Sain tietää miehelläni olleen suhde toiseen naiseen jo useamman vuoden ajan. Järkytyksekseni muutama muukin lähipiirissä tiennyt asiasta. Miksi ei kukaan ole kertonut minulle. Mitä tehdä, taloudellisesti tosi mahdotonta erota, en tiedä miten lapsen ja velkojen kera pystyisin elämään. Vaikka mies lopettaisi, voiko tätä antaa anteeksi. Mies jäi jo vuosi sitten ekan kerran kiinni, lupasi lopettaa, mutta kiinni jäämisiä ollut jo useita senkin jälkeen, ei kuulemma pääse irti ja pysty lopettamaan. Henkisesti alan olemaan aika loppu. Epäilen koko ajan, haen merkkejä vieläkö se jatkuu, kyttään ja vihjailen ja kiellän kaikki ylimääräiset menot. Mutta enhän vahtimisella kykene toista lopettamaan jos itse ei halua/pysty, kyllä toinen aina keinot keksii.
En tiedä mitä voisin tehdä?
En tiedä mitä voisin tehdä?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Vaikka ammattilaisen neuvot maksaa niin ne maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti henkisinä voimavaroina.
Mies pitää kohdata tuon jutun kanssa oikein kunnolla.
Lapsia ei voi tuossa suojella, kun eihän ne tyhmiä ole. Huono esimerkin ne voivat kyllä saada, eivätkä sitten itsekään ymmärrä, miksi tekevät väärin jos tekevät.
Pää pystyyn, sinä et ole tehnyt mitään väärää. Tuollaisen miehen kanssa ei kannata edes ajatella jatkoja. Voimia sinulle, päivä kerrallaan aika auttaa. T. Saman kokenut
Vaikea tilanne. Kertomasi perusteella avioero näyttäisi ihan järkevältä ratkaisulta, jos pettäminen on ollut toistuvaa ja jatkunut vuosia. Tietysti avioero on hankala ja henkisesti kuluttava prosessi, mutta henkisesti kuluttavaahan sinun elämäsi on jo nyt ja tulee olemaan, jos et tee asialle jotain. Vaikea tietysti antaa mitään kauhean yleispäteviä neuvoja, miten toimia, koska se mikä pätee yhdellä ei päde toisella, mutta voin silti yrittää.
1. Tee miehellesi selväksi, että et aio hyväksyä hänen uskottomuuttaan ja jos mies ei ole valmis luopumaan toisesta naisesta, niin avioliittonne tulee päättymään. Käske hänen valita. Jos mies vastaa, ettei pysty siihen, vastaa että silloin sinä valitset avioeron. Tässä tilanteessa juuri sinun tulee olla lujana, koska miehesi näköjään on valmis keplottelemaan tilanteessa vaikka kuinka kauan, jollet sinä paina jarrua.
2. Velkojen súhteen ota yhteyttä kunnan tai seurakunnan velkaneuvojaan ja pyydä neuvoa velkojen järjestelemisessä. Lukuisat vaikeassa tilanteessa olevat ovat saaneet apua juuri tätä kautta.
3. Verkostoidu. Pyydä rohkeasti apua ja neuvoja ystäviltä, tuttavilta ja sukulaisilta ja varsinkin sellaisilta, jotka ovat itse läpikäyneet avioeron. Etsi esim. netin kautta joku eronneiden tukiryhmä, josta saat vertaistukea. Älä jää yksin, sillä sinulla on paljon kohtalotovereita, joiden kanssa voit jakaa kokemuksiasi.
4. Anna tilaa itkulle, surulle ja vihallekin, jos siltä tuntuu. Itke kun itkettää. Muista, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Tee surutyö rauhassa loppuun ja hakeudu vasta sitten uuteen parisuhteeseen.
Pääasia on, että et ihan oman jaksamisesi ja lapsesi takia jää tuleen makaamaan, vaan toimit. Avioero ei ole helppo prosessi, mutta tuskin oleminen ikuisesti petettynä vaimona on sen helpompaa.
Kiitos neuvoistasi!
-Juteltu ollaan moneen otteeseen miehen kanssa, aina lupaa kaikenlaista, itkee ja pyytää anteeksi, olen kyllä kertonut ottavani eron jos asia ei muutu. Mutta itselleni kova paikka ero on jo periaatteestakin, enkä haluaisi erota, se tässä vaikeaa onkin. Joku jo sanoi miehen odottavan että itse kyllästyn ja otan eron ettei hänen tarvitsisi vaivautua.
-Lähinnä velkojen suhteen kai kauhistuttaa minne joutuu asumaan ja miten rahat riittävät kaikkeen. Ymmärrän toki ettei sama elintaso ole mahdollinen eron jälkeen. Ei vaan ole kiva joutua lähtemään omakotitalosta pois, sitä kun ei ole varaa yksin pitää.
-En tiedä enään kenen kanssa voisin jutella, yksi pahimpia paikkoja on ollut saadessani tietää että osa omistanikin sukulaisista on tiennyt ja tuttavista. Se tuntuu todella pahalta. Tuntuu juuri siltä että muut nauravat ja surkuttelevat selkäni takana mitä kaikkea saankaan mieheltä kestää. En tiedä voinko luottaa kehenkään.
-Kyllä monet itkut ja riidat on koettu, tunnetasolla en vain taida olla valmis eroon. Toisina päivinä en usko koko asiaan, toisina, surullisena myönnän totuuden. Pelottaa lapsenkin reagtio kodin hajoamiseen. Koko asia vaan tuntuu yhdeltä isolta umpikujalta johon en keksi ratkaisua. En tiedä edes omia tunteitanikaan miestäni kohtaan, rakastanko vaiko vihaanko. Mies on kyllä hyvin ns. kunnollinen lukuunottamatta pettämistä. Ja pelottaa ajatella mikä hänen tunnesiteensä on tähän toiseen naiseen näiden kaikkien vuosien kuluessa muodostunut. Vaikka hän jäisikin, onko hänen sydämensä aina toisaalla?
