Meidän suhteen ongelma olen minä. Rakastan miestäni, mutta totuus joka minulle on vihdoin selvinnyt on, että mieheni ei ole seksuaalisten halujeni kohde. Minulla on miljoona ja yksi muuta ongelmaa, kuten masennus joka tulee ja menee, joten mikään ei ole koskaan yksiselitteistä...
Tapasimme melkein kolme vuotta sitten ja olemme asuneet yhdessä kaksi. Alussa suhteemme oli hyvin kiihkeä ja samalla hänestä tuli paras ystäväni. Kuherruskuukausiajan päätyttyä minun kiinnostukseni seksiin loppui, vaikka olemmekin jatkaneet aktiivista seksielämää sen jälkeenkin. Noin puolitoista viikkoa on ollut pisin aika, jolloin seksiä ei ole ollut. Muuten olemme harrastaneet seksiä noin pari kertaa viikossa. Mieheni tarpeet ovat aivan suunnattomat, joita en pysty millään tyydyttämään. Hän haluaisi pari kertaa päivässä ja tämä aihe on jatkuvasti tapetilla. Ihan viime aikoihin saakka olen kuvitellut, että haluttomuuteni johtuu masennuksesta ja väsymyksestä. Valitettavasti vain seksuaalinen mielenkiinto heräsikin yhtäkkiä viime aikoina ihan väärään mieheen (en ole pettänyt)... Eli haluttomuus ei johdukaan pahasta olostani :(. Huom. en halua olla tämän toisen miehen kanssa suhteessa, hän vain saa himoni hyrräämään, mutta olemme ihan eri planeetoilta muuten.
Mieheni on aina kimpussani ja seksin perään, mikä on ymmärrettävää hänen suurten halujensa kanssa. Aikaisemmin olin silti optimistinen ja uskoin, että kun oloni paranee, seksielämäkin siitä paranee ja pystyn ainakin jotakuinkin vastaamaan hänen tarpeitaan. Mietin parisuhdeterapiaa, mutta jos olen täysin rehellinen, minä en edes halua enää haluta. Nyt olen alkanut etääntymään hänestä muutenkin, koska läheisyys hänen kanssaan on niin vaikeaa. Hän sanoo minulle jatkuvasti, kuinka paljon hän rakastaa ja haluaa minua. Tämä saa minut tuntemaan monenlaisia negatiivisia tunteita, kuten syyllisyyttä. Nyt en siis halua viettää aikaa miehen kanssa yhtään.
Palataankohan tästä koskaan samaan? Olen yrittänyt miettiä asioita itsekseni, koska minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä voisin ehdottaa miehelle. En tiedä miten voisimme muuttaa tilannetta paremmaksi. Hänellä on erittäin heikko itsetunto. En voi sanoa, että en vain koe sinua enää seksikkääksi. Tämä on juuri se pelko, mikä hänellä on ollut koko suhteemme ajan ja olen aina vakuutellut hänelle toisin. Voiko tässä olla joku parisuhdeterapia avuksi vai onko vaihtoehtona ero? En ole lainkaan varma että voisin kokea mieheni seksikkääksi enää.
Tapasimme melkein kolme vuotta sitten ja olemme asuneet yhdessä kaksi. Alussa suhteemme oli hyvin kiihkeä ja samalla hänestä tuli paras ystäväni. Kuherruskuukausiajan päätyttyä minun kiinnostukseni seksiin loppui, vaikka olemmekin jatkaneet aktiivista seksielämää sen jälkeenkin. Noin puolitoista viikkoa on ollut pisin aika, jolloin seksiä ei ole ollut. Muuten olemme harrastaneet seksiä noin pari kertaa viikossa. Mieheni tarpeet ovat aivan suunnattomat, joita en pysty millään tyydyttämään. Hän haluaisi pari kertaa päivässä ja tämä aihe on jatkuvasti tapetilla. Ihan viime aikoihin saakka olen kuvitellut, että haluttomuuteni johtuu masennuksesta ja väsymyksestä. Valitettavasti vain seksuaalinen mielenkiinto heräsikin yhtäkkiä viime aikoina ihan väärään mieheen (en ole pettänyt)... Eli haluttomuus ei johdukaan pahasta olostani :(. Huom. en halua olla tämän toisen miehen kanssa suhteessa, hän vain saa himoni hyrräämään, mutta olemme ihan eri planeetoilta muuten.
