Olen seurannut läheltä kahden ystäväperheen avioeroa viime syksynä. Itse olen eronnut seitsemän vuotta sitten. Kaikki parisuhteet ja erot ovat varmasti eriaisia. Näissä minuille tutuissa eroissa yhteisiä tekijöitä on kuitenkin paljon. Parit ovat normaalisti toimeentulevia. Pariskunnat ovat nelikymppisiä. Lapset ovat teini-ikäisiä. Kaikki näyttää ulkopuolisesta täydelliseltä. Juuri sellaiselta, mistä nuoret tytöt unelmoivat.
Kaikissa näissä minun läheltä seuraamissani eroissa aloitteentekijä eroon on ollut vaimo. Yksikään ei ole valittanut miehessään väkivaltaisuutta, alkoholismia tai mielenterveydenongelmia. Ulkopuolisenakaan sellaista en ole huomannut. Kukaan osapuolista ei ole jäänyt rysän päältä kiinni.
Syynä on minun mielestäni ollut naisen pettymys avioliittoon yleensä. Nainen on aluksi halunnut miestään voimakkaammin naimisiin. Suuri pettymys naisille on ollut se, että kämpiläl asuukin yhtäkkiä mies. Kahden aikuisen yhteiselämässä on aina kova sovittaminen. Ei yhdessä voi elää vain toisen halujen mukaan.
Nainen on myös kovasti toivonut lasta. Ja monet kahta. Vauvat itkevät ja valvottavat useita vuosia. Niistä on kova vastuu aikuiseksi kasvattamiseen saakka. Lapset sitovat. Se on ollut kaiklle tuntemilleni naisille suuri pettymyksen aihe.
Naiset unelmoivat kauniista hyvin sisustetusta kodista. Naisten lehdet ovat täynnäå toinen toistaan upeampien kämppien esittelyjä ja television suosituimmat ohjelmat käsittelevät asumista ja sisustamista. Kaunis trendikkäästi sisustettu koti maksaa. Sen eteen täytyy tehdä työtä. Hyvin palkattua rahakasta työtä ei saa välttelemällä vastuuta ja tekemällä lyhyttä päivää. Miehen töissä käyminen on naisille suuri pettymyksen aihe. Työ koetaan yhtä pahaksi kilpailijaksi, kuin nuori rakastajatar.
Kaikille eroille yhteistä on ollut myös se, että taloudelliset vaikeudet on juuri saatu selätettyä. Asuntolainaa ei ole paljon jäljellä. Mökkikin on saatu hankittua. Molemmilla on hyväpalkkainen työ ja miehen tekemät sijoitukset ovat poikineet mukavasti. Naisella ei ole enään taloudellista syytä olla aviossa.Hän on vapaa.
Ja vapauttahan nelikymppinen nainen kaipaa. Yhdessä asuminen on muuttúnut tuskalliseksi. Mies tuntuu vanginvartijalta. Rouvan olo on hermostunut ja levoton. Parisuhde estää häntä tuntemasta suuria tunteita. Parisuhde estää häntä toteuttamasta omaa aikatauluaan ilman rajoitteita. Vankilasta pääsee, kun ottaa eron.
Kaikissa näissä minun läheltä seuraamissani eroissa aloitteentekijä eroon on ollut vaimo. Yksikään ei ole valittanut miehessään väkivaltaisuutta, alkoholismia tai mielenterveydenongelmia. Ulkopuolisenakaan sellaista en ole huomannut. Kukaan osapuolista ei ole jäänyt rysän päältä kiinni.
Syynä on minun mielestäni ollut naisen pettymys avioliittoon yleensä. Nainen on aluksi halunnut miestään voimakkaammin naimisiin. Suuri pettymys naisille on ollut se, että kämpiläl asuukin yhtäkkiä mies. Kahden aikuisen yhteiselämässä on aina kova sovittaminen. Ei yhdessä voi elää vain toisen halujen mukaan.
Nainen on myös kovasti toivonut lasta. Ja monet kahta. Vauvat itkevät ja valvottavat useita vuosia. Niistä on kova vastuu aikuiseksi kasvattamiseen saakka. Lapset sitovat. Se on ollut kaiklle tuntemilleni naisille suuri pettymyksen aihe.
Naiset unelmoivat kauniista hyvin sisustetusta kodista. Naisten lehdet ovat täynnäå toinen toistaan upeampien kämppien esittelyjä ja television suosituimmat ohjelmat käsittelevät asumista ja sisustamista. Kaunis trendikkäästi sisustettu koti maksaa. Sen eteen täytyy tehdä työtä. Hyvin palkattua rahakasta työtä ei saa välttelemällä vastuuta ja tekemällä lyhyttä päivää. Miehen töissä käyminen on naisille suuri pettymyksen aihe. Työ koetaan yhtä pahaksi kilpailijaksi, kuin nuori rakastajatar.
Kaikille eroille yhteistä on ollut myös se, että taloudelliset vaikeudet on juuri saatu selätettyä. Asuntolainaa ei ole paljon jäljellä. Mökkikin on saatu hankittua. Molemmilla on hyväpalkkainen työ ja miehen tekemät sijoitukset ovat poikineet mukavasti. Naisella ei ole enään taloudellista syytä olla aviossa.Hän on vapaa.
Ja vapauttahan nelikymppinen nainen kaipaa. Yhdessä asuminen on muuttúnut tuskalliseksi. Mies tuntuu vanginvartijalta. Rouvan olo on hermostunut ja levoton. Parisuhde estää häntä tuntemasta suuria tunteita. Parisuhde estää häntä toteuttamasta omaa aikatauluaan ilman rajoitteita. Vankilasta pääsee, kun ottaa eron.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Aikas hyvin olet vetänyt yhteen huomioita.
Itseni kohdalta voin sanoa, että voisin allekirjoittaa, että juuri noin meidänkin tapauksessa on mennyt.
Ennen joulua, minä nainen siis, laitoin erohakemuksen taustalla juuri kuvaamasi tarina.
Lapsia meidän tapauksessa on kutenkin neljä, joten se oli asia, joka pitkitti ja vaikeutti päätöstä
Välillä voimat ovat melkein nollassa, mutta jotenkin voimia on kerättävä, jotta voi rakentaa tasapainoisen ja hyvän elämän itselle, entiselle puolisolle ja lapsille jatkossa. Eihän ero meitä kuitenkaan kokonaan erota ja erosta huolimattaa olisi hyvä pystyä pitämään puhevälit kunnossa ja oikeastaa uskon siihen vielä ainakin nyt.
Eikö niitä voimia voi elämää varten kerätä muuten, kuin eroamalla? Onko ihan totta, että syy keski-ikäisen ihmisen kyllästymiseen on perhe, avioliitto ja oma puoliso? Eikö syyytä tylsistymiseen voi olla myös siinä, että on itse elänyt tylsästi? Eikö se ole oma vika, jos on tehnyt itsensä kannalta sellaisia ratkaisuja, jotka osoittautuvatkin vähemmän tyydyttäviksi?
Voisiko iloa elämään etsiä jotenkin muuten, kuin rikkomalla perhe? Onhan ero toki aina uusi alkau. Tuntuu, kuin edessä olisi uusi elämä uusine mahdollisuuksineen. aika useinpa sitä vaan tulee elettyä tylsästi uuden alun jälkeenkin.
Jos olet pettynyt avioliittoon, jota olet kovasti halunnut, lapsiin, joita olet kovasti halunnut, kotiin, jota olet kovasti kaivannut, niin miten ihmeessä voit olla varma, ettet pety avioreoon, jota nyt haluat?
Monet naiset tuntuvat hapuilevan koko elämänsä kuin sankassa sumussa tai pimeässä huoneessa. Tänään haluan tätä, joten toimin halujeni mukaan, koska minulla on siihen oikeus. Oi ei! Toiminkin väärin, joten tänään haluan toista ja toimin toisin. Oi ei! Sekin meni väärin! Taas haluan jotain muuta, joten tempaisempa tänään taas joenkin toisin.
En tiedä saiko kirjoituksestani sen kuvan, että ero päätös on tehty vain hetken mielijohteesta ja ilman sen kummempia miettimisiä tai yrittämättä parantaa olemassa olevaa tilaan.
Näin ei todellakaan ole.
Jossain kohtaa vaan on luovutettava ja myönnettävä itselleen, että muutos on välttämätön.
Päätös oli vaikea, mutta ainakin tällä hetkellä uskon ratkaisun olevan oikea.
Riittävästi on unettomia öitä ym takana.
Entäs sitten,kun miehet tuntuu sitä seksiä vaativan,vaikka rakkautta,eikä mitään muutakaan tunnetta kumppaniin enää ole?
Ei se ole velvollisuudentunteesta antaminen mitään kivaa,kun värkki ei vaan kostu,kun ei tunne mitään intohimoo enää omaa kumppania kohtaan ja kun kumminkin haluaisi vielä jonkun himokkaan käsivarret ympärilleen..oma kumppani ei vaivaudu kun sen munansa sinne koloon vähäksi aikaa vatkaamaan..
Muuten yhdyn kyllä tuohon,että voisi yhteisessä taloudessa silti asuu,kun ei mitään riitojakaan ole,eikä uusi kumppani mielessä..
Itse olen orjentautunut siihen ,että annan,vaikkakin vastenmielisesti seksiä vielä viikoittain,mutta itku tahtoo vessassa sen jälkeen tulla..ja tunne,ettei tämä ole itselle oikein..
Aion vähentää seksin antamisen kerran kuukauteen..en tiedä sitten,lähteekö mies halukkaampaan syliin toisaalle,mutta sittenhän se olikin siinä koko juttu..vaikka enpä tiedä välittäisinkö enää siitäkään..
Tuli mieleen että oletko asiassa miettinyt että onko ylipäätään olemassa jotakin mitä miehesi voisi tehdä jotta seksi tuntuisi haluttavammalta. Mitä haluat juuri noilta kuvaamiltasi vahvoilta käsivarsilta? Vahvuutta, herkkyyttä, enemmän esileikkiä, erilaista seksiä? Oletko pyytänyt miestäsi toteuttamaan omia toiveitasi? Eihän seksin pitäisi tuollaista yhden hengen antamista ja ottamista olla vaan kahden ihmisen rakkauden osoitus. Miesten on vaan usein hankala ymmärtää että jos sanot ettei seksi vaan huvita, että mitä pitäisi tehdä ja muuttaa jotta huvittaisi taas enemmän. Jos taas osaat konkreettisesti pyytää voisitko tehdä sitä ja tätä että musta tuntuisi mukavammalta, voi seksistäkin vähitellen tulla taas kahden kauppa ja myös sinulle miellyttävä kokemus. Toki voi niinkin käydä että miehesi sanoo enpäs viitsi, mutta ainakin tietäisit yrittäneesi.
Tokikaan en sano että teidän tilannetta tuntisin eli ei välttämättä auta, mutta joskus uusi näkökulma saattaa auttaa. Tuntuu niin turhalta menettää pitkä hyvä suhde tässä maailmassa jossa kaikki pysyvä tuntuu katoavan.
Olen kertonut niin monta kertaa,etten enää jaksa..Ennemminkin tuntuu,että mitä enemmän halusin ja kerroin,sitä vähemmän sain..Nykyään tuntuisi nöyryyttävältä edes olla mitään vailla..
Eikä se sinänsä ole ongelma..aikani pyydettyäni esileikkejä ja mieheni torjuttua ne,hommasin itelle hieromasauvan ja tyydytän itseni paljon paremmin..eihän siinä hellyyttä ole,mutta en saa sitä mieheltänikään enää,joten..
