Epätoivoinen jätetty

Kai se on niin. Se tuntuu järkevältä. Mutta en ole luovuttaja-tyyppiä ollut ikinä, ja haluaisin tehdä kaikkeni. Mutta saatan sillä vain pilata lopullisesti kaiken. Muistan noin kuukausi takaperin, hieman ennen meidän eroa.. Olin hänen luonaan, ja hän makasi sängyllä ja itki kun minun piti lähteä kotiin. Tiedettiin että nähdään jo kahden päivän päästä, mutta silti hän oli aivan maassa lähtöni takia. Mitä ihmettä siis, jos hän on ihan vasta ollut noin rakastunut minuun niin miksi se ei voi tulla takaisin????????? En ymmärrä :(

raukka kirjoitti:

Kai se on niin. Se tuntuu järkevältä. Mutta en ole luovuttaja-tyyppiä ollut ikinä, ja haluaisin tehdä kaikkeni. Mutta saatan sillä vain pilata lopullisesti kaiken. Muistan noin kuukausi takaperin, hieman ennen meidän eroa.. Olin hänen luonaan, ja hän makasi sängyllä ja itki kun minun piti lähteä kotiin. Tiedettiin että nähdään jo kahden päivän päästä, mutta silti hän oli aivan maassa lähtöni takia. Mitä ihmettä siis, jos hän on ihan vasta ollut noin rakastunut minuun niin miksi se ei voi tulla takaisin????????? En ymmärrä :(

Lue lisää

että hänellä on sua kohtaa tunteita ja tavallaan hänkin taistelee niitä vastaan.
toisin sanoin hän on tilanteessa ,ettei hän tiedä mitä hän haluaa?
Olisi parempi että hän voisi rauhassa miettiä asioita , luulen että hänen olonsakin piristyy ,kun hän alkaa tietämään omista túnteista ennmmän. Ole kuitenkin hänelle nyt enempi kaveri ,kun poikaystävä ,se
voi tuoda helptusta hänen omiin päätöksiinsäkin.

Kiitos vinkistä. Olisiko tyhmä idea, jos en ottaisi tyttöön yhteyttä reiluun viikkoon ja sen jälkeen pyytäisin lupaa käydä hänen luonaan, ja yrittäisin saada hänet tuntemaan jotain läheisyydellä tms? Painostus näkemiseen ei kyllä varmaan auta mitään, mutta jos se auttaisi häntä tuntemaan jotain minua kohtaan..?

Masennus voi olla syynä siihen ettei halua seurustella, mutta hänellä on ollut masennusta jo aika pitkään seurustelumme aikana. Hänellä tuli silloin ajoittain tulevaisuudenpelko-tunteita, mutta sanoi silloin että ajatus minun kanssa olemisesta tulevaisuudessa ei ahdista, vaan tuntuu päinvastoin hyvältä. Häntä masensi eroamme ennen kuitenkin enemmän.. Sitten jäimme tauolle, mutta nopeasti hän sanoi että haluaa olla nyt yksin, kun ei pysty ajattelemaan asioita jos olemme vain "tauolla". Hän saa apua masennukseen, ja masennusoireet ovat kovia mutta niitä on onneksi suht harvoin. Silloin kun niitä tulee, jotain ikävää tapahtuu. Olen aina vannonut että masennus ja vastaavat eivät haittaa minua ollenkaan, mutta silti hän on välillä sanonut että olen liian hyvä hänelle. Olen kieltänyt sen.

Pitäisikö siis yrittää häntä takaisin niin, että annan hänen olla vähän aikaa ja sitten ehdotan näkemistä joka voisi auttaa..? Tuntuu ankealta ja surulliselta, jos minun pitäisi antaa hänen vain mennä ja luovuttaa. En tiedä pystyisinkö siihen.

Mutta kun tyttö on tuntenut vielä aika vasta tosi kovasti rakkautta minua kohtaan, niin voiko se tunne vain yhtäkkiä kadota? Hän on sanonut, että nyt on parempi olla erillään mutta entä jos saisinkin hänet tuntemaan taas rakkautta minua kohtaan.... Ehdotuksia? :(

raukka kirjoitti:

Kiitos vinkistä. Olisiko tyhmä idea, jos en ottaisi tyttöön yhteyttä reiluun viikkoon ja sen jälkeen pyytäisin lupaa käydä hänen luonaan, ja yrittäisin saada hänet tuntemaan jotain läheisyydellä tms? Painostus näkemiseen ei kyllä varmaan auta mitään, mutta jos se auttaisi häntä tuntemaan jotain minua kohtaan..?

Masennus voi olla syynä siihen ettei halua seurustella, mutta hänellä on ollut masennusta jo aika pitkään seurustelumme aikana. Hänellä tuli silloin ajoittain tulevaisuudenpelko-tunteita, mutta sanoi silloin että ajatus minun kanssa olemisesta tulevaisuudessa ei ahdista, vaan tuntuu päinvastoin hyvältä. Häntä masensi eroamme ennen kuitenkin enemmän.. Sitten jäimme tauolle, mutta nopeasti hän sanoi että haluaa olla nyt yksin, kun ei pysty ajattelemaan asioita jos olemme vain "tauolla". Hän saa apua masennukseen, ja masennusoireet ovat kovia mutta niitä on onneksi suht harvoin. Silloin kun niitä tulee, jotain ikävää tapahtuu. Olen aina vannonut että masennus ja vastaavat eivät haittaa minua ollenkaan, mutta silti hän on välillä sanonut että olen liian hyvä hänelle. Olen kieltänyt sen.