Nuo ovat juuri niitä kysymyksiä, mitä aina avioeroa harkitessa joutuu miettimään. Ne eivät ole helppoja kysymyksiä eikä niihin ole helppoja vastauksia. Olet itse lujasti sitoutunut avioliittoosi ja siksi sinusta ymmärrettävästi tuntuu pahalta, ettei toinen puolisko ole näin tehnyt. Hänen lupailunsa ja anteeksipyyntönsähän ovat osoittautuneet katteettomiksi. Hän ei selvästikään tiedä mitä haluaa. On kunnioitettavaa, että ongelmista huolimatta haluat pelastaa avioliittosi. Mutta valitettavasti et voi tehdä sitä yksin, ellei miehesi myös ota asiaa vakavasti.
Ne sukulaiset ja tuttavat, jotka ovat salanneet sinulta miehesi petollisuuden ovat käyttäytyneet raukkamaisesti. Varmaankaan kaikki eivät ole tarkoittaneet pahaa, vaan halunneet ehkä säästää sinua, mutta joka tapauksessa heidän käytöksensä ei ole ollut luottamuksesi arvoista. Minusta sinun kannattaisi sanoa se heille suoraan ja rehellisesti, miten pahalta se sinusta tuntuu. Jos sinun on vaikea luottaa tuttuihin ihmisiin, niin joskus ulkopuolinen auttaja voi olla hyvä ratkaisu. Kunnan ja seurakunnan sekä väestöliiton ja Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta on mahdollisuus saada keskusteluapua ja tietoa erilaisista eronneiden tai eroavien tukiryhmistä, joista voit tarvittaessa saada vertaistukea.
Ja kuten tuossa aiemmin sanoin, velkojen suhteen saa neuvoja velkaneuvojilta. He ovat sitä varten.
Jos päädyt eroratkaisuun, niin joudut tietysti luopumaan monista asioista, kuten nykyisestä kodistasi. Luopuminen tekee aina kipeää. Siksi sitä välttelee, vaikka se olisi väistämätöntä ja pitkällä tähtäimellä hyväksi. Sinulla on edessäsi vaikea valinta: Jatkanko elämää petettynä vaimona ja säilytän nykyisen elintasoni vai aloitanko uuden elämän hieman huonommalla elintasolla, mutta myös aivan uusilla mahdollisuuksilla
Ymmärrän, että ero on aina vaikea ratkaisu jo lasta ajatellen. Jos sinusta tuntuu vaikealta tehdä lopullista päätöstä, niin onko mahdollista, että muuttaisit vaikka väliaikaisesti erilleen miehesi kanssa ja kokeilisit sitä, miltä se tuntuu ? Monet pariskunnat, joiden suhde on ollut solmussa, ovat kokeilleet erillään asumista jonkin aikaa ennen kuin ovat tehneet mitään virallista eropäätöstä. Jotkut ovat sitten palanneet yhteen, toiset eivät. Tällaisen järjestelyn ehdottaminen miehellesi saattaisi myös pysäyttää hänet ja saada hänet miettimään asioita ja sitä, haluaako hän pelastaa avioliittonsa vai ei. Tämä voisi olla yksi mahdollisuus.
Olen itse kokenut aivan saman entisen mieheni kanssa, ei päässyt toisesta naisesta eroon ja tajusin sitten viimein, että hänen täytyy tätä toista rakastaa oikeasti. ja kun omaa elämäämme puntaroin tätytyihän minun itselleni myöntää, että olimme kuin sisko ja veli. Meillä oli myös velkaa ja sehän meni erossa puoliksi niinkuin kaikki muukin ja vaikka alkuun pelkäsin miten pärjäisin velkojen ja lasten kanssa olikin elämä yksin kun sai rauhassa hoitaa paljon helpompaa, kun kaikki tämä muu ahdistava ja stressaava oli poissa, ei tarvinnut energiaa käyttää toisen vahtimiseen ja riitelyyn. tästä on nyt kulunut pari vuotta ja näin jälkikäteen ajateltuna on tämä ollut elämäni parasta aikaa. Ja ne velathan olisivat meillä ainakin kaataneet suhteemme lopulta kuitenkin kun asiaa olen ajatellut. Ja apua sinulla on mahdollista saada velkaneuvonnasta jos tuntuu ettet yksin niistä selviä, jotkut ystävistäni ovat sitä kautta selvinneet. Olen myöskin oppinut arvostamaan itseäni ihmisenä ihan eri tavalla ja löytänyt kumppanin jonka kanssa tapailemme, muttei kiire ole yhteen ja hänelle olenkin sanonut, että jos tuntuu joku toinen ihminen tärkeämmältä kuin minä kertoo ihan suoraan en jää häneen roikkumaan. Sen olen oppinut etten toiseen ihmiseen ripustaudu vaan pärjään kyllä itsekseni ja olen myöskin pärjännyt. Ex mieheni meni tämän naisen kanssa yhteen ja hyvin tulemme nykyään toimeen, paremmin jopa kuin ennen tapaa lapsia sovitusti, onhan hänen uudellaankin lapsia jo entuudestaan. Olenkin ajatellut, että se elämäni vaihe oli jollain tavalla oppimista tässä elämässä siihen kuinka hyvä minun on olla nykyään. Sinulle toivon voimia ja hyvä on, että olet jo alkanut pohtia asioita sekin on askel eteenpäin. Eikä minun lapseni ole kärsineet päinvastoin, he ovat itsekkin todenneet, että on paljon kukavampi ilmapiiri kotona, niinkuin isänkin luona, kun ei ole ainaista riitaa, vaikka he eivät aluksi tykänneet erosta vaan vastustivat asiaa kovasti. Mutta aika parantaa haavat ja elämä kasvattaa meitä kaikkia.
Miten toinen kehtaa? Kaiken yhdessä koetun ja kestetyn jälkeen toinen voi kehdata kohdella minua näin. Vuosikausia on eletty yhdessä ja rakennettu elämäämme ajatellen lasta ja vanhuusaikaa. Kaikkiko vaan yhtä suurta näytelmää ja valhetta. Tuntuu kuin olisi viety itseltä kaikki, entinen, tämä päivä ja tulevaisuus. Miten toinen kykenee tuollaiseen petkutukseen?
Itsekin sitä miettinyt.
