkää ilmaa, kun olin aikanaan itse ollut loukkaantunut häneen. Minä taas olin vihainen tyhmälle maailmalle, joutaville terapeuteille ja älyttömille teorioille. Olin ehkä vihainen myös ukolle, joka uskoi palturia ja vihainen akoille, jotka uskoivat palturia. Puolen vuoden päästä ukko pakkasi laukkunsa ja muutti pois - toisen akan kainaloon - enkä sitä toisaalta ihmetellytkään. Kaikki oli kuollut jo aikapäiviä ennen parisuhdeviikonloppua.
Minä jäin kasvattamaan lapsia aikuisiksi yksin. Nyt iloitsen jo lastenlapsista - yhä yksin mutta onnellisena. Miestä en rinnalleni ole enää kaivannut.
Tiedän minä, että kunnon miehiäkin on olemassa. En minä heitä halua painaa. Tiedän myös, että erokriisi sai viimein eksänkin kasvamaan, katsomaan omaan itseensä. Tiedän, että itsekkäitä akkoja on yhtälailla olemassa, en minä sitäkään totuutta tahdo tyhjäksi tehdä. Mutta ymmärrättekö te, että minulle pieninkin riski siitä, että törmäisin samanlaiseen suhteeseen toisen kerran, on liian iso riski. Vaikka vain 1 olisi tuollainen ja 99 olisi toisenlaista, niin siltikään en sitä riskiä enää ottaisi. Nimittäin se 1 kasvatti minusta pettymysten kautta niin itsellisen, etten tarvitse miestä enää mihinkään, en yhtään mihinkään. Olen oppinut löytämään onneni muualta, ja jotenkin ymmärrän senkin, että vaikeaa on miehen elää naisen rinnalla, jos nainen ei häntä mihinkään erityisesti kaipaa eikä tarvitse. Sellainen nainen on lahna. En minä voisi innostunutta näytellä. Sellainen olisi silkkaa valehtelemista, ja valhe on vääryyttä. Minulla on nyt lapset ja lastenlapset ja ystävät. Heistä saan iloa valtavasti, ja heistä minä myös Luojaani koko sydämestäni iltaisin kiitän. Minulta ei puutu mitään. Ymmärrättekö? Koskaan en ole ollut niin yksin kuin aikanaan avioliitossa. Eron jälkeen taas en ole enää koskaan ollut yksin. Se on käsittämätön kokemus. Sellainen kääntää kaiken ympäri. Jos minä apua itselleni joskus kaipaan, Luojan puoleen minä silloin käännyn, en miehen. Aurinko paistaa risumajaan ja paistaa niin heleästi, ettei siinä paisteessa mies enää näy, ei hyväkään mies. En minä siis miehiä moiti, vaikka yksin haluankin elää. Älkää ymmärtäkö sitä niin. Kariutunut liitto vain kasvatti minut aikanaan puolikkaasta kokonaiseksi. Minulta ei enää puutu sitä toista puolta. Siksi ajatus kadotetun puolikkaan etsimisestä ei voi minua enää sytyttää.
Rakkaat ystävät, älkää siis turhaan etsikö minulle kumppania. Älkääkä turhaan surko puolestani, sillä minullakaan ei ole sydänsuruja itsestäni. Minä olen vain tällainen ikionnellinen itsellinen akka ja te olette aivan ihania ihmisiä - ystävinä.
Aivan kuin minun tarinani :)
Sanoit sen todella valaisevasti. Nyt on itsellä niin hyvä olla ilman mukamas pakollista seuraa ja hyvää tarkoittavien ystävien naittamispuuhia.
Hyvin tiivistit monen avioliiton..liekkö muunlaista.. Ihan oli kuin omaani olisin nauhalta katsonut..
Yksi asia on kuitenkin kohdallani erillälailla..kaipaan niin hirveästi joskus miehen syliin,että se on kuin sydän puristuisi kasaan ja se valtava tuska,että pelkään joskus saavani sydänkohtauksen..
Ei ole ketään tiettyä,jonka käsivarsia ympärilleni kaipaisin..en uskaltaisi enää edes yrittää suhdetta toiseen..mutta joskus aina tulee se miehen syliin kaipuu..onneksi se kuitenkin lopulta väistyy.
Kiitos valaisevasta tekstistä, löydän oman elämäni sieltä välimaastosta. Mitäköhän tekisin, jotta kelkan suunta muuttuisi meidän talossa?
miksi kaiken olisi pitänyt mennä sinun haluamallasi tavalla ? kun muillakin on oma elämänsä. Olet ollut melkoinen marttyyri ja controlleri. Eikä vielä kirjoituksestasikaan ilmennyt olisitko sinä ollut koskaan väärässä, sitä ei vieläkään näy, eikä tule näkymään, sen verran pontevasti puolustelet nykyistä olotilaasi jossa kuintenkin edelleen näkyy se marttyyrius. Kyllä ne parisuhde neuvojat vain tietävät asioiden oikean laidan...naisilla on todellakin tapa kehittää ongelmia tyhjästä ja sitten vatvoa ne tyhjäksi. Mutta hyvä niin...kukin tyylillään. Miksi kirjoitit ? (Arvaan.....tuska pitää saada ulos "hillityllä" tavalla)
mutta täytyykö sen mennä näin? Olen vaiheessa jossa uskon vielä pitkiin keskusteluihin ja yritän jaksaa. Kauaa en vain jaksa. Pidän arkirutiinit yllä, katson että asiat sujuvat, delegoin. Mies on vapaamatkustaja. Haluaisin ihan jotain muuta, mutta näinkö on tarkoitettu jatko kuten sinulla? En ymmärrä miten tällaiseen luisutaa, eikä kumpikaan ole onnellinen.
ahdistuneisuutta, kommunikaatiopulmia, passiivisuutta (asiat jätetään Herran haltuun). Ei ihme, että suomessa joka toinen liitto päättyy eroon.
Esim oisit voinut jättää lattian kuraiseksi, jos mitään ei tapahdu. Tuskinpa mies olis pitkään jaksanut katsella kuraista kämppää.
Meilläkin nyt joulukuusi pitäisi viedä ulos. Olen koettanut kaksi päivää saada lapsia poistamaan koristeet ja annan puun varista olkkariin. Luulisi siinävaiheessa tapahtuvan kun lasten sukat ovat täynnä neulasia. Ainahan voi myöskin viedä lapset jätskille, jos jokin homma on tehty. Palkkatyöstäkin he ovat kiinostuneet, esim nurtsi leikkautuu parilla kympillä.
Parisuhde ei ole Jumala. Se ei ole sellainen instituutio, jolle pitäisi uhrata oma persoona. Elämä muuttaa meitä ja kasvattaa luonnostaan, mutta tietoisesti oman syvimmän sisimmän tykötekeminen, toisen ihmisen miellyttäminen, omaa persoonaa uhraten on väkivaltaa itseä kohtaan. Sellainen kostautuu. Sellainen on marttyyriutta. Naisen tehtävä ei ole miellyttää miestä, eikä miehen naista. Miellyyttäminen on pettämistä ja valehtelemista. Uskonnollisessa kielenkäytössä sellaista kutsutaan synniksi. Halun jakaa arki ja juhla kumppanin kanssa pitää lähteä sisimmästä. Ulkoisen elämämme pitää viestiä sisimpämme totuudesta.
Lähimmäiselle voi aina antaa mahdollisuuden, mutta lähimmäistä ei voi pakottaa. Uskollisuus on nimenomaa sitä, että pitää mahdollisuuden elävänä, ja sitä, että ei tärvele mahdollisuuksia omilla teoilla. Puolisollakin on nimittäin oikeus omaan persoonaansa. On hyvä ymmärtää, että avioliitossa elää kaksi erillistä ihmistä, eikä sellaisen asian ymmärtäminen ole todellakaan marttyyriutta. Molemmat saavat elää omaa elämää. Elämät kohtaavat, jos ovat kohdatakseen. Parhaimmillaan nuo kohtaamiset lähentävät ihmisiä, pahimmillaan erottavat. Silti tärkeintä on pysyä rehellisenä. Tämän tosiasian ymmärtäminen on omilla jaloilla seisomista.
Jos ihminen arvostaa siistiä ja viihtyisää kotia, hänen ei tarvitse alistua elämään vuosikymmenten sotkussa vain odottamassa, että muut perheenjäsenet oppisivat tekemään osuutensa. Hänellä on oikeus elää tässä ja nyt ja siivota koti tässä ja nyt, ja sen lisäksi myös mahdollisuus kutsua muita mukaan. Pakottaa ei voi ketään. Jos tällaisen ihmisen kumppani ei arvosta kauneutta ja viihtyisyyttä, niin tottakai sellainen erottaa. Nimittäin vain yhteiset asiat lähentävät, ja niitä yhteisiä asioita kannattaisi toki etsiä paikkaamaan erottavia asioita, jos vain arvostaa parisuhdetta. Yhteisiä asioita ei voi kuitenkaan etsiä yksin. Siihen tarvitaan kaksi. Eikä kumppania voi pakottaa etsimään yhtään mitään, ellei hän itse arvosta ihmissuhteita - eläviä kokonaisvaltaisia ihmissuhteita.
Pelkkää seksiä voi hakea irtosuhteistakin. Sellaiseen ei avioliittoa tarvita. Avioliitto on jotakin ihan muuta, jotakin paljon enemmän.
Onko teillä niin valtava nurmikenttä, että 20e on kohtuuhinta sen leikkaamisesta?
näkemykseltäsi...jälleen. Tämän kirjoituksesi kun kääntää entisen miehesi kirjoitukseksi, se vesittää täydellisesti aikaisemman kirjoituksesi. Sinä todella olet "kiinni" itsessäsi ! Teetkö koskaan kompromisseja hymyssäsuin ? No eipä auta alkaa väitteleen...kukin tyylillään. Suhderikon jälkeiseen tervehtymiseen kuuluu että kokee itsensä ja nauttii siitä yksin, se on ihan ok. Mutta kummasti se tulee aika että alkaa vilkuilemaan ympärilleen. Tämä on nähty ja koettu...aikaa kuluu. (Miksi kirjoitit? empä arvaile enempää)
Hyvää jatkoa.....