Pitäisikö siis yrittää häntä takaisin niin, että annan hänen olla vähän aikaa ja sitten ehdotan näkemistä joka voisi auttaa..? Tuntuu ankealta ja surulliselta, jos minun pitäisi antaa hänen vain mennä ja luovuttaa. En tiedä pystyisinkö siihen.

Mutta kun tyttö on tuntenut vielä aika vasta tosi kovasti rakkautta minua kohtaan, niin voiko se tunne vain yhtäkkiä kadota? Hän on sanonut, että nyt on parempi olla erillään mutta entä jos saisinkin hänet tuntemaan taas rakkautta minua kohtaan.... Ehdotuksia? :(

Lue lisää

Mielestäni nimimerkki -n antoi edellä varsin hyviä vinkkejä,

Neitonen varmasti tuntee paljon sinua kohtaan, mutta sinä et niitä tunteita voi rakkaudeksi mitenkään muuttaa, ellei neito sitä itse halua, joten en suosittelisi yrittämällä yrittää saada häntä tuntemaan jotain, mitä sinä toivoisit hänen tuntevan. Et sinäkään varmaan haluaisi että joku yrittämällä yrittäisi saada sinut tuntemaan jotain tiettyä jotakuta kohtaan? Ole vain oma itsesi ja ilmaise omia tunteitasi riittävästi, se kantaa niin pitkälle kuin on tarpeen, mikä ei välttämättä ole se mitä sinä nyt toivot.

On painostavaa, jos pyytää tapaamisia toistuvasti, oli pyyntöjen välillä sitten päivä, viikko tai kuukausi, jos ne pyynnöt ovat jokaisen yhteydenoton teemana. Voisit ehkä uudelleen tehdä neitoselle selväksi, että sinä tapaisit mielelläsi häntä koska vain se hänelle sopii, mutta jätät selkeästi valinnan asiasta hänelle. Joudut kuitenkin hyväksymään sen, ettei hän välttämättä saa pidettyä yhteyttä sinuun, omista syistään. Voisit itse pitää häneen yhteyttä hiljaksiin, vaikka kuten -n aiemmin esitti. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ystävyys on se mitä on tarjolla, ei parisuhde. Riittääkö se sinulle?

Sinä et oikein voi muuta kuin olla oma itsesi, kertoa tunteistasi ja olla saatavilla. Pallo on kentällä, mutta jonkun toisen jaloissa nyt, valitettavasti. Voit lähinnä jatkaa vain omaa elämääsi ja koittaa löytää hymyn takaisin naamallesi, kurttuotsat kun eivät oikein ketään kiinnosta. Eivät exiä, eivätkä potentiaalisia uusia ystävyyksiä ja ihastuksia. Jos olet iloisempi ja eläväisempi, olet kiinnostavampi kaikille, myös exällesi. Olemalla oma itsesi ja elämällä itsenäistä elämääsi mahdollisimman täysillä teet parhaimpasi toiveillesi, mutta etenkin itsellesi.

Kiitos paljon viesteistänne. Nuo toiseksi viimeisessä viestissä listatut asiat pätevät kaikki meihin täydellisesti. Tytöstä on tullut jotenkin kylmä - hän ei halua syyttää itseään erosta (en syytä minäkään) ja hän ei halua muistella tai ikävöidä suhdettamme.

Suhteemme oli kuitenkin kuin jonkun sadun rakkaustarina, jossa ei ole juuri ollenkaan huonoja muistoja. Joten se, että hän ei halua muistella tai syyttää itseään, kertooko se mielestänne taistelemisesta piiloutuneita tunteita vastaan? Mietin sitä ja en ymmärrä miksi hän ei muuten haluaisi muistella suhdettamme, edes hyvinä muistoina... :( tuntuu kuin hän olisi valmis menemään eteenpäin ja unohtamaan minut... Pitääkö minun silti antaa hänelle aikaa eikä ehdottaa tapaamista itse? Uskon nimittäin, että jos jätän ehdottamatta hän ei tule ajattelemaan minua ollenkaan ja etenee omassa elämässä eteenpäin, vaikka meillä olisi vielä niin paljon koettavaa ja olisimme täydelliset toisillemme. Ehkä hänellä on jonkinlainen vaihe, jossa haluaa kokea nuoruuden vapauden ja tutustua vapaasti uusiin ihmisiin ja ihastua jne?

minusta hän ei vain tajua, mitä on menettänyt. Voiko hän joskus tajuta, ja haluta kaiken takaisin vaikkei hänestä nyt tuntuisikaan yhtään siltä?

Jaksamisia edelliselle vastanneelle, elämä kääntyy parempaan ja tilanteesi ei kuulosta mahdottomalta mielestäni. Muista taistella..

On vain hyvin hankalaa olla onnellinen tällä hetkellä, kun elämän tärkein asia puuttuu. Rakkaus.

raukka kirjoitti:

Kiitos paljon viesteistänne. Nuo toiseksi viimeisessä viestissä listatut asiat pätevät kaikki meihin täydellisesti. Tytöstä on tullut jotenkin kylmä - hän ei halua syyttää itseään erosta (en syytä minäkään) ja hän ei halua muistella tai ikävöidä suhdettamme.

Suhteemme oli kuitenkin kuin jonkun sadun rakkaustarina, jossa ei ole juuri ollenkaan huonoja muistoja. Joten se, että hän ei halua muistella tai syyttää itseään, kertooko se mielestänne taistelemisesta piiloutuneita tunteita vastaan? Mietin sitä ja en ymmärrä miksi hän ei muuten haluaisi muistella suhdettamme, edes hyvinä muistoina... :( tuntuu kuin hän olisi valmis menemään eteenpäin ja unohtamaan minut... Pitääkö minun silti antaa hänelle aikaa eikä ehdottaa tapaamista itse? Uskon nimittäin, että jos jätän ehdottamatta hän ei tule ajattelemaan minua ollenkaan ja etenee omassa elämässä eteenpäin, vaikka meillä olisi vielä niin paljon koettavaa ja olisimme täydelliset toisillemme. Ehkä hänellä on jonkinlainen vaihe, jossa haluaa kokea nuoruuden vapauden ja tutustua vapaasti uusiin ihmisiin ja ihastua jne?

minusta hän ei vain tajua, mitä on menettänyt. Voiko hän joskus tajuta, ja haluta kaiken takaisin vaikkei hänestä nyt tuntuisikaan yhtään siltä?

