tarvitaan?
No, tää kysymys saa varmaan etupäässä liikkeelle ne, joiden elämässä ei ole kakkosta... Eli ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä vastauksen: epäileväisiä siippoja, kakkosia, "naapurin väkeä"... Mutta kysyn kuitenkin. Ja vastaan itse...
Olen ollut suhteessa toiseen naiseen nyt nelisen vuotta. Töiden merkeissä tutustuttiin. Huomasin, että tällä naisella oli hyvin samanlainen tapa katsoa maailmaa ja naurettiin samoille asioille. Kavereita oltiin vuosikaudet ennen kuin huomattiin toisemme miehenä ja naisena. No, se oli menoa sittemmin...
Mihin tarvitsen häntä? No en sunkaan mihinkään, jos tarkemmin ajatellaan... Kotonakin voin käydä vaimon kanssa ihan laadukkaita keskusteluja, mukavaa perhe-elämää on ja seksiäkin riittävästi. Vaimo on nätti ja fiksu, mahtava äiti lapsillemme. Talo alkaa olla maksettu, lasten kanssa on mukava pyöriä niiden harrastuksissa. Tavallista elämää, jota ei haluaisi rikkoa.
Tän toisen naisen kanssa on löytynyt kuitenkin asioihin jokin uusi ulottuvuus... Ei tarvi olla mitään enempää kuin on hälle, kerrankin elämässäni tunnen olevani hyväksytty kaikkine vikoinenikin tai siis niistä huolimatta. Nainen on hiton nokkela... Luokittelisin älykkääksi. Ei niin, että oma vaimo olisi typerys. Ehkä tohon henkiseen kipinöintiin liittyen seksikin on jotain sellasta, mistä en osannut uneksiakaan. Ei mitään ihme-temppuja, mutta tuntuu vaan erityiseltä.
Pahastihan minä teen, kun kahden kanssa... Kakkonenkin tietää, että jos olisi pieninkin aavistus, että vaimo saisi meistä tietää, se olisi siinä sitten. Mitään riskejä en kakkosen vuoksi ota, yhteyttä pidetään jatkuvasti, mutta tavataan harvemmin. Alkuaikoina omatunto kolkutteli aika rankasti ja mieleen nousi kaikenlaista kauhukuvaa siitä, että vehtaaminen paljastuu vaimolle. Kertaalleen kakkosen kanssa lopetin, mutta sitä ihmistä oli puolitoista viikkoa myöhemmin niin ikävä, että otin uudelleen yhteyttä.
Omalla tavallani rakastan edelleen vaimoani mielestäni paljon, vaikka häntä näin loukkaankin. Kakkosta kohtaan tunnen kiintymystä ja intohimoa ainakin, muuta en anna itseni ajatella.
No, tää kysymys saa varmaan etupäässä liikkeelle ne, joiden elämässä ei ole kakkosta... Eli ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä vastauksen: epäileväisiä siippoja, kakkosia, "naapurin väkeä"... Mutta kysyn kuitenkin. Ja vastaan itse...
Olen ollut suhteessa toiseen naiseen nyt nelisen vuotta. Töiden merkeissä tutustuttiin. Huomasin, että tällä naisella oli hyvin samanlainen tapa katsoa maailmaa ja naurettiin samoille asioille. Kavereita oltiin vuosikaudet ennen kuin huomattiin toisemme miehenä ja naisena. No, se oli menoa sittemmin...
Mihin tarvitsen häntä? No en sunkaan mihinkään, jos tarkemmin ajatellaan... Kotonakin voin käydä vaimon kanssa ihan laadukkaita keskusteluja, mukavaa perhe-elämää on ja seksiäkin riittävästi. Vaimo on nätti ja fiksu, mahtava äiti lapsillemme. Talo alkaa olla maksettu, lasten kanssa on mukava pyöriä niiden harrastuksissa. Tavallista elämää, jota ei haluaisi rikkoa.
Tän toisen naisen kanssa on löytynyt kuitenkin asioihin jokin uusi ulottuvuus... Ei tarvi olla mitään enempää kuin on hälle, kerrankin elämässäni tunnen olevani hyväksytty kaikkine vikoinenikin tai siis niistä huolimatta. Nainen on hiton nokkela... Luokittelisin älykkääksi. Ei niin, että oma vaimo olisi typerys. Ehkä tohon henkiseen kipinöintiin liittyen seksikin on jotain sellasta, mistä en osannut uneksiakaan. Ei mitään ihme-temppuja, mutta tuntuu vaan erityiseltä.
Pahastihan minä teen, kun kahden kanssa... Kakkonenkin tietää, että jos olisi pieninkin aavistus, että vaimo saisi meistä tietää, se olisi siinä sitten. Mitään riskejä en kakkosen vuoksi ota, yhteyttä pidetään jatkuvasti, mutta tavataan harvemmin. Alkuaikoina omatunto kolkutteli aika rankasti ja mieleen nousi kaikenlaista kauhukuvaa siitä, että vehtaaminen paljastuu vaimolle. Kertaalleen kakkosen kanssa lopetin, mutta sitä ihmistä oli puolitoista viikkoa myöhemmin niin ikävä, että otin uudelleen yhteyttä.
Omalla tavallani rakastan edelleen vaimoani mielestäni paljon, vaikka häntä näin loukkaankin. Kakkosta kohtaan tunnen kiintymystä ja intohimoa ainakin, muuta en anna itseni ajatella.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin ... mitäs se sellainen uskoton perheen isä sitten miettii joka on kertaalleen jäänyt kiinni toisen naisen kanssa , mutta ei haluakaan laittaa suhdetta häneen poikki,
haluaa pitää kiinni vaimostaan, joka ei varmasti hyväksy miehensä sivusuhdetta, mutta mies ei kuitenkaan halua lopettaa suhdetta toiseen naiseensa ???
siitä, ettei kunnioita pätkään naisia. Vaimo tarjoaa kivat puitteet arjelle, vieras nainen villiä seksiä - varmaan mistään kädestä pitelystä ei ole kärytty? Vaimo jaksaa aikansa, mies ajattelee olevansa niin korvaamaton, ettei vaimo oikeasti lemppaa, ehkä... Jos tätä jatkuu, niin yhtä salasuhdetta seuraa liuta muita.
Olet siis mies, joka haluaa säästää kakun ja syödä sen... toisilta se onnistuu, ainakin jonkin aikaa.
Teita kaksoiselämän viettäjiä on kuule uskomattoman paljon, mutta kokemuksesta voin kertoa että epärehellisyys alkaa kalvamaan pikkuhiljaa kuin pieni kivi kengässä. Lopulta valehtelu on ihan arkipäiväistä, kynnys siihen madaltuu ja huomaa puhuvansa p*kaa vähän jokaiselle ja mistä asiasta tahansa. Itsekunnioitus murenee pikkuhiljaa, ja sen jälkeen millään ei ole enää mitään väliä.
Mitäs siitä tuumisit, jos vaimollasi olisi samanlainen kakkossuhde. Tuntuisiko mukavalta ?
kuin kummitus..? Kaikki niistä puhuu, mutta vain harva on nähnyt... Taannoin tutulta ukkomieheltä vähäsen leikin varjolla vakavaa asiaa kysäisin (kun on sellanen tuttavapiirin julkinen salaisuus, että ko mies käy kahvilla vaimonsa työkaverin luona) että mikä siinä vieraassa naisessa niin vetää puoleensa..? Mies on kuulemma vain hyvänpäiväntuttu naisen kanssa, pois se hänestä, että mitään muuta...