Hyvä keino nuo neulaset! :D
Toimit varsin reilusti.
Uskonnosta en ole kanssansi samaa mieltä.
Jospa tämä alkup. olisikin jättänyt siivoamiset ja mesomiset "Herran haltuun" ja antanut vain olla.
Kyllä se mies sieltä soffan pohjukasta olisi jossain vaiheessa noussut, kun torakat olisi alkaneet kipittää sohvan jalkoja pitkin miehen kaveriksi.
Ihmisen jolle siisteys ei ole tärkeää, on melkoisen helppo tottua saastaiseen kämppään. Tuskin se häntä olisi häirinnyt pätkääkään. siinä olisi käynyt niin, että aloittajakin olisi ollut pakotettu sietämään saastaa. Heillä ei olisi kukaan siivonnut.
Luettuani pitkän tekstisi, jossa tilität sangen katkerasti vain omasta näkökulmastasi kärismyksiäsi, mietin, oletkohan vain niitä hysteerisiä siivoushulluja akkoja.
Nyt, kun luin tämän viestisi, varmistui epäilykseni todeksi. Normaaleilla ihmisillä on aina hivenen sotkua kodissaan. Siisteys on kivaa, mutta hei... rajansa kaikella!
Juu eihän sitä tarvitse mitään odottaa.. kyllä kaikkien pitää olla automaattisesti samanlaisia - niin mutta ei saa pakottaa... mutta pitää silti olla oikeus elää kuten haluaa - mutta muiden pitää myös saada elää omaa elämä... paitsi kunhan se tapahtuu siistissä huushollissa ja kaikki tykkäävät siivota.
Huomaatko, miten ristiriitainen olet?
Kyllä sika ukko on sika ukko vaikka voissa paistas!
harmi, että nainen,joka on itse siisti,on saanut riesakseen tuollaisen sian!!
On mahtanut olla kauheaa elää elämäänsä porsaan kanssa! Pitäs ukkojenki oppia siivoon ja ne äitit vois opettaa jo kotona ne pojat tekeen kotihommia!! naiset mitän orjia oo nykyaikana enää!!
Harmi,että tälläkin palstalla löytyy vielä kuitenkin sikojenkin puolustaja!!
Tsemppiä sulle,ap.!! Olen itsekkin vasta potkinut epäsiistin exäni meneen ja olen nyt onnellinen lasten kanssa!! Meillä kuitenkin osaa pojatkin viedä roskapussin ulos,joten ukon perimä ei periydy!
tutustuta niin hyvin, että minkalainen tyypii se toinen on kaikinpuolin. Esim viikonoloppu tai viikko purjeveneessä paljastaa kaikenlaista toisesta.
Sama juttu. Käsivarsien kaipuu ympärilleni tuntui aivan raa'alta fyysiseltä kivulta. Jos tansseissa löysin jonkun, joka piti kauniisti lähellään, jaksoi monta päivää. Kaikkien lähellä ei ole kuitenkaan hyvä olla, ei ole sama kenen kädet ne ovat. Löysin sitten vappuna miehen, jonka kylmä liitto oli juuri päättynyt pitkän harkinnan jälkeen. Hän oli samalla tavalla "sairas" läheisyyden puutteesta. Edettiin hyvin varovaisesti, meillä ei ollut kiire mihinkään. Joskus tanssiessa hitaan kappaleen jälkeen sain suukon poskelle. Minä en rohjennut aluksi vastata siihen. Sitten kolmantena tanssi-iltana suukotin häntä jonnekin leuan ja posken välimaastoon. Se yllätti miehen ja häneltä pääsi älähdys, niin paljon hellyyden osoittaminen tuntui. Päälle päin ei olisi hänestä mitenkään arvannut, millainen kaipuu hänelläkin on. Nautimme valtavasti toistemme läheisyydestä ja antoisa seksikin tuli kuvioihin jossain vaiheessa ensin haparoiden mutta myöhemmin se muuttui hyvin antoisaksi ja onnistuneeksi. Nykyisinkin nukumme sylikkäin kun vietämme öitä yhdessä.
Meillä on ongelmia enkä tiedä miten pitkään seurustelua jatkuu. Mitähän sinä tarkoitit lauseella "onneksi se kuitenkin lopulta väistyy." Millä tavalla? En usko että ikääntyminenkään sitä ratkaisee. Mietin ennen että olisin paljon mieluummin ilman miestä mutta miten ratkaisisin tuon läheisyyden kaipuun. Hoivaamalla jo teini-ikään ehtinyttä lasta? Lemmikkiä en voi allergian vuoksi ottaa. Nämä ovat tietysti vain korvikkeita. Mietin sitäkin, että opiskelisin hierojaksi, siinä saisi ainakin koskettaa vaikka se ei olisikaan sama asia kun päästä jonkun kainaloon.
Mielenkiintoinen juttu muuten se, että minulla oli aina ollut erityisen alhainen verenpaine. Kun olin melkein sairas läheisyyden kaipuusta, verenpainetta alkoi olla. Kun olin nauttinut läheisyydestä joitakin kuukausia ja mittautin verenpaineen, se oli palannut vanhoihin alhaisiin lukemiin. Senkin vuoksi pitäisi olla jokin korvikekeino ratkaista läheisyyden kaipuu.
Toivottavasti löydät mahdollisimman pian yhtä lämpimän, hellän sylin kuin minä olen löytänyt. Osaat varmasti arvostaa ja nauttia siitä. Kyllä helliä miehiä on olemassa.
Harvoin viitsii näin pitkää tarinaa netissä ruveta lukemaan. Nyt luin, ja lukeminen oli ihmeen helppoa, kun ensin pääsi alkuun. Kiitos.
on harkittu ja opeteltu, kirjoitusnopeuskin on sihteerin tasoa ! Ajattelitko päihittää Fischerin ?
Vai olet sinä laskeskellut! Minäpä kirjoitin koko jutun kerralla ja klikkasin lähetä -kuvaketta. Vaan teksti ei lähtenyt mihinkään. Oli liian pitkä. Sitten tein nykyaikaiset copy pastet, pistin valmiin tekstin kolmeen osaan ja lähetin uudelleen. Meni läpi. "Hätä" keinot keksii.
miehelle, alkaa vänkyröimään aivan muusta kuin aiheesta (kuten minäkin tässä teen :D ,piti vaan saada sanotuksi..) Eli monilla on tapana kirjoittaa ensin johonkin teksturiin, ja siirtää tekstin vasta sitten postimerkin kokoiseen luukkuun
jonkinlainen väärinkäsitys(paniikkiämmille tyypillinen) päässyt iskemään? Ihailin nopeutta ja tekstin selkeyttä.....miten sinä sen ongelmaksi väännät? Menehän luuska vaikka maidon hinta sivuille änkyröimään, nähdään saadaanko sinun rintavuksista mitään OIKEASTI aikaiseksi?
ja toisen persoonaa kohtaan hyökkäävä viesti.
tuesta. Ärsytyskynnys näemmä ylittyi.. ei muuta kuin päivän naurut tuli :) -tää vaan sivusoopaa, alkup.tapaiset caset pistää mietteliääksi kyllä...
tilasi! Eihän alkuperäisessä mitään vänkytystä ollut vaikka hän niin
"Naisen tehtävä ei ole miellyttää miestä, eikä miehen naista. Miellyyttäminen on pettämistä ja valehtelemista."
Näin kirjoitit. Tässä on siis parisuhteesi teema? Eipä ole ihme, että karille karahti sotalaivanne!
Laiva, jossa kukaan ei saanut miellyttää ketään, vain jossa toteltiin ja juostiin paniikissa ja paiskittiin töitä aamusta iltaan. Pisteet sait sinä.
Valitettavasti tässä hengästyttävässä kirjoituksessasi, jossa on hyvin hakkaava tempo kuin tikka hakkaisi tai kuin Suomi-konepistooli papattaisi en löytänyt yhtään miestäsi puoltavaa sanaa.
Hänessä ei liene siis mitään hyvää?
Ja sinuun kasvanut kaikki hyvä.
Ette siis tosiaankaan olleet hyvä pari toisillenne. Se täytyy myöntää. Ehkä ex-miehesi löysikin vähemmän hyvä, pikkaisen laiskan, pikkaisen vähemmän siivoavan, sellaisen, joka ei koko ajan vahtinut, mitä mies teki eli ei tee mitään.
Tämä uusi nainen sopii miehellesi paremmin, ja ei laske mitä toinen tekee. Ehkä hän jättää itse kylmästi myös tekemättä. Istuvat soffalla ja napsivat perunalastuja ja viettävät yhteistä laatuaikaa ja ovat reilusti molemmat yhtä huonoja ihmisinä.
Sinäkin kyllä tulet vielä löytämään itsellesi sopivan puolison. Tarvitset sellaisen, joka pikkaisen palvoo sinua ja uskoo kaiken, mitä sanot tai käsket tekemään. Löydät miehen, joka osaa ennakoida, mitä haluat ja osaa myötäillä sinua sopivasti, sopivasti myös manipuloida.
Löydät sivistyneen herrasmiehen, joka ei koskaan, ei koskaan unohda gentlemannin taitojaan, on gentelemanni ja ritari jopa nukkuessaan.
Löydät miehen, joka tekee arjestakin juhlan, runoilee, eikä liiku typerissä kalsareissa pitkin huushollia laiskana.
Miksi hänen pitäisi löytää mies?
Syytät varsin seesteistä kirjoitusta kiihkeäksi ja sitten itse tuot vastineeseesi sotalaivat ja Suomi-konepistoolit. Huomaatko jotakin?
Vaikka lainaat kirjoitusten kovimmat lauseet:
"Naisen tehtävä ei ole miellyttää miestä, eikä miehen naista. Miellyyttäminen on pettämistä ja valehtelemista",
et siltikään saa tekstiä näyttämään aggressiiviselta, sillä kuorit ehkä tarkoitushakuisestikin noiden lauseiden ympäriltä oleellisimman pois. Nimittäin ensin, juuri ennen lainaamaasi kohtaa, oli lause: "tietoisesti oman syvimmän sisimmän tykötekeminen, toisen ihmisen miellyttäminen, omaa persoonaa UHRATEN on väkivaltaa itseä kohtaan. Sellainen kostautuu." Lopusta olit taas jättänyt pois toteamuksen: "Halun jakaa arki ja juhla kumppanin kanssa pitää lähteä sisimmästä. Ulkoisen elämämme pitää viestiä sisimpämme totuudesta."
