Itseäni ei tämä sinkkupalsta jaksa liiemmälti kiinnostaa, koska tänne kirjoittelevat enimmäkseen alle 30 vuotiaat, 30-40 vuotiaat varsin vähän, koska tässä ikäryhmässä taitaa olla aika vähän enää sinkkuja, ja vielä vähemmän tänne kirjoittelevat yli 40 v ikisinkut, eli me vanhat sinkut, niin kuin minä.
Ja jotainhan on todella perusteelisesti pielessä, jos vielä vyli 40 vuotiaana on sinkku, itselläni elämä tuntuu aika tyhjältä ja merkityksettömältä, itsemurhaa en tosin suunnittele, mutta jos sairastuisin vakavasti, niin mitään hoitoa en ottaisi, vaan antautuisin sairauden vietäväksi.
Muistakaa siis nuoret löytää se kumppani riittävän ajoissa, jotta ette päätyisi viettämään tyhjänpäiväistä ja merkityksetöntä elämää, löytäkää kumppani viimeistään 35-40 ikävuoteen mennessä.
Ja jotainhan on todella perusteelisesti pielessä, jos vielä vyli 40 vuotiaana on sinkku, itselläni elämä tuntuu aika tyhjältä ja merkityksettömältä, itsemurhaa en tosin suunnittele, mutta jos sairastuisin vakavasti, niin mitään hoitoa en ottaisi, vaan antautuisin sairauden vietäväksi.
Muistakaa siis nuoret löytää se kumppani riittävän ajoissa, jotta ette päätyisi viettämään tyhjänpäiväistä ja merkityksetöntä elämää, löytäkää kumppani viimeistään 35-40 ikävuoteen mennessä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
...älä taas viitsi, ei ole yhtään uskottavaa.
Elämästä puuttuu rakastettu, mutta on siitä huolimatta merkityksellistä ja rikasta. Ei kannata murehtia siinä naisettomuudessa vaan etsiä niitä merkityksellisyyspisteitä. Itselleni ainakin taide ja kirjallisuus ovat antaneet hyvin voimakkaita elämyksiä. Myös muutama erittäin hyvä ystävä ovat tosi arvokkaita kiintopisteitä elämässä. Ympäröivä maailma on itse asiassa hyvin kaunis, kun sitä osaa katsoa oikeasta kulmasta.
Itse olen sinkku, koska en halua suhteeseen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi riittävästi yhteistä. En halua suhteeseen, josta puuttuu aito kohtaaminen ja yhteys henkisellä tasolla. Ottajia tässä iässä kyllä olisi paljon. Valitettavasti en kuitenkaan halua olla kenkään epätoivoisen viimeinen oljenkorsi. Jos ryhtyisin suhteeseen, haluaisin sellaiseen suhteeseen, jossa minä kiinnostan muunkin kuin sukupuoleni, ulkonäköni ja yhteiskunnallisen asemani vuoksi.
Tämä palsta ei kyllä aikuisille paljoa tarjoa. Jokus kuitenkin jokunen hyväkin puheenvuoro on täältä löytynyt.
Sinänsä sääli, että parikymppiset nuoret näyttävät ajattelevan elämän olevan ohi kun sitä elämänkumppania (tai edes seksikumppania) ei ole vielä löytänyt. He ovat kuitenkin pitkän elämänsä alussa ja elämä itse tarjoaa vaikka mitä mahdollisuuksia. Rakkaus on paljon tärkeämpää kuin seksi. Monet nyt seksipuutettaan valittavat nuoret tulevat vanhetessaan huomaamaan, että seksiä saa hyvin helposti. Todellista, aitoa rakkautta sen sijaan on paljon vaikeampi löytää.
Rivien välistä luen, että et ole itse selibaatissa elänyt ja pillua riittää. Hyvähän sitä on silloin jeesustella!
