19v oltu yhdessä ja rakkaus on kadonnut. Kolme lasta vie kaiken energian työm, yrittäjyyden ja opiskelujen jälkeen,niin ettei energiaa ja aikaa yksinkertaisesti jää parisuhteelle.Tukiverkostoja ei ole olemassa. Rakkaus on kadonnut arkeen ja siihen ettei ole aikaa rakastaa saatikka hoitaa rakkautta.Haikea olo ja kuitenkin tieto siitä, että jos olisi voimia ja aikaa ja lähiverkostoa ja rahaa voisimme yrittää sytyttää rakkauttamma.Mutta kun ei ole mitään ed. mainittua on helpompaa erota ja jatkaa yksin (lasten kera).
Tilanne uusi ja siksi tietoa kaipaan;
- haluamme yhteishuoltajuuden niin, että lapset vkon mulla ja sitten vkon miehellä.Eihän silloin kumpikaan maksa elatusapua?
-Kuinka jatkossa menee lasten menot-kuka maksaa?
-Asuntona asunto,josta velkaa.Aiomme myydä asunnon ,jolloin molemmille tulee pääomaa noin 20 000e.
Ennen kuin asunto myyty, kuka maksaa asunnon kiinteät menot?
- Kauanko virallinen ero astunut voimaan?
-Kumpi saa lapsilisät?
_mitä muuta tulisi minun tietää?
Tilanne uusi ja siksi tietoa kaipaan;
- haluamme yhteishuoltajuuden niin, että lapset vkon mulla ja sitten vkon miehellä.Eihän silloin kumpikaan maksa elatusapua?
-Kuinka jatkossa menee lasten menot-kuka maksaa?
-Asuntona asunto,josta velkaa.Aiomme myydä asunnon ,jolloin molemmille tulee pääomaa noin 20 000e.
Ennen kuin asunto myyty, kuka maksaa asunnon kiinteät menot?
- Kauanko virallinen ero astunut voimaan?
-Kumpi saa lapsilisät?
_mitä muuta tulisi minun tietää?
Vastaukset 17
Vanhimmat
mene avioero.fi palstalle siellä tiukkaa tietoa miten edetä :)(googleta)
-jos sopii yhteishuoltajuudesta viikko ja viikko ei normaalisti kumpikaa maksa elatusapua
- meillä maksaa se jonka luona lapsi on tosin lapsilisät voi tulla vain toiselle meillä mulle joten vaatetan meidän muksun
-minun käsittääkseni jos asunto on molempien nimissä maksaa myös molemmat kunnes asunto jää joko toiselle tai myydään
-ekan vaiheen jälkeen (avioero hakemus toimitetaan käräjäoikeuteen ensin) puoli vuotta
sieltä tulee lappu jossa on päivämäärä jolloin voi hakea toista vaihetta eli lopullista eroa eron hakemiseen riittää yksi osapuoli
_se jonka luona lapset on kirjoilla voi olla yhteishuoltajuus mutta lapsilla vain yksi virallinen osoite
ja loput katso sieltä googlesta
ootte te uskomattomia......lapsilisät menee lapsille niiden koulutukseen vaatteisiin jne.....älä luulekkaan et ne sun budjettia lihottaa....miten sä kehtaat edes kysyä tommosta ?
nämähän ovat normaalia asiota joita erossa tulee esille
vai miten itse ajattelit ko kaikki muu on koluttu loppuun
mitä jää jäljelle :KÄYTÄNNÖN asiat johin kuuluu raha ja tietenkin lapset mutta mie ainakin käsitin että heistä oli jo sovittu
ja pakkohan niistä on kysellä jos itse ei tiedä vai missä pirun pilvilinnassa sie elät " ENTÄ oma pankki"
pyhällä hengelläkö?????
ketjuun tulla väliin lässyttämään joku tällainen vähä-älyinen!
Haloo, tämä on keskustelupalsta ja totta helvetissä täällä sellaiset, jotka eivät vielä ole asioista perillä, kyselevät ensiavuksi neuvoja.
Taitaa itselläs olla joku pahakin ongelma käsittelemättä asiaan liittyen noin henkisellä tasolla - vai onko taas kerran niin, että se koira älähtää, johon kalikka kopsahtaa..???
Täällä kyyläät katkerana,saatana! saa kait sitä kysellä ja tottakait kaikki tietää,että tarttee ne mukulat paljo muutaki ku ruokaa suuhunsa!
Olisit ollu parempi pano,niin ei tarttis täällä lärvistellä,kyylä!!
Itselläni on vakaita avioeroon tähtääviä ajatuksia. Olen ollut naimisissa 20 vuotta, ja kaikki tunne on kadonnut. En oikeastaan voi enää sietää puolisoni, siis vaimoni kosketustakaan.