Tämä on taivahan totta. Parisuhdeterapiassa tiedetään, että juuri niistä tilanteista, joissa ihminen persoonaansa uhraten käy mielyttämään toista, jää lopulta korjaamattomimmat ja syvimmät vahingot sekä ihmiseen itseensä että koko parisuhteeseen. On kokonaan eri asia uhrata omia voimavarojaan kuin uhrata omaa persoonaansa. Kumppania voi ja saa palvella, mutta miellyttämisen tielle ei kannata lähteä. On todella tärkeää, että nuoren tytön ja pojan tai aikuisen naisen ja miehen oma persoona on kypsä, vahva ja eheä, ennen kuin hän lähtee parisuhteeseen.
Minä en näe kirjoituksessa toisen vahtimista, vaan oman elämän elämästä tasapainoisesti ja vastuullisesti.
Onko se sitten siitä persoonasta pois vai miellyttämisen halusta,jos ei enää haluu antaa ukolleen..
Olisin valmis pitämään kulissia yllä ja siivoon ja puunaan ja pitään sen turpanikin vihdoin kiinni,kun mieheni mielestä suhteesta puhuminen on yhtä lässyn lässyä..mutta se seksi..
En välittäisi siitä enää ollenkaan,kun ei se enää vedä vertoja entisaikojen rakasteluille..
Tässä kuihtuneessa liitossa voisin kuitenkin olla(en kidu kuitenkaan..),mutta miten hoitaa se seksipuoli,kun ukko haluu sitä munaansa kuitenkin eukossa uittaa,vaikka nyrkkikyllikki tekisi senkin varmaan paremmin kuin minä... eli onko pakko antaa itseään loukaten,että liitto kestäisi vai lopettaa liitto sitten siihen,että ukko sais ehkä vielä joltakin muulta..
Ei hänen miksikään tarvitse löytää miestä. Se oli vain minun ehdotukseni.
Hän on itse sekä mies että nainen.
Hän kertoo olevansa kokonainen mies/nainen, eikä hyväksy avioliiton ajatusta, että kumpikin puolikkaana täydentäisi toisiaan. Näin hän sanoo itse:
"...etten tarvitse miestä enää mihinkään, en yhtään mihinkään."
Lainasin lainaustasi:
"tietoisesti oman syvimmän sisimmän tykötekeminen, toisen ihmisen miellyttäminen, omaa persoonaa UHRATEN on väkivaltaa itseä kohtaan. Sellainen kostautuu."
Onpa lausehäkkyrä!
Et ole tajunnut lausetta, joka suomennettuna tarkoittaa, että toisen ihmisen miellyttäminen on väkivaltaa itseä kohtaan.
Sinua hämäsi hienostelevat sanat "syvin sisimmän tykötekeminen"
ja marttyyrisana "uhraus".
Mitä ihmettä sen kummempaa tämä alkup. on uhrannut kuin muutkaan? Käynyt töissä ja hoitanut kotinsa sekä kasvattanut lapsensa.
No, pisteet hänelle!
Niin tekee moni muukin, mies ja nainen.
Olisi ollut hauska tietää, että onko tässä miehessä ollut mitään hyvää. Miten pitkiä työpäiviä miehensä teki? Oliko raskaassa, fyysisessä työssä? Hoitiko perinteiseksi katsotut miesten työt? Rakensiko yhteistä kotia? Alkup. kertoo vain näistä keittiö -ja makuuhuonepuuhista. Muusta ei.
Alkup. kertoo, että ryhtyi käskijäksi, johon käskemiseen "ukko" eli aviomies hermostui.
Moniko ihminen pitää käskemisestä? Varsinkaan miehen luonto ei alistu käskemiseen. Käskytetty mies parisuhteessa ei ole enää mies, vaan kastroitu mies. Nössö.
Tämä nainen on saanut sitä, mitä on kylvänyt. Hänen onnensa on, että on tyytyväinen niittoonsa. Tai pakkohan se on olla. Harva sitä myöntää, että itsessäkin syytä, ettei sukset luistaneet.
Tällä vaimolla ei luistanut, ja se kaikki oli miehen vika. Ei itsessä vikaa, eikä koskaan ollutkaan.
Rouva hyvä, et kunnioita miestäsi, kun puhut noin hänestä. Olette avioliitossa ja sen mukaan toki miehellä on oikeus olettaa hoitavansa seksipuolen kanssasi.
Pakko ei ole antaa. Jos annat niin et kyllä itseäsi loukkaa, vaan avioliittoasi loukkaat. Eikä sen seksi tarvitse iässäsi ole mitään ihmeellistä italiaano-romantic-kiimaa. Ihan tavallinen suomalainen pika-pikaseksi ei kuule niin hirveästi tervettä naista rasita.
Älä siis ole hömppä, joka vielä sitä rinssiä valkealla ratsulla toivoo pihaan ratsastelevan.
Järki käteen, ja moneen muuhunkin paikkaan.
Jos annat niin et kyllä itseäsi loukkaa, vaan avioliittoasi loukkaat.
Jäi tärkeä sana uupumaan:
Jos annat HALVEKSIEN, niin et itseäsi loukkaa, vaan avioliittoasi loukkaat....
Kysyt, moniko ihminen pitää käskemisestä?
Vastaan kysymyksellä, miksi kaikkein miesvaltaisimmat yhteisöt ovat hyvin hierarkisia? Miksi miehet viihtyvät siellä, missä käskyttäminen on arkipäivää - armeija, poliisi tms? Peleissäkin erotuomari on ehdoton käskijä, jota totellaan? Miksi?
Onko joidenkin miesten luonteessa jotakin sellaista, että miehet itsekin ajautuvat heidän kanssaan lopulta käskyttäjä - käskytettävä -asetelmiin?
Kysyn tätä opettajana ja isänä? Olen nimittäin huomannut, että koulumaailmassa tyttöjä ei tarvitse niin usein käskeä kuin poikia. Olen myös huomannut sen, ettei käskeminen ole kivaa. Monilla ei hermot käskemiseen riitä. Aloittajakaan ei pitänyt käskemisestä. Jopa puolustusvoimat haluaa nykyisin karsia ne kaikkein hankalimmat käskytettävät pois palveluksesta - mielenterveyssyistä.
Todella hyvä näkökulma asiaan. itselläni on samansuuntaisia kokemuksia opetuspuolelta aikuisten kanssa. Miehet tykkäävät tarkemmista ohjeista ja käskyistä ja naisille riittää pienempikin ohjeistus.
Liina Anniina:
"Onpa lausehäkkyrä!
Et ole tajunnut lausetta, joka suomennettuna tarkoittaa, että toisen ihmisen miellyttäminen on väkivaltaa itseä kohtaan.
Sinua hämäsi hienostelevat sanat "syvin sisimmän tykötekeminen"
ja marttyyrisana "uhraus"."
Liina Anniina, osaatko sinä katsoa kokonaisuuksia? "Marttyyrius" ja "uhraus" eivät minua hämänneet, sillä kirjoitus, josta lauseet poimimme, oli kokonaisuudessaan vastaus viestiin, jossa syytettiin nimimerkkiä "onnellinen yksin" marttyyriasenteesta. Sinä taas syytät häntä komentelemisesta ja käskemisestä. Kuinka eri tavoin me ihmiset toistemme tekstejä luemmekaan, kun yksi näkee samassa kirjoituksessa marttyyrin, toinen alistavan käskijän ja kolmas etäämmältä elämäänsä muistelevan tyynen ihmisen.
Tarinan miehen tekosyy laiskuuteensa oli: kun sinä et käskenyt!
Aluksihan nainen pyysi, mies jätti tekemättä "koska häntä ei käsketty", sen jälkeen nainen vasta käskyttämisen aloitti (ja mies nimitteli kiroillen, opettaen pojankin käyttäytymään äitiä kohtaan siten).
Ps. Nimimerkistäsi huolimatta, en usko sinua naiseksi. Tekstisi on liian maskuliinista, ja kritiikittömästi miestä puolustavaa. Jos olisit nainen, sinulla olisi kokemusta naisena olemisesta, ja se näkyisi tekstistäsi, vaikka miehen puolella olisitkin.
Näin kertoo alkup:
"Arjen keskellä ukko ei enää huomannutkaan ihan kaikkea itse. Ei ollut enää herrasmiesautomaatti."
"...opettelin käskemään ja opettelin myös kestämään sen, että käskevän kodin ilmapiiri on kireä."
" ukko oppi sanomaan...mitä sä aina käsket?"
Herregud!
Armeijassa ja poliisivoimissa on mahdollisuus nousta hierarkiassa tarkoin määriteltyjen sääntöjen noudattamisen myötä. Se ei ole käskyttämistä. Se on johtamista ja kurinalaisuutta ja ohjeiden toteuttamista.
Käsky on kehoitus. Se on lyhyt ohjeistaminen, mitä on tehtävä.
Käskyttäminen on käskettävän henkilöön menemistä, ja käskijän ylemmyyden esiintuomista. Räksyttämistä.
Miehen psyykkiseen ja seksuaaliseen ilmenemiseen kuuluvat johtajuus.
Miehen pitää saada olla rohkea ritari. Pesän puolustaja. Johtaja. Biologiselta ominaisuudeltaan miehen keho on luotu taisteluun vihollista vastaan. Lihaksisto, motoriikka, keuhkojen koko ja hormonitoiminta ovat erilaiset kuin naisella.
Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, mutta niitä ei oteta huomioon avioliitossa eikä perhearjessa.
Fyysinen kehomme on samanlainen kuin kivikaudella eläneillä esi-vanhemmillamme. Miehet eivät synnytä, naisella ei ole siittiöitä, eivät he tunge "peistään" sisään, vaan ottavat peitsen vastaan.
