Olen nyt ollut muutaman viikon au-pairina, ja koti-ikävä on kokoajan ihan järkyttävä. Perhe on periaatteessa ihan ok, tullaan toimeen ihan hyvin jne. Ongelma onkin siinä, kuinka erilainen minä olen verrattuna perheeseen. Kokoajan joudun varomaan ja tarkasti harkitsemaan sanojani yms. Elämäntapamme ovat täysin erilaisia, ja oikeastaan ihan kaikki, lapsesta puhumattakaan. Lapsi on täysin piloille hemmoteltu. Hän saa kaiken tahtonsa läpi, ja raivokohtaukset ratkaistaan sillä että lapsi saa jonkun "palkinnon". En koe kuuluvani tähän perheeseen, enkä näe perheenkään eduksi että minä täällä olen. He ovat kokoajan hirveän kannustavia ja yrittävät tsembata, mutta kun tiedän että mitkään asiat ei kuitenkaan tule muuttumaan on se hyvin turhauttavaa. Päivien jälkeen olen hyvin väsynyt, enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Olen todella epätoivoinen.
Onko muita joilla on kokemusta ylitsepääsemättömästä koti-ikävästä? Miten olette ratkaisseet sen? Ja jos olette päättäneet lähteä kotiin, kuinka olette ilmoittaneet sen perheelle? Ja kuinka perhe on suhtautunut?
Onko muita joilla on kokemusta ylitsepääsemättömästä koti-ikävästä? Miten olette ratkaisseet sen? Ja jos olette päättäneet lähteä kotiin, kuinka olette ilmoittaneet sen perheelle? Ja kuinka perhe on suhtautunut?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla on hieman samanlainen tilanne ollut, kun täällä on myös aivan pilalle hemmoteltu kakara ja just kiukuttelun jälkeen annetaan suklaata tai muita karkkeja.. eli lapsi ei ikinä opi tottelemaan aupairia... toi ärsyttä niin paljon ja myös päivän jälkeen ei huvita tehdä yhtään mitään kun on niin poikki... jos ilmoitat lähteväsi perhe ei kyllä siitä tykkää mut aina kaikki ei voi mennä kaikkien mieleen...
mulla oli kanssa ihan kamala koti-ikava, sita saattaa hyvinkin kestaa kuukauden, enemmankin. Yrita suhtautua perheeseen ja lapseen tyona, ei kaikki duuni aina ole hauskaa, mutta kylla siita itsekin jonkinmoisen palkkinon saa, ei kai kukaan muuten tyota tekisikaan?
Ja kuullostaa, etta perhe vaikuttaa muuten mukavalta, vaikka olettekin erilaisia, joten olisko millaan mahdollsita vaikka puhua heidan kanssaan asiasta?
Vasymykseen ei auta nukkuminen, vaan se, etta lahdet liikkelle ja etsit jotain mukavaa tekemista itsellesi, ystavia yms. (netista loytyy jokapuolelta maailmaa auppareita ja ihmisia muutenkin pilvin pimein!). Kun sinulla on edes joku yksi hyva syy olla siella, alat varmasti nauttia ajastasi. Ja uskon niita syita loytyvan paaaljon lisaa!
Mieti mita kaikkea voit kokea aupair aikanasi verrattuna siihen, etta olisit kotona ja jatkaisit samalla tavalla elamaa niin kuin tahankin asti! Kokemukset ovat vahintaankin alkuhankaluuksien arvoisia, kylla varmasti paljon enemmankin! Koita muuttaa asennettasi, varmasti pystyt siihen! Jos olet jo muutaman viikon siella karsinyt niin sinussa on varmasti sisua ja luonnetta! Tsemppia sulle!
Apua, kuullostan aika kliseiselta, mutta oikeasti, kokemusta on! Trust on me!
Olisiko lahistolla toisia au paireja? Jos loydat muita kohtalontovereita, niin viihtyminen on aivan eri luokkaa. Sinun pitaisi laatia itsellesi joku suunnitelma, minne aiot matkustaa vapaa-aikanasi (laheiseen kaupunkiin, shoppailemaan, katsotaan nahtavyyksia) ja keta voisit menna tapaamaan. Jos yksin roikut perheen nurkissa, niin tulet kyllastymaan alta aikayksikon ja perhekaan ei kaipaa ylimaaraisia "lapsia". yrita henkisesti etaannyttaa itsesi, olet vain duunissa siella ja ei sun tarvitse olla perheen kanssa ystava eika edes pyrkia siihen.
Ja jos yritat parhaasi ja homma ei siltikaan suju, ilmoita aikeistasi hyvissa ajoin perheelle. voin sanoa rehellisesti etta koti-ikava on niin valtava, etta karsit ja haluat lahtea pois. tama on vapaa maailma.
Meilla on ollut vuosien varrella paljon au paireja, ja yhta poikkeusta lukuunottamatta homma on sujunut hyvin etenkin ku au pair on heti alkanut elaa omaa elamaa ja kaynyt meilla "toissa". Olen ollut varsin reilu au pairejamme kohtaan, ja antanyt ylimaaraisia kivoja juttuja ja kuntosalijasenyys on aina hoidossa yms.