Jaksamisia edelliselle vastanneelle, elämä kääntyy parempaan ja tilanteesi ei kuulosta mahdottomalta mielestäni. Muista taistella..

On vain hyvin hankalaa olla onnellinen tällä hetkellä, kun elämän tärkein asia puuttuu. Rakkaus.

Lue lisää

"Tytöstä on tullut jotenkin kylmä - hän ei halua syyttää itseään erosta (en syytä minäkään) ja hän ei halua muistella tai ikävöidä suhdettamme."

Uuuuh. No siis syitähän voi miljoona erilaista ja vain tyttö tietää sen oikean. Ja kun päälle on vielä se masennuskin, niin ei ole helppoa arpoa syitä, tavallaan jopa tyhjän takia, koska jos tyttö ei tästä halua puhua, niin valitettavasti jäät sitten tyhjän päälle tässä asiassa. Paskamaista, todellakin, mutta väkisin ei voi. Jos ei halua muistella tai ikävöidä jotain, niin mielestäni se kertoo joko siitä, että asiaan liittyy jotain kipeää jota ei juuri sillä hetkellä halua mieleensä ja/tai halutaan elämässä eteenpäin, johonkin uuteen, joka oikeastaan sekin vie ajatukset pois vanhasta, ehkä kipeästä sellaisesta.

Kyllä, tytöllä on varmaan jokin vaihe. Kaikilla on aina jokin vaihe meneillään. Olet melko varmasti ainakin lyhyellä aikajänteellä oikeassa siinä, että jos sinä et yhteyttä pidä, niin sitten yhteyttä ei tule olemaan. Elän itse hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa, mutten kauheasti vaivaudu yhteyttä pitämään, koska se on todistettavasti ollut yksipuolista oma-aloitteisuutta. Jos minua aletaan joskus jostain syystä kaipaamaan, niin varmasti kuulen siitä sitten, jos exällä on riittävästi kanttia ottaa yhteyttä.

Se, että sinä uskot että teillä olisi loistava yhteinen tulevaisuus edessänne, ei riitä. Se, ettei hän sitä mielestäsi tajua, kertoo siitä että sinun on vaikea hyväksyä tätä eroa, vaikea hyväksyä tätä näkemyseroa ilman selvästi päinvastaista todistavaa todistetta. Jep, ihan normikauraa. Tavallaan oletkin oikeassa, mutta kun kyse on tunteista ja toiveista niin todisteita ei ole saatavilla, on jokseenkin vain hyväksyttävä toisen sana hänen omasta tahdostaan. Voit aivan hyvin olla oikeassa näkemyksesi kanssa, sitä en epäile, mutta väkisin ei voi. Jos 1 1 on mielestäsi tasan 2, muttet osaa sitä toisen luottamalla tavalla tälle todistaa, niin et voi vaatia toista uskomaan sinun totuuteesi tästä asiasta.

Juu, kyllä tuo tyttö voi myöhemmin havaita virheensä ja muuttaa mieltään jos olet vielä saatavilla ja kiinnostunut, jopa yhteyksissä, tapahtuuhan sitä kaiken aikaa. Toivoa on niin kauan kuin henki pihisee, eri juttu on sitten se, että mitä kannattaa toivoa, toivoakko itselleen rakkautta vai rakkautta juuri tuon tytön kanssa...

raukka kirjoitti:

Kiitos paljon viesteistänne. Nuo toiseksi viimeisessä viestissä listatut asiat pätevät kaikki meihin täydellisesti. Tytöstä on tullut jotenkin kylmä - hän ei halua syyttää itseään erosta (en syytä minäkään) ja hän ei halua muistella tai ikävöidä suhdettamme.

Suhteemme oli kuitenkin kuin jonkun sadun rakkaustarina, jossa ei ole juuri ollenkaan huonoja muistoja. Joten se, että hän ei halua muistella tai syyttää itseään, kertooko se mielestänne taistelemisesta piiloutuneita tunteita vastaan? Mietin sitä ja en ymmärrä miksi hän ei muuten haluaisi muistella suhdettamme, edes hyvinä muistoina... :( tuntuu kuin hän olisi valmis menemään eteenpäin ja unohtamaan minut... Pitääkö minun silti antaa hänelle aikaa eikä ehdottaa tapaamista itse? Uskon nimittäin, että jos jätän ehdottamatta hän ei tule ajattelemaan minua ollenkaan ja etenee omassa elämässä eteenpäin, vaikka meillä olisi vielä niin paljon koettavaa ja olisimme täydelliset toisillemme. Ehkä hänellä on jonkinlainen vaihe, jossa haluaa kokea nuoruuden vapauden ja tutustua vapaasti uusiin ihmisiin ja ihastua jne?

minusta hän ei vain tajua, mitä on menettänyt. Voiko hän joskus tajuta, ja haluta kaiken takaisin vaikkei hänestä nyt tuntuisikaan yhtään siltä?

Jaksamisia edelliselle vastanneelle, elämä kääntyy parempaan ja tilanteesi ei kuulosta mahdottomalta mielestäni. Muista taistella..

