Mieheni tuli aamulla kotiin ja kertoi pettäneensä. Tiesin sen jo edellisen iltana, kun ei vastannut puhelimeen... Sanoi ettei kadu yhtään mitään eikä tunne huonoa omaatuntoa. On ihastunut eikä ole tehnyt mitään väärää. Mitä helkkaria?? Okei on ihastunut eikä halua olla enää minun kanssa, mutta sanoo pokkana, ettei kadu eikä ole anteeksipyydettävää. Erosimme ja mies lähti laulaen toisen naisen kainaloon... Muistutti lopuksi, että "yritä päästä tosta katkeruudesta eroon". Nostin kädet ilmaan ja päästin miehen menemään. Emme ole missään tekemisissä, sillä mieheni haluaa elää uutta elämäänsä. Tuntuu, että onkohan sitä rakkautta koskaan ollutkaan...
Mitä tämä on?
turhauttavaa
13566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On helppo lähteä kun ei ole kiinteitä siteitä.
sen ihmeellisempää kuin että ihastuminen, hullaantuminen ja loistava seksi saavat ihmisen likimain "syyntakeettomaan" tilaan. Eihän se kaikilta "onnistu", mutta jos on vähänkin jättänyt oven raolleen tuollaisen tilaisuuden tulla, arvostelukyky ja vastuuntunto häviävät sen siliän tien. Varmastikin on rakkautta ollut, mutta exäsi tapauksessa tuntuu vaihtavan suht helpolla kohdetta.
että ihastuminen saa ihmisen "sekaisin" ja hullaantumaan.
Mutta tuo minua on aina oudoksuttanut, että miten törkeästi sitä entistä puolisoa sitten kohdellaan, kun itse ollaan ihastuttu. Luulisi että kun on oikein ihastunut, ja elämä hymyilee, niin sitä riittäisi myötätuntoa exää kohtaan.
Itsellä ainakin se menee niin, että jos omat asiat on hyvin, niin silloin sitä jaksaa muitakin auttaa ja kuunnella ja tsempata!
Vaikuttaa siltä näitä tarinoita lukiessa, että onkohan se uusi suhde sittenkään niin ihanaa jos sitä pitää kehua retostella. Tai sitten on todella moukkamainen ihminen, jos ilkeää exälle sanoa että ei kadu eikä ole huono omatunto. Tuollaisesta moukasta joutaakin päästä eroon!
Oma mieheni ei ole kehunut suhteellaan. Päinvastoin, pitää matalaa profiilia ja yrittää myös olla myötätuntoinen minua kohtaan.
Toisaalta tuo tuntuu kahta kauheammalta, kun tässä vielä korostuu se, että menetin hyvän miehen.
Mutta tämä todella ihmetyttää, että millaisia moukkia on maailma täynnä!?
Jos täällä palstalla on joku, jonka mies/vaimo on käyttäytynyt samoin kuin minun, eli hyvin exää kohtaan, ilmoittautukoon!
Tuntuu että olen ainoa, jonka mies ei ole käyttäytynyt ainakaan kovin idioottimaisesti tällaisessa tilanteessa.
Kauanko teidän erost on aikaa? Onko teillä lapsia? Mielestäni pitäisi olla eron jälkeen jonkilainen aika, ettei kumpikaan ota uutta suhdetta. Onhan se niin, että vaikka löytää uuden kumppanin varattuna, niin niitä edellisen suhteen huonoja asioita ei tule käsitellyksi jos hyppää uuteen suhteeseen saman tien. En tiedä kauan olitte yhdessä, mutta kai sellainen kunnioitus toista kohtaan tulee vuosien saatossa.
Etkös ole kuullut, että mikä laulaen tulee se viheltäen menee. Onhan niitä ukkoja ja joskus akkojakin, jotka rakastumisen huumassa lähtevät uuden matkaan. Ja alussa sen uuden kanssa on niin ihanaa ja auvoisaa. Mutta kun aikaa kuluu ja arki astuu kuvioihin, niin uutudenviehätys hiipuu eikä kaikki olekaan enää niin helppoa ja ihanaa. Näin se useinmiten sitten menee. Ja osa on sitten semmoisia, jotka uutudenviehätyksen lopahdettua koettavat häntä koipien välissä palata ex-kumppanin luokse takaisin. Jos sinun ukkosi joku päivä vielä tekee niin, niin älä ihmeessä huoli häntä enää takaisin.
No kyllä ihan rehellisesti ajattelen, että oli mieheltä kyllä reilua kertoa asia suoraan ja erota. Aika harva mies niin tekee kuitenkaan, itselläni kokemusta on näes pettämisestä ja kiinnijäämisen jälkeen jatkuvaa sellaista, että kyllä itse ajattelisin tuollaisen olevan reilua ja siitä on helpompi päästä ylikin kun toinen sen reilusti on kertonut.Mutta tämähän onkin vain minun mielipiteeni.