Mun miesystävä kans maalailee vaikka mitä tulevaisuuden kuvia siitä miten asutaan joskus jossain yhdessä yms paskaa. Eikä taatusti tulla asumaan. Mehän vaan harrastetaan seksiä! Ehkä jotkut naiset sitten haluavat kuulla jotain tuollaista lässytystä, minä en ja olen sen sanonutkin. Oli mies vähän ihmiessään. Se puhuu varmasti vaimolleen yhtälailla tulevaisuuden "haaveistaan". Minä en ole sille oikea nainen, eikä sen nykyinen vaimokaan. Siinähän etsii, kyllä maailmassa naisia riittää.
Syy miksi olemme yhdessä on siis seksi. Molemmat tarvitsevat sitä, ja läheisyyttä.
Joku vaan irtautuu niin todellisuudesta. Minä olen valitettavasti realisti, mua ei voi viedä. Otan sen minkä haluan. Pelimiehet ovat pelimiehiä. Nekin ottavat minkä haluavat, mutta eivät ole aina ihan rehellisiä :(
että noi satusedät uskovat ihan oikeasti juttuihinsa. Siihen tulokseen olen tullut.
En sitten tiedä, miten ne saavat omassa päässään kaikki mallaamaan yhteen...
niil on monta todellisuutta
ennenpitkään menevät sekaisin jutuissaan ja jäävät kiinni
kun olet tavallaan antanut siihen luvan. Eikö jotain olisi pitänyt tehdä jo silloin, kun jäi ensimmäisen kerran kiinni pettämisestä? Ei asiat korjaannu, jos niitä ei nosteta pöydälle.
Kyllä tein paljonkin, mutta mistä tiedät että toisen lupailut ovat vain uusia valheita. Juteltu ja analysoitu ollaan tosi paljon, etsitty syitä. Asia nostettu pöydälle mutta kun ei auta.
olisikohan jo syytä luovuttaa? Toista ihmistä on mahdotonta saada muuttamaan käytöstään ja ajatuksiaan, jos hän ei itse sitä tahdo. Vedättänee sinua jatkossakin. Ei se ero niin kamala asia ole. Varmasti pärjäät lapsen kanssa. Ainakin mielenterveytesi kohenee. Eihän kukaan voi elää vuosikausia kytäten ja pelossa, että josko toinen pettää. Onko se onnellista elämää? Vai oletko niin periaatteen ihminen, että kun on yhteen menty, niin yhdessä pysytään, vaikka toisella "syän märkänis"? Ei kaikkea tarvitse sietää. Ajattele itseäsi ja myös lasta, joka tietenkin vaistoaa, ettei kaikki ole vanhempien välillä ok.
jättä sen pettävän miehen. Sitten teillä on aikaa vain toisillenne.
Ajatteliko miehesikin todella koko ajan tulevaa yhteistä vanhuusaikaa ja lasta. Vai olivatko kyseessä sittenkin vain sinun tulevaisuuden toiveesi ja ajattelusi. Oletko varma että hän tahtoi samaa kuin sinä. Ehkä hän ei sittenkään halunnut elämältä samoja asioita kuin sinä. Ei halunnut sitä yhteistä aikaa viereisissä kiikkustuoleissa upeassa omakotitalossa rauhallista vanhuutta eläen lapsenlapsia kaitsien. Ehkäpä hän tahtoikin intohimoa elämäänsä ja rakkautta, vaikka vain vähän aikaa kestävääkin mieluummin kuin tylsää harmaata arkea velkoja maksellen.
Jos sinusta oikeasti tuntuu siltä, kuin sinulta olisi viety kaikki; entinen, tämä päivä ja tulevaisuus, on sinun mieittävä uudelleen minkälaisen vastuun toiselle ihmiselle olet asettanut oman hyvinvointisi varmistamiseksi. Silloin voi todella miettiä, voiko toiselle ihmiselle, siis tällä kertaa miehellesi, asettaa sellaista taakkaa toisen ihmisen elämästä. Siis että hän olisi vastuussa sinun onnellisuudestasi, sinun tulevaisuudestasi ja entisestä elämästäsi. Kukaan ihminen ei jaksa sellaista taakkaa ottaa kantaakseen, että on toiselle ihmiselle elämässä aivan kaikki. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan, tuleivaisuudestaan ja elämästään. Sitä ei voi toiselle ihmiselle sysätä. Miehesi lienee väsynyt sinun vaativaan asenteeseesi. Miehesi on ollut sinulle kaikki kaikessa, jopa tuskalliseen riippuvuuteen asti. Kukaan ihminen ei jaksa olla toiselle ihmiselle koko ajan aivan kaikki.
Anna miehesi mennä, älä enään roiku hänessä äläkä syyllistä häntä oman elämäsi pilaamisesta. Voit pilata oman elämäsi vain itse jäämällä katkeruuteen ja itsesääliin. Miehelläsi on myös oikeus vapauteen ja rakkauteen ilman taakkaa siitä, että hän vastaa toisen ihmisen elämästä ja onnellisuudesta.
Myös pelkosi siitä, että lapselta menee koti, on turha. Koti on aina siellä missä ihminen on, se ei fyysisesti riipu paikasta. Lapsella säilyy oikeus isäänsä, vanhemmuus ei erossa katoa. Sen sijaan sinun tulisi nyt viimein kasvaa aikuiseksi, miehesi ei ole sinun elättäjäsi eikä isäsi. Ota vastuu onnellisuudestasi omiin käsiisi.
Et ole näköjään lukenut ap-kirjoittajan tekstiä kunnolla. Ei ole pelkästään niin, että ap-kirjoittaja roikkuu miehessään, vaan ilmeisesti mies roikkuu aivan samalla tavalla hänessä eikä lähde kotoaan, vaikka voisikin. Eli ilmeisesti mies ei itsekään tiedä mitä haluaa. Vaikka ap-kirjoittaja antaisikin miehen mennä, niin ilmeisesti mies ei silti halua lähteä.