En vain haluaisi enään seksiä mieheni kanssa ollenkaan ja luulempa,että liittomme kaatuu siihen aikanaan,mieheni halusta.
Joku sanoisi,että puhukaa..minä olen se,joka puhuin ja tiedän,sttä suhteeseen kuuluu asioista puhuminen..mieheni on oikea tuppisuu.Nuorena jonkinverran osallistui suhteen ongelmien puintiin,mutta vanhemmiten ei puhu,kuin välttämättömän.Jos aloin suhteestamme puhuun,painui heti kapakkaan..ja minä märisin kotona..
Enää en märise..menen nukkumaan ja herään aamulla.En ole itse kapakkaihminen ollenkaan,siksi kait tämäkin liitto on kestänyt.
Lapset ovat kuitenkin elämäni suola,joten en ole katkera..jokaisesta on kehkeytynyt keskustelija,joten ainakaan en perintönämme jätä tuppisuita yhdestäkään!
Kirjoituksessasi "rouva sitä" ja "rouva tätä"... Mitä mies tekee sinä aikana? Eikö mies ole halunnut naimisiin, eikö mies ole halunnut lapsia? Kummallista, miten kaikki saadaan kuulostamaan siltä, että vastuu on "rouvalla"... Munaton on mies, joka ei pysty sanomaan ei naimisiinmenolle tai lapsille! Ja munaton on mies, joka ei myönnä omaa vastuutaan parisuhteen onnistumisessa!
No mutta omaan kokemukseeni... Avioeron harkinta-ajalla eletään ; meillä kumpikin halusi naimisiin, samoin lapsia ja okt:n ym. Yhdessä sovittiin minun "rouvan" hoitovapaalla olosta ts lähinnä siitä, etten ollut - koska talous kaipasi kipeästi tienestejäni. Eli en odottanut pirtissä pentulauman kanssa, että mies kantaa leivän pöytään ja maksaa uudet huonekalut ainakin parin vuoden välein. Mies teki pitempää päivää, minä huolehdin kodista ja lapsista oman työpäiväni jälkeen, sovittu työnjako sekin.
Vuosien saatossa taloudellinen tilanne parani, lapset kasvoivat. Ei minulle mitään vapauden kaipuuta iskenyt, vaan alkoi ahdistaa se, että kun vihdoin olisi ollut aikaa olla miehen kanssa kaksinkin, mies oli omissa harrastuksissaan ja menoissaan. Asioista puhuttiin, mies lupasi enemmän aikaa yhdessäololle. Pah! Ainoa, millä hänen huomionsa sai kiinnitettyä, oli uudet temput makuuhuoneessa, mutta kuka niitäkään määrättömästi jaksaa, kun vastineeksi saa hätäistä lähinnä itsensä tyydyttämiseen tähtäävää seksiä..? Kun tarpeeksi pitkään lopputulos on sama, ei siinä mitkään puhumiset ja "omista tarpeistaan kertomiset" auta.
Mutta kerrohan nyt, hyvä Seppo: mitä se nelikymppinen mies haluaa - jos rouva haluaa vapautta ja suuria tunteita? Omakohtainen kokemukseni oli se, että mies olisi halunnut elämänsä jatkuvan häiriöttömänä vuodesta toiseen, olivat lapset sitten pieniä tai isoja. Aikaa omistautua uralle ja harrastuksille, ja siinä sivussa kunniaa kunnon perheenpäänä toimimisesta. Miehellehän tuollainen elämä ei ole vankila, vaan lähinnä täysihoitola.
Voin tietenkin vastata vain omasta puolestani. Yleistän kuitenkin aina, kun siltä tuntuu. Sehän on palstan tapa.
Ensinnäkin miehen osuus avioliitossa ei ole yhtään sen kummempi, kuin naisenkaan. Mies ei säily unelmien prinssinä ja alati jännitävänä ensirakastajana vain sen takia, että se naisen mielestä olisi kivaa. MIes on samalla tavalla väsynyt ja kyllästynyt ja leipääntynyt kuin nainenkin. Ero on siinä, että mies ymmärtää, että näinhän siinä käy ja aikuisena ihmisenä pyrkii silti tekemään osansa.
Itse olin äärettömän yllättänyt, kun ex-vaimoni ilmoitti "haluavansa oman elämän". Ihminen, joka oli vaatimalla vaatinut päästä naimisiin, halunnut valtavasti kahta lasta, pyytänyt ja ruinannut omakotitaloa vuosia, tietäen, että hänellä itsellään ei siihen ole varaa, haluaakin yht'äkkiä "oman elämän". Siistiä.
Miehen mielestä tuollainen on lapsen tasolle asettumista. Avioliitossa se "oma elämä" supistuu aika pieneksi. Se on perhe-elämän hinta. Tietenkin voi toimia niinkin, että ensiksi haluaa leikkiä rakastunutta, sitten kotia, sitten äitiä ja sitten, kun kyllästyttää leikitään taas sinkkua. "Koska mies on tylsä ja elämä tuntuu vankilalta".
Mies on perheelle isä vaikka intohimo on haihtunutkin. Itse ajattelin kyllä vanheta mukavasti vaimoni kanssa. Harjoiteltiin viettämällä muutama hieno loma vaimon kanssa kahdestaan. Kivaa oli. Vaimostakin, jos se ei nyt silloin taas valehdellut. Väitti ainakin tykänneensä kovasti.
Ei puoliso voi olla kumppanilleen viihdyke ja klovni. Kyllä jokaisen on löydettävä omaan elämäänsä sisältöä itse. Ei sen sisällön löytämiseen tarvitse erota, sillä tylsyys ei ole kumppanin tuomaa.
hyvä seppo kun luin tuota sinun tekstiä osa osui kyllä hyvinki oikeaan
mutta entä ne miehiset himot ja harrastukset kun rouva ei enää viehätäkkään ja tilalle tulee kumppani ja toinenekin joka ikinen viikonloppu ja loma ja vapaa välittämättä lapsesta tämä kumppani vie vain miestä nimittän olut viina kalja ja känni
yritetty on mutta kun vastaus että huolehdi omista juomisistas niin erohan siitä viimein tuli 25 vuotta katselin ko toineen alko tuhota itseään eikä siinä mikään auttanut
joten seppo hyvä en kyllä ota meidän erosta kaikkea omaa niskaani
kait se mieski vois jotain yrittää jos kerran haluais pitää toisen
eikä vain juoda kurkusta alas omaa ja toisten elämää
Olet tóiminut aivan oikein. Kuvauksestasi päätellen miehesi oli iso lapsi ja vielä päälle juoppokin. Sellaisen ihmisen kanssa ei kannata jakaa elämäänsä.
Teit aivan oikein. Lopeta avioeropalstoilla roikkuminen. Unohda surusi, sillä siiehn sinulla ei ole syytä. Ala elämään jälleen!
olet jälleen kerran aivan oikeassa!!!!teempä juuri noin jatkoja kaikille:)
Meilläkin eroon johtaneet tapahtumat ovat kuvauksesi kaltaisesi. Meillä mies ilmoitti, että hän haluaa oman elämän kahdenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen, nuorin lapsemme on esikouluikäinen, miehen mielestä tarpeeksi iso eroa ajatellen. Lapset on hankittu pitkän kaavan mukaan eli helpolla eivät ole tulleet, joten miestä ei ole siihen voinut sen kummemmin painostaa tai huijata kuin minuakaan. Mies ilmoitti ykskantaan, että ei enää halua jatkaa. On kuulemma jo monta vuotta miettinyt eroa, ei ole vain tullut maininneeksi minulle asiasta. Mieheni mielestäni erosta puhuminen on erolla uhkailua, joten ei ole halunnut spekuloida asialla. Miehellä on nyt suuret suunnitelmat, miten elämänsä riemun hetket järjestää. Olen kyllä sen verran katkera, että toivon suunnitelmien edes osittain epäonnistuvan. Hän haluaa lapsia tavata, mutta en ole ihan varma, miten hän ehtii niistä huolta pitää kaikkien suunnitelmiensa lisäksi.
Mieheni vakuutti eroilmoitukseensa saakka haluavansa vanheta kanssani ja selätimme aika monta ongelmaa vuosien kuluessa. Sitten yhtenä päivänä kaikki oli ohi. Ero on uuden alku, kuulemma myös minulle. Parisuhde on siitä kumma juttu, että sen kohtalo riippuu täysin yksilöstä. Vaikka kuinka haluaisi yrittää, parisuhdetta ei ole olemassa ilman sitä toista.
Kun tätä lukee, aloituksen kaava toistuu... Sinä teit sitä ja tätä, MUTKUN vaimo...
Kuinka moni mies odottaa, että väsynyt vaimo jaksaa olla kuin paraskin ilotyttö sen jälkeen, kun lapset on saatu nukkumaan... Ja kun näin ei käy, aletaan valittaa pihtaavasta akasta ja katsella aidan yli naapuruston viriilejä sinkkutyttöjä. Ja sinä vain yksinkertaisesti ilmoitat, ettei tarvitsekaan säilyä alati jännittävänä ensirakastajana vain vaimon mieliksi... Miksi ei?!
Ei avioliitto sinänsä sitä omaa elämää naiselta syö, vaan se, että päävastuu lapsista on kuitenkin äidillä - vai imetitkö sinä ja valvoit yökaudet lapsiesi kanssa..? Lapsen ensimmäisien elinvuosien ajan elo on hyvin symbioottista äidin kanssa - vai oletko eri mieltä? Isän on helpompi pitää kiinni "entisestä elämästään" eli harrastuksistaan ym siinä, missä äidin elämä pyörii lasten ympärillä. Kun lapset eivät enää tarvitse äitiä jatkuvasti, naisen elämään tulee tyhjä kohta - aletaan miettiä, että mitäs nyt: lapset eivät tarvitse, mies menee omia polkujaan... No, kaipa sekin on pelkästään naisen vika, ettei mies huomaa muutoksia perheen sisällä ilman, että niistä häntä erikseen herätellään.
Mainitset, että harjoittelitte viettämällä muutama hieno loma vaimon kanssa kahdestaan... Entä mitä teit muun ajan? Vai oliko sekin TAAS vaimosta kiinni?!
No... Tosiasia taitaa olla, ettei mies ja nainen koskaan täysin toisiaan ymmärrä. Miehille tuntuvat kaikki muutokset pitkässä parisuhteessa olevan pelkkää painajaista... Nainen taas odottaa mieheltä huomiota ja tukea elämän taitekohdissa, ja kun tuntuu, ettei toinen edes huomaa, on lopputulos se, mikä on. Sinun halveksimasi "oma elämä".
Osuit tosiaan naulan kantaan. Noinhan se elämä yleensä menee. Minun vaimo tai siis ex-vaimo, oli aika paljon samanlainen kuin sinunkin ex. Haki omaa minäänsä, omaa elämää, ja hankkiutui suhteeseen toiseen mieheen. Kun jäi kiinni niin ei katunut, vaan hankkiutui taas uusiin suhteisiin. Ja kun erottiin ei olisikaan halunnut erota.
Halusi minua, ja myös muita miehiä. Tyhmää ja ennen kaikkea kakaramaista touhua kun ei tiennyt mitä halusi.
Karskahti korvaani rumasti tuo"leikki rakastunutta"? Itse olin aikoinani todella rakastunut mieheeni ja lasten synnyttyä erittäin rakastunut!! En ole koskaan leikkinyt liitossani mitään..lasten kanssa korkeintaan! Hapannaama ja ladyface on oikeilla jäljillä,on meitä muunlaisiakin naisia!