Edellisen linjoilla. Ei sinkkuna olo ole yhtään hassumpaa jos muut asiat on kunnossa: ystäviä, hyvät suhteet sukulaisiin, kiva työ ja työkaverit, jne. Tietysti olisi kiva jos olisi elämänkumppani ja rakkautta. Mutta ei se ole niinkään että kaikilla parisuhteessa elävilläkään on rakkautta suhteessa. Myönnetään että joskus 30 tietämissä oli vaikeampaa. Ystävät menivät naimisiin. Sukulaiset kyselivät missä se tyttöystävä on jne. Pahinta oli se että olen romanttinen luonne joka haaveili siitä suuresta rakkaudesta. Nyt sitä on tajunnut että se elämää suurempi rakkaus on niin harvinaista että vain ani harvat ihmiset sen saavat. Parisuhteessa taitaa kuitenkin olla kyse enemmän toveruudesta, siitä että on joku joka jakaa arjen. Seksin saanti ei tosiaankaan ole ongelma näin vanhemmiten vaikkei sitä nuorempana uskonut.
Ymmärrän kyllä nuorempien huolen. Tätä palstaa lukiessa saa kuvan että nuorten maailma on raadollistunut ja koventunut siitä kun itse oli nuori. Jos et täytä tiettyjä kriteerejä, et pääse mukaan seurustelumarkkinoille ajoissa niin putoat auttamatta pois pelistä jo varhain taitaa olla pelin henki nykyään ?
Rumalla naisella ei tee mitään! Vain teinipillua on oikeaa pillua!
mutta ei sitä haluakaan. Tässä iässä alle 25 v naiset alkaa näyttää lapsilta. Eikä ne sillä lailla edes kiinnosta.
Epäonnistunut.
ihan lapsia on jälkeen jäänyt.
Olet mitä ilmeisimmin gerontofiili.
Normaali psyykkisesti terve hetero on kiinnostunut kaikista sukukypsistä naisista eikä ainoastaan tietystä ikäryhmästä, eli kaikki 13-45-v naiset kelpaavat.
------
KRONOFILIAT (engl. chronophilia) ovat seksuaalisuuden ilmenemismuotoja
joissa seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu tiettyyn ikaryhmaan, usein
tilanteessa jossa oma ika on kaukana halujen kohteiden iasta. Naista
vain pedofilia on yleisesti tunnettu ja sen maaritelma ei ole kaikille
selva. Ainoastaan pedofiliaa pidetaan patologisena. ICD- tai
DSM-luokituksista ei loyda muita kronofilioita. Muutkin kronofiliat
ovat usein silti PARAFILIOITA (engl. paraphilia) eli paheksuttuja tai
oudoksuttuja seksuaalisia mieltymyksia. Kronofilia-termin kehitti John
Money, seksologiaa tutkinut psykologi.
PEDOFILIAN (engl. paedophilia, pedophilia) diagnostiset kriteerit
edellyttavat, DSM-IV:n mukaan, etta halujen kohteet ovat
esipuberteettisia lapsia (ylimalkaan 13-vuotiaita tai nuorempia).
Lisaksi pedofiliadiagnoosin saaminen edellyttaa vahintaan 16 vuoden
ikaa ja vahintaan 5 vuoden ikaeroa halujen kohteisiin (lisaksi silla
poikkeuksella, etta tapauksessa jossa myohaisnuoruusikaisella on suhde
12- tai 13-vuotiaan kanssa ei katsota pedofiliaksi).
Pedofiliadiagnoosin saamiseen edellytetaan myos etta halut ovat
jatkuneet vahintaan 6 kuukauden ajan ja etta ne myos johtavat tekoihin
tai hairitsevat elamaa.
INFANTOFILIA (engl. infantophilia) eli NEPIOFILIA (engl. nepiophilia)
on pedofilian muoto joka kohdistuu aivan pieniin lapsiin (noin
0-5-vuotiaisiin). Tavallisesti pedofiilien halujen kohteet ovat noin
8-10-vuotiaita, mutta infantofiilit pitavat enemman aivan pienista
lapsista. Jotkut tutkijat ovat sita mielta etta infantofilia pitaisi
eritella tavanomaisesta pedofiliasta omaksi filiakseen - pedofiileille
on epatavallista 2-vuotiasta pitaminen.
HEBEFILIA (engl. hebephilia) on tila jossa aikuisen, yleensa
miespuolisen, seksuaalinen halu kohdistuu puberteetin saavuttaneisiin
nuoriin (ylimalkaan 14-17-vuotiaisiin). Synonyymina kaytetaan usein
EFEBOFILIAA (engl. ephebophilia). Efebofilia on sama tai kutakuinkin
sama asia kuin hebefilia. Mieltymysta ei kutsuta hebefiliaksi ellei se
ole eksklusiivinen, koska on tavallista etta aikuisten halut
kohdistuvat aikuisten ohella nuoriin.