Niin no vain itse olemalla siinä tilanteessa, voi tietää miltä se tuntuu... Voin kertoa, että hieman reilumpaa se olisi ollut, jos mies olisi ENSIN kertonut olevansa ihastunut/rakastunut ja vasta SEN JÄLKEEN käynyt p*nemassa toista naista. Olisi myös ollut reilumpaa, jos olisin tiennyt eläväni huonossa parisuhteessa, josta mies halusi pois. Itse suunnittelin keittiöremonttia ja kesää Italiassa yhdessä...
Tulin myös aiemmassa suhteessani petetyksi, kun mies vehtaili selkäni takana. Voin kertoa, että on aivan eri fiilis lähteä itse kävelemään suhteesta, jossa on tullut loukatuksi, kuin tulla loukatuksi ja jätetyksi ja mitätöidyksi toisen elämästä.
Ex-ex soitteli perääni vielä vuosia eron jälkeen. Siitä sai pientä mielihyvää tietyllä tavalla, vaikka itse halusin täysin eroon koko tyypistä. Tuoreempi ex ei olisi voinut nopeammin päästä minusta eroon. Ottaa päähän ajatella sitä onnellisena yhdessä jonkun toisen kanssa.
Ja voin kertoa, että se anteeksi pyytäminen siinä tilanteessa olisi tehnyt olon paljon helpommaksi. Nyt on hyväksikäytetty ja huijattu olo. Tuntuu, että on elänyt yksin kaikkien tunteiden kanssa, eikä sitä rakkautta ole koskaan ollutkaan, kun toinen voi noin nopeasti hypätä uuteen suhteeseen. JA poistaa vanha kumppani täysin elämästä.
on käynyt hemmetin huono säkä. Sympatiat sulle.
Olet vahva nainen, kun näinkin rauhallisesti kirjoitat tapahtuneesta. Toivon, että pidät pääsi kylmänä, etkä ota sitä katalaa ukkoas enää takaisin. Ihan varmasti hän vielä perääsi parkuu. Törkeä ja varsin kylmä mies, onneks lähti toisen naisen kontolle. Sinä olet vapaa!
Niin sitä aina kuulee, että mies palaa häntä koipien välissä takaisin, mutta vaikea kuvitella, että tyypillä on tämän jälkeen pokkaa vinkua takaisin.
Ehkä se takaisin kinuaminen jollain tavalla johtuu myös syyllisyydestä. On tehnyt toiselle pahaa ja tajuaa sen jossain vaiheessa. Sitten saa sen anteeksiannon sillä, että toinen haluaa pettäjä juntin takaisin ja voila, pettäjän omatunto on puhdas. En tiedä...
Onneksi itselläni on puhdas omatunto. En ikinä haluaisi edes pahimman viholliseni kokevan jotain tällaista surua. Toisaalta taas se toinen muija.............
Jos minulle tehtäisiin noin niin eikä edes kaduttaisi, niin nainen saisi kyllä niin turpaansa ettei mitään rajaa.
Kyllä kusettamisessakin pitää joku roti olla, eli kaikkein vähintä mitä voi tehdä on pyytää anteeksi omaa menettelytapaansa. Jos ei sitäkään tee niin ansaitsee kyllä kaiken mitä saa.
eikä sitä ole miehen suhteessa todennäköisesti nytkään.
Tiedän, että ihmiset rakastuvat toisiinsa, vaikka molemmat tai vain toinen ovat parisuhteessa, mutta miksi tämän piti tapahtua mulle? Miksi juuri mulle on suotu huono tuuri parisuhteissa? Ihan oikeasti pitääkö oparisuhteessa pitää toinen koko ajan varpaillaan? Mä en mäkätä koskaan, olisiko pitänyt olla v*ttumaisempi tyyppi?
Ikinä en ole halunnut kenellekään mitään pahaa. Aina kunnioittanut toisia ihmisiä ja toisten parisuhteita. Arvostan vakaata parisuhdetta, missä molempien on hyvä olla. Arvostan kumppania (arvostin), hellin ja hieron ja jopa tuon kaljaa kaupasta kotiin. Olen kaunis, fiksu ja hyvässä ammatissa. Ahdistaa aloittaa kaikki alusta varsinkin, kun ei tietoa siitä pystyykö koskaan enää luottamaan keneenkään...
Miksi?
Tiedän tuon tunteen ajatukset ovat niin tuttuja minullekkin. Päätinkin eron jälkeen etten tässä maailmassa luota kuin itseeni, vaikkakin nykyään jo seurustelen mutten kuitenkaan täysin pysty luottamaan toiseen ainakaan vielä. Arvetha tuollainen meihin jättää, täytyy vain toivoa että tämä ihminen joka nyt on elämässäni on sitten sen luottamuksen arvoinen, ehkä tulevaisuudessa vaikea vielä sanoa.