Ei oo tullu mieleenkään katsastaa ruohoa aidan takana,täystyö on ollut hoitaa "vapaa-ajalla" koti ja lapset ja silittää se miehenkin paita sinne hevonvitun "työvirkistäytymispäiville",jotka olis varmaan tehny hyvää tälle kotijuhtallekkin joskus..
Tarkoitus on ollut aina pitää se koti tokasijalla,pitää ne lapset etusijalla ja se väsymys taka-alalla..
Olisin vaan tarvinnu itekkin sitä TUKEEKIN joskus siltä miehenpuolelta,ihan henkistäkin..meilläkin se rajottu tasan tarkkaan siihen vällyjen väliin ja jos uskalsit valittaa,niin aina löyty ukolle niitä työnohesssa olevia paljon mielenkiintoisempia " projekteja",jotka kyllä kotiolot voitti!
Jos sun eukkos on ollut "pelaaja",niin voin vannoa,että tuntemistani vaimoista ei löydy sellaista yhtäkään! Kaikki on yrittäny ainakin olla kunnon vaimoja..minä yritän vieläkin..
Niin, olet aivan oikeassa siinä, että minä en imettänyt lapsiamme. Se ei tullut minulle kuitenkaan yllätyksenä. Minä tiesin, että mies ei imetä, jo ennen kuin menin naimisiin ja jo ennen kuin vaimoni kinusi lapsia. Hänelle, kuten ilmeisesti sinullekin, se oli suuri yllätys.Mitä taas tulee vastuun kantamiseen, perheen hengissä pitämisessä on muutakin vastuuta, kuin lasten imetys. Väittäisin osallistuneeni vähintään samalla tuntimäärällä yhteiseen hyvään, kuin ex-vaimoni. J
Hyvin monelle naiselle suuri yllätys tosiaan on se, että äiti on tosiaan se, joka imettää. Toinen suuri yllätys monelle isän prinsessalle on se, että tässä maailmassa tosiaankin täytyy tehdä töitä elantonsa eteen. Vaatteet, vuokra, ruoka ja ne niin ihanat lasipurkit, joihin mahtuu 3/4 kauraryynipaketista, täytyy tosiaankin maksaa. Se vaatii työn tekemistä. Tämähän tietenkin lasten imetyksen kanssa painiskelevaa naista ruopii ja syvältä! Mies käy jossain ihanassa paikassa nimeltä työ! Se sika! Vaikka minä valvon kaikki yöt lapsia imettäen. Sen pitäisi olla kotona!
Olen sinun kanssasi samaa mieltä siitä, että puolisot tarvitsisivat huomiota elämänsä taitekohdissa. Enpä usko kovinkaan monen naisen huomanneen miehensä elämän taitekohtia saatika miestään niissä mitenkään tukeneen. Miehelle ensimmäinen iso päätös on siinä, kun vaimo paljastuu ikuiseksi pikkulapseksi. Yleensä tämän huomaa noin kolme - viisi vuotta avioon menon jälkeen. Siinä vaiheessa enemmistö miehistä haluaisi erota, mutta puree huultaan ja päättää taakkaansa kantaa. Nainen ei tätä vaihetta yleensä huomaa mitenkään. Nainen on niin täynnä kotileikkiänsä ja omaa itseään.
En mitenkään halveksi "omaa elämää". Pain vastoin. Olen sitä mieltä, että jokainen meistä tarvitsee oman elämän. Moni haavemaailmoissaan lastensa kanssa elänyt vaimoihminen on sen oman elämän vain unohtanut. Mies sitä ei vaimoltaan ole pois vienyt, vaikka nainen monesti niin luulee. Väittäisin että 90% naisista hukkaa oman elämänsä sen takia, että on niin kiva leikkiä sitä kotileikkia. Nainen rahtaa miestään ystäviensä luokse. Miehen on oltava kotona, kun ystävät tai sukulaiset tulevat kylään. Nainen ei avioliitonm alkuaikoina tee juuri mitään, ilman, että mes on näytillä koko ajan.
Elämäänsä saa siältöä ja säpinaa monella paremmallakin tavalla, kuin avioerolla. Ei oman elämän tylsyyteen ole muita syitä syyllisiä kuin tylsä ihminen itse.
En ole missään sanonut, että ex-vaimoni olisi ollut jonkin lainen "pelaaja". Käsittääkseni ei ollut. Jos olisi ollut, hänellä luultavasti olisi ollut sen verran itse hankittua mielenkiintoa elämässään, että hänen ei olisi tarvinnut hakea sisältöä elämäänsä avioerolla.
Sinä ja Hapannaama vaikutatte hyvin samanlaisilta ihmisiltä kuin ex-vaimoni. Hänellekin oli suuri yllätys se, että lapset valvovat, kotia täytyy hoitaa ja jonkun on käytävä töissä. Minä en muuten ole koskaan käynyt millään "virkistyspäivillä" enkä edes pikkujouluissa yhtään ainoaa kertaa. Työni takia aiemmin matkustin jonkun verran. Käsittääkseni aika moni ihminen joutuu tekemään niin.
ihmetellä exästä johtuvan kaunan määrää ajatuksissasi! Oivasti vedät yleistystä toisen perään YHTEEN omaan kokemukseesi perustuen. Hmm... Anteeksi, menen nyt henkilökohtaisuuksiin, mutta sinunlaisesi miehen kanssa en olisi koskaan edes aloittanut sitä, mitä kutsut kotileikiksi. Vaikuttaa siltä, että olet yksi niistä keski-ikäisistä miehistä, joiden mielestä naiset tekevät kaiken piruuttaan ja miestä kiusatakseen - ja tämä on yleismaailmallinen salaliitto: kaikki naiset VAATIVAT avioliittoa ja lapsia jne jne... Hoh hoijaa!
Vaikka oma liittoni kiville karahtikin, niin se on sanottava exäni hyväksi, ettei hän koskaan väheksynyt minun osuuttani perheessä - ei puhunut "kotileikistä" tai "haavemaailmasta lasten kanssa", vaan ymmärtänyt, että siinä on kyse oikeasta elämästä. Oletko mahdollisesti tuntenut itsesi vieraaksi omassa kodissasi ja lastesi kanssa vai mistä tuo kitkeryys?
No mutta, sinä "Sepposeni" kun nyt selvästikin heilut ratkaisun avaimet kädessä, niin sanohan nyt vihdoin, mtä ovat nuo "sisältö ja säpinä", mitä elämään voi saada ilman avioeroa? Toki on niin, ettei vastuuta omasta onnellisuudestaan saa kaataa toisen niskaan - mutta käsitykseni avioliitosta oli alun perin se, että niin hyvä kuin pahatkin päivät jaetaan. Toista tuetaan, kun on sen aika ja yhdessä nauretaan, kun on sen aika.
Minä menin eka kerran naimisiin alle 20 vuotiaana ja jäin yksinhuoltajaksi 22vuotiaana.Mieheni "vain" lähti elään nuoruuttaan.En tänäkään päivänä tiedä,missä lie..
Kasvatin yksin lastani 7 vuotta ja törmäsin toiseen mieheeni,jonka kanssa tein myöhemmin 3 lasta.
En ole koskaan "Yllättynyt" kuvailemistasi asioista..Olen isosta perheestä lähtöisin ja tottunut osallistumaan kaikkiin kotihommiin jo ennen yksinhuoltajavuosiani..
"Pelailemisella" tarkoitin vaimosi käytöstä,jota kuvailit,kun ei tiennyt miten toimi suhteessanne.
Aika pelailemiselta se minusta kuulosti!
ps.Olen muuten imettänyt lapsiamme yhteensä yli 10 vuotta,joten sekään ei ole ollut minulle koskaan vierasta :)..paitsi eka lapsen kohdalla..
Olen siinäkin erinlainen,että jos ero tulee meidänkin kohdalle ajankohtaiseksi,se tulee mieheni alotteesta,ei minun..
En ihan ymmärrä ilmauksesi "säpinä" sisältöä. En ole nuorena enkä vanhana sen kummempaa "säpinää" elämääni kaivannut. Ihmisen elämän sisältö avioliitossa on ihan sitä samaa sisältöä, mitä nainen kuvittelee saavansa erottuaan. Se on omia harrastuksia; liikuntaa ja kulttuuria. Se on hyvää aikaa ystävien kanssa. Se on mielekkään työn tekemistä. Mikään edellä mainituista ei ole kummpanin tekemisistä kiinni. Omasta halusta ja aktiivisuudesta kylläkin. Jos elämän koko sisältö on vuosikaudet ollut kotileikit ja lasten jalostus, niin ne ovat voineet jäädä vähemmälle.
En muuten ole yhdelläkään sanalla yhdessäkään viestissäni moittinut ex-rouvaaní mitenkään omaan elämäni murheista tai puutteista. En ole syyllistänyt häntä mistään minuun liittyvästä asiasta. Jos luet ajatuksella huomaat sen. Olen vain todennut, että hänen oman elämänsä tyhjyyden ja tylsyyden voi vain hän itse poistaa. Avioliitto ei hänen keski-iän kriisinsä syy ollut. Sen kriisin syyt pohjautuivat hänen omiin valintoihinsa.
Onko jossain olemassa laki,että kun suhteesta intohimo loppuu,niin kituuttaa pitää silti siinä paska liitossa,joka ei anna mitään!!
Sinäkin olit varmaan niin paska paneen,että eukkos lähti intohimosemman ukon mukaan! Niin se menee..Ja myös toisinpäin,miehiä vähättelemättä! Kyllä se lämmin syli aina sen kylmän voittaa!!
Ihmetyttää tämä märiseminen muutenkin..ihmiset on eron jälkeen paljon onnellisempia ja löytää sen rakkauden uudestaan toisen kumppanin kanssa!
Kukaan hyvästä liitosta lähde,saatana! En oo koskaan kuullut kenenkään naisen katuvan erottuaan siitä kylmettyneestä siipastaan!! Ukot tuntuu sitä eroaan vatvovan jälkikäteen..oisitta keskustelleet aikanan sen eukon kanssa asioistanne,turha sitä enää on märistä!
Akkoille ukot tekee siitä avioliitosta vankilan,saatana!
käytit tuota "säpinä"-ilmausta, en minä. Halusin vain tietää, mitä sillä tarkoitit, mutta ilmeisesti et sitten mitään?
Luettelet tuossa elämän sisällölliseksi tekevinä asioina esim omat harrastukset, aikaa ystävien kanssa, mielekkään työn tekemistä - missä kohdassa niissä huomioidaan oma kumppani? Voit harrastaa itse, voit valita ystäväsi (uskallanpa väittää, että harvassa on ne pariskunnat, joilla oikeasti on YHTEISET ystävät, melkeinpä aina ne ovat "enemmän" jomman kumman) ja työhönkään ei puoliso liity millään tavalla. Kun lapset ovat pieniä, mies voi yleensä ottaen pitkälti halutessaan säilyttää ennen lasten syntymää olevat harrastukset, ystävät ja työn - äidin osa on tinkiä omista jutuistaan, ja sen monet meistä tekevät ilomielin, lapsethan ovat tärkeintä maailmassa. Miten sinä kuvittelet äidin pitävän kiinni omista tekemisistään ja näin omatoimisesti "onnellistavan" itseänsä, kun perheen isä pitää kiinni harrastuksistaan, ystävistään ja työstään kynsin hampain? Keskellä yötäkö siis pitäisi harrastaa ja hoitaa ystävyyssuhteita?
