Minulle ja minun avopuolisolleni on tullut ero. Me olimme kaksi vuotta yhdessä ja noin reilu kaksi kuukautta sitten me saimme tietää, että me saamme perheen lisäystä. Ensin mieheni oli ehdottomasti abortin kannalla ja sen jälkeen me saimme tietää, että se ei ole mahollista. Mieheni oli ensin kauhuissaan, mutta sitten hän oli sitä mieltä, että hän onkin innoissaan. Sitä jatkui kaksi kuukautta jonka jälkeen me päädyimme eroon. Hän soittelee perääni ja välilllä pyytää palaamaan takaisin ja välillä hän ei haluaisikaan palata takaisin. Mitä siis teen? Itse haluan erota. Ja en halua palata takaisin... Olkaa ihmiset kilttejä ja auttakaa... Lapsen kannalta olisi hyvä palata takaisin yhteen ja minun kannalta ei. Ja miten miehen saa maksamaan velkansa takaisin??? :O
Miten minä voisin selvitä mahdollisimman hyvin erosta?
yh_äiti
18884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
on se kaikkein tärkein. Sinun pitää voida hyvin, tai lapsi ei voi hyvin. Parisuhteen pitää voida hyvin, tai lapsi ei voi hyvin. Siinä se järjestys, mieti mikä oli ensin ja laitat sen kuntoon, niin ne ensimmäisen jälkeenkin tulevat asiat on helpompi laittaa kuntoon. Yksinhuoltajuus ei ole optimaalista lapselle, mutta sinulla on varmasti hyvät mahdollisuudet löytää itsellesi mies, josta saat hyvän kumppanin ja myös hyvän isän lapsellesi. Lapsen kannalta ei todellakaan ole hyvä palata yhteen, jos sinä itse et sitä halua. Miksi menisit liittoon jota et halua, ja jossa luultavasti voisit pahoin, kun tiedät että lapsesi kärsisi siitä myös, vaikka mies olisi isänä kuinka loistava? Miehen ja naisen tulisi ensisijaisesti olla hyviä itselleen, sekä olla hyviä parisuhteelleen, eli olla hyviä puolisoita toisilleen, jolloin he olisivat jokseenkin väistämättä hyviä lapsilleenkin. Poislukien jotkin pahasti häiriintyneet, joista saa sitten lukea iltiksestä.
Velkasi mieheltäsi voit saada takaisin kohtelemalla häntä reilusti erossa, antaa tunnustaa isyyden, sopia lapsen tapaamisista jne. Sillä tavoin hän saattaisi olla suopea sinulle, vaikka muuten kiukuttelisikin. Tai tietysti jos sen velan voit jollain todistaa, niin sitten ongelmaa ei ole.
Miehellesi tuli ilmeisesti isyyspaniikki. Aika monelle miehelle tulee, on aika pelottavaa tulla yhtäkkiä isäksi, huomata olevansa "ikuisesti" sidoksissa johonkin ja saada samalla suuri tuntematon vastuu käsiinsä. Siitä voi sitten tulla juuri kuvaamasi kaltaista soutamista ja huopaamista, tosin harvemmin yhteenpalaamisen osalta. Mietin vain ihmeissäni sitä, että miksi sinä nyt haluat erota, kun miehesi kuitenkin on herännyt olemaan innoissaan lapsestanne? Vai halusitko sinä sitä jo ennen raskauttasi? Toivottavasti et.
Onnea!