On vain hyvin hankalaa olla onnellinen tällä hetkellä, kun elämän tärkein asia puuttuu. Rakkaus.

Lue lisää

Eikös se varmasti kerro et tunteita jossain on, jos haluu niistä eroon. Ei voi haluta eroon jostain mitä ei oo. Sä tiedät oman tilantees paremmin kuin kukaan muu. Jos susta tuntuu että käy silleen että unohdatte toisenne se voi olla et silleen sitten käy. Sä tiedät teidän tilanteesta eniten. Riippuu kuinka paljon tekee työtä unohtamisen eteen. Ihminen voi aika hyvin unohtaa hyvät asiat, jos paljon näkee sen eteen.

Toljake kirjoitti:

"Tytöstä on tullut jotenkin kylmä - hän ei halua syyttää itseään erosta (en syytä minäkään) ja hän ei halua muistella tai ikävöidä suhdettamme."

Uuuuh. No siis syitähän voi miljoona erilaista ja vain tyttö tietää sen oikean. Ja kun päälle on vielä se masennuskin, niin ei ole helppoa arpoa syitä, tavallaan jopa tyhjän takia, koska jos tyttö ei tästä halua puhua, niin valitettavasti jäät sitten tyhjän päälle tässä asiassa. Paskamaista, todellakin, mutta väkisin ei voi. Jos ei halua muistella tai ikävöidä jotain, niin mielestäni se kertoo joko siitä, että asiaan liittyy jotain kipeää jota ei juuri sillä hetkellä halua mieleensä ja/tai halutaan elämässä eteenpäin, johonkin uuteen, joka oikeastaan sekin vie ajatukset pois vanhasta, ehkä kipeästä sellaisesta.

Kyllä, tytöllä on varmaan jokin vaihe. Kaikilla on aina jokin vaihe meneillään. Olet melko varmasti ainakin lyhyellä aikajänteellä oikeassa siinä, että jos sinä et yhteyttä pidä, niin sitten yhteyttä ei tule olemaan. Elän itse hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa, mutten kauheasti vaivaudu yhteyttä pitämään, koska se on todistettavasti ollut yksipuolista oma-aloitteisuutta. Jos minua aletaan joskus jostain syystä kaipaamaan, niin varmasti kuulen siitä sitten, jos exällä on riittävästi kanttia ottaa yhteyttä.

Se, että sinä uskot että teillä olisi loistava yhteinen tulevaisuus edessänne, ei riitä. Se, ettei hän sitä mielestäsi tajua, kertoo siitä että sinun on vaikea hyväksyä tätä eroa, vaikea hyväksyä tätä näkemyseroa ilman selvästi päinvastaista todistavaa todistetta. Jep, ihan normikauraa. Tavallaan oletkin oikeassa, mutta kun kyse on tunteista ja toiveista niin todisteita ei ole saatavilla, on jokseenkin vain hyväksyttävä toisen sana hänen omasta tahdostaan. Voit aivan hyvin olla oikeassa näkemyksesi kanssa, sitä en epäile, mutta väkisin ei voi. Jos 1 1 on mielestäsi tasan 2, muttet osaa sitä toisen luottamalla tavalla tälle todistaa, niin et voi vaatia toista uskomaan sinun totuuteesi tästä asiasta.

Juu, kyllä tuo tyttö voi myöhemmin havaita virheensä ja muuttaa mieltään jos olet vielä saatavilla ja kiinnostunut, jopa yhteyksissä, tapahtuuhan sitä kaiken aikaa. Toivoa on niin kauan kuin henki pihisee, eri juttu on sitten se, että mitä kannattaa toivoa, toivoakko itselleen rakkautta vai rakkautta juuri tuon tytön kanssa...

Lue lisää

Niin.. Suhteessamme ei ollut mitään kipeää kohta kummallekkaan - kaikki meni loistavasti, ihan jotain turhia pikkuriitoja lukuunottamatta, kunnes yhtäkkiä hän sanoi tarvitsevansa omaa aikaa... ja lyhyen ajan kuluttua erosimme. Ero oli minulle vaikea, ja välillä soitin hänelle itku kurkussa ja saatoin pitää liikaa yhteyttä, vaikka olisi pitänyt hänen vain olla. Voiko se jättää koko suhteestamme sellaisen kuvan hänen päähän, että hän ei halua muistella koko asiaa?

Eromme jälkeen, noin 2 viikon kuluttua kun olin ollut pitämättä yhteyttä, "jouduin" käymään hänen luonaan hakemassa tavaroita, ja meillä olikin yllättäen mukavaa yhdessä. Ennen lähtöäni halasimme todella pitkään... Myöhemmin illalla tyttö lähetti viestin, että hän kaipaa minua ja tykkää minusta, mutta ei tiedä mitä pitäisi tehdä. En tiennyt minäkään, ja annoimme asian olla ja sen jälkeen väleistämme on tullut kylmemmät. Sanoin, että haluaisin tehdä jotain asian eteen, ja kysyin miltä hänestä tuntuu.. Siinä vaiheessa olisi pitänyt varmaan ehdottaa uutta yritystä. Jäin jotenkin odottamaan tytön pyyntöä siitä, mutta sitä ei kuulunut. Siinä mokasin.

En siis ymmärrä hänen kylmyyttään - ja miten hän voi edetä heti eteenpäin? Surematta, itkemättä? Olen varma että merkitsin hänelle yhtä paljon kuin hän minulle. Mietin, onko tuo eron jälkeinen soittelu ja vinkuminen ajanut hänet poissa läheltäni.. Jos se sai aikaan perääntymis-refleksin. Hän tarvi omaa aikaa, minä vein sen häneltä ruikuttamalla joten ehkä hän ajatteli minut vain haittana?