Olet toki oikeassa, että ihminen on viime kädessä itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Mutta enpä ole toisaalta huomannut, että välttämättä kukaan sitä intohimoista rakkautta olisi loppuelämäkseen löytänyt parisuhdetta vaihtamalla, paitsi tietysti tilapäisesti. Kun vuodet kuluu ja arki saapuu, laantuu se suuri intohimo siinä uudessakin suhteessa. Tämä on nähty monta kertaa. Ja mitä muuta se parisuhde loppujen lopuksi on kuin yhteisen arjen jakamista ja laskujen maksamista ja yhteisten lasten kasvattamista. Jos sitä suurta intohimoa lähtee metsästämään, niin joutuu vaihtamaan kumppania noin seitsemän vuoden välein. No, jotkuthan tekeekin niin, vaikka saisivat paljon tuhoa aikaa ympäristössään.
Sanoit, että ehkä mies on halunnut eri asioita kuin vaimonsa. Mutta miksi hän siinä tapauksessa on mennyt sitoutumaan avioliittoon, hankkimaan lapsen ja rakentamaan omakotitalon, jos ne eivät ole olleet sitä mitä hän haluaa. Hän olisi voinut valita toisinkin. On raukkamaista järjestää toinen sellaiseen tilanteeseen, että: "Hups ! Muutinkin tässä yhtäkkiä mieleni. En minä tahdokaan olla perheenisä enkä elää arkielämää. Haluan actionia." Noin eivät vastuuntuntoiset aikuiset toimi. Varmasti jokaisella ihmisellä tulee elämässään kriisejä, jolloin miettii omaa elämäänsä ja sitä mitä elämältä haluaa, mutta kyllä ne pitää hoitaa kypsempään tyyliin kuin ap-kirjoittajan mies on tehnyt. Itsekkäästä hedoinismista ei seuraa mitään hyvää.
allekirjoitan täysin! Hienoa tekstiä.
tulee petetyksi rakkaan ihmisen toimesta, tuntuu todellakin kuin olisi viety kaikki! Eikä kysymys ole mistään riippuvuudesta. Kovin on suppea tuo näkemyksesi.
sama tilanne. Miehellä toinen nainen, ja sanoi ettei pysty lopettamaan suhdetta. Mutta mieheni oli sen verran fiksu, että älysi myös itse että sitten täytyy erota.
Ei halunnut alkaa elämään pidempään enää kaksoiselämää. Enkä sitä minäkään olisi sietänyt.
Hän rakastui toiseen... minkäs sille mahtaa. En voinut muuta kuin antaa hänen mennä. niin paljon kun se kirpaisikin ja sattuu vieläkin.
Tosin olen kuullut että ei heillä niin hirveän hyvin enää menisi sen naisen kanssa.
Minä itse toivoisin kai vieläkin toista mahdollisuutta jos heille tulisi ero, ja mieskin haluaisi yrittää... mutta nämä ovat asioita jotka vain aika näyttää. En tiedä tulenko koskaan enää saamaan sitä mahdollisuutta.
Mutta tuo tilanne, että ei pysty lopettamaan suhdetta, niin siinä ei auta muu kuin antaa miehen mennä.
Se on katsellut tota touhua jo 10 vuotta. Tilanne sopii mulle oikein hyvin, toimii näin.
Ja jos niiden liitto menis karille, kävis varmaan meillekin niin. En huolis pettäjää vakavampaan suhteeseen.
ja on lainaa ja lapset. Ruokaa on ja laskut ajallaan maksettu. Elokuvissa ja ulkonasyömässäkin on varaan joskus käydä, samoin ostaa lapsille vaatteet. Palkkani on käteen 1600 kuussa. Mitä odotat elämältäsi? Toki olisi minunkin elämäni "helpompaa" elää myös toisen rahoilla. En kestänyt enää huonoa liittoa, joten lähdin. Elämä ei ole helppoa, sitä ei kukaan väittänytkään, mutta eipä tarvitse enää olla omassa elämässäni koiranoksennuksen roolissa :)
Yksinäisyys on kova ja toisen ihmisen kaipuu siis ihan arkielämässä, ei muuten. Miestä en elämääni ota varmaan koskaan. Mutta PETTÄMISTä, valheita ym. ei tarvitse enää sietää. Kaikki on vielä kesken ja rikki. Olen vielä heikko ja haavoitettu, mutta joskus se päivä tulee kuten laulussa sanotaan "sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan "
Haluan täsmentää olosuhteitani rahan ja velan suhteen. Ostimme vähän yli kaksi vuotta sitten talon, velalla, lisäksi uusimme suurimman osan huonekaluista ja pihaa uusittiin, eli lainaa on enemmänkin kuin mitä talon myynnistä sais. Velkaa jäisi reilusti yli. Minulla kun ei palkka olisi edes tuota 1600 käteen, tällä hetkellä olen vielä kodinhoitovapaalla. Eli kyllä huolen aiheeni miten taloudellisesti selviäisi tarkoittaa ihan arkista tavallista elämää.
Mulla on vähän semmoinen tunne, että monet miehet elää nykyään jossain fantasiamaailmassa sen oikean elämän sijasta, ja se saa ne käyttäytymään jotenkin vastuuttomasti ja päättömästi. Eli yhä useampi mies nykyään kärsii Peter Pan-syndroomasta eikä halua kasvaa aikuiseksi ja ottaa kunnon vastuuta. Ja nämä miehet voi sitten pyörittää useampia naisia, ja vakuutella molemmilla rakkautta ja lupailla tulevaisuutta. Se on eräänlaista peliä.
Se, minkä vuoksi tuo uusi nainen nyt niin kiehtoo miestäsi ja miksi miehesi roikkuu hänessä avioeron uhallakin, johtuu ilmiöstä nimeltä uutudenviehätys. Miehesi ei sitä tunnista itsessään, koska ilmeisesti uskoo sen olevan "rakkautta". Mutta kylmä totuus on, että usein tuon "rakkauden" takana ei ole mitään muuta kuin voimakas eroottinen uutudenviehätys. Valitettavasti kaikki eivät vain tiedosta sitä.