No itse asiassa meillä oli vaikeaa jo paljon ennen meidän eroamme ja minusta tuntui, että häntä ei kiinnostanut ollenkaan seurustella minun kanssani vaan hän oli aina menossa jonnekkin.... Ja sitä on jatkunut koko meidän suhteemme ajan. Hän alkoi olemaan kauhean etäinen: meni aina ulos puhumaan, kun puhelin soi, saattoi lähteä jonnekkin aivan yhtä-äkkiä eikä koskaan sanonut minne, saattoi olla pitkiäkin aikoja pois, viihtyi kamalan tiivisti yhden tytön kanssa, joka on minua vuoden nuorempi, en koskaan tavoittanut häntä puhelimella (välillä kun soitin niin hän saattoi laittaa puhelimen kiinni), hän pahoinpiteli minua ja vei kaikki rahani joten miksi antaisin hänelle enään uuden mahdollisuuden? :O Hän kyllä sanoo olevansa iloinen siitä, että hänestä tulee lapsen isä, mutta arjessa en sitä huomaa millään tavalla. Nyt me olemme olleet kuukauden koe ajalla ja kertaakaan hän ei ole minuun ottanut mitään yhteyttä.
No siltähän tuo kuulostaa, ettei miestäsi kiinnostaneet juurikaan sinun ja teidän yhteiset asiat. Oli hän ja sitten oli hän jonkun kanssa, jos kärjistetään. Ei kuulosta kovin kypsältä kaverilta, kun ei edes yhteydenpito tulevan lapsen äitiin onnistu. Pois vaan.
Mitä noihin "kadonneisiin" rahoihin tulee, niin voit tietysti kokeilla kepillä jäätä, mutta tuo veijari kuulostaa kyllä sellaiselta, että niitä rahoja et tule näkemään millään ilveellä. Raha on rahaa, tokko sen tähden kannattaa hirveästi itseään kiusata, vaikka vmäistähän se on jos toiselta olisi saatavia.
Samaa mieltä yh-myöskin nimimerkin kanssa, että lapsen tähden ei todellakaan kannata palata takaisin yhteen noin arveluttavan kaverin kanssa. Lapselle on parempi yksi turvallinen vanhempi kuin rikkonainen parisuhde. Kyllä sille pikkuiselle riittävän hyvä isä arkeen jostain löytyy, biologinen ei mihinkään häviä silti, ellei sitten itse halua kadota lapsen elämästä.
Onnea ja ihanaa äitiyttä!
ole hyvä palata yhteen, ei noin epävakaaseen tilanteeseen. Lapsen isä on lapsen isä, vaikka ette asuisikaan yhdessä.
Voisinko saada teiltä ihmisiltä käytännön neuvoja, koska olen aika nuori ihminen joka ei ole koskaan aikaisemmin elänyt vakavassa parisuhdeessa ja siksi tämä ero pistää minut aika vaikean paikan eteen... Haluan nimenomaan myöskin kertoa sen teille, että tämä oli minulle ensimmäinen seurustelusuhde ja hän oli ensimmäinen mies jonka kanssa minä asuin yhdessä. Nyt minulla on sellaiset tunteet lähinnä päälimmäisinä kuin: hämmennys, suru ja viha nuo kaikki tunteet hän sai minulle pinnalla, koska petti minua, hylkäsi minut aina yksin kotiin ja ei vain kerta kaikkiaan antanut minulle ansaitsemaani rakkautta... Anteeksi, että en jaksa selittää sillä tämä kaikki herättää minussa niin voimakkaita tunteita, että en osaa selitää sillä koenhan minä kaiken tämän ensimmäistä kertaa elämässäni... Ihmiset olkaa kilttejä ja auttakaa kokematonta...
Hyvä juttu on se että kysyt neuvoja, jatka sitä äläkä luovuta. Ota yhteys perheneuvolaan. Ota yhteys lastenvalvojaan. Löydät yhteystiedot netistä tai omalta terveydenhoitajaltasi. Käy kirjastossa ja hae kirjoja jotka kertovat äitiydestä ja rohkaisevat sinua. Lue myös kirja "kaikki se rakkaus mikä minulle kuuluu". Kirjoita tunteitasi paperille tai ihan mihin vaan.
Millaiset välit sinulla on omiin vanhempiisi?
Pidä hyvät välit ystäviisi sillä nyt tarvitset tukiverkostoa.
Luo uusia suhteita. Liity vaikka johonkin nuorten äitien ryhmään. Hae netistä tietoa.
Et ole ensimmäinen jota on petetty ja älä syyllistä itseäsi siitä.