Kun arkipäivässä vaimo olettaa miehen olevan herrasmiesautomaatti, niin eikö ole ukkoparka esineellistetty alamaiseen asemaan jo valmiiksi.
Kuka haluaa olla automaatti?
Aika tarkkaan syyniin oli vaimo automaattinsa laittanut, kun tämä sai pyyhkeet siitä, että ei IHAN KAIKKEA huomannutkaan tehdä. Voi päätellä, että mies sentään huomasi jotain tehdä.
Käskevässä ja kireässä ilmapiirissä seksuaalisuus muuttuu samanlaiseksi. Miten käskytetty pystyy hellyyttä jakamaan? Miehestä tulee panokone.
Tuliko vaimoreppanan mieleen, että kun ei itse kestänyt luomaansa käskevää ilmapiiriä, niin miten toinen, käskyläinen kesti kireyden?
Ei kestänytkään, vaan nosti kytkimen. Mies yritti parisuhdeterapiaan, vaimo paskoitteli sen julkisesti seurakunnassa ovet paukkuen, häpäisi miehen. Mies otti ja lähti.
Joissakin avioeroissa ollaan sotajalalla, toisissa myrsky on jo tyyntynyt. Joissakin avioliitoissa myrskyt riehuvat enimmäkseen ihmisten sisällä, toisissa ne purkautuvat kohti puolisoa. Jokainen avioliitto ja avioero on oma tarinansa. Ei kannata yleistää.
Aloittajan avioliitto näytti olevan niitä kuolleita liittoja, joista mies lopulta vain lähti pois ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Naisen oli helppo katsoa perään, kun mies lopulta meni, sillä nainen oli henkisellä tasolla kasvanut miehestään irti jo paljon aiemmin.
Nimenomaan katson kokonaisuutta yksityiskohtien kautta. Suuri syy käskyttämiseen alkup. oli siivoamisessa ja keittiöpuuhissa.
"Ukkoa" ei saatu siivoamiseen mukaan ja piste.
Kaikki muu alkup. viestissä oli yleisiä elämänohjeita ja koottuja henkisen kasvun mietelmiä yksin elämisestä. Hyvä niin.
Kun kirjoittaja on valinnassaan oikeasti tai puoliksikin oikeasti tyytyväinen, niin siitä vaan suotakoon hänelle.
Minua ei hänen ohjeensa sytytä. Valitettavasti. Näen miehen tarkoituksen perheessä toisin kuin alkup. viestittäjä.
Mistä tiedät, oliko mies todella laiska?
Oma mieheni on ainakin aika sokea näkemään taloudessamme samoilla silmillä kuin minä. Ei hän löydä kaapista vaatteitaan, vaikka ne syöksyisivät suoraan silmille.
Ei hän osaa korjata vaatteitaan, ei ommella vetoketjua.
Mieheni ei NÄE siivoamista minun tavallani. Siksi en käske, en komenna. Olen hyväkuntoinen ja siivoan omin voimin häntä patistelematta mukaan. Usein hän tulee mukaan ja meillä on HAUSKAA. En tee hänelle keittiöpuuhista mörköä. Jos tekee, tekee, jos ei, niin minä JAKSAN TEHDÄ.
Minulla on tiskikone, imuri ja pyykinpesukone.
Kevyitä nuo työt ovat, kun elää terveellisesti ja mieli on tasapainossa. Asenteeni on se, että PALVELEN mielelläni perhettäni. Vastaavasti lapset ja mies hemmottelevat minua.
Pyrin olemaan iloinen ja kiltti heille. En uhraudu.
Jos en jaksa tehdä, en tee. Eletään sitten se päivä sellaisena kuin tulee.
Mies hoitaa meillä auton kunnossapidon ja muut voimaa ja teknillistä osaamista vaativat työt ja päättää suurimmista ostoista.
Kumpikaan meistä ei pomota toistaan.
Miksi en saisi miestä puolustaa, jos hänessä on puolustettavaa? Pitääkö miestä vastaan hyökätä siksi, että hän on mies.
Onhan mieskin ihminen, jota tulee kunnioittaa.
En silti puolusta juoppoja, vastuuttomia enkä väkivaltaisia miehiä, enkä miehiä jotka ovat nössöjä.
Aloittaja halusi "herrasmiesautomaatin" (=hänen oma ilmauksensa). Ei saanut sellaista, ei ollut edes kiinnittynyt mieheensä.. joten mistään kasvamisesta ei ollut kyse.
Oli kyse vain toteutumattomista toiveista.
Liina Anniina (vai Lasse Antton): "Miehen psyykkiseen ja seksuaaliseen ilmenemiseen kuuluvat johtajuus."
Varmasti miesten joukossa on näitäkin tapauksia. Jonkin sortin narsismi ajaa heitä pyrkimään uralla eteenpäin aina isoimmaksi johtajaksi saakka. Oletko sinä näitä miehiä?
Johtajia on maailmassa kuitenkin kovin vähän. Alaisia on paljon enemmän. Suurin osa miehistä elää tasa-arvoisesti sekä ystäviensä, työkavereidensa että perheenjäsentensä kanssa, eikä edes halua pyrkiä mihinkään.
Julkinen kuva miehestä muodostuu kuitenkin niiden harvalukuisten miesten perusteella, jotka ovat eniten julkisuudessa, eli jotka ovat uransa huipulla. Se kuva on monella tapaa vääristynyt kuva. Vain harvalla miehellä on johtajuuskompleksi. Johtajamies ei käy miehen prototyypiksi.
Eikä parisuhdetta voi rakentaa toteuttamaan miehen johtamisriippuvuutta - pakkomiellettä.
Noinko sotaisana näet muuten myös seksuaalisuuden? Peitsi tungetaan toiseen ja otetaan vastaan? Kuulostaa viimeisen päälle vastenmieliseltä, yök.
Jotain laitetaan johonkin... vertaa sinä peitseä nyt vaikka johonkin pehmeämpään. Minusta se ei ole pehmeä. Seksi ei onnistu pehmeällä.
Mikään lasseanttoni en todellakaan ole. Kyllä jokamiehessä jonkinsortin johtaja elää, ainakin oman elämänsä johtajuus.
Itse en mitään alamaismiestä voisi avioliitossani sietää. Tuntisin oloni turvattomaksi, jos minun käskyjeni varassa elettäisiin.
Komentelijanaiset eivät onnistu avioliitoissaan. Joko he eroavat tai elävät onnettomissa suhteissa.
Rakennetaanko mielestäsi parisuhde naisen komentelun varaan?
Mitä on tasa-arvo? Onko se sitä, että nainen perheessä komentaa?
Tasa-arvoisuus ottaa huomioon naisen ja miehen eroavaisuudet. Kohta kai väität, että naisissa ja miehissä ei ole mitään eroja.
Et vain halua myöntää tosiasiaa.
Seksi onnistuu pehmeämmälläkin. On paljon miehiä, joilla ei enää "seiso" niin kuin nuorempana. Haluatko loukata heitä?
Jos sinä koet olosi turvattomaksi ilman johtajaa, niin älä kuitenkaan yleistä omaa turvattomuuttasi meihin muihin naisiin.
Kuka täällä on komennellut ja ketä? Aloittaja ei vaikuttanut millään tavalla komentelijalta? Miksi sinulla on niin valtava hätä olla vento vieraan parisuhteen suurin asiantuntija? Vai tunnistitko kenties kertojan ja tiedät siksi jotakin enemmän kuin me muut?
Sellaisen vaikutelman noista kommenteista tosiaankin saa, että kirjoittaja tuntee tapauksen henkilökohtaisesti.
Sitäpaitsi: hänen tyylinsä on erittäin "käskyttävää". Vaikka hän kertookin olevansa parisuhteessaan alamainen, hänen kirjoitustyylinsä paljastaa aivan muuta. Jos hän on nainen, hän on hyvin dominoiva sellainen, ja varmasti komentelee perhettään.
Vaan miten suu pantaisiin, kun miehet tässä maassa alkaisivat pihtaamaan ja tutuksi tulisi sanonta "onhan sinulla 10 tervettä sormea"!
Ovatko naiset todella niin typeriä, että kuvittelevat masturbaation korvaavan naisen lemmen ja lämpöisen sylin? Minä kun pidin naisia empaattisempana ja tunteellisempana kahdesta sukupuolesta.
Oon lukenu sun juttujas tuolla muualla ja hyvä,että löytyy näitä nuoria naisia liittoaan puolustaan..mutta mutta..taas törmään tuohon innokkuuteen ilman elämänkokemusta!
Älä aliarvioi vanhempaa vaimoa! Itselläni tuli mieheni kanssa oikeat ongelmat vasta oltuani yli 20 naimisissa! Yritin ja yritin ja puolustin ja puolustin..kunnes huomasin olevani täydellisen liittoni kanssa yksin! Vaikka olin palvonut miestäni ja tehnyt kaikkeni perheeni eteen,niin se säihkysääri,nuori ja kaunis ja kovasti koulutettu(ukkoni uus pomo!) vaan nappasi mieheni tuosta noin vaan uutuudellaan! Joten.. Liina Anniina,kyllä me muutkin naiset yritetään niitä ukkojamme ylistää,se ei vaan riitä nykymaailmassa!
Kyllä korkeesti tipahdat,kun itsesi siellä ylennät ja huomaat mikä korttitalo se sunki liittos oikeesti on!!
Ihmetyttää,joudatkos ollenkaan hoitaan sitä omaa liittoos,kun näillä sivuilla vaan roikut ja noita kesken kasvusia älyttömyyksiäs lässytät!! Mee nyt välillä hoitaan ees niitä penskojas,ennen ku huomaat,että ukkos on kuskannu ne uuden rakkaansa luokse hoitoon,kun sä täällä ruikutat "ihanasta ukostas" höh!
Palaa kuule takasin sitten,kun jotain elämästä tiedät,idiootti!!
Hahhah! OOt poikkeus säännössä..että miehet kunkaipais jotain muuta ku pilluu??
Hahhahhaa!! Eipä oo kyl miehen kirjotteluu.. Pilluu vaan ,tunteet.niin mihis niitä tarvii?