TELEIOFILIA (engl. teleiophilia) tarkoittaa mieltymysta kypsiin
aikuisiin joko alaikaisen tai aikuisen toimesta. Termin kehitti
seksologi Kurt Freund.
GERONTOFILIA (engl. gerontophilia) on mieltymys vanhuksiin.
sinulla noita filioita ja juurikin pedofilia on se mikä on noista tunnettu.
Teiniporno on suosittua ja kaiken ikäiset miehet sitä meilläkin katselevat. Japanilainen teiniporno on vielä sellaista hyvin nukkemaisten nuorten naisten käyttöä pornoteollisuudessa, ja se on nimenomaan Japanissa suosittua. Jos taas mies tykkää katsella teinipornoa niin kyllä hän ilmeisesti heidän kanssaan haluaisi todellisuudessakin touhuta.
En halua patsastella tässä asiassa mitenkään parempana, mutta minulle kyllä nimenomaan naisena kaikkein vetävämmän näköisiä ovat nuoret naiset ikäluokassa 20-30. Minä chattailen mallisaiteilla tällaisten nuorten naisten kanssa ja katselen heidän flirttailuaan ja show esityksiään. Usein sanonkin pimulle että hän olisi jopa tyttärekseni nuoren puoleinen mutta siksikin haluan häntä katsella kun ei minulla sinkkumiehenä tytärtäkään itseelläni ole. Kaiken lisäksi jos vaikka tulisi itseään paljon nuoremman naisen täydellisesti torjumaksi ei se mieltä masentaisi kun siinä päällimmäisenä syynä olisi kuitenkin tämä ikäkysymys. Jotkut näistä mallipimuista ovat kuitenkin aivan fantastisia, ja saavat he tästä chattailusta aika helpolla rahaakin.
Lopetin jo 4-kymppisenä naisten yrittämiset kokonaan ja keskityin ihan muihin asioihin, eikä se niin vaikea juttu minulle ollut. Sittemmin yli 5-kymppisenä on kuitenkin vähän alkanut kaduttaakkin tuo ratkaisuni 4-kymppisenä(joskin se ratkaisu oli paljolti seurausta tuolloin työttömäksi joutumisestani ja siten taavallaan pakonkin sanelema) sillä nyt olisi mukava kun olisi lapsi, eikä tarvitsisi pelkästään vaan vanhentua yksinään ja perillinenkin siinä sitten olisi. En niin pojasta välittäisi koska pojasta voi tulla niin paljon murheita, mutta yksi tytär olisi mukava olla. Ei sitä tällainen vanheneva äijä muuta kaipaisikaan kun saisi häntä ihailla.
Se alkaa tässä iässä olla niin että ei oikein tahdo jaksaa enää keskittyä niihin niin vaativiin asioihin jotka tämän lajin yksinäisyyden mielestä pois pitäisivät, vaikka niihin muutoin vielä pystyisikin.
Jos tähän tilaani lääkkeeksi nyt lähtisin vakavissani vaikkapa netistä etsimään naisseuraa, niin en kuitenkaan alkuunkaan alkaisi olla kenenkään sellaisen naisen kanssa johon en alkuunkaan ihastua voisi, ja joka nainen ei myös minuun ihastuisi(ehän se nainen voi edes hyvältä näyttää jos ei sen silmistä näe että se on ihastunut). Tässä alkuun ihastumisessa on keskeisellä sijalla juurikin ulkonäkö tai ulkoinen olemus. No niitä on kyllä naisia joissa on jäljellä vieläpä nuoruudenkin ulkonäköä ja viehätysvoimaa vielä 4-kymppisenäkin, se vaan että ei tällaisia naisia juurikaan deittipalstoilla näy(ja jos joku tällainen sattumalta sinne ajautuu niin kyllä se siellä saman tien kaupaksi menee, ellei sitten ole itse ihan hirveän kranttu). Tyypillinen deittisaitin 40-60 vuotias nainen on kuitenkin sellainen kyynisellä katseella varustettu lihavaksi lässähtänyt tai sitten kuihtuneen ja kurttuisen oloinen. Vaatimukset miehen aseman tulojen ja urakehityksen suhteen(tosin varallisuus yleensäkin auttaa, eikä sen nyt välttämättä tarvitse tuolla tavoin ilmenevää olla) ovat heillä vähintäänkin samaa luokkaa, kuin mitä se on ollut niillä miehillä joiden jättämiksi he ovat tulleet. Merkille pantava asia on myös se että nämä naiset hakevat yleensä ainakin jonkin verran itseään nuorempien miesten seuraa, jotkut heistä etsivät jopa 20 vuotta itseään nuorempien miesten seuraa. Tämä mielestäni keroo hyvin siitä mistä asioista pääsääntöisesti nämä naiset noiden kulissien lisäksi tässä etsimässään miehessä ovat kiinnostuneita.
