oon itekin todennut ton jääkaappi ongelman, täällä perhe ei edes osta mulle mitään ruokia ainoastaan vauvan ruokia ja muroja on aamupalaksi, leipää löytyy mut siihen ei osteta mitään päälle muuta kun nutella suklaatahnaa... kaikki ruuat tehdään rasvakeittimessä ja en voi sietää sellasta. joten aina työpäivän päätteeksi lähden kaupunkiin ulos syömään johonkin.
Kuinka pitkiä työpäiviä teillä on? mä alotan 7.00 ja lopetan 17.30 eli 10,5h päivässä, se on ihan liikaa, ja täällä on vielä kaksi pientä lasta ja kauhee määrä kotitöitä. Olen ollut täällä jo 3kk mut perheen äiti on ollu äitiyslomalla tähän asti joten aina mua tavallaan auttamassa mutta nyt kun palasi takasin kokopäiväsesti töihin mä joudun tekemään kaiken ihan yksin. Ja joskus käy vielä niinkin et vanhemmat ei vaan tuu kotiin silloin puoli6 vaan saattaa ilmestyä vasta 6-7 aikoihin mitään ilmoittamatta... olin alussa myös liian kiltti ja sanoin et ei niillä työtunneilla niin minuutilleen oo väliä kun nää sillon päästi mut aikasemmin sit pois.... ni nyt sit kostautuu, nää käyttää mun kilttiä luonnettani hyväkseen täällä eikä kunnioita mua yhtään. viikonloppuisin ei edes moikata mua.... sit nää koko ajan kehuu itseään eikä näe itsessään mitään vikaa... mullekin jatkuvasti sanoo et kuinka ollaan hyvä perhe ja säkin viihdyt täällä.
Tää paikkakin on niin pellolla et en oo tutustunut kehenkään muihin täällä,täältä kulke yks bussi tunnissa semmoseen pikkukylään...
Oon niin loppu täällä et en enää jaksa tätä. Pelkään et tästä tulee joku trauma tai masennus kun ei enää huvita mikään, mut kun oon niin arka että en uskalla perheelle asiasta puhua... haluaisin lähteä takasiin kotiin mutta en tiedä miten saisinn sanottua sen. Yleensähän 3kk aikana pitäis sopeutua ja kotiutua ja alkaa oleen kivempaa, niin mulla täällä on koko ajan menny vain huonommin... onko kellää muilla ollut tälläisiä kokemuksia??
Kuinka pitkiä työpäiviä teillä on? mä alotan 7.00 ja lopetan 17.30 eli 10,5h päivässä, se on ihan liikaa, ja täällä on vielä kaksi pientä lasta ja kauhee määrä kotitöitä. Olen ollut täällä jo 3kk mut perheen äiti on ollu äitiyslomalla tähän asti joten aina mua tavallaan auttamassa mutta nyt kun palasi takasin kokopäiväsesti töihin mä joudun tekemään kaiken ihan yksin. Ja joskus käy vielä niinkin et vanhemmat ei vaan tuu kotiin silloin puoli6 vaan saattaa ilmestyä vasta 6-7 aikoihin mitään ilmoittamatta... olin alussa myös liian kiltti ja sanoin et ei niillä työtunneilla niin minuutilleen oo väliä kun nää sillon päästi mut aikasemmin sit pois.... ni nyt sit kostautuu, nää käyttää mun kilttiä luonnettani hyväkseen täällä eikä kunnioita mua yhtään. viikonloppuisin ei edes moikata mua.... sit nää koko ajan kehuu itseään eikä näe itsessään mitään vikaa... mullekin jatkuvasti sanoo et kuinka ollaan hyvä perhe ja säkin viihdyt täällä.
Tää paikkakin on niin pellolla et en oo tutustunut kehenkään muihin täällä,täältä kulke yks bussi tunnissa semmoseen pikkukylään...
Oon niin loppu täällä et en enää jaksa tätä. Pelkään et tästä tulee joku trauma tai masennus kun ei enää huvita mikään, mut kun oon niin arka että en uskalla perheelle asiasta puhua... haluaisin lähteä takasiin kotiin mutta en tiedä miten saisinn sanottua sen. Yleensähän 3kk aikana pitäis sopeutua ja kotiutua ja alkaa oleen kivempaa, niin mulla täällä on koko ajan menny vain huonommin... onko kellää muilla ollut tälläisiä kokemuksia??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Missä päin maailmaa olet? Mulle on käynyt puolestaan kun haen au pair paikkaa niin eräs perhe oli kiinostunut kovasti. Mutta sitten kävi niin että ilmoittivat, Että ovat saaneet au pairin. Nytkin olen monta kertaa ilmoitellut yks perhe otti yhteyttä ja kiinostaisiko mua lähteä siihen maahan missä he asuivat. Vastasin heille että olen kiinostunut mutta sitten en saanutkaan vastausta
saksassa, bielefeldin lähellä, pikkukylän ulkopuolella
ja puhu perheen kanssa,vaikka arka oletkin, eikä asia ole mitä mukavin puhua.