Tunteet kertovat sinulle itsestäsi ja nyt tiedät paremmin mitä et halua ja mitä haluat. Tunteet on hyvä juttu ja niitä kuulukin tulla.Sinä tiedät ansaitsevasi muuta.
Se rakkaus minkä lapsi tuo tullessaan elämääsi on suurempi kuin mikään muu ja vastuu on myös suurempi.
Tämä vaikea eron paikka tuntuu nyt isolta mutta vielä haastavampia asioita on edessäpäin.
On selvää että sinulla ei ole tässä kohtaa muuta vaihtoehtoa kuin jättää tuo mies taaksesi ja katsoa etenpäin mutta tosiasia on että tämä lapsen isä tulee olemaan tavalla tai toisella elämässäsi aina joten
on syytä miettiä kannattaako kaikkia ikäviä tunteita hänelle nyt näyttää.
Sinun pitää olla vahva ja uskoa itseesi. Älä anna miehen puhua sinua nyt ympäri.
Elämä on valintojen tekemistä. Jos kuuntelet itseäsi ja tunteitasi ja kyselet neuvoja pystyt tekemään oikeita valintoja itsesi ja lapsesi parhaaksi.
Unohda lapsen siitäjä. Se kuulostaa täydellisen epäkelvolta, epäluotettavalta, ei-halukkaalta ja kykenemättomältä isähahmolta!
Jos todella haluat tehdä oikein, annat lapsen adoptioon. On paljon perheitä ( siis rakastavaiset isä ja äiti) jotka ilomielin ottaisivat pienokaisen. Sinä kuulostat kykenemättomältä vanhemmalta hoitamaan ja kasvattamaan uusi ihminen. Ilman edes minimaalisia resusseja (siis henkisiä eväitä) joita sinulla ei kuulosta olevan, se on aika toivotonta.
Miksi? Ja kuka siitä kärsisi?
LAPSI! Varsinkin tämän päivän kovassa kilpailevassa yhteiskunnassa uusi ihminen tarvitsee sekä isän että äidin rakkauden, huolenpidon , ohjauksen ja TALOUDELLISEN tuen varttuakseen yhteiskuntaa tukevaksi ja itseään hyodyttäväksi kansalaiseksi.
Täysin kouluttamaton, ammattitaidoton ja kenties itsekkin nippanappa leivän syrjässä pysyvän (äidin) on - sanomattakin selvää- mahdoton suoda sitä turvallista ja rauhallista kasvualustaa joka varmemmin takaa hyvän kasvualustan pikku ihmiselle. Se että sanoo "mutta minä rakastan lasta", ikävä kyllä ei riitä.
Lapsen syntymän jälkeen muuta elintapojasi (anettuasi ensin lapsen adoptiovanhemmille).TAI ole hyvä ja sterilisoi itsesi! Hanki koulutus, ammatti, aviiiiiiiomies, koti ja vasta sitten ala suunnittelemaan uuden lapsen hankkimista.
on ollut kokematon ja henkisesti epäkypsä ja erityisesti tietämätön äitiydestä ja lapsenkasvatuksesta mutta tietkö mitä? Äidiksi ei kasveta ilman sitä lasta. Kukaan ei ole seppä syntyessään oletko kuullut.
Tottakai hän nyt on kykenemätön ja kuullostaakin siltä mutta se ei tarkoita silti sitä etteikö hän kykenisi hoitamaan ja kasvattamaan tätä lasta. Henkisiä eväitä ei ole kenelläkään nuorella äidillä. Henkiset voimavarat ja eväät kertyy kokemuksen myötä ja juuri siitä että haluaa kerryttää niitä. Tämä tyttö täällä kysyy apua ja se osoittaa jo jonkinlaisia henkisiä eväitä.
Tottai äidiksi kasvetaan lapsen mukana. Sen jokainen äiti tietää.
Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että lapsi tarvitsee kodin jossa on rauhallinen ja rakastavainen ilmapiiri.