Minä siis en kuitenkaan vaihtaisi nykyistä yksinäni elämistä muuta kuin sellaisen naisen kanssa olemiseen tai tapailemiseen johon voisin olla ihastunut. Ihastuneisuus puolestaan vaatii nimenomaan alussa tuon toistensa ulkonäön ja ulkoisen olemuksen vetäväksi kokemista, ja pidemmän päälle se vaatii vielä sitä että ollaan toistensa asioista kiinnostuneita tai sitten yleensä samoista asioista kinnostuneita, ja että ei ainakaan toiselle ole sietämättömiä ne asiat joista toinen pitää tain on kiinnostunut.
Kuitenkin olen sitä mieltä että tuossa yllä noiden vanhempien miesten jutuissa on perää ja asiaa, eivätkä ne ole ainakaan mitään pelkkää tekopyhyyttä niinkuin ne muutaman ilmeisesti nuoren puoleisen mieskommentoijan mielestä ovat.
Täällä kanssa yksi naispuolinen 40 ikisinkku, joka elelee suht tyytyväisenä yksin. Itselläni ei pitkiin aikoihin ole ollut mitään hinkua parisuhteeseen eikä mitään totaalista vauvakuumetta. Ehkä johtuu traumaattisista lapsuudenkokemuksista, kun isäni jätti meidän perheen toisen naisen vuoksi ollessani 9-vuotias. Ja ei ne kokemukset myöhemminkään ole olleet niin rohkaisevia. Olen elämäni aikana seurustellut kaksi kertaa muutaman vuoden ja molemmat suhteet päättyi siihen, että miesystävä petti. Viimeisin seurustelusuhde päättyi vajaa kymmenen vuotta sitten ja silloin päätin, ettei parisuhde ole minua varten. Olen ihan liian herkkä ihminen elämään nykyisessä raadollisessa parisuhdemaailmassa. Ja vielä se, että useampi ukkomies yritti iskeä minua vaimonsa selän takana, vahvisti käsitystäni, ettei parisuhde ole minua varten, vaan vahvempia ihmisiä varten.
Olen pikkuhiljaa hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen ja oppinut olemaan sinut itseni kanssa. Sisältöä elämääni tuo mielenkiintoinen työ, luonto, ystävät, mukavat kummilapset, kaunis musiikki ja hyvät kirjat ja elokuvat. Uskon myös Jumalaan. Ulkonäköni on ihan ok ja usein minua luullaan nuoremmaksi kuin olen, ja aina välillä joku mies koettaa jututtaa, mutta torjun heidät kohteliaasti mutta selkeästi. Joku voi ihmetellä tätä elämänfilosofiaani, mutta olen hyväksynyt sen, että olen tyytyväisempi yksin kuin kenenkään miehen kanssa. En silti vihaa ketään tai elä katkeruudessa, vaan tulen hyvin toimeen monien miesten kanssa noin niinkuin kaveritasolla, mutta elämääni en halua heidän kanssaan jakaa.
Tunnen suurta sympatiaa monia yksinäisiä nuoria ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät selvitä tässä nykyisessä raadollisessa parisuhdeviidakossa, joka raadollistuu koko ajan vaan lisää. Itse en jaksanut, vaan luovutin ja valitsin toisenlaisen elämäntavan. Mutta silti, on elämässä silti paljon hyvää.
malliin se minultalkin on miehenä mennyt. Näinkin kyllä suurin osa keski-iästä ihan kohtalaisen hyvin voi mennä ihan muihin asioihin keskittymällä ja niihin panostamalla . Näin nämä a täten parisuhde-jutut melkein siinä unohtuvat kun kokonaan luopuu kaikesta kaverin itselleen yrittämisestäkin ja keskittyy
näihin muihin asioihin.