Ollaksesi isä-ihminen, puhut kyllä perheestä ja äidin/vaimon osuudesta varsin ala-arvostavasti: "kotileikit" ja "lasten jalostus"... Mitä pidemmälle tuotoksiasi lukee, sitä vähemmän ihmettelen, miksi exäsi halusi "oman elämän" - sikäli kuin esittelit näitä samoja ajatuksia hänellekin.
Hmm... Mitä tulee tuohon moittimispuoleen... Nyt käsi sydämelle, Seppo! Ei, et toki ole suoranaisesti exääsi moittinut - mutta voitko sanoa, ettei juuri exäsi vaikutusta ole tämä ylen kitkerä ja yleistävä sävy kirjoituksissasi? Et vain itse sitä huomaa, kun olet niin vakuuttunut omasta oikeassa olostasi tässä "keississä". Itse en nimittäin pystyisi tekemään näin syvälle luotaavia analyysejä pelkästään tuttavaperheiden eroja seurattuani...
Kiitokset Reiska kommenteista. Sivistystasosi tuli selväksi kerralla. En usko, että minun liittoni oli panemisen laadusta kiinni. Tai kuka sen oiekasti tietää. Harva toiselle edes eron hetkellä siitä suoraan päin naammaa valittaa, Hyvin on tarjoamani taso kuitenkin eron jälkeen muille naisille kelvannut.
En myöskään usko, että näissä seuraamissani tapauksissa, joihin alussa viittasin, mukaanlukien omani, olisi mitenkään avioliitosta tehty vankilaa. Vaimot oavt saaneet mennä sen verran kuin halusivat. Lapset ja perhe tottakai kahlitsevat. Sehän ei ole miehen syy. Sen ymmärtää jokainen aikuinen perhettä perustaessaan.
Reiska hyvä. Komenttisi oli sen verran lapsellinen, että tunnustaisitko? "Olen oikeasti Raija".
"jyrähdys"... No etpä pahemmin kainostele sanoa asiaasi ääneen - vaan enpä mene sanomaan, etteikö olisi vinha peräkin...
Nooh..munat löytyy ja isohkot ovatkin..hehheh vai Raija..oon kyllä nussinu sen nimistä eukkoo ja hyvä oli perse sillä! Oli muuten eronnut sekin nainen..ja vittu maistu hyvälle!!
Kyllä te huonosti niitä eukkojanne kohtelette,kun ne aina meinaa märistä panon jälkeen ilosta! Ja rutistaa kaulastaki niin mahrottomasti..raukat..
Taitaa ottaa ukkoo vähän ylpeyden päälle,kun joku mieski ymmärtää paremmin eukkos ku sinä ite!
Alkukirjotuksessa juuri puhut vankilasta ja vanginvartijasta ite?
Nyt pyörrät puheesi!
tiedätkö,mikä tässä mättää? Olet 7 vuotta asiaa pyöritellyt,etkä yli näköjään pääse?
Naisia tuntuu olevan,mutta kukaan ei jää siihen rinnallesi?
Ootko koskaan käyny porisemassa ammattiauttajalle? Et ole käynyt eroasi vieläkään läpi.
Kuulostat katkeralta,joten haeppa apua,ennen kuin muutut tosiaan joksikin "Jammu"-sedäksi!
"Miehellehän tuollainen elämä ei ole vankila, vaan lähinnä täysihoitola. "
Näin se vaan on. Vaikka miehelle selittäisi ja vaikka hänelle puhuisi vuosia mitä miehen pitäisi tehdä, jotta voisi omalta osaltaan helpottaa siippansa elämää, niin ei auta. Miehellä on stressi. Vaativampi työ (vaikkei edes olisi). Häneltä odotetaan suorituksia. Vaimolta ei. vaimon työhän on harrastus, josta vähän maksetaan. Miehellä on oltava aikaa, jotta voi rentoutua harrastustensa parissa. Miksi vaimon pitäisi harrastaa jotain muuta kuin työtänsä? Vaimolle on myös luontevampaa sysätä täysi vastuu kotitaloudesta ja lastenhoidosta: eihän nekään rasita vaimoa, mutta miestä aivan kamalasti. Kun on sitä muutakin vastuusta aivan yllinkyllin.
Itse aloin oireilla myös nelikymppisenä, vihdoin viimein sain haettua eroa 46-vuotiaana. Harkinta-aika on paremmalla puolella, kohta saan hakea lopullista eroa, jippii!!! Tein tilinpäätöstä siitä miksi yhä-mieheni ei halunnut erota. Syyt ovat nämä:
- lapset
nyt voi ilkeillä heille kätevästi kotoa käsin, jokapäivä. Myöhemmin on todella hankalaa edes tavata lapsia, jotka ovat jo nuoria. Vanhin täysi-ikäinen. Eli lähes 20vuotta olen saanut yksin lohdutella ja auttaa lapsia murheissa. Muuten se olisikin ok, mutta suurimmat murheet ovat lapsille aiheuttaneet heidän isänsä, jolla ei ole mitään käsitystä siitä, miten lapsia tulisi kohdella. Kyllä pelolla ja vihallakin voi vitsaa vääntää, mutta sillä ei ole lapsiin suotuisia vaikutuksia. Niitä vaikutuksia olen joutunut sitten korjailemaan.
- raha
mies tienaa vähemmän. On kotona hanttihommissa ja minä tyhmänä olen osallistunut hänen työnantajallensa kuuluvien kulujen hoitoon. Tottahan hän osaa selittää, että minun kuuluu nämä kulut hoitaa. Aluksi jopa uskoin häntä, kamalaa!
- kotitalous
ruokailu: mies on aina kotona. Käy kyllä päivitäisen kalja-annoksensa noutamassa kaupasta. Samalla ostaa rasvaisia juustoja, pullaa, viinereitä, hampurilaisia, pizzoja, suklaata.. mitä tahansa, jossa on joko paljon rasvaa tai sokeria, itselleen. Hänellä on diabetes. Hän herää öisinkin syömään. On sanonut pelkäävänsä joutuvansa insuliinishokkiin . joten on turvallisempaa asua perheen kanssa. Toimin myös sairaanhoitajana, siis.
Luonnollisesti minä olen vastannut muun perheen ruokakustannuksista ja ruuanlaitosta. Onneksi pari vanhinta lasta on ottanut asiasta vastuuta ja he osaavatkin jo loihtia varsin maukkaita ja terveellisiä aterioita.
Siivous. Mies imuroi yleensä kerran vuodessa monien pyyntöjen jälkeen. Ei maksa vaivaa pyytää. Viime vuonna hän tosin imuroi kaksi kertaa pyytämättä reilun 20 vuoden yhdessäolomme aikana. Varmaan harjoitteli itsenäistä asumista varten tai sitten se oli mielenhäiriö. Koskaan hän ei ole pyytämättä siivonnut mitään. Vessanpönttöä, ikkunoita, latioita jen. Yleensä vaikka olisin pyytänyt monia kertoja. Hänen hanttihommansa ovat niin tärkeitä ja hän on tärkempi ihminen kuin minä. Vähemmän tärkeät tekevät vähemmän tärkeitä töitä, kuten kaikki kotityöt.
Pyykit. Hän osaa laittaa vaatteensa pyykkikoriin. Tai kysyä koska pesen hänen housunsa/paitansa. Siihen se sitten jää. Joskus hän on innostuu selittämään laveasti useita minuutteja miten hänen pyykkejään tulisi pestä. Olen huono pyykinpesijä, koska pesen vaatteita niiden pesuohjeiden mukaan.
Yhdessä emme ole olleet missään kahdeksaan vuoteen, paitsi sukuloimassa. Siihen asti minä yksin suunnittelin ja maksoin matkat/leffat.
Naisen ja miehen välinen suurin ero on, että nainen tekee ja toimii kaikkialla ja keskittyy itseensä vain jos muilta ihmisiltä jää aikaa. Mies keskittyy perheeseensä vain jos häneltä siihen kaikelta muulta liikenee aikaa.
Nainen ja mies yhdessä pilaavat liittonsa. Kivoja tapoja muitaa toista riittää ja harrastuksi ja puuhaa. Yhdessäkin voi tehdä jotain, eikä kumpikin harrastaa täysin itsekseen muulla porukalla.
Serkkuni valittaa aina, että on tylsää jne. Mies käy kuitenkin hänen kanssaan kaupungilla, konserteissa, syömässä, elokuvissa yms. Tämä mies yhä 18 v yhteiselon jälkeen muistaa kukin ja kortein ja joskus jopa teki kakun serkulleni. Kiittämättömälle serkulleni vihjasinkin, että miten itse muistat miestäsi, parannat ja piristät liittoa ? Toivottvavasti miettii asiaa.
Ymmärrän itsekkin hyvin,miksi me naiset niitä eroja enempi haemme!!
Mainitsit tuossakin niistä monta! Moni mies pelkää erottuaan menettävänsä äitinsä! Äitejähän meistä on heille tullut jossain vaiheessa,ilmankos se seksikään ei enää maistu..kuka sitä nyt äidin roolissa siitä nauttis..
Joillekkin miehille se on vaan näköjään edelleen kova paikka myöntää,ettei se ukon hallinnassa oleva elämä enää kiinnosta,kun lapset(joiden takia on valmis mihin vaan!) kasvaa isoiksi,eikä tarvitsekkaan!
Ap.elää jossain harhassa,kun kuvittelee naiset kirjoituksissaan oleviksi hörhöiksi!
Hyvästä liitosta ei kukaan lähde pois,huonosta jompikumpi kuitenkin..
pätee useimpiin eroihin
ja ottaa eron! :D
"Kaikissa näissä minun läheltä seuraamissani eroissa aloitteentekijä eroon on ollut vaimo. Yksikään ei ole valittanut miehessään väkivaltaisuutta, alkoholismia tai mielenterveydenongelmia. Ulkopuolisenakaan sellaista en ole huomannut. Kukaan osapuolista ei ole jäänyt rysän päältä kiinni."
Tuo lainaamani aloittajan kappale kuullostaa todella tutulta. Olen itsekin eronnut juuri ex-vaimoni tahdosta johtuen. Myös tuttavapiirissäni on muutama pariskunta, jotka ovat eronneet viime vuonna nimen omaan naisen toiveesta. Juttelin erään (myös eronneen) naisen kanssa asiasta ja hän kertoi ihmetyksekseni ystäväpiirinsä eronneiden naisten pääsääntöisesti katuneen eropäätöksiään myöhemmin?!?
Eroaminen on tehty lasten lähivanhemmuuden saavalle vanhemmalle (jotka ovat 90-prosenttisesti naisia) helpoksi vaihtoehdoksi, sillä elintaso ei välttämättä laske ollenkaan yhteiskunnan tukien myötä. Vaimo saa jäädä perheen yhteiseen asuntoon ja mies maksaa asumiskulut elatusmaksuissaan. Vaimoa ja lapsia kun ei voi pakottaa muuttamaan pienempään ja halvempaan asuntoon olosuhteisiin vedoten, vaikka he mahtuisivatkin siihen loistavasti. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta.
Mikä sitten laukaisee eroprosessin näissä tapauksissa? Mene ja tiedä? Itse veikkaan, että oikeusministeriön ohjeistus elatusmaksuista (OMJU 2007:2) tulee lisäämään avioeroja huomattavasti, sillä elatusmaksut vaikuttavat kasvaneen huomattavasti ja se toimii luultavasti monelle eroa harkitsevalle (siis useimmiten naiselle) porkkanana. Elatusvelvolliset (eli 90-prosenttisesti me etäisät) sen sijaan saavat vain rajummin keppiä.