Huomenna tapaan hänet pikaisesti pakollisesta syystä, mutta tapaamisessa on paljon muitakin ihmisiä, joten ei taida olla järkeä puhua hänelle mitään, ainakaan nyt. Yritän olla vain oma itseni..


Tuosta, mitä Toljake kirjoitit, että "kyllä tuo tyttö voi myöhemmin havaita virheensä ja muuttaa mieltään jos olet vielä saatavilla ja kiinnostunut, jopa yhteyksissä, tapahtuuhan sitä kaiken aikaa."

Eikö se ole jälleen painostamista, jos pidän häneen yhteyttä ja ilmaisen kiinnostukseni? Jos tyrkytän itseäni kyselemisillä tai muka-mukavalla jutustelulla, hän mielestäni vain vaivaantuu ja perääntyy.

Entäs jos esimerkiksi poistaisin hänet Facebook-kavereista, messengeristä ja joka paikasta, jossa hän voi nähdä minun olevan saatavilla... Ja muutaman viikon päästä palaisin saataville, jolloin hän huomaisi tulleeni takaisin ja saattaisi ehkä alkaa kiinnostumaan...? Kuulostaa kieltämättä tyhmältä idealta, mutta en vain tiedä miten pitäisi toimia. Jos EN pidä yhteyttä, ei pidä hänkään. Jos PIDÄN yhteyttä, uskon että hän vaivautuu. mitä teen....

Toljake kirjoitti:

"Tytöstä on tullut jotenkin kylmä - hän ei halua syyttää itseään erosta (en syytä minäkään) ja hän ei halua muistella tai ikävöidä suhdettamme."

Uuuuh. No siis syitähän voi miljoona erilaista ja vain tyttö tietää sen oikean. Ja kun päälle on vielä se masennuskin, niin ei ole helppoa arpoa syitä, tavallaan jopa tyhjän takia, koska jos tyttö ei tästä halua puhua, niin valitettavasti jäät sitten tyhjän päälle tässä asiassa. Paskamaista, todellakin, mutta väkisin ei voi. Jos ei halua muistella tai ikävöidä jotain, niin mielestäni se kertoo joko siitä, että asiaan liittyy jotain kipeää jota ei juuri sillä hetkellä halua mieleensä ja/tai halutaan elämässä eteenpäin, johonkin uuteen, joka oikeastaan sekin vie ajatukset pois vanhasta, ehkä kipeästä sellaisesta.

Kyllä, tytöllä on varmaan jokin vaihe. Kaikilla on aina jokin vaihe meneillään. Olet melko varmasti ainakin lyhyellä aikajänteellä oikeassa siinä, että jos sinä et yhteyttä pidä, niin sitten yhteyttä ei tule olemaan. Elän itse hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa, mutten kauheasti vaivaudu yhteyttä pitämään, koska se on todistettavasti ollut yksipuolista oma-aloitteisuutta. Jos minua aletaan joskus jostain syystä kaipaamaan, niin varmasti kuulen siitä sitten, jos exällä on riittävästi kanttia ottaa yhteyttä.

Se, että sinä uskot että teillä olisi loistava yhteinen tulevaisuus edessänne, ei riitä. Se, ettei hän sitä mielestäsi tajua, kertoo siitä että sinun on vaikea hyväksyä tätä eroa, vaikea hyväksyä tätä näkemyseroa ilman selvästi päinvastaista todistavaa todistetta. Jep, ihan normikauraa. Tavallaan oletkin oikeassa, mutta kun kyse on tunteista ja toiveista niin todisteita ei ole saatavilla, on jokseenkin vain hyväksyttävä toisen sana hänen omasta tahdostaan. Voit aivan hyvin olla oikeassa näkemyksesi kanssa, sitä en epäile, mutta väkisin ei voi. Jos 1 1 on mielestäsi tasan 2, muttet osaa sitä toisen luottamalla tavalla tälle todistaa, niin et voi vaatia toista uskomaan sinun totuuteesi tästä asiasta.

Juu, kyllä tuo tyttö voi myöhemmin havaita virheensä ja muuttaa mieltään jos olet vielä saatavilla ja kiinnostunut, jopa yhteyksissä, tapahtuuhan sitä kaiken aikaa. Toivoa on niin kauan kuin henki pihisee, eri juttu on sitten se, että mitä kannattaa toivoa, toivoakko itselleen rakkautta vai rakkautta juuri tuon tytön kanssa...

Lue lisää

Itse elän lähes samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Seurustelin pojan kanssa melkein 3 vuotta. Oli paljon hyviä hetkiä ja rutkasti rakkautta, mutta liikaa riitoja, joiden seurauksena poika ei enää henkisesti jaksanut vaan halusi erota ja olla yksin. Tilanteeseen vaikutti myöskin ikäeromme ('92 ja '89) ja sitä myöten täysin erilaiset elämäntilanteet. Kaikista eniten satuttaa se, että poika sano, että tulee varmasti katumaan päätöstään ja uskoo meidän vielä jonain päivänä löytävän toisemme.
Vaikea olla ottamatta yhteyttä kun toinen on ollut jo vuosia se paras ystävä, joka kuuntelee ja tukee. Koko ajan sitä elättelee vielä pientä toivoa vaikka tietää, että se vaan pahentaa omaa oloa.

raukka kirjoitti:

Niin.. Suhteessamme ei ollut mitään kipeää kohta kummallekkaan - kaikki meni loistavasti, ihan jotain turhia pikkuriitoja lukuunottamatta, kunnes yhtäkkiä hän sanoi tarvitsevansa omaa aikaa... ja lyhyen ajan kuluttua erosimme. Ero oli minulle vaikea, ja välillä soitin hänelle itku kurkussa ja saatoin pitää liikaa yhteyttä, vaikka olisi pitänyt hänen vain olla. Voiko se jättää koko suhteestamme sellaisen kuvan hänen päähän, että hän ei halua muistella koko asiaa?

