Avovaimoni suku painostaa meitä hankkimaan lapsia ja menemään vihille. Minun sukuni puolestaan ei suuremmin puutu meidän tulevaisuuden suunnitelmiin. Meidän suvussa mennäänkin sen mukaan, miltä sattuu tuntumaan. Mutta avopuolisoni suvun asenne tuntuu painostavalta. Siellä kaikki on tehty ajoissa, niin lapset kuin vihkimisetkin ja sitten onkin loppuelämä aikaa tehdä mitä lystää. Minä puolestani haluaisin vielä elää tätä nuoruutta, enkä näin ollen kiirehdi perheen perustamisella vaikka olemmekin olleet yhdessä pian kuusi vuotta. Tähän mennessä olen ottanut huumorilla nuo painostukset, mutta loppuu se huumorikin ennen pitkää. Mitenköhän asiaan pitäisi jatkossa suhtautua?
suku painostaa perheen perustamiseen
en jaksa kuunnella
9811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kai kukaan itseään kunnioittava ihminen voi alistua sellaiseen painostukseen, kyse on sentään todella isoista asioista joiden vaikutus heijastuu koko loppuelämään. En minä ainakaan suostuisi kuuntelemaan edes oman sukuni vaatimuksia perheen perustamisesta.
Itse en ole ollut tätä todistamassa, joten en voi varmaksi vannoa, mutta puolisoni mukaan että tätä meidän mukamas viivyttelyä on kuulemma jo ihmetelty heidän sukunsa kesken. Ja tuosta voi vain päätellä, että kuka se suurin hämmästelyjen kohde sitten onkaan, no minä tietysti. Tuntuu se kolmas sukupolvi olevan kaikista suurin painostaja.
Siis painostaako puolisosi vai hänen koko sukunsa? Sain sellaisen käsityksen toisesta viestistäsi, että puolisosi hyödyntää suvultaan kuulemiaan juttuja ja mahdollisesti suurentelee sinulle muutamaa kommenttia omaa tahtoaan pönkittääkseen.
Luulenpa, että ongelmasi ydin on kaikesta huolimatta sinussa. Et ole sanonut puolisollesi täsmälleen mitä haluat ja koska suurin osa ihmisistä ei kykene lukemaan toisen ajatuksia sinun pitäisi rakkauden ja rehellisyyden nimissä puhua asia harvinaisen selväksi hänelle sekä esittää toiveesi, että puolisosi myös hyväksyy päätöksesi.
Yleensä turhat puheet ja odotukset ja teidän kohdalla nimenomaan odotukset vain jatkuvat puheissa ja teoissa, jos ei ole selväsanainen omissa puheissaan. Jos vielä senkin jälkeen päpätykset jatkuvat voi asettaa ehtoja, että jos ei moinen lopu, lopetan käymästä enää kylässä tmv. Toki siitä kriisinpoikasta voi tulla, mutta ainoa, joka oikeasti voi tilanteellenne jotakin, olet sinä.
Siitä ei ole kyse, että puolisoni ottaa sukunsa tuen asialle, vaan kyllä se suku ihan oma-aloitteisesti rupeaa painostamaan.
Olen itsekin pohtinut, että jos tämä onkin minusta kiinni. Kyllä tästä asiasta on keskusteltu myös puolison kanssa ja olemme molemmat sitä mieltä, että ensin vihille ja sitten lapsia. Mutta puolisoni on myös helposti ylipuhuttavissa ja usein onkin käynyt niin, että "lankomies" on tyylillään saanut höpötettyä vaimokkeelleni lapsista ja sitten on taas aiheena lapsien hankinta. Että näin. En tahdo tosiaankaan olla suvun kontrolloitavana, erityisesti puolisoni sukulaisten!
Joskus on pakko loukata ja sanoa jämäkästi, jos ei hyvät sanat auta. Heidän tunteitaan ei tarvitse sen enempää suojella, kuin mitä he suojelevat sinun tunteitasi, tai siis ovat suojelematta. Kerralla vaan suu puhtaaksi, ja katsot sitten mitä siitä seuraa ja toimit sen mukaan itseäsi kunnioittaen ja suojellen.
Sinä et ole vastuussa sukulaistesi sanoista, vaan he ovat itse niistä vastuussa. Eli vika EI ole sinussa, vaan painostavissa sukulaisissa.
Yksinkertaistettuna tilanteenne aika lailla menee niin, että vaimosi heilahtelee kahden mielipiteen väliä ja myös hänen pitäisi kunnolla miettiä mielessään mitä hän haluaa. Kun ihminen on noinkin epävarma, kuten vaimosi, voisit tukea häntä ajattelemaan itsenäisesti sekä kuunnella sydäntään järkensä lisäksi.
Kuvailemasi painostavan tilanteen luo hyvin monet tekijät ja se mikä näkyy parhaiten ei aina ole se syy, mistä on oikeasti kyse. Järjellisesti ajatellen maailmassa on tosi paljon ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kuin sinä tai odottavat sinusta muuta kuin mitä sinä itseltäsi, mutta elät onnellisen välinpitämätömän heistä. Yhtä lailla vaimosi suku pitäisi kuulua siihen yhtä yhdentekevään joukkoon, mitä siis tulee oman elämäsi päätöksien suhteen.
Minulla itselläni on vankka usko ajatukseen, että jos hirveästi jaksaa surra toissijaisten ihmisen mielipiteitä, on tutkittava itseään mitä varten antaa niiden mielipiteiden vaikuttaa. Itsetunto rakentuu myös siitä, että uskaltaa yksinkin olla eri mieltä ja rauhassa.
Lueppas huvikseski kirja nimeltä "Aidosti kiltti", jossa käsitellään juuri tilanteita, joissa yksi on eri kannalla ja muut toisella kannalla. Saisit sieltä tukea olla se, mikä olet -myös perhesuunnitelmissakin.
Teet asian selväksi avovaimosi suvulle ja sanot suoraan mitä ajattelet tästä painostamisesta ja sanot että kaikki aikanaan niin hyvää tulee ksoka ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tulee ja etenet oman aikatailun mukaan. Lapsia ei kannata yrittää jos itse ei halua niintä eikä niitä suvun mieliksi tehdä.
Kaveri kyllästyi aikanaan jatkuvaan uteluun siitä, joko pian lapsia hankitaan. Kerran häneltä sitten paloi pinna ja tokaisi kyselijälle, että he miehensä kanssa vihaavat lapsia. Kukaan ei enää ole kysellyt lasten hankinnasta. Kokeile ihan piruuttasi, mikä velvollisuus teillä on perheen perustamisesta sukua tiedottaa.
Tee näin: kun sinulta kysytään lastenhankinnasta, vastaa ihan rauhallisesti että eipä nyt oo vielä suunnitelmissa. Sitten teet vastakysymyksen: päästätkö sinä kiekaisun kun sinulta tulee / mistä asennosta sinä pidät eniten?
Kun se vastapuoli sitten hölmistyy ja punastuu eikä vastaa mitään, niin näyttele hämmästynyttä ja kysäise, eikö ollutkaan tarkoitus leikkiä kysy-törkeä-kysymys, niin minä luulin kun sinäkin utelit niin intiimejä minulta.
Eivätköhän siitä tokene.