Miten otitte asian avioerosta esille?
Oma tilanteeni on siinä mielessä hieman erilainen, että puolisoni omistaa velattoman asuntomme ja on muutenkin varakkaampi, kiitos vanhempiensa pitkäaikaisen tuen. Murrosikäisillä lapsillamme on jo omat asunnot hankittuna ja puolisolla on muutakin omaisuutta kuten metsää ja osakkeita. On aivan selvää, että lapset jäävät äidilleen isoon asuntoon, eivätkä lähde minun kanssani pienempään vuokra-asuntoon. Pidän systeemiä vääränä, että minä joudun maksamaan elareita, vaikka vaimollani on parempi palkka ja enemmän omaisuutta.
Eniten pelottaa se, miten otan asian esille. Olen jo kerran ahdistavassa tilanteessa sanonut, että haluan muuttaa pois.
vääränä, että että vaimosi vanhemmat ovat tuellaan maksaneet mm. sinusta "elaria" liittonne aikana.
Arvaa vaan paljonko olen pannut rahaa talomme kunnostamiseen ja perheen elättämiseen? Paljon. Sehän tässä eniten vituttaa, kun huolimatta kuulumisesta ns. hyvätuloisiin, palkasta ei juuri jää mitään kun aina on salaojaa, ikkunaa, viemäriä, kattoa, saunaa yms uusittavana. Ja huom. vaimon taloon. Ja minä olen omasta palkastani investoinut kahteen sijoituskämppään ja vaimo saanut pääosin joko lahjotuksina tai metsätuloina omat osuutensa.
Tuo väitteesi on kohtuuton.
Käsittääkseni et välttämättä suorastaan "joudu" maksamaan valtavia elareita. Lapset tulisivat kuitenkin varmaan viettämään osan ajasta luonasi? Se vähentää elareita. Voisit myös esimerkiksi yrittää sopia, että sinä vaikka vaatetat lapsenne tai kustannat harrastukset, jolloin et joutuisi maksamaan suoraan rahaa ex-vaimollesi. Ja koska vaimollasi on parempi palkka, hänen kai kuuluisikin kustantaa suurempi osa lasten menoista.
Jos pääset sopuun vaimosi kanssa, ongelma ei liene suuri. Jos taas välinne ovat huonot ettekä pääse sopuun, hanki ehdottomasti asiantuntija-apua. Siellä neuvotaan sinulle, miten menetellä.
pois ja eroa rustaamaan.
kerrot myös simppelisti ja perustellusti kakruillesi, ettet ole halukas maksamaan heistä elatusapua, mistä saattaa aiheutua heille pientä elintason notkahdusta. kyllä fiksu murkkuikäinen ymmärtää, et käyt taistoa systeemiä vastaan etkä.....
Onneksi lähipiirissä on tuttu juristi, joka on luvannut hoitaa asian. Sitä vaan kokee itsensä jonkinlaiseksi "valkokaulustyöläiseksi, kun kuuluu kuitenkin 10% hyvätuloisten joukkoon. Talon ylläpito on vienyt uskomattoman paljon.
Mutta kun se arjen rakkaus häviää, siinä ei rahan miettiminen ole ensimmäinen juttu. Olen ajatellut etsiä vuokra-asunnon suhteellisen läheltä nykyistä kotia, että lapset voivat halutessaan tulla ja mennä kuten haluavat. He kuitenkin merkitsevät todella paljon. En kuitenkaan pysty enää feikkaamaan, että minulla olisi hyviä tunteita puolisoa kohtaan.
Ja lapsesihan ovat jo isoja..kauaa ei tarvitse elareita maksaa? Itse sovin aikoinani erottuani,että exä pisti lasten(murrosiässä jo) tilille suoraan rahan..lapset käytti sitten rahaa sieltä omiin vaatteisiin ja harrastuksiin.Minä maksoin ruoan ja asumisen. Toimi meillä hyvin,lapset oppi rahan käytön jo nuorena ja mies maksoi mieluummin heille suoraan.Ei tullut ex- ukolle tunnetta,että mä haaskaisin itteeni ne rahat!
Itselläni kokemusta 24 vuoden parisuhteesta joka on yhteistuumin päätetty viedä hautaan asti, haluan antaa sinulle muutaman neuvon. Älkää erotko! Pitkään parisuhteeseen mahtuu koko skaala paratiisistä helvettiin, olkaa ylpeitä että olette selvinneet 19 vuoteen asti! Harva nykyään pääsee edes 15 vuoteen.Omassa suhteessa on koettu uskottomuuskin joka vahvisti, ei erottanut. Ja rakkaus, ei se mihinkään katoa, se vaan muuttaa muotoaan elämän aallokossa, välillä vahvempana, välillä melkein näkymättömänä.