Oot kyl tosi naivi akka!! luuletkos antavas jotain "opettavaa" kokeneille eukoille täällä?
Aivan jo nolottaa sun puolestas tuo sun paasaamises..ihan ku joku kiihkouskovainen mantransa kanssa!
Kyllä kai naiset,jotka on ollut about jotain yli 20 vuotta naimisissa,tietää kuule paljon paremmin avioliittonsa ku sä? Luulempa,että liittos ei edes kestä enää kauaa,jos seksikin on mielestäsi oltava joku "pika-pika" pano naiselle,joka vaan pitää kestää!! Hohhoijaa!! Oot tosi säälittävä tapaus!
Täällä yks isokyrpä nyt haluis sitä lempee!! Onks tarjolla sitä kuumaa pimppaa?
Mieluummin joltain nuorelta kuitenkin..Vanhat akat jaksa enää kiinnostaa..
Tottakait kuuma reikä isoilla tisseillä aina parempaa ku runkkaus! Höh!
Voi hyvää päivää sentään!!
Ootko joku feministin vastakohta!! Miten voi nykyaikana vielä olla tuommoisia nyrkin ja hellan välissä olevia aivottomia kanoja..ja vielä nauttivat siitä!!
Toivottavasti sinulla ei ole tyttölapsia! Olet huono roolimalli! Tuommoinen ählämiakka!
Oot liian läheisriippuvainen ja roikut miehessäsi,varo vaan..saattaa lähteä jonkun koulutetun ITSENÄISEN naisen matkaan..
Ootko ihan normaali Liina? Pöytäliina? Onko nimesi enne?
Olet häpeäksi koko nais- sukupolvelle! kauan ollaan yritetty tasa-arvoa saada ja saatukkin ja tuommonen kyökkipiika tulee siinä nuolee ukon persettä asenteella "mun päälle saa paskantaa miehet"
Oot torvi mielipiteissäs! Et tiedä elämästä mitään! Kohkaat ja kohkaat ja arvostelet elämää nähneitä naisia..Sulla voi olla hyvä mies,muitten miehistä et tiedä mitään..vai oletko nainut muitten ukkoja täällä,kun tunnut niin hyvin tietävän ihmisten seksiasiatkin!
Pidä nyt se tyhmä turpasi jo kiinni ja mee keittään sille ukolles vaikka teetä ja taitaa olla paskallakin,mee pyyhkiin sen perse!
viesti oli tarkotettu tuolle Liinaanniinalle!
Joo.se selvis..Liina Anniinalla on munat.. leikkii muka nöyrää vaimoa,mutta todellisuudessa hameen alla on sen perheen munat..Mies on hiljaa ja akka hoitaa tämän naimapuolen..
Taitaa eukko ollakkin sellainen kaksneuvonen,on kummatkin vehkeet housuissaan! hehheh!
Kun seksi tuntuu emotionaalisesti tai fyysisesti pahalta, kun nainen tai mies tuntee tulevansa hyväksikäytetyksi tai kun suhteen henkistä puolta yritetään paikata fyysisellä, ei seksi ole oikein. En varmaankaan ole mikään paras neuvoja tässä asiassa. Sanon vain, että itse taivuin aikanani seksiin silloinkin, kun se tuntui emotionaalisesti pahalta, eikä sellainen ollut oikein. Pikemminkin seksin suorittaminen velvollisuudesta oli omiaan viemään liittoa yhä nopeammin kohti karia.
Minun päälleni ei kakkaa yksikään mies!
Et ole tainnut tajuta koko kirjoitustani.
Molemmilla on oikeutensa. Miehelläkin.
On se kumma, ettei omaa aviomiestään saisi muka kunnioittaa. Joka-akan pitäisi halventaa miestään. Jos jollain menee hyvin avioliitossa, niin on muka häpeäksi naisille ja torvi.
Kyllä on kolahtanut sinuun pahasti kirjoitukseni! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Jos sinun liittosi ei ole kunnossa ja miehesi on tottunut siihen, että tallot mennen tullen ison Aino-tossukkasi alle hänet, niin ei ole minun pakko tehdä samaa.
Minun itsetuntoni kestää keittää miehelleni teetä ja olla kiltti hänelle. Jos hänestä tulee vanhana niin avuton, ettei pysty pyyhkimään peräaukkoaan käydessään tarpeillaan, niin TEEN sen.
Minun liittoni on rakastamista myötä ja vastoinkäymisissä ja se tarkoittaa JUST tarkalleen sitä. Vastaavasti minua rakastetaan, eikä minulle näytetä nyrkkiä eikä puhuta sontaa miehen taholta, eikä hänen tarvitse hypätä vieraaseen punkaan, koska en pihtaa.
Ala-arvoista haukkua toisen nimeä. Sopii esikoululaiselle paremmin.
Niin, jopa otti raivot sinulle, kun alettiin puhua MIEHEN OIKEUKSISTA. Siitä että mieskin on ihminen ja ansaitsee ihmisen kohtelun.
Mies on muutakin kuin seksiobjekti ja rahalompakko, josta oman pienen palkkansa lisäksi on kiva ottaa, kun lähtee shoppailemaan. Kun ei se kuuden tunnin palkka siellä marketin kassalla riitä kaikkiin menoihin, niin on kiva että on mies.
Sitten voikin huutaa tasa-arvoa, ja polkaista mennen tullen ukkonsa keittiöön piikomaan. SE on mielstäsi Miss Venus tasa-arvoa. Jaa, en ihmettelekään nimimerkkiäsi. Oikein Venus.
Mieluummin olenkin suomalainen lehmä, joka lypsää lämmintä maituu perheensä tarpeisiin. Lehmän vieressä on kiva köllöttää.
Tosin olen hoikka lehmäksi. Mutta terve sellainen.
Vastaus sinulle: avioliittoon mahtuu matkan varrella monenlaista seksiä.
Aina ei ole aikaa pitkiin sessioihin. Ootko repsukka edes kokeillut pikaa silloin tällöin? Et tietenkään, kun sinä olet vissiin ihan aito rinsessa.
Eihän sen seksin OLE välttämättä oltava pika. Voi olla pitkä juttukin... silloin kun on aikaa ja mahdollisuus.
Aina milloin mitenkin, kuule, ei se aina tarvitse samalla kaavalla mennä.
Tietenkin onnistuu, mutta kun tähän käyttämääni "peitsi" sanaan takerruttiin. Kuvastaa hyvin, kuinka naisten on vaikea hyväksyä miehen erilaisuus.
MINÄKÖ haluaisin loukata miehiä! Juurihan täällä p u o l u s t a n miehen oikeuksia olla omanlaisensa ihminen. Nainen joka laittaa itsensä malliksi miehelle hyväksymättä miehen OMAA olemusta, on typerä nainen, eikä ansaitse miestään.
En koe itseäni turvattomaksi, vaan turvalliseksi. Hyväksyn miehen miehenä. Mieheni ei tarvitse pitää minua mallinaan, vaan hän saa toteuttaa miehuuttaan.
Yrittäisit edes vaikuttaa naiselta, kun sellaista esität.
Kukaan mies ei edes kiinnostuisi noin hyökkäävästä ja maskuliinisesta päällepäsmärinaisesta. Niin että lopeta jo se esittäminen, kun et kerran osaa.
Anteeksi, jos olen sinua loukannut!
Ja olen pahoillani, että sinulle on näin onnettomasti käynyt. En aliarvioi yleisesti ketään.
En vaan voi tykätä noista prinsessamaisista naisista, jotka ottavat miehen vain korottaakseen itsensä jollekin ihmejalustalle feminismiin vedoten. Se ällöttää. Naisen uusavuttomuus, taloudellinen näköalattomuus, pikkusieluisuus, ja älytön valittaminen pienistä kotitöistä.
Etkö itse huomaa miten selvästi, pelkällä kirjoitustyylilläsi, osoitat olevasi mies. Nainen ei kirjoittaisi noin ulkokohtaisesti asiasta jossa hän itse on subjektina.
Usko mitä lystäät, jos et voi uskoa, että olen nainen. Valokuvaani en tänne sentään laita. Voisit yllättyä! Olen naisellisen näköinen, hoikka, liikunnallinen, punertavan pitkähiuksinen (aina ollut pitkät) ja pukeudun naisellisesti ja nätisti.
Eiköhän tässä minua kohtaan ole hyökätty varsin henkilökohtaisin solvauksin nimittämällä minua tyhmäksi ja lehmäksi.
Mielipiteeni jos ilmaisen, olen muka sitten hyökkäävä. Puolustan avioliittoa ja siinä miehen ja naisen eroavaisuuksia, jotka joutuu hyväksymään, jos aikoo liitossaan onnistua. Puolustan uskollisuutta, rakkautta, lempeyttä, ennen kaikkea KUNNIOITUSTA molempia kohtaan... niin naista kuin miestäkin.
Mikä tässä on hyökkäävää ja minun osaltani maskuliinia?
Kai tässä pitää alkaa valittamaan kotitöistä ja lapsenhoidosta ja siitä ettei saa toteuttaa itseään eikä pääse tyttöjen kanssa bilettämään ja aina sorsitaan, kun pitää laittaa aina ruokaa ja hoitaa lapsia jne. Sitten olisin naisellinen ja vähemmän hyökkäävä, kun räksyttäisin ukolleni päivät pääskytysten. Niinkö?
"eikä minulle näytetä nyrkkiä eikä puhuta sontaa miehen taholta"
Ei varmasti! Tuollainen päällepäsmäri antaa miehelle turpaan, jos tämä yrittää hänelle nyrkkiä näyttää, tai sontaa puhua.
MIKÄ on naisen kirjoitustyyli, hohhoh!
Luin uudelleen ja oikein tavasin kirjoitukseni... siis nuo muutamat lauseet tuossa edellä. Ulkokohtaista? Voin kyllä sinulle sanoa, että myös nainen osaa katsoa itseään ulkopäin. Tai pitäisi osata. Jokaisen ihmisen olisi hyvä osata asettua itsensä ulkopuolelle tarkastelemaan tekojaan.