Mutta jossain vaiheessa sanotaan kun olet 50 niin nämä asiat saattavat alkaa painostaa ainakin jossain määrin. Näin siksi että tällöin yhä selkeämmin koet omankin vääjäämättömän vanhenemisesi tosiasiaksi, ja sen että sinulla ei ole ketään joka tuntisi ja muistaisi sinut sellaisena mitä olit nuorena tain nuorempana
lapsista nyt puhettakaan. Lpsettomuudesta puolestaan tulee ongelma jo siksikin että ei ole ketään jonka elämää voisit seurata ollen siitä kiinnostunut, puhumattakaan siitä jos olet kuitenkin taloudellisesti o.k. ja perittävääkin sinulta on merkittävästi jäämässä paremopiin suihin.
Tottahan se on, että kun valitsee sinkkuuden niin aina joutuu myös luopumaan jostakin, kuten esim. lapsista. Minulle kyllä nuo kummilapset ovat olleet aika läheisiä ja vähän niin kuin omien lasten "korvikkeita". Toisaalta kun ajattelee, että omasta lapsestakin olisi voinut tulla avioerolapsi niin kuin itsestäni ja hän olisi joutunut käymään samat tragediat läpi kuin itse on käynyt, niin ei se lapsettomuus sitten niin pahalta tunnukaan. Ja kun vielä kuuntelee ja katselee tätä maailman menoa ja miten hulluksi maailma on tullut ja kuuntelee uutisia ilmastonmuutoksista ynnä muista, niin en vaan osaa nähdä omaa lapsettomuuttani minään niin kauheana asiana. Tietysti, jos elän vanhaksi ja olen joskus vanhainkodissa, niin ei ole lapsia jotka kävisivät minua katsomassa. Mutta ikävä tosiasia on ettei monia sellaisiakaan vanhuksia käydä katsomassa, joilla niitä lapsia on. En tiedä kumpi on pahempaa vanhana: Se, ettei sinulla lapsia ja lapsenlapsia jotka kävisivät katsomassa vai se, että on niitä lapsia ja lapsenlapsia, mutta jotka eivät käy kuitenkaan.
Tässä hiljattain yhdelle samanikäiselle ystävälleni kävi niin, että hänen miehensä aivan yllättäen jätti hänet ja kolme lasta 14 vuoden avioliiton jälkeen nuoremman naisen vuoksi. Tämän tragedian seuraaminen on tuonut tietysti kipeällä tavalla niitä omia lapsuusmuistoja esiin ja toisaalta tämän ystävän surun ja järkytyksen seuraaminen on vain vahvistanut sitä, että valitsemani elämäntapa on ollut aivan oikea, ainakin minulle. En ikinä tahtoisi olla ystäväni housuissa. Ja näitä hylättyjä yksinhuoltaja-äitejä on nykyään niin paljon. Varmaan tietysti hylättyjä yksinhuoltaja-isiäkin löytyy.
En tyrkytä tätä omaa valintaani kellekään. Jokainen valitsee oman tiensä. Tämä on minun tieni.
Sen verran kommentoin, että tuosta seklsin saannista on oma kokemus erilainen, sitä on hemmetin vaikea saada enää näin 46 vuotiaana, varsinkin kun tuo ulkonäkö on aika vaatimaton.
No on tietysti maksulliset, mutta senkin saanti vaatii liikaa aikaa ja vaivaa, kun asuu pienellä paikkakunnalla kaukana asutuskeskuksista ja toimii yrittäjänä.
kuitenkin, jos en itsekäs, niin ainakin sellainen että en haluisi enää ainakaan kuoltuani jättää sitä omaisuuttanikin mitä minulla on ainakaan sellaisille ihmisille jotka mielestäni ovat vastenmielisiä ja/tai rumia(ja näitähän meillä riittää, ja lisää sikiää). Lisäksi haluaisin vielä vähän kartuttaakkin omaisuuteni määrää, ellen epäilisi sen päätyvän joillekkin hyvin paskamaisille ihmisille.
Sen verran minäkin oman elämänkokemukseni pohjalta tiedän näistä meidän oloistamme, että en tänne mielelläni omaa poikalasta ikinä olisi halunnutkaan, mutta se olisi hieno juttu jos yksi tytär olisi.