Mutta onneksi myös ylimitoitetut elatusmaksut menevät kokonaisuudessaan lasten hyväksi, vai menevätkö sittenkään?
vaimosikin lähti?? Ihmettelen tuota asiaa,kun naiset täällä ihan suoraan sanoo näillä palstoilla,missä mätti suhteessa ja ukot vaan paasaa ja paasaa,että tuli ero niin yllätyksenä,että??
Jospa se nainen ajattelee todellakin sen seksiasiankin eritavalla,kuin te miehet? Teille ehkä riittää se viikkopano ja naama on vähän aikaa muireana,mutta entä nainen?
Mihin ne on unohtunut ne esileikit,joita nuorena leikittiin?..missä on ne pienet huomionosoitukset,joita niin vilkkaasti nuorena jakelitte?..missä ne viettelevät keskustelut,jotka saattoi kestää aamuun asti?..
Naiset kaipaa vanhempanakin niitä kuumia käsivarsia ympärilleen ja pientä flirttiä,joita ei valitettavasti enää pitkässä suhteessa mieheltä saa..Uudessa suhteessa se kaikki alkaa taas alusta,mies viettelee naisen ja antaa sitä,mitä nainen kaipaa..
Varmaan tähänkin tulee kommentti,että voishan se nainenkin vietellä miehen..No minut ainakin mies aikoinaan vietteli ja olen niitä tyttöjä,jotka oottaa mieheltä sitä aloitetta ja olen sillä perusteella avioon mennyt ja ukon muututtua iän myötä "tolloksi", ajattelen,ettei hän pitänyt lupauksiaan ja saa mennä!
Ja lapset on jo teinejä,joten voin sen hyvällä omallatunnolla tehdä!
Ihminen ehtii elämänsä aikana aivan hyvin ainakin kaksi liittoa läpikäydä!
Elinaika on pidentynyt ja 40 vuotias ei enää ole mikään raakki!
Naiset on jopa upeampiakin kuin ennen muinoin! Lapset on kasvatettu ja on aikaa taas oma kroppa trimmata kuntoon ja meikata naama ja menoksi!
Tunnut jääneen itse jonnekkin vaimosi muisteluihin ja katkeroitunutkin olet!
Itse lähdin aikoinani uuden miehen matkaan ja hyvä,että niin tein!!
Seksi maistuu taas makealta..entisessä liitossa sitä ei enää paljon harrasteltu,kun ei ollut enää tunteita mukana..ja se tunne,mikä kumpuaa mahanpohjasta uudenmieheni nähdessäni on ihana!! entisen kanssa ei tuntunut enää muuta kuin masennusta..
Etsi sinäkin uusi kumppani,hyvä mies! Oothan tuota vuosikaudet eroas jo jankannu!
Ei se kiikkutuoli sen vanhan siipan kanssa paljon innosta,jos saa elämän syrjästä vielä kiinni uuden kumppanin kanssa!! olen onnellinen,onko se väärin?
Myönnät itsekkin,Sepposeni, kyllästyneesi ja leipääntyneesi suhteeseenne ja mielestäsi siihen piti vaan "aikuisena" sopeutua ja keksiä jotain kivaa,vaikka jotain "kultturellia "täytteeksi.. Ja kun vaimosi "lapsellisena typeryksenä" valitsi sen uuden suhteen omaan elämättömän elämänsä täytteeksi,niin sinun mielestäsi se olikin sitten tosi kypsymätöntä!! Höhhöö!!
Taidat olla niin tasasen polun tallaaja,että naiset haukottelee suupielensä sijoiltaan kanssasi..
Mielestäni naisesi teki oikein,kun lähti luotasi! sinä näköjään et ole oppinut mitään.
Ei sitä kumppania pidä valinnoistaan vähätellä..Etpä tainnut eukkoos paljon arvostaa liitossaskaan..ja et muka arvostele häntä? Etkö huomaa itse edes sitä! Lueppa kirjoottelus oikeen ajatuksen kanssa uudestaan..
Inkeri hyvä. Maistuiko seksi hyvältä ensimmäisen liittosi alkuaikoina? Kumpusiko mahanpohjasta se ihana tunne, kun näit kauan sitten ensimmöisen aviomiehesi?
Olet lapsi. OLet ottamassa eroa nykyisestä miehestäsi viiden vuoden kuluttua, kun suhteenne muuttu arjeksi, Sori vaan teitä on paljon.
Ja jos niin käy,entä sitten!! Rakkaus on niin ihana asia,miksi sitä ei saisi kokea uudestaan!!
Ja ei se seksi sillon nuorena niiiin hyvältä tuntunut kuin tämän nykyisen kanssa!!
Yhdessä ollaan oltu nyt 8 vuotta ja rakkaus kumpuaa edelleen..ehkäpä tämä urho sopiikin minulle paremmin kuin entinen.. Lapsi en todellakaan ole enää:D nuorekkaan näköinen kyllä edelleen!
Sinäkin voisit kokeilla samaa lääkettä,ei tarvitsisi noin katkerana tilittää!! kadehditko kaikkien uutta onnea?
Joo pitääpä muistaa että kun itseä alkaa vaimo kyllästyttään, pitää hilpaista vieraisiin. Eiköhän nuo melkein teini-ikäiset lapset äitinsä kanssa pärjäile yksinäänkin.
Lasten ollessa jo isoja ja tunteitten kuollessa vanhempien välillä,ei se vieraissa käyminenkään mikään huono homma ole..saattaahan siinä saada vähän uutta perspektiiviä omaankin elämään..
Itse kävin vieraissa kerran,kun seksielämää ei vaan kotona ollut..eikä se pahalta tuntunut..eikä kärsinyt lapset.eikä kumppani! En kertonut siitä kellekkään ja tuntu niin perhanan hyvälta saada olla taas haluttu nainen jonkun silmissä! Ja tuntu niin hyvälle,ettei tarttenu toista kertaa käydä..ainakaan vielä..
Riittää kun muistan kuuman yön..se riittää,tulee aina väkisinkin hymy huulille!
Ja tiedämpähän,mitä on oottamassa,kun erotaan!
Harvempi varmaan kertoo koko totuutta elämästään, totuus voi olla jotain muuta kuin kiiltokuvaa.. Eroamista varmasti helpottaa, että taloudellista huolta ei ole. Olisikin väärin, jos kituuttaisi huonossa suhteessa sen takia, että suhde takaisi katon pään päälle jne. Miksiköhän nainen hakee helpommin eroa? Ehkä siksi, että mies ei lähde kovinkaan helposti lähde entisestä suhteesta ilman uutta suhdetta, joutuisi vielä välitilaan jossa kukaan muu ei huolehtisi pyykinpesusta, ruuanlaitosta ja siivouksesta...
Vaimosta tulee joillekkin miehille kuin turvatutti..ilman ei osata olla..Kyllä niissä 50% liitoissa,jotka pysyy kasassa, elo on harmaata ja mitäänsanomatonta,ei vaan saada erottua..Sitten kyllä kadehditaan niitä eronneita,jotka on vielä löytänyt uuden onnen jonkun kanssa! Niinkuin tuo yläpuolella oleva Inkeriä 42v.arvosteleva. Ja huvittaa vielä tuo manaus:"viiden vuoden kuluttua tulee ero.." vaikka sekin on tutkittua tietoa,että toisesta liitosta harvemmin erotaan.. Jotenkin sitä kadehditaan sitä toisen onnee,mitä ei uskalleta ruveta itse etsiin..
Puolisot siitä tekee vankilan. Miksi mennä naimisiin? 35v jatkunut avoliitto, 3 lasta, heillä kahdella oma elämä, kolmas valmis kahden vuoden kuluttua. Olen sitten free.
En osaa sanoa paljoa nelikymppisistä, mutta kylläkin vanhempieni ikäisistä eli viisikymppisistä. Olen seurannut sekä omien vanhempieni että joidenkin ystävieni ja tuttavieni vanhempien avioeroja. Määrittävä piirre on ollut se, että mies on löytänyt itselleen uuden naisen. Toisinaan mies on lähtenyt itse kävelemään ja jättänyt vaimon, toisinaan mies olisi ihan mielellään viettänyt 2-3 päivää viikossa vanhassa kodissaan hotellielämää, mutta vaimo kyllääntyi ja tahtoi eron.
Kaikissa tapauksissa on pätenyt se, että lopulta VAIMO on hakenut eroa. Myös niissä, joissa mies on jo muuttanut yhteen uuden naisensa kanssa. Miestä ei vain ole syystä X haluttanut tai kiinnostanut laittaa avioeroprosessia liikkeelle - ja näin pahasta vaimosta tulee taas yksi merkintä "naiset ne laittavat erot vireille" -tilastoon.
Näin sivusta seuranneena vaikuttaakin tosiaan siltä, että mies sietää huonoa/väljähtynyttä liittoa paremmin kuin vaimo. Jos vaimo lähtee kävelemään, hän lähtee useimmiten sinkkuilemaan ja pärjäilemään omillaan. Mies lähtee vasta, jos on uusi nainen jo katsottuna. En kuitenkaan itse usko, että tämä johtuu jostain miesten suuremmasta mystisestä kypsyydestä vaan ihan siitä, että miehelle väljähtänyt liitto on keskimäärin silti edullisempi tilanne kuin naiselle. Varsinkin vanhempieni sukupolvessa naiset ovat hoitaneet kodin ja lapset, laittaneet ruokaa, pesseet pyykit, siivonneet jne. Miehet ovat aika lailla saaneet mennä omissa harrastuksissaan. Ok, miehellä ei ole enää kotona niin kivaa, jos liitto on blää, mutta onpahan hotelli, mistä saa ruokaa ja puhtaat vaatteet ja vapaa-ajalla voi sitten harrastaa ja nähdä kavereita. Nainen taas on juurikin se, joka passaa miestä ja jossain vaiheessa hän alkaa ihmetellä, miksi ihmeessä HÄN kokkaa ja pyykkää ihmiselle, jolta ei enää saa mitään - ja lähtee tiehensä. Ja mies ihmettelee huuli pyöreänä, että miten tässä näin, hän kun toi aina rahaa kotiin eikä hakannut tai mitään.
Näinhän se menee..Itseänikin ihmetyttää tuo miesten hölmö ihmettely,että kun kaikki oli niiiin hyvin ja lähti silti,tyhmä akka meneen..Itse olen juuri kuvailemasi siivouskone kotona,jossa mies ei ole koskaan vessaa pessyt.
En valita kotihommista,mutta mieheni ei osaaa arvostaa sitä työmäärää,mikä siihen kuluu..nuorempana kyllä vei ne sukkansa pyykkikoriin,nykyään ne lojuu missä milloinkin..
Sitten jos jostakin valitan,tai haluaisin puhua,niin ei muutakuin puhdas paita päälle ja kapakkaan poriseen niitten"älykkäiden ihmisten" kanssa,niinkuin hän kerran lähtiessä letkautti , kun olisin ollut apua vailla.
Minun kanssani ei voi kuulemma järkevästi puhua(olen ainoa tässäkin suhteessa,joka sentään puhuu..),
hänellä on töissä kuulemma semmoisia naisia,joille voi puhua..joopajoo..kauanko jaksan tämmöistä?
En enää kauaa..minullakin opiskelemaan lähdössä olevat lapset,joten eiköhän se ukkelikin saa tulevaisuudessa ne sukkansa viedä niille älykkäille työ-tai baariseurueelleen pestäväksi! Meikä kun lähtee tästä ilmaistyövoimabisneksestä rakennekynsiä suunnittelemaan ensimmäistä kertaa elämässään!
oivallisesti havainnoitu!
ihmettely kulminoituu vouhotukseen, että ex-vaimo oli se touhun pahis, koska halusi sen v-tun "oman elämän" eikä suostunut enää olemaan pelkkä täysihoitolan pitäjä...