Mieheni on aina kimpussani ja seksin perään, mikä on ymmärrettävää hänen suurten halujensa kanssa. Aikaisemmin olin silti optimistinen ja uskoin, että kun oloni paranee, seksielämäkin siitä paranee ja pystyn ainakin jotakuinkin vastaamaan hänen tarpeitaan. Mietin parisuhdeterapiaa, mutta jos olen täysin rehellinen, minä en edes halua enää haluta. Nyt olen alkanut etääntymään hänestä muutenkin, koska läheisyys hänen kanssaan on niin vaikeaa. Hän sanoo minulle jatkuvasti, kuinka paljon hän rakastaa ja haluaa minua. Tämä saa minut tuntemaan monenlaisia negatiivisia tunteita, kuten syyllisyyttä. Nyt en siis halua viettää aikaa miehen kanssa yhtään.
Palataankohan tästä koskaan samaan? Olen yrittänyt miettiä asioita itsekseni, koska minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä voisin ehdottaa miehelle. En tiedä miten voisimme muuttaa tilannetta paremmaksi. Hänellä on erittäin heikko itsetunto. En voi sanoa, että en vain koe sinua enää seksikkääksi. Tämä on juuri se pelko, mikä hänellä on ollut koko suhteemme ajan ja olen aina vakuutellut hänelle toisin. Voiko tässä olla joku parisuhdeterapia avuksi vai onko vaihtoehtona ero? En ole lainkaan varma että voisin kokea mieheni seksikkääksi enää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lukekaa yhdessä
Mars ja Venus vuoteessa
vaan alkoi meillä siitä, että minä naisena olen äärimmäisen seksinkipeä osapuoli. Miestä ei kovin usein ole kiinnostanut edes alussa (kuin kerran viikossa). Kun on saanut jo kolme vuotta kieltäviä vastauksia (en jaksa harrastaa seksiä, en vain halua seksiä) niin olen väsynyt pettymään. Nykyisin mies yrittää, ainakin sen kerran viikossa, mutten enää halua häntä, hän itse tappoi seksuaaliset haluni häntä kohtaan jatkuvalla kieltäytymisellä. Haluan muita miehiä nykyisin, mutten voi erota monista käytännön syistä ainakaan vuoteen pariin, joten olenpahan tässä umpikujassa sitten. Itsepähän sain valita.
Tuo, että sanot ettet enää edes halua haluta miestäsi kertoo jokseenkin kaiken. Et ole romanttisessa mielessä kiinnostunut miehestäsi, omista syistäsi. Pelkästään tuon lauseen takia sanoisin että ero on edessä, heti kun uskallat siihen. Tosin soisin että puhuisit miehellesi näistä asioista ja tuntemuksistasi, ehkä löydättekin vielä tien, parisuhdeterapian kautta. Tai sitten saatte toisenne ymmärtämään toisianne ja huomaatte että ero on sittenkin tällä hetkellä se parempi vaihtoehto. Entiseen te ette missään nimessä palaa enää, parisuhdekriisit tekevät sen aina mahdottomaksi. Molemmat kasvavat, johonkin suuntaan, ehkä yhdessä, ehkä erikseen, ehkä myöhemmin yhteen palaten. Kaikki on mahdollista.
Sen verran tuosta läheisyyden vaikeudesta, että se on aika tavallista. On vaikeaa olla aidosti lähellä, jos ei ole ollut avoin ja rehellinen, eli jakanut asioitaan ja tunteitaan toisen kanssa syvällisesti. Ja varsin usein miehillä on taipumusta osoittaa hellyyttä ja läheisyyden tarvettaan juuri seksillä, koska muut tavat ovat vieraampia. Niitä läheisyyttä voi antaa ja saada monin eri tavoin jos vaivautuu tutkailemaan omia tunteitaan. Silloin sitä seksiä ei tarvitse vongata jatkuvasti, vaan sitä vain tapahtuu sopivissa määrin, kun ollaan parisuhteessa läheisiä. Samalla osaa välillä antaa omien himojensa pysyä aisoissa, kun ymmärtää että kyseessä onkin "vain" saada kumppanilta hellyyttä ja läheisyyttä.