En minä siitäkään välittäisi vaikka tämä lapseni minut kokonaan unohtanut olisi eikä katsomassa kävisi, silloinhan hänellä menisi hyvin(minä olen lapsuuteni ja nuoruutenikin elänyt sellaisessa perheessä ja oloissa joihin ei todellakaan kuulunut mikään pusi/hali meininki). Mahdollista kuitenkin olis sekin että hänellä menisi joskus huonosti ja silloin hän sitten tulisi minua katsomaan.
Jos eläisin todella vanhaksi ja johonkin hoitolaitokseen päätyisin(mitä ei suinkaan välttämättä tapahdu sillä voin hyvinkin kuolla ennen kuin niin huonoon kuntoon menen) eikä minua tyttärenikään katsomassa kävisi vaikka minulla sellainen olisi, niin ei se minua niin paljon surettaisi sillä silloinhan tietäisin hänellä menevän niin hyvin, että hänelle ei edes se perintö merkitsisi joka minulta saatavissa olisi.
Sisarillani kyllä on lapsia ja toisen sisareni mies on kyllä sellainen, että jos hänen sisariinsa törmännyt olisin niin olisi ne kelvanneet minulle vaikka vaimoksi. Eli hänen lapsensa ovat tasoltaan ja geeniperimältään sellaisia mitä minullakin voisi olla jos olisin aikanani onnekkaampi ollut näissä parisuhdeasioissani. Se vaan että kovin vieraiksi ovat jääneet nämä lapset minulle sosiaalisessa mielessä, evätkä he tule minulta mitään pyytämään eikä minua katsomaan, eikä heillä siis ole samaa sukunimeäkään kuin minulla. Omaisuuteni tietenkin päätyy kuoltuani näille sisareni lapsille(tai sisarilleni jos nuorimpana ennen heitä kuolisin) niiltä osin mitä verottajalta jää ellen tässä mitään järjestelyjä tee. Mutta kun näitä lapsia vielä on kaikkiaan 5 kappaletta ja heillä menee itsellään hyvin niin ei se niin kauhean paljon heille edes merkitse.
Onhan minulla kyllä tässä vielä mahdollisuuksia järjestellä asioitani monellakin tavalla kun en sentään mikään harmaahapsi seniili gubbe vielä ole, mutta se tässä vähän hermostuttaa kun piikapuoliin tulisi jo näitä järjestelyjä elämässään tehdä muuten ne kyllä helposti jäävät tekemättä.
Se on kyllä tuo nykyään enemmänkin sääntö kuin mikään pokkeus, että mies jonka ura on menestyksekkääksi kääntynyt niin näillä parisuhde/seksi-markkinoilla kuin muillakin markkinoilla ottaa uuden nuoren vaimon siinä vaiheessa kun entisestä nuoruuden viehätysvoima ja kauneus on haihtunut, ja tekee tämän nuorempaan vaihtamisen vähintään kerran elämänsä aikana. Nämä ovat juurikin niitä suurten tunteiden miehiä jotka osaavat naisia arvostaa ja miellyttää tai yleensä käsitellä , ja heillä on vielä runsaasti varsinaisen parisuhteensa ulkopuolisiakin seksisuhteita.
Mullakin tuota metsä- ja maaomaisuutta ja kiinteistöjä on sen verran, että otin tässä taannoin selvää, että kuka ne perii, kun ei ole eikä tule olemaan omaa lasta/lapsia, ja sisar tai sisaren lapsi ne perii, sitten kun kuolen.
"Muistakaa siis nuoret löytää se kumppani riittävän ajoissa, jotta ette päätyisi viettämään tyhjänpäiväistä ja merkityksetöntä elämää, löytäkää kumppani viimeistään 35-40 ikävuoteen mennessä."
Kyllä tässä ja muutenkin tuossa yllä olevassa on paljon perää. Niin ne menee mämä jutut.
Minä olen aikanani ollut paljon töissä paikoissa joissa juurikin paljon vailla naisseuraa eläviä sinkkumiehiä on ollut. Mitä näistä enemmän kertomaan, mutta kyllä ainakin passiivinen itsemurha on useilla näillä miehillä päällä ollut ja muutaman tiedän tappaneenkin itsensä. Minä vaan, vaikka samoissa oloissa pyörinyt olenkin, olen jäänyt henkiin ja elän vaan edelleen, mitään tarkoitusta tälläkään tuskin kuitenkaan on.