Tämä "täyshoitola" tulee aika usein esille näissä naisten puheissa. Naisia täytyy aivan valtavasti hermostuttaa se, että he joutuvat laittamaan pesukoneen päälle ja nostamaan tavarat lattialta ennen siivojan tuloaö Se tuntuu ärsyttävän isän prinsessoja valtavasti.
Minä en kertaakaan valittanut avioliitossa sitä, että porasin joka vitun reiän seinään niille mauttomille tauluntekeleille. En kertakaan nostanut metelia renkaan vaihdosta. Kävin aina kaupassa töistä tullessa ja laitoin perheelleruoan aina, kun tulin normaaliaikaan kotiin. Usein en tullut, kun tein ylitöitä, jotta lainat saatiin maksettua.
Exälläni oli jumaliste maailman helpoin paapojan työ. Ei huohotuttanut nousukaudella, eikä ahdistanut lama. Ei helvetti hiki tullut ennen aamukahvin, ei jälkeen lounastauon eikä kesken iltapäiväkaffen. Suurin stressi oli, että ehtikö taukojen välillä lehden lukea. Sitten oli saatannallinen kitinä siitä, että toisinaan piti imuroida ja tiskit purkaa koneesta kotona.
Helvetin hyvä, että akka kerran otti eron puheeksi. Lähdin heti. Aika paljon helpompaa on talouden hoito ja kämpän siistinä pito ilman 35 lattialla lojuvaa kenkäparia. Tai 70 kappaletta erilaista lasipurkkia, jotka Gloria lehden mukaan helvetin tyylikkäitä, joita Marion Rungillakin on kotonaan. Niitä pitää siis heti ostaa takan edusta täyteen.
Kyllä on akoilla suuret puheet! Normityö on juoruamista ämmien kesken ja jos jotain pitää tehdä, se tehdään vääriin. Ja siitä väärin tekemisestä ei kukaan välitä. Banhuksille syötetään väärät pillerit. Lapsille opetetaan laskennoit krapulassa. Neuvolassa todetaan geliaakikolle, että katsotaan nyt vielä... Suomen kansasta 50% on siivellä eläjiä ja vapaamatkustajia. Miten niille ylipäätään pitää maksaa tuosta harrastelusta ja haahuilusta jotain palkkaa. Naisen euron pitäisi olla korkeintaa 25 senttiä!
Kannattaa huomioida, että itsensä perusteella on paha yleistää. On eittämättä perheitä, joissa mies on vastannut suuremmasta osasta kodinhoitoa kuin nainen, mutta mitä vanhempia sukupolvia tarkastellaan, sen yleisempää on, että kodinhoitovastuu on ollut vaimolla. Tällöinkin mies on saattanut tehdä niitä "miesten töitä" eli remontteja, huolehtinut autosta, tehnyt talvella lumityöt jne. Toisen tekemät kotityöt kuitenkin otetaan turhan usein itsestäänselvyytenä ja niiden työmäärää vähätellään rajusti - ja tämä koskee molempia sukupuolia. Jos on esimerkiksi asuttu omakotitalossa, missä mies on tehnyt paljon huoltotöitä, on mahdollista, että nainen "sokaistuu" tälle, tuntee olonsa hotellinpitäjäksi ja uhriksi, eroaa ja vasta sitten huomaa, kuinka hankalaa onkin, kun ei olekaan enää mistä hoitamassa tukkua huoltotöitä.
Kaikki miehet eivät kuitenkaan hoida näitä "miesten töitä" vaan ääritapauksissa ne myös jäävät vaimon kontolle. Jos vaimo siinä kohtaa tuntee vetävänsä täysihoitolaa, enpä näe paljoa syytä syyttää vaimoa moisesta tunteesta...
Loppujen lopuksi näyttäisi myös siltä, että aika moni vaimo itse asiassa suostuisi hoitamaan hyvinkin kotia vanhemmallakin iällä miestään varten, JOS saisi siitä kiitosta ja arvostusta. Kuitenkin, kuten aiemmin mainitsin, monesti vaimon kodinhoitotyöt otetaan itsestäänselvyytenä ja niitä vähätellään eikä huomioida kiitoksin tai mitenkään. Tämä tietysti pätee molemmin puolin; teemme puolisolle mielellämme jatkossakin erilaisia palveluksia ja hyviä tekoja, jos saamme niistä kiitosta ja puoliso osoittaa, että arvostaa vaivannäköämme. Jos kiitosta ja arvostusta ei tule, tekijä vähitellen katkeroituu ja kokee näkevänsä vaivaa aivan turhaan.
viisitoista vuotta kestäneestä avioliitosta.
Mies ei tiennyt, miten pesukone toimii - puhumattakaan, että olisi osannut lajitella pyykit koneeseen. Siivoajan tulo - mitä se on? Luuletko oikeasti, että joka huushollissa käy siivoaja kodin ulkopuolelta? Mies saattoi ison kitinän kautta pari kertaa vuodessa tampata matot, siinä se. Ruokakaupassa kävi, kun olin sairaana sängyn pohjalla. Ruuanlaittotaito "löytyi" eron jälkeen - juu, osasi kyllä sitä ennen mikroaaltouunia käyttää, nyt osaa jo keittää perunoita. Lasten kulut maksettiin minun palkastani, kovalla sovittelulla ja kitinällä isä saattoi olla lastensa kanssa parina iltana kuukaudessa, jolloin pääsin omille menoilleni muutamaksi tunniksi. Renkaat vaihtoi, lumitöistä 3/4 tein minä samoin kuin muista ulkotöistä.
Vuosikausien hoitolanpito alkoi maistua paskalta ; mitä paremmin oli asiat ja palvelu pelasi, sitä enemmän odotettiin. Sana "kiitos" silloin tällöin olisi pelastanut paljon - tuonut fiiliksen, että toinen sentään huomaa, että minäkin olen olemassa. Viimeinen pisara oli se, kun alettiin vihjailla "äidin" velvollisuuteen järjestää lisää säpinää makkarinpuolelle. Prkl... Vetäköön...
Silti en mene sanomaan, että miehet ovat paskahousuja vätyksiä, jotka odottavat kaljatölkki kourassa sohvalla "raskaan työpäivän jälkeen", että akka saa pötyä pöytään - koska on niitä muunkinlaisia miehiä. Sellaisia, jotka eivät pidä meteliä omasta erinomaisuudestaan ja väheksy naisen osuutta perheessä. Jos sinäkin vilkaisisit ympärillesi siellä ruokakaupassa käydessäsi, huomaisit, että siellä on myös naisia ostoksilla - ai niin, mutta miestensä rahoilla kuitenkin, eikö vain..?
Kun näitä tarinoita lueskelee, nousee esille miesten ja naisten erilainen tapa suhtautua asioihin näin jälkikäteenkin: miehet tuntuvat jäävän eron jälkeen (jonka se laiska luuska otti...) vituttelemaan vuosikausiksi kurjaa exäänsä ja siinä samalla niputtavat kaikki naiset samaan kategoriaan. Naiset hyväksyvät tosiasian = päin persettä meni, mutta elämä jatkuu - eivätkä kaikki miehet ole samanlaisia.
Olen täysin samaa mieltä siinä, että ihmiset ovat hyvin erilaisia. Toki kulttuuri, perimä, ympäristön odotukset ja tiettyyn aikaan liittyvä kasvatus luovat ihmisryhmiä, joissa käyttäytyminen on hyvin samanlaista.
Kyllähän esimerkiksi vanhempien 40 - 60 vuotiaitten naisten odotukset parisuhteelta ovat hyvin erilaiset, kuin nuorempien naisten. Noilla vanhoilla / vanhentuvilla naisilla oli nuorempanan hyvin ihanteellinen kuva avioliitosta. Odotukset ovat suurinpiirtein sitä luokkaa, että kaikki maailman murheet poistuvat ja taivas aukeaa, kunhan naimisiin vaan pääsen. Nuoremmilla suhtautuminen parisuhteeseen on paljon suoraviivaisempaa ja realistisempaa. Sanoisin terveempää.
Suhtautuminessa seksiin oin samanlainen ero ikäluokkien välillä. Nuoremmille naisille seksi on yksi elämän iloista. Vanhemille se on lähinnä pakkopullaa ja keino kiristää miestä. Kuinka lapsellisia "annanpas-empäs-anna-leikkejä" jokainen meistä on näiden vanhan kansan tyttöjen kanssa iloisella 70- ja 80-luvulla joutunut leikkimään.
Lyhyesti ja hieman yksinkertaistettuna annan seuraavan elämän vinki: älä ala millekään naisen kanssa, joka ei trimmaa häpylarvojaan kunnolla. Mitä sileämmäksi sen nuorekkaampi, suoraviivaisempi ja rehellisempi nainen on kaikilla elämän osa-alueilla. Turhottavaa pehkoaan varjelevien kanssa ei kannata lähteä hippaa leikkimään.
'Tätä kun noudatat, niin hyvin pysyt oikealla elämän tiellä.
Olen 45 vuotias ja nauttinut niin peevelisti seksistä nuorena,että oksat pois!!
Pillu on välillä parturoitu,lähinnä bikinien takia ja ei ole kenelläkään miehellä ollut koskaan mitään fetissiä karvojen ajelusta,ku sulla!!
Naitu on ku pienet oravat ja naisin vieläkin,jos kunnon seksiä ukolta saisin,mut ku ikää tulee ukolle yli 40, niin alkaa ne erektiojutut näköjään vaivaan..Mulukku ollaan kyllä vittuun heti työntämässä ilman esileikkejä(jotka vuosien aikana pikkuhiljaa ukon toimesta vähentynyt nollaan) ja sitten kitistään naisen haluttomuudesta! HÖH!
Kyllä sitä seksiä naiselta saa vanhanakin,kun osaa ja taitaa (ja muistaa) mitä se KUNNON nainti on!
Ja muuten niistä nykyajan nuorista naisista! Nehän ei tosiaan ala enään mitään ukkoja siellä kotona passaan,joten siinä on kehitys parempaan päin,joutuu ukotkin opetteleen ne vaipanvaihot ym.äitien viettäessä niitä virkistysiltojaan ravintoloissa..
Älä tosiaan yleistä! Vaikka sinun vaimosi on tuollainen ollutkin,niin kyllä täällä kirjoitelleet naiset on ollut työteliäitä,
ukkoonsa pettyneitä työjuhtia! Vähän niin kuin sinäkin ,vaimoosi pettynyt raataja! Itse olisin ollut onnellinen kaltaisestasi miehestä,jolla on selkärankaa!
Sanotaan,että vastakohdat täydentävät toisiaan,mutta mielestäni se ei pidä paikkaansa..harmi,että ne vastakohdat törmäävät usein näköjään yhteen..
Älä kuitenkaan ala katkeraksi,kyllä niitä vastuunkantaja eukkojakin meistä löytyy, jos sinulla nyt enää mitään mielenkiintoa edes on naisiin kajota, kokemasi paskaliiton jälkeen!
Tsemppiä sinulle kuitenkin!
Et kai "parturoinut" ole se "Marseille42" tuolta toiselta sivulta;eri nimimerkillä vaan,kun noita posliinipillujuttujas taas jaksat!Olithan sitä mieltä että 20 v.tytteli olis yli 40-vuotiaalle miehelle sopivan ikäinen panokumppani!! Ja yök taas sun läähätyksiäs! Usko jo, sun jutut on perseestä,eikä mistään nuoresta,vaan vanhan ukon haisevasta perseestä,mielipitees on ihan sairaita!!