Ruuhkavuodet eivät pitkä ajanjakso loppujen lopuksi ole, äkkiä lapset ovat itsensähoitavia teinejä ja teillä on aikaa toisillenne. Keskustele miehesi kanssa tilanteestanne, älkää lähtekö mukaan tähän nykyajan muoti-ilmiöön nimeltä avioero. Ottakaa Anu Saagimin ja Ristomatti Ratian asenne: ´Ja mehän ei perkele erota!`
Miten liittoaan voi jatkaa,jos toisella on sama asenne vuodesta toiseen,että asioista ei puhuta ja aina vetoo siihen,ettei mun kans voi puhua? Itse olen viimeiset 10 vuotta itkien yksin pohtinu,oonko tosiaan niin paska akka,ettei mun kans voi keskustella mistään? Yhdessä ollaan oltu 24 vuotta..
Mieheni on aina ollut tuppisuu,minä puhelias ja valmis kaikkeen..enää en vain yksin jaksa..
Oon yrittäny puhua sievästi ongelmistamme ja sitten raivoten..mikään ei tehoa..erostakin olen puhunut,ei mitään kommenttia! Olen vain yksi osio hänen elämässään..en tärkeä kuitenkaan..kaikki muu menee minun edelle..ja pitäisi jatkaa? Yksin olisin onnellisempi,kun lapsetkin ovat jo isoja..
35 vuotta yhdessä, kaikenlaista on yhdessä koettu! Välillä tuntui että lähden,- en lähtenyt. Jälleen on samoja tunteita kuin yhteiselämän alussa. Avioliitto on kuin sää, se vaihtelee!! Aina voi betrata myös aviosuhdetta, ainakin yrittää!
Jos ero on kahden aikuisen ja järkevän ihmisen suorittama, asioista voidaan sopia.
Yhteishuoltajuus jossa määritellään lasten asuminen, toisen pitää viranomaisille olla ns lähivanhempi jolle myös kela maksaa lapsilisät.
Huom jos lapsia on useampi voidaan lapset "jakaa" paperilla molempien kesken jolloin myös maksut menevät sen mukaan. Tai lapsilisät voidaan ohjata ns lapsilisätilille josta maksetaan esim lasten vaatteet + muut menot yhteisen sopimuksen mukaan. Tämä toimii ainakin meillä.
Lasten menot maksetaan 50 % / 50 % periaatteen mukaisesti, paitsi kun lapsi on toisen luona maksaa hän luonnollisesti esim ruokakulut, leffat, lomat ym täysimääräisesti. Käytännössä on hyvä jos lapsella on molemmissa kodissa esim vaatteita ym henkilökohtaista tavaraa pysyvästi. Kyllä se lapsi jakaa ne omat tavarat miten kokee mielekkääksi.
Asunnosta maksettavat kiinteät kulut kuuluvat 50/50 mutta tämäkin on sopimusasia, kohtuudella voidaan katsoa kumpi sielä asuu kunnes saadaan myytyä vai onko asunto tyhjä?
1 vaihe kestää 6 kk jonka jälkeen haetaan vaihe 2 jolloin ero tulee voimaan, jos mitään tempuilua ei ole puoleen tai toiseen se on aika kivutonta.
Käykää lastensuojelun luona tekemässä lapsista viralliset paperit, muistakaa kysyä myös lasten mielipidettä ja pitäkää huolta että muistatte että ero koskee väistämättä myös lapsia. Heille ero voi olla kova paikka ja he voivat tarvita keskustelua.
Suosittelen kuitenkin teitä käymää läpi parisuhdeterapeutin mm seurakunnissa näitä saattaa olla ( riippuu missä asutte) sillä ero on iso päätös ja sinun kirjoituksessa huokuu vielä epävarmuus ja yleinen väsymys. Tämä siksi ettei muutaman vuoden päästä tule katumus ja morkkis ettei edes yrittänyt. Ero on aina muutos ja on hyvä todellakin ajatella mitä tarkoittaa kun toinen ihminen ei ole jakamassa sitä arkea ja tuomassa läheisyyttä. Sillä sun syyt miksi ei edes yritetä elvyttää on lähinnä tekosyitä ja keino kiertää todellista ongelmaa. Pitkässä avioliitossa se arkipäiväistyy väistämättä ja sitä voi vain torjua päättäväisellä toiminnalla. Aikaa pitää siis oppia varastamaan sille parisuhteelle.
Mutta jokainen tekee omat päätökset ja kantaa sen seuraukset, vain sinä itse tiedät mikä on sinulle hyväksi.