Kenenkään kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Toimii muuten pommin varmasti - kun anoppi tulee kylään kävelen minä ulos sanaakaan sanomatta. Jos näitä vierailuja on minun mielestä liikaa - kysyn mieheltä kylmästi kumman hän toivoo lämmittävän omaa vuodetta koska näyttää että meillä on ruuhkaa.
Kun anpppi oppi pysymään omassa aituuksessa niin minäkin suostuin olemaan hänelle kohtelias ja sanomaan päivää sekä keskustelemaan ns pilipali aiheista.
Jokainen joka salii omien appivanhempien tai omien vanhempien olevan vallan kukkulalla kanattaa katsoa peiliin. ja jokainen paskapää joka sallii oman puolison huonon kohtelun omilta vanhemilta ei vain kelpaa parisuhteeseen - roikuu nisässä yhä kiinni.
Appivanhemmat jokta saavat selkeästi nenilleen iman varoitusta kun käytös on epäasiallista tai mamman pikku mussukan asiat ovat käsillä ( siis äiti joka näkee edelleen pikkupojan ja pahimillaan mies vielä kuvittelee sellainen olevansa) oppivat olematta liian puuttuvia asioihin.
Minä ainakin tein selväksi anopille minun mieheni on aikuinen ja päättää yhdessä minun kanssaa asioista tai sitten hän ei ole minun mieheni - mies oli vieressä ja valinta oli 100 % hänen. Onko hänen toteltava äitiään vai päättääkö hän itse asioista.
Jokainen kun pitäisi huolta etteivät ne omat vanhemmat ole kuin hirviö niin helppoahan tuo olisi. Tännekin palstalle harva kirjoittaa miten omat vanhemmat puuttuvat asioihin mitä eivät todellakaan kuulu muille kun pariskunalle itselle, mutta appivanhemista kyllä naristaan
Kun anpppi oppi pysymään omassa aituuksessa niin minäkin suostuin olemaan hänelle kohtelias ja sanomaan päivää sekä keskustelemaan ns pilipali aiheista.
Jokainen joka salii omien appivanhempien tai omien vanhempien olevan vallan kukkulalla kanattaa katsoa peiliin. ja jokainen paskapää joka sallii oman puolison huonon kohtelun omilta vanhemilta ei vain kelpaa parisuhteeseen - roikuu nisässä yhä kiinni.
Appivanhemmat jokta saavat selkeästi nenilleen iman varoitusta kun käytös on epäasiallista tai mamman pikku mussukan asiat ovat käsillä ( siis äiti joka näkee edelleen pikkupojan ja pahimillaan mies vielä kuvittelee sellainen olevansa) oppivat olematta liian puuttuvia asioihin.
Minä ainakin tein selväksi anopille minun mieheni on aikuinen ja päättää yhdessä minun kanssaa asioista tai sitten hän ei ole minun mieheni - mies oli vieressä ja valinta oli 100 % hänen. Onko hänen toteltava äitiään vai päättääkö hän itse asioista.
Jokainen kun pitäisi huolta etteivät ne omat vanhemmat ole kuin hirviö niin helppoahan tuo olisi. Tännekin palstalle harva kirjoittaa miten omat vanhemmat puuttuvat asioihin mitä eivät todellakaan kuulu muille kun pariskunalle itselle, mutta appivanhemista kyllä naristaan
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen samaa mieltä tästä "okainen paskapää joka sallii oman puolison huonon kohtelun omilta vanhemilta ei vain kelpaa parisuhteeseen - roikuu nisässä yhä kiinni.".
Olen tehnyt vanhemmilleni aikoja sitten selväksi, että minun naiseni on minun valintani ja jos he haluavat olla elämässäni, niin he joustavat. Ei ole ikinä ollut ongelmia kun olen pitänyt asian selvänä kuka minun "perheessäni" on tärkein.
En ole kylläkään törmännyt tyttökavereiden äiteihinkään ikinä joidenka kanssa en olisi pärjännyt. Aina olen ollut kohtelias, mutta olen kyllä vahva luonne. Teen asiat niinkuin teen ja tuon omat mielipiteeni ilmi. Ei kuitenkaan ole ikinä pakko olla ilkeä tai ottaa pikkujutuista itseensä.
" Ei ole koskaan pakko olla ilkeä " . Juuri näin.
................
Miehen ei kulukkaan huolehtia heikommistaan. Olen sun fani.
oikein.
onko oikein että jos ollaan kyläilemässä anopilla ja mieheni menee auttamaan isäänsä renkaiden vaihdossa , jään anopin kanssa kahdestaan taloon, hän alkaa valittamaan vanhoista asioista ja on ilkeä, onko minulla oikeus olla hänelle karkea vastaan asioihin vaikka olemme heidän asunnossaan? .... kohtelias yritän aina olla, mutta anoppi tekee sen mahdottomaksi.
ps. ja hän on tehnyt vuosikaudet tuota samaa, vain ja ainoastaan silloin kun mieheni ei ole paikalla ja olen kertonut miehelleni että en pidä vierailuista hänen äidin luona kyseisten asioiden takia, jamieheni on ''kuulemma'' puhunut äitinsä kanssa mutta muutosta ei ole tapahtunut 8 vuoteen.
NO mene itse mukaan pihalle pällistelemään kun äijät vaihtaa renkaita.
Problem solved.
Omista vanhoista asioistaan vain sinun ja miehesi välisistä?
Muuta puheenaihe joka kerran.
Kysy mitä ohjelmaa tulee telsusta, joko kahvi on valmista, minä tiskaan noi kupit, onko sulla lainata se "Tuulen viemää", miksi kissa naukuu, kannattaako kudottaa riepumattoja.
Puhu joutavia. Menetä muistisi. Kun viitataan menneisiin tapahtumiin, naurat heleästi ja sanot oppineesi, että joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.
Ei ole pakko olla törkeä, kun vastustaa toista, vaan vähättelyllä pääsee paremmin tulokseen.
Tai selvitä valmiiksi, meneekö miehesi johonkin hommiin kotonaan ja sinä jäät silloin yksin anopin kanssa. Jos yksinjäänti uhkaa, älä lähde kyläreisulle mukaan ollenkaan. Minä lähden kylään vain silloin, kun mieskin on paikalla.
entäs sitten jos mies ei nää sitä huonoa kohtelua? kun äiti vaan on sellainen ja miniä on liian herkkä ja äidille ei voi mitään kun äiti on aina puuttunut ja sanonut mielipiteensä mutta kun ei se miestä ole koskaan haittannut. miehen mielestä meillä ei siis ainakaan ole mitään ongelmia vaan minä olen se joka tekee kaikesta ongelman. no olen ratkaissut asian välttelemällä anoppia.