au pair kokemus ei ole tarkoitus olla sellainen mistä jäisi traumoja tms. vaan selainen mistä nauttii.
kerro perheelle että tahdot takaisin koti suomeen, kyllä he jossain vaiheessa ymmärtävät päätöstäsi ja osaavat kunnioittaa sinua.
kaikkea hyvää sinulle:)
ja lehtolainen,
itse laitoin lähemmäs 50 hakemusta joka puolelle maailmaa, noin 10 vastattiin..
muutamat oli tosi kiinnostuneita ja lupaili aina ilmotella, muttei heistä kuulunut mitään, vaikka meilasin heille "oletteko tehneet jo päätöksenne" -tai vastaavaa (tietty kohteliaammin), joten älä lannistu vaan laita hakemuksia hakemusen perään.
varmasti joku bongaa sinut! :)
Olen löytänyt jo perheen? Missä päin olet au pairina
Munkin perheessä oli tosi kurjaa. Vapaa-aikaa oli silloin kun lapset oli koulussa ja sillonkin piti yleensä tehdä kotitöitä. Kun olin hakenut lapset koulusta, jouduin vahtimaan heitä koko loppu päivän ja viemään harrastuksiin (myös viikonloppuisin!). Olin perheessä kiinni 24/7 ja en tutustunut paikallisiin ollenkaan. Paikka oli myös sen verran "maalla", että autoa tarvitsi joka paikkaan mennessä ja mulla ei ollut aina autoa käytettävissä..En siis päässyt perheestä "eroon" ollenkaan ja epäsäännölliset työajat varmistivat sen, että en voinut harrastaa mitään säännöllisesti tai tehdä mitään suunnitelmia (olisin halunnut tehdä esim. pieniä matkoja muihin kaupunkeihin jne)..
Sen lisäksi että jouduin olla koko ajan paikalla, perheessä oli asiat ihan sekaisin. Vanhemmat ja lapset tappelivat, huusivat ja kinastelivat päivittäin keskenään - väkivaltaa unohtamatta. Perheen äiti oli myös tosi töykeä minua kohtaan ja sai ihme raivokohtauksia usein. Monesti itkinkin huoneessani tai sitten lähdin kyyneleet poskilla kävelemään ulos ettei perhe nähnyt kuinka kurjaa mun oli siellä olla.
Ruokavalio oli näilläkin tosi rempallaan ja välillä oikein kuvotti syödä niiden kermarasvamössöjä! Herkkuja lapset söi koko ajan ja sen kyllä huomasi käytöksestä. Lapsille ei oltu myöskään opetettu mitään käytöstapoja ja he olivat tosi hemmoteltuja mikä raivostuttui ihan älyttömästi.
Lähdinkin perheestä lopulta aika äkkiä ja vanhemmille sanoin ihan suoraan että en viihdy. Se oli vaan PAKKO, sillä kyseessä rupesi olemaan mun oma mielenterveys. En vain keksinyt yhtäkään syytä, miksi minun olisi pitänyt jäädä sinne sietämään sellaista kohtelua.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että tein oikean päätöksen. Au pair-pesti pitäisi olla iloinen asia, mistä saa elämänsä parhaimmat kokemukset ja uusia ystäviä. Minä en saanut mitään muuta kun hyväksikäytetyn ja paskan olon.
Toivon sulle paljon tsemppiä ja koita rohkaistua ja lähde menemään! Tiedän kokemuksesta että kivi vierähtää sydämeltä kun olet saanut kerrotuksi asiasi perheellesi ja lennot varattua! Minä ainakin aloin voimaan jo heti paremmin kun sain lentolipun Suomeen..
Voimia ja kerro kuin kävi!
takas suomeen? koeta vaihtaa perhettä? perheitä on tarjolla yllin kyllin isoissa kaupungeissakin (esim. frankfurt) Tekemsitä varmasti löytyisi ja mukava isäntäperhe. Etua on siitä, että olet maassa jo valmiiksi.
Mielestäni perheeltä ei ole paljoa vaadittu, että tajuaisivat ostaa muutakin kuin vauvanruokaa. Tollaset typerykset saisivat viedä kersansa päiväkotiin ,ettei kotona tarviis väkisin pitää aupparia jos se on niin vastenmielistä.