Katkeruutesi on tämän viestiketjun alusta asti ollut jotenkin ylenpalttisen simiin pistävää. Tulihan se syykin sieltä:
"naisin vieläkin,jos kunnon seksiä ukolta saisin,mut ku ikää tulee ukolle yli 40, niin alkaa ne erektiojutut näköjään vaivaan..Mulukku ollaan kyllä vittuun heti työntämässä ilman esileikkejä(jotka vuosien aikana pikkuhiljaa ukon toimesta vähentynyt nollaan)"
Niin, naisella on kovat odotukset avioliiton suhteen, mutta elämän totuus ja arki lyövät kasvoille. Vaikka niin paljon jo toiselta liitolta odotit. Uskoit tälläkertaa osuan oikeaan! Mutta: seksitön liitto on aina seksitön liitto. Siinä turhautuu. Ja turhautuminen katkeroittaa. Pahoillani puolestasi. Ei ole kovin paljon turhempaa tallustajaa maan päällä, kuin vanha, omien väärien valintojensa takia katkeroitunut nainen.
Näin se vaan on.
Ymmärsinkö oikein, että sinä sitten et paljon paikkoja trimmaile? Ehkä kuitenkin hiukan ylireagoit. Vanhan naisen pitäisi pystyä käyttämään sivistyneempää kieltä riippumatta siitä mitä päätä ajelee.
ettet tunne naisia ollenkaan.. ja luulempa,ettet tule enää siippaa rinnallesi löytämään..mielipiteesi naisista ovat niin alentavia. Mutta löydä elämääsi muita intressejä ja mielenkiinnonkohteita,vaikkapa vapaaehtoistyö..niin pääset ehkä omasta katkeruudestasi eroon joskus.. Olet sitä melankoonista tyyppiä,joka naisia ei vain kiinnosta pitemmän päälle,joten tyydy vain niihin yhden yön suhteisiin,joita itsekkin sanoit tuossa saavasi kuitenkin..nauti siitä ja unohda parisuhteet.. kun se parisuhde on kuitenkin kahden kauppa..sinä pidät mieluummin sitä kauppaa yksin pystyssä..niin se vaan on..Tsemppiä sulle!
Mikäs ajatustenlukija se sinä olet? Tunnenko sinut? Mielestäni 31vuotias ei ole mikään vanha ?
Perverssien viesteihin ei tarvitse mitään sivistystä käyttää!
Ukko,joka samalla tänne kirjoittelee ja runkkaa ei mielestäni kohteliaisuuksia kaipaa..
Ja sinulle tiedoksi..minun alapääasiani eivät sinulle kuulu,poikaystävälleni vaan..
Joo..sehän on sinun mielipiteesi ja jokaisella on oikeus siihen!
En todellakaan ole mikään katkera,niinkuin väität..mutta en rupea siitä kanssasi enempää väittelemään,sinähän olet tyyppiä,joka on kaikessa sen oman mielipiteensä mukaan oikessa!
Minua ehkä ärsyttää miehissä oleva sovinistisuus ja kuohahdan välillä,mutta olen kuitenkin positiivinen ja valmis aina yrittämään kaikkea,joten laitoinpa ukkonikin lukemaan tämän keskustelun koko ketjun ja yllätys,yllätys,hän pyysi anteeksi ja aikoi ruveta kanssani pohtimaan syitä ongelmiimme! Ei kuulemma eroa halua,eikä tiennyt suhteemme tilan olevan niin jumissa,että joudun siitä ventovieraiden kanssa täällä puimaan..
Joten..en nyt niin turha ihminen ole kuitenkaan,niinkuin väität!
Olen tällä hetkellä oikein täpinöissäni! Jospa ukkoni aloittaisi sen suhteen hoitamisen kanssani nyt ihan tosissaan! Ainakin linkki on nyt auki ja pallo miehelläni!
Eli ei ne sinun "maalailusi"meistä naisista aina ole ihan niin putkinäköistä hommaa,kuin luulet!
Tämä oli tässä! En vieraile enää täällä sivuistoilla! Toivon sinulle kaikkea hyvää "pohdinnoissasi"! Mie lähen ukon kanssa nyt ulos syömään!
Miten trimmaamattoman tuheron omaava, täysin vailla sivistystä ja käytöstapoja oleva nainen on voinut saada poikaystävän? Onko hän ns. peräkammarin poikia?
Katsopas Hoitsu pieni, naiselle "siipan löytäminen" on maaginen tavoite. Kaikki elämän solmut kerralla aukaiseva ratkaisu. Kun tässä hoitsu pieni pettyy, hän alkaa eroilla.
Minulle elämässä on paljon muutakin. Avioero oli kieltämättä suuri pettymys, mutta vain yksi pettymys muiden joukossa. Suurin osa miehistä ei kuvittele, että suuret häät olisivat onnen täyttymys. Suurin osa naisista taas niin kuvittelee. Minä en mitenkään kaikin keinoin hampaat irvessä pyri "löytämään siippaa". Sinä taas luulet, että se olisi minulle tärkeää. Luulet niin, joska se on sinulle ja sinun kaltaisillesi ihmisille kaikki kaikessa.
En tiedä olenko melankoolinen, vaiko en. Aika positiivinen ja optimistinen käsittääkseni. Elämää avoimin silmin tarkkaileva. Tässäkään viestiketjussa en ole muuta kertonut, kuin sen, mitä ystävieni ja omasta erosta olen nähnyt ja kokenut. Se on herättänyt mielenkiintoisia kommentteja. Paras oli tuo vaimo 45, joka ei omien sanojensa mukaan ole lainkaan katkera ja hänen liittonsakin voi mainiosti juuri niin kuin hän oli odottanutkin. Ja sitten nainen kirjoittaa;
"jos kunnon seksiä ukolta saisin,mut ku ikää tulee ukolle yli 40, niin alkaa ne erektiojutut näköjään vaivaan..Mulukku ollaan kyllä vittuun heti työntämässä ilman esileikkejä(jotka vuosien aikana pikkuhiljaa ukon toimesta vähentynyt nollaan)"
Anteeksi, mutta minun on vaikea uskoa, että kunnioitettu Rouva45 juuri tuollaisesta haaveili painostaessaan miestään vihille. Eli hänen käsityksenä avioliiton autuudesta oli kaukana hänen kokemastaan todellisuudesta.
Kun nyt kuitenkin näyttää,että mielestäsi me naiset ollaan niin niitä haihattelijoita ja turhamaisia lapsia ja aivan turhia olentoja ja sinunkin pienipiirii-elämäsi meni aivan pilalle lapsi-vaimosi takia..niin jätä ihmeessä meidät naiset niille miehille,jotka meitä ymmärtävät..ja ota MIES kumppaniksesi! Olen tuota sun lässytystäs tuossa lukenu ja ihmetellyt,että YHDEN eukon(siis exäs) mennessä vieraan miehen mukaan,oot niin helvetin tietonen muista naisista!
Olet tietääkseni täälläkin valitellut ja olen ymmärtänyt,että kommenttien toivossa..sitten kun niitä saat,eikä pikku-Sepon mieltä olekkaan mieluisia..niin sitten pilkataan ja ivataan niitä!
Itse olet myrkyn niellyt,et vain sitä omahyväisyydessäsi huomaa..jotenkin myötätunto on sen exäsi puolella, aika marttyyri olet! Jospa oletkin se maskuliinisempi puolisko homosta!!
Minäkin poistun tältä sivulta,ei tämä sun jaaritus miksikään muutu! Kannattaisi varmaan mennä peilin eteen sunki miettiin! Hyvästi!
Höhhöhöh!!! Olet aivan täpinöissäs nuoren naisen kommentista..rupesko seisoon vanhalla sialla? Onko ainoo nainen,joka sulle enää kommentoi..höhhöhhöh!!! PRUUUTH!
Kyllä pitäis jo Eronneen Seponkin vähän tuosta kaiken maailman kirjottelusta tajuta,ettet vaan tule naisten kanssa toimeen..Sinulla on hyvin sovinistinen käsitys elämänmenosta ja syyttelet naisia lapsiasteelle jääneiksi,vaikka minun tuntemani naiset kyllä kantavat sen suuremman vastuun esim.lapsista!! En tiedä sitten,mikä pikku-tyttö se sinun exäsi sitten on ollut(ehkä paljon nuorempikin sinua?)
Sinusta huokuu ylimielisyys ja toisten mielipiteiden aliarvioiminen.
Jokainenhan loppujen lopuksi vastaa vain omasta elämästä,ei sitä toista voi vaatia elämäänsä uhraamaan,jos joku asia alkaa suhteessa ahdistaan.Et osannut exääsi tehdä onnelliseksi,mitkä syyt sitten lieneekään.Ja ei se tarkoita,etteikö muilla voisi silti onnistua ja jos ei onnistu,heillä on omat syynsä! Et ole mikään asiantuntija,vaikka ystäväpiirissäsi muitakin eronneita olisi..
Tämä on nyt se miehinen mielipide,minulla ei ole ollut naisten kanssa koskaan isompia ongelmia..ymmärrän hyvin naisen ja miehen eron ja osaan olla siitä erittäin tyytyväinen!
Ihmiset, jotka kirjoittelevat samaan viestiketjuun useammalla eri nimimerkillä, ovat mielenkiintoisia. Ilmeisesti syy löytyy tuosta Vaimo45 nimimerkillä kirjoittamastasi viestistä: olet seksittömän liiton vuoksi turhautunut. Niin siinä käy. Jotenkin vanhojenkin naisten on aikaansa tapettava.
tämmösiä turhautuneit ukkoja riittää..vali vali vali vali..Yhyyy vaimo lähti yhyyyyy..
Oisit miettiny aikanaan asiaa,ei tarttis täällä ittees naurettavaksi tehä!
Taispa se vanha akka sohasta muurahaispesää..hehheh löyty se syy sunki akan lähtöön,ekkö kärsi kuulla totuutta! mun akka sano suoraan ku erottiin,mistä kiikasti! ei tarttenu täällä paskasivustoille tulla akan lähtöö puimaan,niinku sun!
Ja samat ihmisetkö täällä eri niminerkkien takana? Eli oot ite myös tuon posliinipillun kuolaaja? sama heppuli,vai? Noh..happamia,sano kettuki pihlajan marjoista..
kannattaako tuota nim.merk.laittaa ollenkaan..oon varmaan se vanha akka minäkin mielestäs?
vanha guppe sitä omaa turpaas,jos kuolailultas pystyt!..tai anna sittenkin sen risupartas rehottaa..eipä näy niin selvästi sun kelmee löysä ihos!Hrrrrrrr! ku puistatti!
Lomalla, pakkaspäivänä, kun ulos ei hirviä menneä lueskelin tämän ketjun.
En vastaa kenellekkään vaan yleistä mitä mieleeni tuli. Olen yli 60v nainen. Edelleen siinä ensimäisessä avioliitossa elävä.
Elämä nyt ei ole aina ruusuilla tanssimista ja avioliitossa on eri vaiheita. Naurettavaa kuvitella, että intohimoa olisi koko ajan. Voi olla laimeampia aikoja ja taas uutta tunnetta.
Sääli, jos nainen puhuu vanhenevasta naisesta yli 40 vuotiaana. Nainen on parhaimmillaan 50v. Lapset ovat jo ainakin pesästä lähtemässä. Voimia on työuraan ja kotiin. Itsestään hyvin huolehtinut on kaunis, elämänkokemus on antanut varmuutta.