Katso ympärillesi. Millaisia ihmisiä tulee kasvuympäristoistä jossa koko ajan vallitsee epäsopu, riehunta ja vihamielisyys vanhempien välillä? Oli vanhemmat yhdessä tai ei. Ympäristostä jossa on kaikesta puute, ei AINOASTAAN rahasta mutta myos henkisistä kyvyistä?
Kuten tämän ketjun aloittaja kertoo: lasta ei miehen kanssa suunniteltu hankittavan. Mies ei edes halua lasta. Hän on todennäkoisesti jo siittämässä jo muita naisia koska noita naisia aina riittää. Mies ei alun alkuunkaan ollut ylpeä tai huolehtivainen tytostään. Jostain meille tuntemattomasta syystä tuo tytto kuitenkin tarjoutui jakamaan kehonsa hänen kanssaan. Millaisesta tyton henkisestä kehitystasosta tuo kertoo?????? Onko tuon tason henkinen pääoma riittävää avuttoman pienen ihmisen maailmaan tuontiin ja hänen aikuiseski kasvattamiseen? Nämä ovat hyvin vakavia kysymyksiä ja vastaukset ovat aivan liian pitkäkantoisia.
äiti on vain ihminen ja suuren vastuun ja paineen alla aivan liian moni ei yksinkertaisesti jaksa.
Tuosta lapsi jää kärsimään aivan liian pitkäksi aikaa, aivan liian usein koko elämäksi. Hänen henkinen kokonaisuus rikotaan jo lapsena ja tuloksena on ei vain maksu hänelle itselleeen vaan myos koko yhteiskunnalle.
Valitettavasti kerron vain tosiasiaa. Ei tarvitse kuin lukea lasten/nuorten henkiseen hyvinvointiin liittyviä tilastoja josta tuo karmea todellisuus räjäytetään silmille.
Voi kun olisikin kristallipallo mistä näkisi tulevaisuuteen. Niin pienikin hetki tai tapahtuma saattaa muuttaa kaiken hyvässä ja rakastavassakin kodissa ja lasten turvallisuus tästä järkkyä.
Kaikki edellytykset hyvään kotiin ja eheään perheeseen on kun aletaan suunnittelemaan perheenlisäystä
ja yht äkkiä jotain tapahtuu. Toinen vanhemmista haluaa ero ja toinen jää työttömäksi. Tai mitä tahansa?
Ei kukaan voi luvata että sopu ja rauha säilyy.
Näin jälkikäteen olen kyllä omaa nuoruuttani miettinyt ja sitä kuinka maailmaa ja poikia katsoi ruusunpunaisten silmälasien läpi. Olin täysin hyväksikäytettävä tapaus ja tyhmä kuin saapas.
Kyllä olisin voinut olla jakamatta kehoani muutamalle kaverille.
Typerä tyttö.
Onneksi jostakin syystä löysin suht vastuullisen pojan lasteni isäksi ja 15 vuotta yhdessä oltiinkin.
Sitten lähdettiin eri suuntiin hänen aloitteestaan.
Minä olen kasvattanut yksin lapset aikuisiksi.Jälkensä tuo ero on jättänyt meistä jokaiseen niin surullista kuin se onkin en olisi suonut sitä lapsilleni. Menetin työni samassa rytäkässä.
Minun tarkoitukseni oli alunperin tietenkin elää mieheni kanssa loppuelämä yhdessä.
Nyt olen kuitenkin kiitollinen siitä että sain mahdollisuuden kasvaa vielä ihmisenä tämän eron kipujen kautta.
Ehkä kuitenkin tahto selvitä ja kysyä apua tarvittaessa oli niin suuri että sitä kautta olen jaksanutkin.
Ja hyvä turvaverkosto ja ihanat lapset jotka pakottivat yrittämään.
Toivon että ap.ella on hyvä turvaverkosto ja hyvät välit omiin vanhempiinsa mikäli hän aikoo pitää lapsen.
Jos äiti ei aina jaksa niin joku läheinen aikuinen jaksaisi. Läheiset erilaiset aikuiskontaktit on aina lapselle hyväksi. Ei sen tarvitse olla isä ja äiti välttämättä kunhan joku on joka pysyy siinä.