Oletat siis, että nainen ei voi osoittaa pyrkimystä objetiivisuuteen? Olet juuri niitä, jotka suosit kanan-aivoisia naisia, ilmeisesti. Nokkivia naisia, jotka näkevät vain sen edessään olevan jyväsen ja ajattelutoiminta perustuu pelkästään nokintaan ja munintaan. :))
Päällepäsmäri?
Kiltti miehelleen ja päällepäsmäri. Kiltteys toiselle ei tarkoita sitä, että kääntää toisen posken lyötäväksi. Kiltteys on neuvottelukykyä ja toisen hyväksymistä. Ja sitä, että hyväksyy itsensä. Kun niin on, ei ole pakko hyväksyä turpiin tulemista.
JOS mies puhuisi pahasti minulle, asiasta otettaisiin selvää... neuvottelulla, olen valmis myös ottamaan opiksi ja joustamaan, mutta... kynnysmatoksi en todellakaan alkaisi. En ole edes mennyt sellaisen miehen kanssa avioon, joka matottaisi minut.
Nimimerkkisi on "haukotus". Haukottelu on merkki hapenpuutteesta. Mene lenkille, ihminen!
olen itse koulutettu suomalainen akka.
Läheisriippuvainen? Sanoisin näitä uusavuttomia muijia, jotka eivät saa perunoita keitettyä ilman miehen apua läheisriippuvaisiksi. Mitään ei osata, eikä mitään viitsitä.
Ei varsinkaan liikuntaa, kun soffa, sipsit ja pitsa kutsuvat. Noissa läheisriippuvaisuusperheissä äiti laittaa pensselisetien valmistamaa pitsaa pöytään tai vie Ronald McDonaldsin sedän mäkkäripaikkoihin syömään.
Noissa läheisriippuvaisuusperheissä lasketaan minuutilleen, että isi ei vain tekisi vähempää kotitöitä kuin äiti. Mieluummin isin on tehtävä enemmän, kun äiti on niin väsynyt ja .... usein lihavakin... niistä pitsoista, cokiksesta ja Ronaldin herkuista.
Vai puolustat lempeyttä. No ihan hyvä, mutta itse et ole yhtään lempeä ihminen. Voihan sitä toki puolustaa, vaikkei se oma ominaisuus olisikaan, mutta silloin ei myöskään pitäisi yrittää väittää olevansa sellainen. Pitäisi myöntää: vaikka itse en olekaan lempeä, vaan hyvin määräilynhaluinen luonne, puolustan silti lempeyttä muissa ihmisissä.
Tuo loppukommenttisi oli sen verran lapsellista luettavaa, etten viitsi kommentoida.
Olen jo lehmä. Tuolla aiemmassa se todistettiin, että olen tyhmä lehmä. Kyllä naiset osaavat fiksusti haukkua toista naista!
Mitenkäs nyt lehmä muuttuisi aasiksi. Voi nessuli, sinua. Keksi parempaa.
Heippa Yliälykäs ja aikuinen!
Et nyt sitten viitsinyt kommentoida lapsellisuuksiani, kun alkoi laiskottaa ajatteleminen.
Et voi lempeyttäni kumotakaan, koska et näe minua arjessani. Että juupas, eipäs -väittelyä tämäkin.
Objektiivisuuttako?
Ethän sinä itseäsi objektiivisesti tarkastele. Kommentointisi on täynnä itsekehua ja muiden naisten haukkumista. Juuri näihin "muihin naisiin" suhtaudut niin ulkokohtaisesti, että siitä huomaa sinulta puuttuvan kokemus naisena olemisesta. Olet siis mies.
Tiukkapipot, itsenäiset, ja siivoojatomppelit puolustavat ! Samalla realistiset, rennommat, eläväiset huomioon-ottaja naiset tyrmäävät "mallisi" täysin. Hyvin hyvin mielenkiintoista.......
Miksi et täällä sitten sitä taitavaa neuvottelukykyäsi käytä? Miksi sinä täällä koko ajan "lyöt turpaan" kanssasisariasi? Jos oikeasti olisit neuvottelukykyinen ihminen, se näkyisi myös näissä kirjoituksissa. Kukaan ei pysty niin erilaista esittämään.
Todellisuudessa käyttäydyt vähintään yhtä kiivaasti (ja vastapuolta lyttäävästi) livessä, kuin täällä netissäkin.
Miehesi (tai vaimosi) saa varmasti "turpaan", jos ei fyysisesti, niin henkisesti (jos hän nimittäin uskaltautuu olemaan kanssasi eri mieltä).
llllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllll
Lempeä ihminen ei kirjoittele kuten sinä. Lempeä ihminen ei osaa teeskennellä niin kovaluontoista, mitä sinun kirjoittelusi edellyttää.
Ensin ajattelin,ettenpä viitsi tytönhupakolle vastata,kun näet olet saanut niin paljon jo kielteistä palautetta muutenkin..mutta sanonpa kuitenkin,että kun kirjoitin tänne,halusin keskustella VAIN ikäisteni,vanhempien kokeneitten ihmisten kanssa,jotka TIETÄÄ jo jotain elämän vastoinkäymisistä..en todellakaan ole kiinnostunut kaltaisesi nuorehkon nirppanokan loukkaavista kommenteista,varsinkaan kun et tunnu tietävän mistään mitään!! Olet vain itseäsi täynnä oleva pöyhkeilijä ja tulet vielä nöyrtymään monta kertaa elämäsi aikana,kun huomaat,ettei se elämä nyt sitten mennytkään SINUN haluamallasi tavalla!!
Sinun iässäsi minun seksielämäni oli vielä kiihkoisaa,enkä mistään pikapanoista edes haaveillut..sinulla jo tuossa iässä seksi on vain jotain suoritusta..olisin sinuna siitä huolissani..ja niinkuin eräskin täällä kommentoi..eikö sinulla olisi parempaa tekemistä vaikka lapsiesi kanssa sen sijaan että täällä roikut..Katsos.minun lapseni ovat jo aikuisia..Kukas sinua pienokaisiasi hoitaa? eiko kukaan?
Ennenmuinoin tuollaisille tikanpojille sanottiin,että "älä kuule tuu opettaan äitiäs naimaan" ..mieti sitä!
On taas niiiin miehen tekstiä....
sulla ei ole mitään järkevää annettavaa keskusteluun.......menisit home
Kyllä se nuorena pitäs naimisen maistuu!! Siinäpä sulle enteitä vanhuuden ajan seksistä jo nyt!!
Pikapanot taitaa Liinallakin yleistyä päivä päivältä..muutaman vuoden päästä on täällä jo märisemässä,ku ei yhtään huvita ja ukko käy vieraissa! HAHHAHAA!
Ihmeellinen hyökkijähän tuo on ja kuulostaa joltakin viimevuosisadan navettapiialta!!
Voi olla ukkokin..kukaan nykynainen enään noin ajattele!
Jos nyt sitten on nainen,niin kamala mäkättäjä on!! Kukaan ukko tuommoista kauan kattele!!
Taitaa täällä rääkyykin,kun ei ystäviä ole kuuntelemassa tuommosta paskaa!!
Jos nyt oot nainen,niin muistathan JOKA ilta ottaa sen ukon siittimen suuhus ja imee pussit tyhjiksi! Ukot nimittäin rakastaa suihinottoja..Ja sehän on sitä miellyttämistä parhaimmillaan..hehheh..
Lueppa noita sinulle heiteltyjä kommentteja ihmisiltä ihan ajatuksen kanssa! Miten ihmeessä KAIKKI muut voivat ollakkin niin väärässä ja sinä niin oikeessa!
Eiköhän se olisi sinullakin itsetutkiskelun paikka!
Kyllä ne kaikki muut naisetkin kuule osaa sitä kotiaan hoitaa ja lastensa parasta ajatella ja ukkonsa tarpeita tyydyttää...elämää nähneet sen tietää,että se liitto muuttuu ihan erinlaiseksi ajan myötä ja se seksikin..
Elät vielä jossain pilvilinnoissa ja mesoat täällä sitä vastaan,kun liitosta ajanmyötä katoaa se jokin..
Niin se vain on ja osaan kuvitella,kuin tuommonen tietämätön tyrkky kommenteillaan vaan ärsyttää sellaisia,jotka on oikeesti jo kokenut elämänkaaresta jo sen puolivälin kohdan!
Voin vain kuvitella,kuin katkera olet vanhana,kun huomaat,että kaikkesi annoit liittosi puolesta ja mitä loppujen lopuksi jäi käteen..ei mitään!
Entäs sinun "järkevä antisi"? niin mikäs se olikaan?
Onkos sulla ollenkaan niitä lapsia,kun olen tuossa katsellut,että tuntikausia vaan paasaat täällä!
Olet hukannut langanpääsikin! Eihän täällä mitkään prinsessat ees oo linjoilla!!
Kovaatyötä tehneitä naisia vaan,jotka ovat tavallasi kodin yrittäneet pitää kuosissaan,muksut kasvattaa ja halunneet liittonsa onnistuvan! Se ei vaan riitä nykyaikana!!
Nyt vanhana sitten ei enää jaksaisi sitä ukkoa katella,kun on mielestään jo ne lapset kasvattanut,eikä enää halua olla sen ison lapsen passari! Ja räkäämpäri!(viittaus seksiin..)
Sinusta on kovaa vauhtia tulossa semmonen päällepäsmäri,että oksat pois!
Puhut ihan asian vierestä,vai miten sait ap.kuvan,että joku osaamaton luuseri olisi? Kovasti töitä tehnyt nainenhan tuo vaikuttaa olevan.
Itse vielä sitten haukut naiset täällä ja sitten itket,kun saat samalla mitalla..
Mene nyt hoitaan niitä mukuloitas,kun kerran niin hyvä äiti kuulostat olevan!! Minulla nuorena äitinä ei olisi ollut aikaa roikkua täällä jorisemassa..aika olisi mennyt lasten kanssa tarkkaan!