Eromme jälkeen, noin 2 viikon kuluttua kun olin ollut pitämättä yhteyttä, "jouduin" käymään hänen luonaan hakemassa tavaroita, ja meillä olikin yllättäen mukavaa yhdessä. Ennen lähtöäni halasimme todella pitkään... Myöhemmin illalla tyttö lähetti viestin, että hän kaipaa minua ja tykkää minusta, mutta ei tiedä mitä pitäisi tehdä. En tiennyt minäkään, ja annoimme asian olla ja sen jälkeen väleistämme on tullut kylmemmät. Sanoin, että haluaisin tehdä jotain asian eteen, ja kysyin miltä hänestä tuntuu.. Siinä vaiheessa olisi pitänyt varmaan ehdottaa uutta yritystä. Jäin jotenkin odottamaan tytön pyyntöä siitä, mutta sitä ei kuulunut. Siinä mokasin.

En siis ymmärrä hänen kylmyyttään - ja miten hän voi edetä heti eteenpäin? Surematta, itkemättä? Olen varma että merkitsin hänelle yhtä paljon kuin hän minulle. Mietin, onko tuo eron jälkeinen soittelu ja vinkuminen ajanut hänet poissa läheltäni.. Jos se sai aikaan perääntymis-refleksin. Hän tarvi omaa aikaa, minä vein sen häneltä ruikuttamalla joten ehkä hän ajatteli minut vain haittana?

Huomenna tapaan hänet pikaisesti pakollisesta syystä, mutta tapaamisessa on paljon muitakin ihmisiä, joten ei taida olla järkeä puhua hänelle mitään, ainakaan nyt. Yritän olla vain oma itseni..


Tuosta, mitä Toljake kirjoitit, että "kyllä tuo tyttö voi myöhemmin havaita virheensä ja muuttaa mieltään jos olet vielä saatavilla ja kiinnostunut, jopa yhteyksissä, tapahtuuhan sitä kaiken aikaa."

Eikö se ole jälleen painostamista, jos pidän häneen yhteyttä ja ilmaisen kiinnostukseni? Jos tyrkytän itseäni kyselemisillä tai muka-mukavalla jutustelulla, hän mielestäni vain vaivaantuu ja perääntyy.

Entäs jos esimerkiksi poistaisin hänet Facebook-kavereista, messengeristä ja joka paikasta, jossa hän voi nähdä minun olevan saatavilla... Ja muutaman viikon päästä palaisin saataville, jolloin hän huomaisi tulleeni takaisin ja saattaisi ehkä alkaa kiinnostumaan...? Kuulostaa kieltämättä tyhmältä idealta, mutta en vain tiedä miten pitäisi toimia. Jos EN pidä yhteyttä, ei pidä hänkään. Jos PIDÄN yhteyttä, uskon että hän vaivautuu. mitä teen....

Lue lisää

Ihan samalla lailla täällä itsekin sokeina leuka rinnuksilla juostaan seiniin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, kaikki mahdolliset ratkaisut on yhtä hyviä tai huonoja ja ajatustenluku ei vaan toimi.

Meinasinkin tolla kipeällä asialla lähinnä sitä eroanne, että tyttöön sattuu se mitä se teki sinulle, eli erolla satutti ja kovasti. Se on kipeä asia ja sitä ei halua muistella. Suhteen muistelu johtaa aina jossain kohden siihenkin, että joutuu muistamaan myös sen suhteen päättymisen. Se on vmäistä, sitä ei halua.

Too Eromme jälkeen -pätkä. Ihan saman olen minäkin kokenut. Joo, totta vie kaipaa ja tykkää, jos et ihan kpää ole ollut. Mutta siinä se. Ei ne tunteet sieltä hetkessä mihinkään mene, joten jättäjäkin usein kaipaa exäänsä, joskus vaikka olisi uusikin jo katsottuna. Jos kaipaa niin sitten kaipaa, se kaipaus ja siihen liittyvät tunteet ei vaan riitä suhteeseen, muutenhan eroa ei olisi tullut tai kaipaus johtaisi kysymykseen voitasko kokeilla vielä.

Kyllä se tyttösi on luultavasti itkenyt oman osuutensa jossain kohtaa. Se on melko varmasti alkanut tekemään tuota teidän eroa jo jonkun aikaa sitten ja vollottanut. Ja jos ei ole surrut ja itkenyt, niin sille ei voi mitään, se ei ole sinun murheesi. Suhdejutuissa aika usein noi käsittelemättömät asiat tulee kyllä työstettäviksi jossain vaiheessa elämää, joten olis parempi hoidella ne sitä mukaa kun niitä tulee eikä vain ohittaa niitä, vaikka nyt sitten erossa olemalla surematta.

Jep, sanoisin että pyri tuohon asialliseen omana itsenäsi olemiseen huomenna. Jätä avautumiset ja ehdotukset toiselle kerralle.

Painostamista se on, jos tyrkytät itseäsi, utelet jatkuvasti etkä ole oma itsesi. Kyllä kiinnostuksensa voi ilmaista kohtuullisessa määrin, niin että toinen tietää kuinka hommat seisoo. Jos olet oma itsesi ja tunnet että olisi oikeasti kiva kuulla tytön kuulumisia, kaipauksen lisäksi, niin go ahead, soita. Jos taas tuntuu ettet voi olla ilmaisematta suruasi ja kaipuutasi, olla kyselemättä tapaamisia tai muitakaan mahdollisuuksia, niin sitten puhutaan jostain ahdistavasta, kannattaa ehkä odotella parempaa päivää.