Olet oikeassa, vakavia kysymyksiä nämä ovatkin ja yksinäiselle äidille ehkä liian suuri vastuu.
lasteni isästä sen verran etten voi moittia häntä huonosta isyydestä. Hän petti minua odottaessani esikoistani mikä näin ajateltuna osoittaa todellista kypsymättömyyttä ja oli minulle hirvittävä pettymys mutta 15 vuotta hän oli kuitenkin kaikille lapsillemme hyvä isä. Annoin siis anteeksi pettämisen kun halusin lapsillemme eheän perheen ja rakastin miestäni. Tosiasiassa mies oli silloin erittäin nuori (22v) ja pelkäsi tulevaa vastuuta, kukapa ei? Voin jopa ymmärtää sen nykyään ja hänen tyhmyytensä.
Hän katui tekoaan vilpittömästi ja todisti kyllä olevansa hyvä mies ja isä tulevina vuosina.
Tosin minä en pystynyt unohtamaan asiaa ja siksi suosittelen alkuperäiselle eroamista jo nyt.
On kohtuuton taakka sekä lapsen isälle että itselle se riittämättömyyden tunne ja joka pikku riidassa samojen asioiden esiin kaivaminen. Ne on siellä mielessä vaikka ei haluaisikaan.
Tätä vilpittömyyttä en tunnista alkuperäisen avokista.
Eron jälkeen lasteni isä on ollut etävanhempi mutta välit lapsiin on lämpimät. Arki ja kasvatus jäi minun harteilleni mutta se oli minun valintani. Mies olisi kyllä ottanut lapset. Hänen työkuviot kuitenkin tekivät sen mahdottomaksi. Hän on pitkiä aikoja poissa.
Tyttö yrittää parhaansa ja jo pelkkä tekstikin sen kertoo. Te toiset olette todellisia hyeenoita kun haukutte häntä. Itsekkin olen kasvattanut monta lasta yksin ja voin kokemuksen syvällä rinta äänellä sanoa, että lapsistani on kaikista tullut normaaleja aikuisia!!! Hittoon kaikki yheiskunnan normit, että sitä ja tätä kuuluu perheen olla! Yksikin vanhempi riittää, jos se yksi vanhempi on NORMAALI ja TASAPAINOINEN!!!
Mitä sinä muka tiedät tuon tytön koulutuksesta? Kerroppas se minulle hänen tekstissään ei ensinnäkään mainita hänen ikäänsä millään tavalla. Vai luuletko sinä olevasi jollain tavalla viisaampi ja parempi kuin hän? Mitä sinä tiedät hänen henkisistä resurseistaan? ja mikä oikeuttaa sinua puhumaan nuorelle ihmiselle tuolla tavalla vai etkö sinä tajuaa, että hän on raskaana ja henkisesti herkimillään!!! Mietippä noita asioita ja tule sitten uudelleen puhumaan sinä vanhoillinen kaikesta tietämätön ihminen!!!
Tosiaan. Nuo mainitsemasi yhteiskunnan normit ovat silkkaa kukkua. Kyllä yksinhuoltaja kykenee kasvattamaan lapsesta normaalin ja hyvän ihmisen ilman toista vanhempaa. Jos lapsen - tässä tapauksessa äidillä on riittävästi tietoa siitä kuinka lapsi kasvatetaan, tukenaan rakastavia ihmisiä ja taloudellinen puoli kunnossa, on siinä hyvät eväät lähteä lapsi kasvattamaan.
oppeliini, mielestäni kommenttisi tytön 'kehon jakamisesta' ovat kohtuuttomia. Et tiedä yhtään siitä mitä nuorenparin välillä tapahtui, joten mielestäni et ole oikeutettu kommentoimaan asiaa. Näetkö aina punaista, jos ihminen kertoo kasvattavansa lapsen yksin? Pidätkö kaikkia yksinhuoltajaperheen lapsia hylkiöinä ja henkisesti epätasapainoisina?