Koska et voi miestäsi väkisin pitää, voisit tehdä myös näin: Anna miehesi mennä ja päätyä tuon toisen naisen luokse. Jatka sinä omaa elämääsi, hanki uusi koti, etsi uusia harrastuksia ja uusia ihmissuhteita. Veikkaan, että tulee vielä sekin päivä, kun miehesi suuri ihastus tuohon uuteen naiseen hiipuu, kun hän tarpeeksi monta vuotta elää hänen kanssaan tavallista arkea pyykinpesuineen, ruuanlaittoineen, laskujen maksamisineen, jne. Voisi käydä hyvinkin niin, että miehesi vielä katuisi katkerasti, kun huomaisi, ettei vaihtamalla parantunutkaan. Eikä olisi yhtään mahdotonta, että hän parin vuoden päästä yrittäisi häntä koipien välissä päästä takaisin luoksesi. Se ei nimittäin ole yhtään harvinaista. Silloin sinä voisit hymyillä kylmästi ja vastata, että kiitos ei, minulla on nyt oma elämäni.
Mutta kun se mies ei edes tosta lähde, kiinni jäätyään lupailee ja lupailee. Miksi mun pitää jaksaa hoitaa koko ero yksin. Välillä tosiaan toivoo että lähtis sitten eikä pitäisi tälläistä ihme huopaamista. Tulisi asia ainakin sitä kautta selväksi. Juuri tuo omituinen huopaaminen tässä raskasta onkin. Ei enään tiedä voiko yhtään mihinkään oikeasti uskoa. Kaipa se oma elämä omassa kädessä loppujen lopuksi on. Vaatii vaan mahdottomia voimia ryhtyä tekemään jotakin asioiden eteen ja pelkohan se ylläpitää tilannetta ennallaan.
Joku sanoikin että matka itse päätöksen tekemiseen on raskain, sitten helpottaa kun alkaa asioita vaan hoitamaan. Tiedä sitten.
No eihän hän tietenkään lähde, koska haluaa mukavuudenhaluisena miehenä turvata selustansa. Hän haluaa tietenkin varmuuden vuoksi pitää teidät molemmat. Jos toinen ottaa ja lähtee, niin toinen on varalla. Tyypillinen pelimies, valitettavasti. Ja hän huopaa tasan niin kauan kuin annat hänen tehdä niin. Hän on pettänyt lupauksensa jo niin monta kertaa, että ne ovat yhtä tyhjän kanssa ja ymmärräthän sen jo itsekin.
Mitä muuten miehesi tuumaisi siitä, jos itsekin alkaisit tapailla toista miestä ? Onko hän mustasukkaista tyyppiä ? Useinhan pettävät miehet ovat sillä lailla ristiriitaisia persoonia, että vaikka sallivat syrjähypyt itselleen, niin vaimon syrjähyppy olisi heille silti äärettömän kova pala. En tarkoita, että sinun pitäisi mennä toisen miehen kanssa ja se olisi ilmeisesti periaatteidesi vastaistakin, mutta voithan kysäistä mieheltäsi mitä hän siitä mahdollisuudesta ajattelisi ? Ihan vaan kokeilla kepillä jäätä.
Sinulla taitaa nyt olla vain kaksi mahdollisuutta: Joko jämähdät nykytilanteeseen ja katkeroidut tai sitten repäiset kunnolla ja haet avioeroa. Jälkimmäinen olisi tietenkin melkoinen yllätys ukollesi, joka ei ilmeisesti usko sinun kykenevän siihen ja siksi ylläpitää tuota peliä. Kaikki eronneet tietävät, miten vaikea ja kipeä juttu eropäätös on. Mutta ero on sittenkin pitkällä aikavälillä parempi kuin elää katkeroituneena petettynä vaimona, joka ei voi enää luottaa mieheensä. Usko vanhaa.
avioeroa. Salasuhde on jatkunut pitkään, eikä mies tule pääsemään naisesta eroon. Hänellä on ilmeisesti voimakkaat tunteet naista kohtaan. Mies ei tule lopettamaan suhdetta. Vaihtoehdot sulle: avioero tai eläminen hieman mukavammalla elintasolla käytännössä moniavioisen miehen kanssa. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole; mies ei tule ryhtymään uskolliseksi.
olen täysin samaa mieltä edellisen kanssa, ainut järkevä vaihtoehto tuossa tilanteessa on ero. Vanhaan et voi palata ja tilanne valitettavasti tuosta vain pahenee. Mitä sitten jos velkaa enemmän kun talo, nehän menevät velatkin puoliksi janiistä selviää et kyllä ainut ole kellä velkaa on eron jälkeen.Jos haluat itsellesi edes rauhallisen elämän sekin kannattaa.
Ja täällä vielä yksi uskottomuuden ja eron kokenut, joka suosittelee eroa tässä tilanteessa. Muu ei taida nyt auttaa, koska miehesi on ilmeisesti niin rakastunut tuohon toiseen naiseen, ettei pääse hänestä eroon. Jatka sinä sen sijaan omaa elämääsi.
Kaiken surun ja tuskan keskellä voit lohduttautua sillä, että todennäköisesti miehesi kiihkeä rakastuminen tuohon toiseen naiseen ei kestä ikuisesti, vaan jossain vaiheessa laimenee ja luultavasti mies tulee tulevaisuudessa pettämään tätä uuttakin naista, kun tarpeeksi aikaa kuluu. Niin teki minunkin ex-mieheni uudelle naiselleen. Mutta se ei onneksi ole enää sinun ongelmasi, vaan tuon uuden naisen. Jatka sinä eteenpäin. Avioero on kuin pieni kuolema, mutta myös portti uuteen elämään.
menevät puoliksi vain, jos ne on otettu puoliksi.
onnettomassa parisuhteessa pettäjän kanssa kunhan talous on vain kunnossa?