Olen minäkin exääni ollut yhteyksissä, molemmissa merkeissä, mutta siltä suunnalta en ole saanut infoa siitä mikä oli tai ei ollut ahdistavaa. Olen vain yhteyksien jälkeen miettinyt omia tuntemuksia ja käytöstä, sekä vertaillut sitä exäni reagointiin. En tiedä toiminko hänen suhteensa oikein vai en, mutta ei sillä ole väliäkään ellei hän itse sitä kerro tai toiminnallaan osoita, teen niinkuin itsestä oikealta tuntuu ja sillä saan sen mitä tilaan, hyvässä ja pahassa. Tässäkään ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa, en tiedä miten teillä homma toimii, mikä on tuon tytön mielestä ahdistavaa tai mukavaa.

Itse jättäisin väliin tuollaiset juonittelut, kuten joltain listalta poistamiset yms., jos olet kuitenkin toiveikas exäsi suhteen. Jos et muutenkin ole oikeasti menossa pois tytön läheltä, en näe kauheasti järkeä alkaa sellaista esittämäänkään. Juu, tiiän kuvion, kyllä sitä itselläkin kaikenlaisia erikoisuuksia liikkui mielessä välittömästi eron jälkeen. Mutta sitten oli kaveri joka sanoi joka kohdassa että väkisin ei voi, se riitti. Muutenkin nuo shakkityyppiset siirtojen hiomiset on mielestäni vähän niin ja näin ihmissuhdejutuissa. Jollakulla on varmaan aivan päinvastaistakin kokemusta, joten kai se voi toimia niinkin.

Joo, nimimerkki on tuollainen. osui tuossa naulan kantaan. Voi todellakin olla että jos sinä et pidä yhteyttä, niin se oli sitten kokonaan siinä se homma, yhteys päättyy siihen. Mutta mistä sitä tietää ettei niin ollut tarkoitettukin, osana teidän molempien kasvutarinaa? Ajatteles asiaa niin, että juuri nyt sinun pitikin kokea tämä kipeä ero, jotta joudut oikeasti pohtimaan mitä tuo tyttö, parisuhde ja rakkauskin sinulle merkitsevät, pohtimaan sitä mikä on oikeasti sinulle elämässäsi tärkeää ja mikä ei, jotta saat tässä kipeässä tilanteessa hienon mahdollisuuden oppia tuntemaan ittes paremmin ja tekemään sitten entistä parempia valintoja elämässäsi? Tilanne on se mikä se juuri nyt on ja sille ei voi enää mitään. Huomenna tilanne on erilainen ja huomisen tapahtumiin voit vaikuttaakin, joten ainoa mitä jää jäljelle on hyväksyä tilanne ja koittaa oppia kaikesta jotain, jotta voi huomenna paremmilla tiedoilla vaikuttaa tapahtumiin. Joo'o, kovin hienolta kuulostaa, mutta ei ole helppoa, ei.

Kun en tiedä. Itse tiiät teidän kuviot parhaiten, niillä on mentävä, kellään muulla ei ole avainta tuohon lukkoon. Kun ei ole edes omaan lukkoon avainta ollut :) Kuuntelet vaan omia tunteitas, muistat kohtuuden ja toimit niitten varassa, niin ehkä se on paras malli.

Tsemppiä, kipu loppuu aikanaan, vaikkei se ajatus nyt lohdutakaan.

Toljake kirjoitti:

Ihan samalla lailla täällä itsekin sokeina leuka rinnuksilla juostaan seiniin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, kaikki mahdolliset ratkaisut on yhtä hyviä tai huonoja ja ajatustenluku ei vaan toimi.

Meinasinkin tolla kipeällä asialla lähinnä sitä eroanne, että tyttöön sattuu se mitä se teki sinulle, eli erolla satutti ja kovasti. Se on kipeä asia ja sitä ei halua muistella. Suhteen muistelu johtaa aina jossain kohden siihenkin, että joutuu muistamaan myös sen suhteen päättymisen. Se on vmäistä, sitä ei halua.

Too Eromme jälkeen -pätkä. Ihan saman olen minäkin kokenut. Joo, totta vie kaipaa ja tykkää, jos et ihan kpää ole ollut. Mutta siinä se. Ei ne tunteet sieltä hetkessä mihinkään mene, joten jättäjäkin usein kaipaa exäänsä, joskus vaikka olisi uusikin jo katsottuna. Jos kaipaa niin sitten kaipaa, se kaipaus ja siihen liittyvät tunteet ei vaan riitä suhteeseen, muutenhan eroa ei olisi tullut tai kaipaus johtaisi kysymykseen voitasko kokeilla vielä.

Kyllä se tyttösi on luultavasti itkenyt oman osuutensa jossain kohtaa. Se on melko varmasti alkanut tekemään tuota teidän eroa jo jonkun aikaa sitten ja vollottanut. Ja jos ei ole surrut ja itkenyt, niin sille ei voi mitään, se ei ole sinun murheesi. Suhdejutuissa aika usein noi käsittelemättömät asiat tulee kyllä työstettäviksi jossain vaiheessa elämää, joten olis parempi hoidella ne sitä mukaa kun niitä tulee eikä vain ohittaa niitä, vaikka nyt sitten erossa olemalla surematta.

Jep, sanoisin että pyri tuohon asialliseen omana itsenäsi olemiseen huomenna. Jätä avautumiset ja ehdotukset toiselle kerralle.