Itse olen yksinhuoltaja-äitini kasvattama ja tiedän, että sain häneltä paljon rakkautta, enkä ole päätynyt vankilaan, saatika itsetuhoisuuden takia ruumishuoneelle. Voin ihan häpeämättä sanoa, että meitä on moneen junaan. Yksinhuoltajasta on kasvattamaan lapsi, jos hänellä on siihen tarpeeksi resursseja.
yh_äiti oppii varmasti välttelemään tekstissään kuvailemansa tyyppisiä miehiä, eikä ole enää yhtä hyväuskoinen. Paljon voimia sinulle. :)
Lopuksi voisin sanoa, että parhaiten selville omista voimavaroistaan pääse, kun yrittää asioita. yh_äiti on varma siitä, että pystyy kasvattamaan lapsensa, joten miksi hänen olisi annettava pienokainen pois? Jos uupumus ja henkirikko iskee myöhemmin, voi lapselle silloinkin tarjota rakastavan kodin. En tarkoita, että lasta saa kohdella kuin kiertotavaraa, mutta eihän äidiksi opi ennen kuin koettamalla.
Nuorena sain ensimmäisen lapseni ja kohdallani ei asia ollut harkittu, lapsia saadaan ei tehdä! Lapsen isä hyväksyi että pidän vauvan ja oli tiedossa, että tulen yh- äiti olemaan. Myöhemmin tapasin tulevan aviomieheni ja vuosien yrittämisen jälkeen meitä siunattiin pienellä tyttövauvalla, olimme yli 9 vuotta yhdessä ja hän jäi ainoaksemme biologiseksi lapseksi, mieheni oli myös isä ensimmäiselleni ja on edelleen. Nyt olen jo uudessa avoliitossa ja kaksi kekskenmenoa takana, jotka olivat kovia iskuja. Ehkä meille suodaan lisää lapsia jonain päivänä kun aika on oikea, toivoa on vaikka ikää kertyykin ja tämän lapsettomuuden alkaa itse osittain hyväksyä kohdallaan. Kumppanillani on asia toinen, kun ei ole lapsia ennestään ja yhtäkkiä hän alkoi isäpuoleksi tyttärilleni, jotka hyväksyvät hänet.
Aina ei elämää voi ja tule suunniteltua etukäteen, vaikeuksiakin voi tulla pahasti ja silti selvitä niistä kunnialla. Kaikki on omasta elämänasenteesta kiinni ja äitiyteen kasvaa, nyt vasta itse koen olevani henkisesti valmis asiaan. Silti en päivääkään vaihtaisi pois, lapset ovat olleet suurin ilonaiheeni elämässä ja ylpeys! Lapseni rikastuttavat myös monen lapsettoman ihmisen elämää olemassaolollaan ja yhteisillä ajanvietoilla.
Itse en kykenisi antamaan lastani adoptioon ja aina ei rahallakaan saa ihminen kaikkea mitä tarvitsee, myös näissä perheissä voi tulla yllätyksiä joihin ei osaa varautua. Rahalla ei saa rakkautta, rakkaus on rikkautta.
Vuoristorataa teilläkin. Abortti on syntiä (jos ei lääketieteellisiä syitä). Mies ei maksa vekojaan ennustan, mutta tarkista asia Tarot-korteilla.
Haluaako joku keskustella Tarot-korteista
Tarot-kortit ei kerro mitä elämän päätöksiä ihmisen pitäisi kohdallaan tehdä ja kortit ei voi pelkästään määrätä elämänsuuntaa.
Elämä on vuoristorataa ja juuri niin kauan kun itse sallii olevan, huom. henkistä kasvua täytyy ihmisessä olla koko eliniän ajan. Raha on vain rahaa ja johan se kertoo millainen selkärangaton olento mies on, kun hylkää lapsensa, tyttöystävänsä, jättää velat maksamatta, valehtelee ja pettää. Ennenvanhaan tuollaiset vietiin ladon taakse.