Minä tiedän mit'ä voisit tehdä. Ja se on ainoa asia, jonka voit oikeasti tehdä. Eroat ja alat elää elämääsi. Älä elä enään miehesi kautta. Kukaan ei voi sanoa noin, että taloudellisesti eroaminen on mahdotonta. Silloin ei oikeasti vain halua luopua elintasosta ja ei halua alkaa elää köyhänä. Mutta parempi elää köyhänä vuokra-asunnossa kuin onnettomana tiilitalossa kulisseissa. Talo on vain seinät. Mammonaa et saa mukaan hautaan. Älä ole kiinni omaisuudessa vaan anna itsellesi mahdollisuus elää itsenäistä aikuisen riippumattoman naisen elämää. Suomessa kukaan ei jää puille paljaille, saat asumistukea vuokra-asuntoon, jossa asut lapsesi kanssa. Älä jää omaisuuden takia epätyydyttävään avioliittoon. Kun myytte talon, niin siitä varmaan saa rahaa sen verran että velat saa maksettua pois. Ja muutat sitten vuokralle. Älä ole niin tavaranahne vaan ajattele elämän sisältöä ilman pettävää miestä. Portti uuteen maailmaan aukeaa kun uskaltaa jättää vanhan taakseen. meitä on monia, jotka olemme tehneet päätöksen, että luopuu omaisuudesta, jotta ei hukkaisi itseään ja elämäänsä. Elät vain kerran, älä roiku mammonassa.
kaikille vastaajille. Kyllä se eropäätös taitaa olla jo tehtynä, ehkä tarvein vielä jotain varmistusta asialle.
Mutta kaikkien asioiden hoitaminen tai edes niiden aloittaminen on jostain syystä kovin raskasta ja vaikeaa.
Olisi ihanaa jos olisi joku joka vaan kädestä pitäen ohjaisi tekemiset. Ottaisi kädestä kiinni ja veisi paikkaan a ja sitten b ym.
Joillakin on näyttänyt olevan käsitys että kovasti olisin ollut vain miehestä riippuvainen ja eläisin hänestä.
Ymmärrän kyllä tämän, ehkä sitä kuulostaa paljon negatiivisemmalta ja saamattomammalta tälläisessa tilanteessa. Kyllä minulla tai meillä molemmilla on myös muutakin mielenkiintoa elämässä ollut kuin vain toisemme. Ja ne yhteiset haavekuvat vanhuudesta, eivät ne ole vain omia haaveitani olleet tai siis ainakin mies mukana ollut sanallisesti monessa asiassa eri asia sitten jos ei oikeasti ole halunnut, mutta onko oikein sitten valehdella ja leikkiä olevansa mukana.
En vain tiedä missä meni oikein vikaan, miksi mies ei sitten ole puhunut jos ei ole ollut tyytyväinen minuun, itseensä ja elämäänsä. Kysymyksiä on niin tuhottomasti,eikä mieskään niihin osaa vastata vaikka monasti yrittää, tuntuu että toinenkin yhtä ymmällä tapahtuneista.
Mutta se kaikki valehtelu ja petturuus, niitä ei voi sulattaa. Jos mies olisikin täys p, ei sitä näin kauan miettisi asioita. Eniten ehkä satuttaa kun sanoo sen toisen viereltä löytäneensä ennenkokenemattoman rauhan.
Minulla oli silloin eron hetkellä ystäviä, jotka auttoivat ja olivat mukana kaikessa, koska monillahan oli sitä omaa kokemusta. Ex miehen kanssa mentiin sitten oikeusaputoimistoon, sieltä saimme apua näiden raha-asioiden hoitamiseen ihan virallisesti, ei tarvinnut sitä sitten keskenään riidellä kun ammatti-ihminen autti näissä köytännön asioissa. Sosiaalitoimistosta saat apua lapsen elatusta ja tapaamista koskeviin asioihin ja muuhunkin jos sitä tarvitset. Toivottavasti jaksat, kun asiat on hoidettu huomaat, ettäelämä voi sittenkin olla ONNELLISTA.
Olet ymmärrettävästi loukkaantunut ja sinulla on siihen oikeus, koska valehtelu ja pettäminen ei ole koskaan oikein. Jos miehesi oli syystä tai toisesta tyytymätön suhteeseenne, hänen olisi pitänyt nostaa kissa pöydälle ja avata suunsa. Olet antanut miehellesi tilaisuuden, ja hän ei ole sitä käyttänyt, joten voit tehdä omat johtopäätöksesi ja laittaa vihdoin pyörät pyörimään.
Jos miehesi on löytänyt rauhan tuon toisen naisen luota, niin menköön hänen luokseen. Ymmärrettävästi naisen luona varmasti oli tyyntä ja rauhallista, kun teidän kotonanne elettiin vaativaa arkea pienen lapsen kanssa. Voihan olla, että miehesi elää tyytyväisenä tuon naisen kanssa lopun ikänsä. Toisaalta yhtä hyvin voi käydä niin, että heidän elettyään normaalia arkea tarpeeksi monta vuotta ei sanoinkuvaamattomasta rauhasta ole enää tietoakaan. Arkitodellisuus on aina muuta kuin mielikuvat. Ehkä miehesi itsekin pelkää tätä vaihtoehtoa ja siksi roikkuu vielä sinussa.
Mutta sinun ei tarvitse siitä enää välittää. Nyt kannattaa laittaa toimeksi. Hae neuvoa velkaneuvonnasta, hae vertaistukea muista eronneista ja käy sosiaalitoimistossa juttelemassa lapsenne huoltajuudesta. Helppoa sinulla ei tule olemaan. Tulet itkemään monta itkua ja viettämään unettomia öitä, mutta vanha sanonta aika parantaa haavat pitää onneksi usein paikkansa. Vaikeina hetkinä ajattele, että vuoden tai viimeistään kahden päästä tuntuu jo paremmalta.
Kaikki on nyt yhtä mylläkkää. Mutta, mutta ajan mukaan selviävät. Olet ansainnut parempaa. Sinulla on varmasti luottoystäviä, jotka kannattelevat.
löytäneensä jonkun toisen kainalossa ja luona sen rauhan, mitä meistä kukin tiedostamattaan etsii, tunnetta siitä että "on päässyt kotiin", niin älä missään nimessä yritä pitää häntä väkisin suhteessa. Anna hänen mennä, jos ei itse kykene niin jätä sinä hänet ja pian!