Painostamista se on, jos tyrkytät itseäsi, utelet jatkuvasti etkä ole oma itsesi. Kyllä kiinnostuksensa voi ilmaista kohtuullisessa määrin, niin että toinen tietää kuinka hommat seisoo. Jos olet oma itsesi ja tunnet että olisi oikeasti kiva kuulla tytön kuulumisia, kaipauksen lisäksi, niin go ahead, soita. Jos taas tuntuu ettet voi olla ilmaisematta suruasi ja kaipuutasi, olla kyselemättä tapaamisia tai muitakaan mahdollisuuksia, niin sitten puhutaan jostain ahdistavasta, kannattaa ehkä odotella parempaa päivää.

Olen minäkin exääni ollut yhteyksissä, molemmissa merkeissä, mutta siltä suunnalta en ole saanut infoa siitä mikä oli tai ei ollut ahdistavaa. Olen vain yhteyksien jälkeen miettinyt omia tuntemuksia ja käytöstä, sekä vertaillut sitä exäni reagointiin. En tiedä toiminko hänen suhteensa oikein vai en, mutta ei sillä ole väliäkään ellei hän itse sitä kerro tai toiminnallaan osoita, teen niinkuin itsestä oikealta tuntuu ja sillä saan sen mitä tilaan, hyvässä ja pahassa. Tässäkään ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa, en tiedä miten teillä homma toimii, mikä on tuon tytön mielestä ahdistavaa tai mukavaa.

Itse jättäisin väliin tuollaiset juonittelut, kuten joltain listalta poistamiset yms., jos olet kuitenkin toiveikas exäsi suhteen. Jos et muutenkin ole oikeasti menossa pois tytön läheltä, en näe kauheasti järkeä alkaa sellaista esittämäänkään. Juu, tiiän kuvion, kyllä sitä itselläkin kaikenlaisia erikoisuuksia liikkui mielessä välittömästi eron jälkeen. Mutta sitten oli kaveri joka sanoi joka kohdassa että väkisin ei voi, se riitti. Muutenkin nuo shakkityyppiset siirtojen hiomiset on mielestäni vähän niin ja näin ihmissuhdejutuissa. Jollakulla on varmaan aivan päinvastaistakin kokemusta, joten kai se voi toimia niinkin.

Joo, nimimerkki on tuollainen. osui tuossa naulan kantaan. Voi todellakin olla että jos sinä et pidä yhteyttä, niin se oli sitten kokonaan siinä se homma, yhteys päättyy siihen. Mutta mistä sitä tietää ettei niin ollut tarkoitettukin, osana teidän molempien kasvutarinaa? Ajatteles asiaa niin, että juuri nyt sinun pitikin kokea tämä kipeä ero, jotta joudut oikeasti pohtimaan mitä tuo tyttö, parisuhde ja rakkauskin sinulle merkitsevät, pohtimaan sitä mikä on oikeasti sinulle elämässäsi tärkeää ja mikä ei, jotta saat tässä kipeässä tilanteessa hienon mahdollisuuden oppia tuntemaan ittes paremmin ja tekemään sitten entistä parempia valintoja elämässäsi? Tilanne on se mikä se juuri nyt on ja sille ei voi enää mitään. Huomenna tilanne on erilainen ja huomisen tapahtumiin voit vaikuttaakin, joten ainoa mitä jää jäljelle on hyväksyä tilanne ja koittaa oppia kaikesta jotain, jotta voi huomenna paremmilla tiedoilla vaikuttaa tapahtumiin. Joo'o, kovin hienolta kuulostaa, mutta ei ole helppoa, ei.

Kun en tiedä. Itse tiiät teidän kuviot parhaiten, niillä on mentävä, kellään muulla ei ole avainta tuohon lukkoon. Kun ei ole edes omaan lukkoon avainta ollut :) Kuuntelet vaan omia tunteitas, muistat kohtuuden ja toimit niitten varassa, niin ehkä se on paras malli.

Tsemppiä, kipu loppuu aikanaan, vaikkei se ajatus nyt lohdutakaan.

Lue lisää

En ole aloittaja, mutta kiitos kuitenkin tästä viestistä. Saman tyyppinen tilanne minullakin joten tämä helpotti paljon oloa.

mie__vaa kirjoitti:

En ole aloittaja, mutta kiitos kuitenkin tästä viestistä. Saman tyyppinen tilanne minullakin joten tämä helpotti paljon oloa.

Kiva että helpotti. Itse olen paininut rapiat puolen vuotta ihmetellen mitä oikein tapahtui. Paljon kysymyksiä, niukasti vastauksia. Hissuksiin tästä kintuilleen, kohta on kesä ja voi taas painua mökille tuhertelemaan kaikenlaista mukavaa.

Jaksamisia!

tuo viimeinen lauseesi, "vikoja etsii kun puuttuu vastauksia". Harvinaisen ytimekkäästi sanottu ja helpottavaa, kiitos! Vastaukset on tosiaan jääneet aika niukoille, tulee sitten aika hämmentynyt olo, jää mietityttämään. Että jos nyt ei sitten mitään varsinaista ongelmaa tai vikaa ollut, niin miksi piti erota kuin taikaiskusta? Kai nyt jotain oli pielessä, keksisinköhän sen itsekseni pohdiskelemalla? Juu, oli suhteessa korjattavaa puolin ja toisin, ainakin minun mielestäni, ja siksi pariterpsuakin ehdotin aiemmin, mutta ei kuulemma ollut niin isoja ongelmia että sitä olisi tarvittu. Kas kun en tullut ajatelleeksikaan silloin, eihän sitä tosiaan tarvitakaan, aina voi erotakin :)

Joo. Koitetaan oppia tekemään hiukan parempia valintoja ja tuntemaan ittensä hiukan paremmin, niillä pääsee aika pitkälle, riittävän pitkälle.

-T