Onkohan tuo liinukka ollenkaan terveissä kirjoissa! Nuori on,sen huomaa noista kokemattomista juttuistaan..Epäilempä,ettei oo ollut aikaisemmin kumppania ja on nyt huolissaan,onnistuuko itsekkään loppujenlopuksi liitossaan..Miestään ei varmaan kuuntele,eikä vastakommentteja ota lainkaan terveellä tavalla vastaan..Mitenhän hoitavat riitansa? Mies on varmaan hiljaa..voi olla oma elämäkin,mistä tämä nuorikko ei ehkä tiedä? On näköjään aikaa kuitenkin täällä riekkua,vaikka perheen parissahan se aika pitäisi vielä nuorena kulua!! Ulkonakin olisi niin hyvä ilma vaikka lasten kanssa pulkkailla..
hölmö ! Meneekö nyt.......ei ollutkaan tarkoitettukaan mitenkään fiksuksi. Et sinä semmoista ansaitse, sen verran hölmösti intit liinalle.
Voi sua Liina. Aina tuputtamassa omaa mallia muille. Ja kun törmää yhtä itensiiviseen kirjoittajaan, niin täytyy alkaa tätä tietenkin heti parjaamaan. Olet vaan jotenkin aina NIIN arvattavissa. Mikähän on todellinen tarina itselläsi, olisi hyvä kuulla. Monesti juuri ne, jotka antavat kiivaita ohjeita arvostellen toisia, ja omaavat sen tinkimättömän ihan iki oman vakaumuksen...ovat niitä, joilla taustalla on paletti sekaisin. Näinkö sinulla?
Voisiko joku psykologiaa lukenut kasata nämä Liinan jutut ja tehdä vihdoin hänestä profiilin. Olisi helpompi ymmärtää sitä miksi 3-kymppinen suhtautuu elämään kuin olisi syntynyt viime vuosisadan alussa...
Koita jaksaa Liina, niin mekin.....
Tuputtamassa? Parjaamassa?
Voi nössikkäiseni sentään! Minusta on kuule ihan kiva omata ikioma vakaumus ja suon sen toisillekin, että yleensä on VAKAUMUS.
Monesti on täällä ongelmanasettajilla eli viestin aloittajilla paletti sekaisin, niin että haetaan joko neuvoja tai vertaistukea.
Kun sitten neuvot eivät ehkä olekaan niitä, joita on toivonut, ollaankin parjaajia.
Eriävän mielipiteen ilmaus EI ole parjausta. Olen pahoillani, että koet kovin henk.kohtaisena loukkauksena, kun esitän OMAT mielipiteeni. Valitan, etten tiedä sinun vakaumuksestai paljoa.
Minulla on elämässäni selkeä linja ja periaatteita, joista voin tinkiä määrättyyn rajaan asti.
Elämässäni olen oppinut sen, että kaikki ei ole siltä miltä näyttää ja mitä sanotaan. Ihminen pystyy huijaamaan ympäristönsä lisäksi myös itseään.
Viime vuosisadan elämänarvoissa, jopa 2000 vuotta sitten eläneen ihmisen elämänarvoissa on varteenotettavaa. Hänen, joka puhui Vuorisaarnassaan: " Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?"
Mietipä tätä!
Ja kun persoonallisuusprofiilista haastelet, niin voithan itse laatia sen ikioman analyysin. :))
kyllä 10 sormea ohittaa hulppeesti yhden "seisokin".
Hyvä ja hieno kuvaus, realistinen sellainen. Joka taisi sohia jonkun hermoja jopa. On se herkkää... No, mun mielestä sä olit todella kärsivällinen, mä en ois pysytellyt noinkaan kauan liitossa. Kaikki mitä jatkoit, marttyyriudesta ja muusta, on niin totta, sä olet oivaltanut jotain todella hienoa: ilman katkeruutta ilmeisesti.
Mutta mun mielestä tuollaisia liittoja ei kannata enää katsella, eikä tyytyä noin vähään, tommoset äijät voivat pitää huolta itse itsestään ja nähdä lapsiaan joka toinen viikonloppu ja lomillaan.
Jos ei parempaan pysty, ei kyllä enempää ansaitsekaan.
tuntijan...noo tietysti omakohtainen kokemus! Asfalttimiehen porukassa jonka luulee omakseen, tuleehan siinä loukatuksi ! Aloittaja on kuule 7,29 kertaa fiksumpi kuin sinä....luuska. Sinä toitotat mielipiteitä joita sinulle on muut katkerat opettanut......asfalttipatjat. Suu suppuun nyt......
Noin huonokäytöksistä miestä tuskin kukaan huolii.
teikäläisiä, huonotapaisia, patjoja,,,,,,,,,
Joo, sut tunnen..vai on panoja nyt tuplasti! Laskit varmaan kaikki nyrkkikyllikkivetoskin siihen..niitten 3 naisen lisäksi,jotka kännissä sulle on antanu!!
Mulle jouduit maksaan ja paljon maksoitkin..oli se niin vitun vastenmielistä! Et oo tainnu ees kuulla mitään ESILEIKEISTÄ!! ei siis esinahkasta,jota sulla kyllä riitti..
Mee kuule vaan runkkaan,oot väärillä sivuilla..haisuleille on omat sivut tuolla tuonnempana..
ja muuten,ota tuo km/h nimimerkistäs pois..30 sekunttia kertoo sun kestostas paremmin..hahhahhaa!!!!
Kirjoittajasta kertoo paljon se, että sai aikaan noin pitkän kertomuksen, mutta koko teksti oli yksipuolista toitotusta siitä, kuinka HÄN oli se jalkoihinjääjä, uhri ja väliinputoaja, sätkynukke. Itsekritiikkiä ei juurikaan ollut havaittavissa.
Kirjoittaja käyttäytyi, kuin tuo seminaari olisi ollut jokin viimeinen mahdollisuus tai loppuhuipennus kaiken sen rankan yrittämisen jälkeen, josta hän sitten saattoi sukeltaa suoraa marttyyriyteen.
Älkää ottako tuosta oppia. Muistakaa aina, että ammattiavussa ollessa selvittämiset vasta ALKAVAT. Siitä alkaa se kivikkoinen tie kohti uutta onnea. Silloin, kun toinen kertoo oman kantansa, ei pistetä korvia tuollalailla kiinni ja sanota, että nyt ei enää tätä paskaa, vaikka sen toisen näkökulma olisikin kuinka vääristynyt.
Pitää odottaa omaa vuoroansa ja pyrkiä keskusteluun. Varmasti tämänkin aviomiehen käytökselle oli jokin syy, josta osa syy oli vaimossa. Mutta ei, tämä kirjoittaja ei sitä pohdi ollenkaan. Ehkä sillekin oli syy, että mies muisteli viimeisimpiä vuosia... kuten sanottu naiset muistavat kaiken pitkään. No mies tietty oli hakenut apua juuri aivan viimeaikojen herättämänä, joten mitäs vaimo oikein sitten odotti?
On totta, että moni avioliitto kärsii miehen välinpitämättömyydestä, mutta yhtä hyvin moni avioliitto kärsii vaimon motkotuksista ja joskus jopa neuroottisesta taloudenhoitovimmasta. Mikään ammattiapu ei tarjoa patenttiratkaisua
Harvinaisen ymmärtämätön oli tämä vaimo, koska otti niin nokkiinsa yleistyksistä parisuhdeviikonlopun opetusmateriaalissa.
- Avioliittoneuvonnassa parasta aikaa puolisonsa kanssa käyvä
Hyvin hyvin itsekästä...luulevat että siivous yksistään tekee hyvän ihmisen heistä....ei riitä että terrorisoivat siivoomisella....ovat vielä pahempia putkinäössään kuin albaanimies sellossa.
Teillehän riittää naisessa se,että makaavat vain jalat levällään ja valehtelevat teidän olevan niin vitun hyviä naijia,vaikka todellisuudessa se teidän "mulkku sisään ja ravistus" on joka naisen painajainen ja oksetuksen aihe! YYÖÖKK!! Sinäkin asfalttimies,olisit ees pessyt sen haisevan vehkees naintiin tullessas,oksennus pääsee vieläkin,kun muistan sut.. otinkin lompakostas ekstraa,oli se niin saatanan vastenmielinen toimitus,hyi saatana!! Joillekin annan ilmaseksi,lemminkäisen ukoille en aina ees maksusta..pitää mennä okselle,tuli niin elävästi elämäni huonoin pano mieleen..yök!!
suustasi, jalkovälistäsi, raivoa !! Se helpottaa miesvihaasi......miesvihaasi....miesvihaasi....miesvihaasi......
Äläpäs yleistä taas! Miehiä on kahdenlaisia,tuommoisia naama norsunvitulla olevia,joita on niin helppo halveksia,niinkuin sinä esim. Ja sitten niitä helvetin fiksuja ja ihania naisten mieleen olevia,joiden puolesta tekee mitä vaan!! Ja se jalkovälistä tuleva on näitten ihanien uroiden takia makoisaa mahlaa..
Etkö honannut,että se juna meni jo!! Oli jo liiiian myöhästä mitään seminaaria käydä!
Ja lopputuloshan on hyvä!! Ap.on onnellinen nainen,vihdoinkin! ja mieskin uuden passarin kainalossa!!
Naiset ei sitä miestä enää vanhoilla päivillä niin tartte,miehet kyllä tarttee naisen! onhan tuo nähty,eksyksissä ovat kuin pienet lapset,kun pitäs se vessakin opetella ekaa kertaa siivoon..
Lutkutat siitä reijästä seinässä kenet tahansa kympillä !! Sinuakin tarvitaan......
No norsunvittunaamako se siihen taas tuli aurinkoisena!! No SUN pikkupilii nyt en kuiteskaan taitas imeskellä..haiseekin niin pahalle..koetas nyrkkikyllikkiis vatkutella..vai eikö sekään anna??
HEHEhehheee....... Mahtavaa.......!! Ensiluokkaista tiedettä !! Tälle kyllä nauraa koko maapallon miehet !! Ei o totta......kumisaapaskin tietää enemmän itsestään.
sieltä alapäästään..kuohittu tonttu..raukalla ei mitään iloo elämässä.Älyis mennä ees nurkan taka ittesä lopettaan..Huoh!
Mut jos saa tyhmä impotentti jotku kiksit tuosta,niin se hälle suotakoon..pitäähän tommosii luusereitakin sietää..säälittävää..