60 v voi olla täysin oma itsensä ja edelleen itsestä huolehtineena ikääntyminen ei ole tehnyt hänestä rumaa. Ja seksikin on hyvää. Uskokaa tai älkää, mutta siinäkin uskaltaa olla juuri oma itsensä ja antaa olla sitä myös puolison. Suorituspaineet ovat poissa. Huumoria on tullut mukaan.
Jos nykyään miehet menevät herkästi vieraisiin, ihmettelen myös josjkus suu pyöreänä näitä 40 kymppisiä naisia, jotka eron jälkeen vauhkona yrittävät kerralla elää " täysillä". Menossa monta kertaa jää juuri teini-iässä olevat lapset vaille turvallisuutta ja huolenpitoa. Omat menot vievät rahaa ja aikaa kohtuuttomasti. Uutta miestä tudaan kotiin lasten silmien eteen. Juuri kun lapset ovat tutustuneet ihmiseen, se vaihtuukin.
Tarkoitus ei ole arvostella, mutta tältä tämä minusta arkikokemuksen mukaan näyttää. Olen vielä työelämässä ja työtovereina on näitä 40v naisia, mukavia ihmisiä. Minua käsitellään tietysti vanhuksena; ei haittaa, huvittaa. Nuoruuteni vietin 60-luvulla, myös minun ikäluokastani on suuri osa eronnut. Se alkoi jo 70-luvulla, jolloin ensimäinen ikäluokka muutti lähes kokonaan kaupunkeihin ja naiset aloittivat työelämän ja yksinhuoltajille oli tuolloin paremmat etuudet kuin nykyään, eli he pärjäsivät paremmin kuin me köyhät pariskunnat. Toinen piikki ikäluokkani eroissa oli luonnollisesti 90-luvun alussa toteutettu uusi avioerolaki.
Ne, joiden liitto on kestänyt, ovat kyllä tasapainoisia, toisiaan tukevia puolisoita.
Hyvää alkanutta vuotta ja siunausta kaikille ketjun kirjoittajille.
Vanhemmat ihmiset ajattelevat varmaan juuri noin ja alkuperäinen kirjoittajakaan ei maininnut ikäänsä,joten itse luulin häntä nuoremmaksi.
Hän on varmaan myös yli 60v.mies,ehkä vanhempikin vanhoillisine ajatuksineen ja ajattelee sen takia,kuten sen ikäisten kuuluukin!
Noin minun mummonikin ajattelee..se hällekkin suotakoon! Vanhempia pitää kuitenkin kunnioittaa,vaikka ajatusmalli on kyllä nykyaikana paljon muuttunut.Mutta se on taas nuorempien sukupolvien asia!
Mutta siltikään vanhaa asiaa ei saisi jäädä märehtimään,niinkuin tämän ap.tapauksessa,vaan jatkaa elämää.
Olet sen liitossasi oivaltanut,mitä onneen tarvitsee..mutta on varmaan miehelläsikin siinä osuutensa? Olet hyvän kumppanin löytänyt aikanasi sinäkin!
Monessa liitossa on kuitenkin päihteitä,huumeita tai alkoholiongelmaa,mies on väkivaltainen tai henkisesti sairas..tai nainen.Se naapuri,tai ystäväkään ei voi sitä oikeaa tilannetta aina tietää,vaikka olettaakin niin..
Olen paljon tekemisissä nuorten kanssa,olen mm.tukiperhe mieheni kanssa parille nuorelle ja voin sen sanoa,että kyllä ne nuoret ne vanhempien erot kestää,mutta tolkuttomassa kunnossa olevia vanhempia ei..Turvattomuus tulee siitä,kun ei ole selvää aikuista tukemassa.
On paljon kokopäiväisiä juoppoja pariskuntia,joilla on muitakin ongelmia ja monesti on niin,että se toinen on ensin ollut riippuvainen ja toinen on tullut perässä!
Kyllä nykyajan eroissa,missä lapsia on, ajatellaan aika pitkälle lapsen parasta!
Siihen avio-liiton kestämiseen sanoisin kokemuksella,että pitää oppia kuuntelemaan ja varsinkin puhumaan liitossa ollessa..ei auta enään perään huudella!
kannata märehtiä. Se vie turhaan energiaa. Ajattelen asioista varmaan niinkuin mummosikin, mutta sen olen huomannut, että omilla lapsillani on joltain osin paljon tiukempi kanta esim. pettämiseen kuin meillä heidän vanhemmillaan. Onko kenties asenteet muuttumassa tiukemmiksi?
Ei tietenkään pettämistä tule hyväksyä! Sehän onkin hyvä eron syy!
Monesti ei sekään ole kuitenkaan syynä eroon,vaan se vanha klisee:kasvettiin erilleen..
Nykyaika laittaa ihan eri paineet pareille,kun ennen! Pitää kummankin tienata ja hoitaa lapset ja jne.
Ei ole aikaa parisuhteelle.
Mutta en pidä avioliittoa minään pakollisena elinikäisenä kumppanuutena kuiteskaan..
Monessa erossa isä on lähentynyt lapsen kanssa,kun on kerrankin joutunut hoitamaan lasta yhtäjaksoisesti esim.viikonlopun. Siihen asti on vain käynyt kotona syömässä tms.
Riitaisessa kodissakaan ei ole hyvä kasvaa..itse sen tiedän..
Ikävä on sekin ajatustyyli,että naisen paikka olisi sen hellan ja nyrkin välissä.
Eroon on aina syynsä..Moni ei mene takaisin entiselle kumppanille,vaikka olisi siihen mahdollisuuskin. sen pitäisi kertoa paljon..
Minä olisin kuitenkin kiinnostunut tietään,miten teillä nyt menee..Saitko viimeinkin miehesi ymmärtämään tarpeesi? Olet suorasanainen ja pidin tekstistäsi! Rohkeaa naisihmiseltä..
Piti oikeen käskee työkaverit lukeen toi..ja naurettiin veet silmissä!!
Vai oon mä monta persoonaa..otan imarteluna ton..sanavalmiita naisia tuntuu olevan linjoilla.
Näin ammattini puolesta kysäisen,et ookko ny ihan varma,ettei tää koko ketju oo vaan sun mielikuvitukses tuotetta? heh heh..
Tytöiltä terveisii..hih hih..
..SUPPO SEPPOOOOOO.......siis oikeesti.hei..
Kyllä meikääkin nauratti..hauskoja pimuja ootte.Missäs päin neidit kikattelee..
Oisko tällaisella nuorella kandilla mitää saumaa??
Ois denskussa trattorit Espoos,ootteko lähellä??
Niin, sellaista on naisen "työ". Lueskellaan internettiä työkavereiden kanssa. Eikö teille hoitsuille juuri annetut helvetilliset palkankorotukset sillä ehdolla, että työteho paranee? Paraneehan se tietenkin: ennen kaffiteltiin ja lueskeltiin lehtiä ja nettia 2/3 työajasta, nyt vaan puolet...
..että missäs se herra olikaan työssä...?? Vai kotonako tyhjäntoimittajana siinä parhaimpaan TYÖaikaan istutaan netissä? hehheh..pata kattilaa soimaa.. ja silleen!!
Katsoppas kellonaikaa uudemman kerran.hehheh!!Ehkä ollaankin NUORIA naisii vielä ja asutaan kimppakämpäs..sinähän se oot naiset täällä niputtanut KAIKKI vanhoiksi naisiks!
Lähempäs tästä iltavuoroon..mutta ennen sitä lauletaas tytöt:
"JA SEPPO TEKI KEPPOSEN JA KÄY TAM TAM.........."hih hih"
Tiiät kyllä,minkä kautta saat yhteyden,jos oikeesti niinku oot lääkikses!
Ei olla Espoost,mut aika läheltä! Tuuppa linjoille sinne,ei täällä suomi24 käydä kuin piereskelemässä!
Älä vastaa enää tähän..ei kiinnosta tää palsta olleskaan,käytiin vaan pelleileen.. ;D
Olen työtön. Siksi kotona. siitähän teikäläiset kunnan jatkuvat elätit ette mitään tiedä.
Ja tuota laulua ei tunne kuin 60-luvulla syntyneet hameen alta hoimeiset hoitsut. Koittakaa saada aikanne kulumaan iltavuoross nettia selaillen ja kaffeta ryystäen.
No ei oo sulla kyllä yhtään kadehdittavasti asiat,kun akka lähti menneen ja töitäkään ei oo!
Ei varmaan kannattaisi täällä suomi sivustoilla koko päivää viettää!
Täällähän käydään vaan,kun ei mitään muuta oo kiikarissa!
Menee vielä pää entisestään sekaisin,jos nämäkin jutut turhan tosissaan ottaapi!
Meeppä seurakunnan ukko kerhoon paikkakunnallasi! Itsekkin oon menossa illan päälle ukkojen kans turiseen..ja saunoon..otappa selvää!!
Mukavaa illanjatkoo!!
Et sä mikään tyhmä ole..naisten koulutusta vaan vailla..
Sorry,että naisten kans sua rokotettiin..eipä tullu mieleen ,että oot työtön..
Tämä aika on täynnä kahjoja,ei lisää tartteta kuiteskaan...
Oot kuitenki aika mielenkiintoinen tyyppi..ota se kohteliaisuutena!
Käytän näitä kirjoitteluja omiin tarkoituksiini..kiitos niistä etukäteen!
Pyrstö pystyyn ja eteenpäin!
Nyt lopputyön tekoon..
kun ulkona on pakkasta,eikä pääse töihin,eikä täälläkään oo yhtään kiinostavaa keskusteluu menossa..
Ihmetyttää kuitennii tuossa sun kirjottelussas,et ite et sitte niinku halunnu nuista asioista mitää?
vaimos vaan? sanoit kaikkeen vaan että JOO! ??
Tais olla se suhteenne yhtä kaurapuuron syönnin makua koko liitto,harmaatakin harmaampaa!
No,ois sulla voinu mennä huonomminkin..nyt on sentään ainaki,mitä muistella ennen hautaan kupsahdusta?
Ja kait niistä penskoistaki on iloo,vaik emäntä lähti nostelee..vai saitko niitäkää sitte aikaseksi..oikeesti?
Sit lopuksi emäntä sano,et mä lähen ja sä sanoit vaan,että JOO!
kun miehet ovat eron hakijoina? Tietääkseni miehetkin hakevat paljon eroja vaimoistaan?
Onko se jotenkin älyllisesti henkevämpää,kun kyseessä onkin sitten mies aloitteellisena osapuolena?
Onko se prinssinä elo siellä pilvilinnassa ruvennutkin ahdistamaan..ne vaimon haluamat lapset ei ollutkaan niin kivoja..niitten paskavaippojaki ois pitäny vaihtaa ja silleen..yäk!
Ne vaimon valitsemat huonekalutkin tuntu niin epämukavilta istua..ja vääränvärisetki oli..
Kotonaki ois pitäny viittii olla,voi kauhistus! Kavereitten kans on paaaaaaljon mukavampaa ulkosalla!
Kaljaakaan ei ois saanu enää juoda niinku ennen,perk.. ja mäkättävä akka oottamassa!
Huhhuh! Ei äiti kertonu mitään pojalleen,minkälaista se avioliitto on! Ois vaan pitäny TIETÄÄ etukäteen,mihin hommaan sotkeutu! tsot tsot! Onneksi naapurin Kaisa ymmärtää! Otanki siitä eukon! Hyvä persekki sillä on..
No, kun AIKUISIA miehiä ollaan,niin pannaan akka meneen ja uutta putkeen..
Näinkö se sitten menee,kun mies hakee eroa? Niin fiksuja miehiä, että!! MIES tietää,mitä tekee!
Tuohonpa ei olekkaan mitään lisättävää!! :D
Aika viihdyttävää..