Mietit asioita itseksesi, niinhän se toki menee, mutta parisuhteen ollessa kyseessä pitäisi myös herätellä keskustelua vaikeista asioista, rohkeasti, ennenkuin asiat ovat totaalisen kuralla. Aivan karmeaahan se on sanoa kumppanille, etten oikein halua sinua seksuaalisesti ja jopa niitä toisessa olevia syitä haluttomuudelle. Mutta sekään ei ole oikein, että jonain aamuna vain toteat että tämä suhde päättyi nyt, muutan huomenna, kämppä on jo katsottuna jne. Minkäpä toinen itselleen voi, sellaisia ollaan kuin ollaan, muuttuminen käy hitaasti eikä sitä voi tehdä siksi että miellyttäisi jotakuta toista.
Rohkeutta!
Kiitos vastauksista, eritoten Toljake, kirjoitat asiaa. Ja tuohon suuntaan on omat ajatukset ajautuneet, mutta en ole uskaltanut niitä aiemmin myöntää. Molempien suojeleminen erolta on kai ollut päälimmäisenä.
Keskustelimme eilen tästä seksin puutteesta. Mies yritti keksiä keinoja, jolla hänen seksuaalisuuttaan olisi jollain tavalla saatu hillittyä. Ei tietenkään mikään ratkaisu.
Tänään riideltiin ja hän huusi minulle, että olisiko paras vain erota, kun mikään ei toimi. En halunnut keskustella asiasta tuolla tasolla, kun luulen että kyseessä oli vain uhkailu. Mutta ilmeisesti hänkin kokee, että suhteemme ei toimi, kuten pitäisi. Uskallustahan tämä siis vaatii. Olen käynyt muutaman pitkän suhteen eron läpi ja ne muistot eivät tietysti auta hyppäämään.
Tero Peutti, käyn jo terapiassa ja luulen että nämä asiat ovat tulleet pinnalle, koska oma kasvamisprosessini on käynnissä. Ennen halusin vain ennen kaikkea turvallista oloa. Nyt alan huomaamaan muutkin tarpeeni.
Sinä tarvit terapiaa, eikä miehesi. Eli unohda parisuhdeterapia. Ikävä kyllä en usko että ihan pian paranet ongelmistasi vaikka kunnon apua saisitkin.
sulla on muuten fiksua juttua, mutta ei seksin tarvetta voi korvata millään läheisyydellä, sen paremmin kuin nälkää tai janoa. Pari kertaa päivässä jos haluttaa, niin on vielä ihan normaalin rajoissa, niin kuin on pari kertaa viikossakin. Runkkaamallahan siitä liiasta halusta selviää, mutta tuskin tulee yhteiselämämästä mitään, jos ei molemmat ole seksisuhteeseen tyytyväisiä.
Kiitos!
En minä sitä tuossa meinannutkaan, että seksin voisi korvata vaikka halauksilla. Kerta vuodessa, pari päivässä, mitä tahansa siltä väliltä on normaalia, jos se parin molemmille osapuolille on hyvä. Halusin vaan herätellä funtsimaan sitä asiaa, että omien kokemusteni mukaan naisten käsitys läheisyydestä on jonkin verran erilainen ja jos niitä erilaisia läheisyyden käsityksiä ei pariskunnan sisällä ole riittävästi ymmärretty, niin se alkaa ennen pitkää näkymään lakanoiden välissäkin. Kuten voi näkyä moni muukin asia, tottakai se alun roihukin usein hiipuu jonkun verran parin ekan vuoden jälkeen, mutta tämä läheisyysjuttu nyt yhtenä esimerkkinä, kun se on tullut niin usein vastaan keskusteluissa naiskavereitteni kanssa.
Loogista ja kaunista. Kirjoitatko Salattuja Elämiä tai Kotikatua. Vai seuraatko edes.
Hurjaa. Kuin minun suhteestani, ja siinä minä olisin tuo mieshenkilö. Olemme tosin olleet yhdessä viisi vuotta. Itsetuntoni ei myöskään ole erityisen huono, mutta on huonontunut jonkin verran juuri seksittömyyden takia. Suosittelisin vahvasti, että kertoisit nuo tunteesi hänelle. Tuo kokemasi lienee edessä erittäin monessa suhteessa, suhde muuttuu platoniseksi ja ajatukset menevät tuota rataa. Ja loppujen lopuksi aika harva jaksaa ystävyyssuhdetta, varsinakaan sellainen, jolla on normaali sukupuolivietti ja pitää sinua haluttavana edelleen. Surullista, mutta totta. Jos joku keksisi ratkaisun tähän, niin kuulisin mielelläni.