Tuota tunnetta meistä kukin etsii ehkä koko elämän..Valitettavaa, että hän ei sitä sinun luotasi löytänyt tai ehkä löysi aikanaan kun tutustuitte ja rakastuitte, mutta hän on sen jo unohtanut. Arki vei kaiken sen tunteen. Älä ole katkera, ei sille voi mitään, kävi niin että toiseen rakastui..Suuri osa ihmisistä elää "ihan ok" suhteessa ja kun se "oikea" sitten sattuu kohdalle niin se on menoa. Ei ole siis sinun vikasi, olit teistä se rakastuneempi ja sitoutuneempi osapuoli, miehesi sen sijaan etsi sitä parempaa koko liittonne ajan. Nyt hän sen löysi eikä siinä auta sinun itkusi.
Anna anteeksi ja mene itse elämässäsi eteenpäin, ero sattuu vietävästi eikä siitä tunne pääsevänsä yli, mutta sinä et valinnut lähteä suhteesta vaan halusit yrittää, tuskin miehesi jäisi aidosti enää suhteeseen, joten anna mennä. Sinun kuvitelmasi ja unelmasi on nyt palasina, mutta lopulta kukaan meistä ei voi toisen puolesta elää tai tehdä päätöksiä. Niinpä kenenkään meistä liitto ei ole takuuvarmasti ikuinen, ei kenenkään. Et ole yksin ja selviät kyllä vaikka vaikeaa onkin!
Se nyt ei ole mitenkään kirkossa kuulutettua, että ap-kirjoittajan mies on nyt löytänyt sen oikean. Ehkä luulee löytäneensä, mutta voi myöhemmin tulla muihin ajatuksiin.
No, toisaalta se ei ole enää ap:n huoli, jos hän nyt päättää erota. Ja ap-kirjoittajalle vinkiksi, että jos nyt eroat ja ex-ukkosi alkaa muutaman vuoden päästä katua ja haluaa tulla takaisin, niin älä helvetissä vaan ota häntä takaisin.
aivan kuten minäkin. 18 yhteisen vuoden jälkeen ex-siipan kanssa, hiipi ajatus "ei juma, toi ei sittenkään ole minulle se oikea". Tai ainakaan ainoa oikea.. Aikansa kutakin.
Niin, kiitos sanoistasi, noin se varmaan jotenkin menee. Sopii miehen sanoihinkin, ei oikein itsekään tajua mitä oikein tapahtui. Se on vaan juuri se asia mikä satuttaa niin hitosti, vaikka kuinka järjellä selittelis, joku sanoo ettei tunteillensa mahda mitään ainoastaan teoillensa. Väkisinkin sitä miettii mikä vika itsessä on, miksei voinut minuun noin rakastua, järjellä kyllä ymmärrän ajatusteni typeryyden. Eihän sitä voi valikoida kehen rakastuu ,en minä eikä mieskään. Mutta silti, ei olisi tarvinnut valehdella ja pettää, ehkä vähemmän kivuliaasti asian olisi voinut hoitaa, miehille, monille, vain vissii helpompi näin. Ja kyllä tämä ei ole miehellekään helppoa ollut.
Teistä vastaajista on ollut minulle apua, jotenkin ne omat ajatukset ovat saaneet selkeyttä. Toivon ettei teidän tarvitse kenenkään itse kokea samaa, vaikka monet teistä jo taidatte olla joutuneet samankaltaiseen tilanteeseen. Toivon vaan etten minä tai kukaan muukaan jää katkeruuden inhottavaan kierteeseen, vaan jotenkin tästä kaikesta viisastuneena uskoisi taas parempaan ja onnelisempaan huomiseen.
Siis älä sinä sitä sure, että miksi mies ei sinuun rakastunut. Hän ei nimittäin ollut edes arvoisesi. Mieti mitä toinen nainen sai; pettävän ja valehtelevan miehen. Hän sai puolisoaan huonosti kohtelevan, vailla empatiakykyä olevan miehen. Hän sai miehen, joka ei ole herrasmies. Hän sai luuserin. Sinuun rakastuu vielä oikea herrasmies, jolla on käytöstapoja ja joka osaa ajatella myös sitä, miltä toisesta tuntuu. Sellaisiakin miehiä on ja enemmistö vieläpä. Sinun kohdallesi sattui luuseri, joka vähät välittää hyvistä käytöstavoista, rehellisyydestä tai toisen ihmisen kunnioittamisesta. Hän ehkä rakastui toiseen, mutta tapa jolla hän sinua kohteli, osoittaa ettei hän ollut edes tuon toisen arvoinen. Tuo toinen sai kurjan miehen rakkauden. Jos siis edes rakkaudesta loppupeleissä edes oli kyse. Saattaa olla vain miehen yritys paeta tilannetta, jossa arki painaa ja velat kasvavat. Ja silloin pakotie on kuvitelma rakastumisesta, joka siis tuottaa hetken lohdun ja vapautuksen. Toisesta naisesta ei tule onnellinen miehen kanssa, sillä mies on ja pysyy huonokäytöksisenä ja empatiakyvyttömänä. Lisäksi suhdetta tulee hiertämään miehen huono käytös sinua kohtaan. Vain sokea uusi nainen ei ymmärrä, että miehen käytös exää kohtaan oli törkeää. uusikin nainen kyllä ymmärtää, että mies joka kohtelee ex-puolisoaan noin, valehtelee ja pettää, on jollain tapaa vaurioitunut minäkuvaltaan. Taustalla uudella naisella kummittelee pelko siitä, että joutuu itse jonain päivänä saman kohtelun kohteeksi. Nainen ei tule onnelliseksi sen miehen kanssa. Sinä tulet onnelliseksi ymmärrettyäsi, että parempi vain että pääsit mokomasta eroon. Tulet olemaan onnellinen ilman pettävää ja valehtelevaa puolisoa. Jonain päivänä osaat riemuita että kaikki on ohi.
olisi mukava tietää ikäsi. Jos olet nuori ehdit vaihtaa vielä monesti miestä.
Olen 38 vuotias ja yhdessä ollaan oltu 15 vuotta josta naimisissa 8 vuotta. Kyllä sitä luuli jotenkin tuntevan toisen kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen. Koskaan aiemmin ei mitään tälläistä ole tapahtunut. En siis
mikään vanha vielä uuteen rakkauteen ja voiko sitä koskaan ollakkaan?