Nauraa hekottelee pikku muna kourassa ja on niin lystii,että..tulee se Jammu-setä mieleen,eikö ne sitäki nainu perseeseen siellä vankilassa? taitas olla tuoki pölhö kunnon persepanoa vailla..heti rupes suu nappaseen..nam..nam..!!
Olipa tullut paljon kommentteja. Kiitos niistä kaikille. En millään pysty vastaamaan jokaiseen kysymykseen, enkä edes halua tämän enempää vatvoa jo kymmenkunta vuotta sitten päättynyttä liittoani. Minun kirjoituksella oli vain yksi motiivi, joka kumpusi ympäristöni pakottavasta tarpeesta löytää pari jokaiselle yksin elävälle ihmiselle. Toisinaan sellainen tuskastuttaa. Kaikille parisuhde ei ole sellainen elämän keskipiste, jota haluaa etsiä tai pitää yllä hinnalla millä hyvänsä. Yksin eläminen on hyvää elämää. Se on hyvä ja onnellinen vaihtoehto. Kirjoitin tarinani vain tästä näkökulmasta. En halua antaa tukea hylkäämiselle, mutta en myöskään kannusta ketään pitämään puolisoa väkisin itsessään kiinni suostumalla mihin tahansa. Jos toinen elää liitosta ulos tähyillen, on parempi antaa hänen mennä. Minä uskovana ihmisenä kirjoittaisin asian niin, ettei parisuhteestakaan kannata tehdä itselle epäjumalaa. Joitakin tämä voi kyllä ärsyttää.
Minusta on hupaisaa lukea, kuinka tarinani alkaa saada värejä ihmisten mielissä. Mielikuvitus vie mukanaan ja siihen teillä jokaisella on tietenkin oma vapautenne. Siivoushullulle räksyttäjälle lapset varmaankin nauraisivat. Ei meillä niin siistiä ole koskaan ollut. Äiti ei osaa pitää puoliaan, he sanoisivat ennemmin ja ovat niin sanoneetkin. Siihen minä taas olen vastannut, etten halua käyttää aikaani niin turhaan kuin jatkuvaan omien oikeuksien penäämiseen. Minulla on parempaakin tekemistä. Kun en halua jatkuvasti olla puolustuskannalla, on minun helpompi elää yksin. Tottahan se on. Sitä paitsi, en minä edelleenkään aivan yksin elä. Vanhempieni ikäännyttyä Down -sisko muutti luokseni asumaan. Myös kaikki 4 lasta asuvat tässä lähellä joko perheineen tai vielä yksinänsä. Ympärilläni on valtavasti elämää ja elämän iloa. Eilisiltanakin kaikki lapset olivat täällä.
oli hyvä kirjoitus,t.aviota yli 30v.
Erilaisista mielipiteistämme (=huumorinpilke silmässä) huolimatta toivotan lämpimästi Sinulle kaikkea hyvää ja onnellista elämää tulevalle vuodelle 2010!
pysyttelemällä omassa porukassasi.
Katso vastasuudessa,että et tule niin kärkkäästi kommentoimaan asioista,mistä et mitään vielä tiedä..
Kyllä se elämä sinuakin vielä opettaa,,ja hyvä niin!
Ja kannatta noin ilkeetä suuta pitää vähän soukemmalla!Opettele se jalo taito!!
Hyvin kirjoitit! Alan itsekkin kaivata elämää ilman tuota kivirekeä vanhoilla päivillä!
Nuorena oli toisin,nyt on nyt!
Ja samat sanat tuolle asioista mitään tietämättömälle Liinalle,nuorten sivut löytyy tuolta muualta!
Sun kommenttejas ei kukaan täällä kaipaa..Moi moi!
Niin että lauman kanssa samaa mieltä olisi oltava?
Huomaan, etten edes tuntisi itseäni noista kommenteista, joiden perusteella minulle luodaan identiteettiä.
Minulle on annettu sakilla turpaan täällä. Olen kommenttien mukaan:
tyhmä lehmä
aasi
kouluttamaton ämmä
naiivi
lapsellinen
jne.
Syynä se, että olen yleisesti uskaltanut arvostella naisia.
Toinen syy, etten ihan niellyt alkup. viestittäjän tarinaa yksipuolisesta uhrautumisesta ja avioliiton loppumetreillä käydyn parisuhdekurssin pitäjälle paskoitteluun.
En olisi saanut tänne tuoda omaa näkemystäni, että parisuhteessa ei ole yksipuolista marttyyria. Ja näkemystä, että jokaisessa on hieman hyvääkin... ukossakin, joka ei innostunut siivoamaan käskystä.
Mies on erilainen kuin nainen...
Miehet on läksytetty opiskelemaan naisen psyykeä ja huomioimaan mimosankukkaansa, mutta entä naiset. Heitä ei opeteta huomioimaan miehen psyykeä. Se katsotaan hetimiten alistumiseksi.
Kärkkäyttä on noissa minua halventavissa nimityksissä myös. Elämä on minua opettanut kyllä, olen varhaisina vuosina kokenut suuria suruja ja läpikäynyt monta vaikeaa asiaa.
Elämä on opettanut, että toisiakin on kunnioitettava, niitä miehiäkin.
Ja että parisuhteessa miellyttämisellä ja toisen palvelemisella vapaaehtoisesti pääsee pitemmälle kuin tiukasti omia oikeuksiaan vaalimisella.
Kun me naiset suhtautuisimme itseemme ja neurooseihimme vähemmän vakavasti. Ja omiin rakkaisiin miehiimme suhtautuisimme vähemmän vaativasti. Antaisimme olla heidän niitä miehiä
Tämä on ollut ydinsanomani! Ei mikään muu, hyvä vanha viisas "opettaja 44"
Vai on sinulle annettu sakilla turpaan täällä. No, niin onkin. Täytyy kuitenkin muistaa, että sitä saa mitä tilaa. Ellet olisi aloittanut "mäiskimällä turpaan" kanssasisariasi, et olisi itsekään saanut turpaan. Näinkin päin se vastavuoroisuus valitettavasti toimii.
Tekköö katrekaksi kun huomaa tuskansa eikä huomaa elämän ruskaa sen monipuolisuutta...on vain oma itse ja sekin jumissa.
Sinulla näyttäisi olevan pakonomainen tarve etsiä jokaisesta naisesta jotakin vikaa, keksiä siihen vähän lisää, kehittää mielikuvituksessa tarinaa eteenpäin ja lopulta jopa uskoa oman mielikuvituksesi tuotteet tosiksi. Kannattaisiko edes yrittää pysytellä objektiivisempana ja viipyä tyynesti vain niissä tiedoissa, jotka on saanut käytettäväkseen. Vaikka ihmissuhteet ovat useinmiten riittävän tasapainoisia, toisinaan ne ovat kovin epätasapainoisiakin. Joskus vaikea ihminen on nainen, joskus se on mies. Et millään voi saada kaikkia liittoja näyttämään siltä, että molemmissa osapuolissa olisi tasapuolisesti vikaa. Sellainen ei ole totta. Puolustaessasi miehiä et näe metsää puilta, sillä et näe erilaisten liittojen kirjoa, vaan yrität ängetä kaikkien liittojen koko kirjon jokaisen yksittäisen liiton sisälle. Varoisit vähän, sillä tuollaisella tyylillä saatat satuttaa vaikkapa narsistin puolisoa. Avaa silmäsi ja katso. Ole rehellinen. Tässä maailmassa on oikeasti hyvin itsekkäitä ihmisiä, mutta rinnalla myös altruisteja. Kun he törmäävät, tarvitaan järkeä. Pakonomainen tasapuolisuus ei ole silloin se järki, jota seurata, vaan järki löytyy siitä, että hyväksyy tosiasiat. Kaikenlainen yleistäminen on äärimmäisen vaarallista.
Ei tee mikään katkeraksi! Elämä on ihanaa kun sen oivaltaa!! Ja parempi yksin,kuin huonossa suhteessa!
Ja minä en oikeestaan ehdi edes olla yksin..ihana uusi mies on astellut reviirilleni äskettäin..pitää pistää tuo vanha ensin meneen.. rakkaus on ihanaa!!
Tuuppa sanoon nuo juttus 20 vuoden päästä,katotaanpa sitten,vieläkö sama kultu on kuvioissa..epäilempä.. Opetteles tyttö vähän kunnioitusta vanhempia kohtaan!!
Hyvin kirjoitit elämästäsi..luempa tuon alun vielä uudestaan. Hyvin tutun kuulosta tekstiä..
Voimia sulle uuteen elämään!
Veti hiljaiseksi tämä tarina. Elämän makuinen ja niin tosi.
Aloittajan kirjoitus oli aika kiihkoton. Liina Anninan vastaukset olivat - sanoisiko - selkeitä ja ajateltuja. En miehenä niistä kyllä löytänyt mitään sellaista, minkä tulisi nostaa feministisen raivon päätä. Tosiasia kun on, että suomalainen mies on tässä yhteiskunnassa aika vaikeuksissa, pitäisi samalla olla a) herrasmiesautomaatti, b) suuremman palkan nauttija, c) lasten kasvatuksesta huolta kantava empatiakonse, d) tasa-arvon vaatija ja e) profemmariyhdistyksen jäsen sekä f) vihreydestä ja 'itsensä kehittämisestä' kiinnostunut sekä g) aika ajoin, naaraansa salaperäisen viestin perusteella, ottaja ja kunnolla panija.
Minä kun olen ajatellut, että koti olisi paikka, jossa ei tarvitse miehen eikä naisen pingottaa. Minusta Liina Annukan kirjoitukset lähtevät tästä ajatuksesta. Ainakin itse olen niin väsynyt, etten oikein jaksa kantaa huolta kuin kohdasta b. Sen verran on jo ikää, että lapseni ovat maailman turuilla. Kohtaa g yritän toteuttaa, mutta kokonaispaineissa voimat hiipuvat.
Hieno kirjoitus, hyvin kuvailtu ja siitä sai aika kattavan käsityksen. Sinulla on lahjoja kirjoittamiseen :)
Hyvä, että elämässäsi on nyt kaikki palaset kohdallaan :))