Mutta kun ne naiset ovat mitä ovat, ja erityisesti meillä täällä. Kumpa nämä naisemme olisivat edes sellaisia mitä ne ovat vaikkapa näissä naapurimaissamme, osaavat käyttäytyä viehettävästi(esittää tyhmääkin sillä tietyllä tavalla) vaikka olisivat peräti akateemisesti kouluttautuneita.
>
Yksikään mies, jolle naisen on missään olosuhteissa esitettävä tyhmää, ei ole tutustumisen arvoinen.
No mulle se nyt on enää täysin merkityksetön asia, millaisia naiset ovat, niitä on kaiken näköisiä ja luonteisia, mutta hällä väliä enää mulle, olkoot millaisia ovat...aivan sama.
"Yksikään mies, jolle naisen on missään olosuhteissa esitettävä tyhmää, ei ole tutustumisen arvoinen."
Just tasan tarkkaan tämä asia on meillä niin päin mieheen pitää esiintyä naisen edessä sellaisena niissä tietyssä asioissa vähän tyhmänä, eikä siis naisen miehen edessä.
< "He dares to be a fool,and that is the first step in the direction of wisdom."I know u want to prove ur wisdom guys but being too much of a fool can prove the contrary so don't let ur cock do the thinking for u >
Että vähän tämän sortin foolia minä tuolla tyhmällä tuossa tarkoitin. Niin että miksi juuri mehen pitää olla se osapuoli joka nässä hommissa sitä foolin roolia näyttelee. Jos taas kumpikaan ei esiinny yhtään foolina, niin ei siitä näistä hommista oikein taida mitään silloin tulla.
Missä ihmeen "niissä hommissa"? Miksi ihmeessä aikuinen nainen tai aikuinen mies haluaisi esittää missään tilanteessa tyhmää tai katsella jotakuta muuta esittämässä tyhmää?
Olen nelikymppinen ja sinkku. En halua suhteeseen, pelkästä ajattelemisesta tulee paha olo; itsekkyyttä, kiusaamista, raivomista, empaattisuuden puutetta, juopottelua jne.
Miksi ihmeessä altistaisin itseni enää kertaakaan moiselle sonnalle.
Olen muuten ok, mutta parisuhteissa pettynyt viime vuosina.
Sinkkuna olen onnellinen ja turvassa. Koti on kaunis ja suhteet läheisiin ihmisiin kunnossa.
Olen miettinyt ulkomailta adoptointia.
Kotipaikkakunnalla naapurissa yksi mies löysi vasta yli nelikymppisenä elämänsä naisen ja nyt heillä on lapsikin. Moni poikamies on löytänyt 40-50-vuotiaana sen oikean. Se on vaan numeroita se ikä. Miehet kypsyvät hitaammin.
"Miehet kypsyvät hitaammin. "
Miten tuo siihen vaikuttaa??
Naiset haluaa hyvin " riiputettua lihaa " .
Kaikki kamalin kohtalo on olla jonkun puolihullun ja kammottavan ryppyisen ja läskiperseisen ja tyhmän ämmän tohvelin alla.
Mitä siitä hyötyy? Ihmettelen.
Luultavasti olisit eronnut sinkku ja lapsesi olisi varastanut se akka, rupsahtanut tai alkoholisoitunut tai
toisen ukon polkema jakorasia, koska sellaisia ne akat nykyisin on.
Jos joku ja varsinkin hyvännäköinen ja pitkällekouluttautunut kunnon mies on pystynyt pitämään ne kissat pois elämästään, niin täytyy sanoa, että jo on onni potkaissut tai oikeastaan se on se järki, joka toimii toisilla erinomaisesti eli akat saa jäädä.
On tuhat ja sata asiaa ja opiskelua ja harrastusta, joka motivoi ja on oma rauha ja onni on muualla kuin jonkun akan änkyrän vittuilussa.
Puolet avioliitoista hajoaa ja lapset otetaan mieheltä ja tulevaisuus on vielä mustempi, se on varma,
prinsessat eli kusipäiset ämmät kun vain tekee miehen elämän helvetiksi ja uutta munaa tekee mieli.
Näin on näreet, poikaseni.
Ajattele aivoillasi, ajattele erityisesti itseäsi!
Parikymppinen nainen on aikuinen nainen siinä missä vanhakin ämmä, jos nuori nainen ei kiinnosta miestä niin jotain on vialla.