En minä miestäni vihaa, en vaan voi kaiken jälkeen. Olen vain surullinen kun kävi näin. Satuttaa ajatella kun samaan aikaan olemme saaneet lapsen, ostaneet kodin ja toisaalla mieheni on tehnyt tälläistä enkä edes epäillyt. Aina kaikki sanoo kyllä vaimo huomaa ja tietää jos mies vieraissa käy. En tiedä miksi minä en huomannut mitään, kaikki tuntui oleven kuin ennenkin, ihan hyvin.
Kyllä toki ehtii miestä vielä moneen kertaan vaihtamaan, en vain ole sen luonteinen että se kiinnostaaa. Mieluummin yhden kanssa jakaisin elämäni, sellasta tuttua ja rauhallista kaipaan. Luotettavuutta ja jatkuvuutta mikä tässä liitossa on karsiutunut kovalla kädellä pois.
VIRIILImies niin siksi et ole huomannut mitään. Onko miehesikin samanikäinen? Vai onko hänellä 50villitys alkanut. Ikävää jos rakastat miestäsi. Helpotus jos et rakasta. Sinun pitää ottaa vaikka neuvolaan yhteyttä jos et jaksa. Kaikista ei ole yksinhuoltajiksi. Toisista on vaikka läpi elämän. Vaikea tilanne todellakin jos olet miehestäsi riippuvainen niin henkisesti kuin ruumiillisestikkiin.
pettävästä miehestäni alta 30 vuotiaana enkä ole katunut. Minulle jäi lapsi ja velkaa. Miehelleni ero oli kovempi pala, kun löysin nykyisen mieheni jo eroprosessin aikana. On parempi erota heti nuorena, kun on elämää edessä. Olen joutunut seuraamaan läheltä iäkkäämpien eroprosessia; on paljon enemmän katkeruutta ja epätoivoisuutta yksinäisyydestä.
koskaan aiemmin ei ole tälläistä pettämistä tapahtunut ja kuitenkin aloituksessa sanoit että mies on pettänyt jatkuvasti sinua? Haloo huijaatko jotakuta? Itseäsi?
Niin, siis tarkoitin että koko tämän pettämisjuttua aikaisemmin ei ole mitään ollut. Tämä on koko ajan ollut tätä samaa ja yhtä saman naisen kanssa tapahtuvaa pettämistä. Vaikka enhän minä sitäkään varmuudella voi sanoa että näin olisi. Kun ei tosiaan tiedä enää mihinkä voi uskoa. Ajattelen tätä kokonaisuutena, jatkuvana suhteena tuohon toiseen naiseen en erillisinä kertoina.
Mieheni on minua neljä vuotta vanhempi. Ja mihinkään 50-kympin villityksiin on turha vedota.
tuntemuksia minulla. Samoin kävi myös mulle.
Älä syyllistä itseäsi tuosta ettet huomannut mitään, minäkään en huomannut.
Tai huomasin kyllä että mies viihtyi enemmän pois kotoa, mutta kun tiesin hänellä olevan muitakin huolen aiheita, luulin käytöksen johtuvan niistä. Ja että ihan normaalia kyllästymistä.. välillä sitä kaipaa muutakin kuin kotona oloa, itsekin.
Ja mieheni oli/on myös hemmetin hyvä pitämään asiat sisällään (muutkin on tämän huomanneet, en pelkästään minä).. niin mistä pirusta sitä voisi moista arvata? ei mistään.
Tulet onnelliseksi vielä että olet päässyt eroon pettäjämiehestä. Ei se sinua ainakaan enää petä vaan tuota toista naista. Koirat ei karvoistaan pääse ikinä. Olit vain valinnut väärän miehen.
On päivänselvää, ettei mies näe mitään syytä lopettaa suhdettaan, koska sinä olet jo antanut anteeksi monta kertaa ja jatkat vaan lammasmaisesti liittoanne. Miksi roikkua miehessä, joka ei selvästikään välitä lainkaan sinun tunteistasi.
Alat valmistautumaan eroon. Ensimmäiseksi soitat kiinteistövälittäjälle ja pyydät häntä arvioimaan asuntonne. Selvität velkanne ja sen mitä myynnistä jää. Selvität mistä saat uuden asunnon sekä elatusmaksujen määrät miehenne kanssa. Lopetat kaverisuhteet niiden kanssa, jotka eivät tiesivät suhteesta, mutta eivät kertoneet sinulle. Tulosta maistraatin sivuilta avioerokaavakkeet ja anna miehellesi täytettäväksi. Ja ennen kaikkea: ala elää omaa elämääsi, älä roiku säälittävässä miehessäsi.
"taloudellisesti tosi mahdotonta erota, en tiedä miten lapsen ja velkojen kera pystyisin elämään."
Miten niin mahdotonta?
Kyllä aikuisen ihmisen pitää itsensä ja jälkikasvunsa pystyä elättämään, ja jos ei pysty, yhteiskunta auttaa. Ja sillä lapsellahan on sitä paitsi kaksi elättäjää.
Vai tarkoititko, että on hankalaa hoitaa lasta yksin? Anna lapsen jäädä asumaan isänsä luokse, niin ei ole sinulle siitä vaivaa. Ja jos sinulla ei ole elatuskykyä, ei sinun tarvitse edes maksaa elatusmaksuja.
Vai halusitko oikeasti sanoa, ettet halua luopua miehesi kustantamasta elintasosta? Jos niin on, voi voi. Joudut nyt valitettavasti valitsemaan pettävän miehen ja elintason romahduksen väliltä. Olisi pitänyt vastata omasta toimeentulostaan itse, niin ei olisi tuollaista ongelmaa.
No eiköhän sitä tuossa tilanteessa pidä miettiä sitä mitä elämässä itse haluaa. Jatkaa tämän hetkistä elämää mikä ilmeisesti ap. kirjoittajaa ahdistaa eikä hän ole onnellinen. Tai sitten todellakin jättää kaiken taakseen ja antaa itselleen uuden mahdollisuuden aloittamalla uuden elämän. Raha ym. asiat kyllä hoituvat, koska oikeasti ne eivät voi olla tämän ongelman ydin, vaan se mitä itse haluaa.