tyytyväinen ulkonäköösi?
Oletko
maria theresia
34482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Hähä! :D
Se on se mikä on annettu.
saatananmoinen vitutus päällä
Eikö se lähde sillä millä se on tullutkin
mutta korva- ja nenäkarvat ei ole kivoja :( Navassakin on karvoja, mutta ne ei niinkään haittaa varsinkaan talvella.
kun laittaa karvanpoistoainetta nenään
uskalla laittaa karvanpoistoainetta nenään! Aine vois rikkoa nenäni tärkeät limakalvot ja olisin siten suojaton talven olosuhteille. Korvakarvat itseasiassa ovat vain hyväksi. Kuulee, mitä kuulee.. Tnään yllättäen kuulin, miten Väyrysen Paavo otti kantaa päivän polttavimpaan poliittiseen kysymykseen.
Karvat estivät kuulemasta enempää.
Perhana tulee ihan rupinen olo kun satuitkin kysymään
Miksi kyselet ja oletko sä itse tyytyväinen omaan ulkonäköösi? No eipä sillä: saathan sä kysellä.:) ( Yritän olla olematta rassaava.)
Kyllä minä ainakin suurinpiirtein olen omaan ulkonäkööni tyytyväinen. Lapsena olin kyllä eräänlainen ruma ankanpoikanen ja sain aika paljon kuulla pilkkaa erikoisesta ulkonäöstäni. Itsetuntoni oli usein maassa naapuruston poikien pilkkaamisten vuoksi ja usein olin surullinenkin. Kun vielä kasvoin pituuttakin paljon nopeammin, kuin monet muut ikäiseni tytöt, itkin usein sitä, että tulisiko musta aikuisena joku kaksmetrinen goljattikummajainen... Ei kuitenkaan tullut, vaan aikamoisen keskimääräiseen suomalaisnaisen tyyristyllerömittoihin sitten jäin. Sitten teini-iästä alkaen aloin kuitenkin saada valtavasti kehujakin ulkonäöstäni, joten pidän itseäni nykyisin melko hyvännäköisenä - en missään mielessä missikauniina, mutta ihan kaikkinensa mukiinmenevänä. Pienuudesta ja sirohkosta rakenteesta on kuitenkin kai etuakin, joskin kehotan kaikkia niitä naisia, joilla esim. on upeat ja sirot sääret, korostamaan niitä omiaan esimerkiksi lyhyillä hameilla ja näyttävillä sukkahousuilla - itselleni ei nimittäin kauniita jalkoja siunaantunut.
Muita suuria puutteita en nykyisin ulkonäössäni näe, kuin että tosiaan monet, esim. minarit jää aina kaupan hyllyille siksi, että mun sääreni eivät ole sellaiset, että niitä kovin erityisesti kannattaisi ainakaan korostaa, vaikka muuten kauheasti tykkäisinkin käyttää juuri siroja ja lyhyitä hameita. Lisäksi tukkani on ikuisen kiroamisen aihe mulla - se nyt vaan ei tosiaankaan ole mikään Eva Longoria- tyylin hulmuletti, vaikka sitä kuinka föönaisi ja laittelisi. Tähän ikään mennessä sitä kuitenkin on omat puuteensa jo jokseenkin hyväksynyt. En mä kauheasti ulkobnäköasioita edes mieti ja nykyisin meikkaaminenkin tuntuu joskus lähinnä rassaavalta rutiinilta, vaikken montaa päivää elämästäni viidentoista ikävuoden jälkeen ole meikittömänä viettänytkään. Nykyisin kykenen kyllä kulkemaan meikittömänäkin - joskus teininä oli sellainenkin aika, ettei sellainen olis tullut mulla kyseeseenkään. Katson, että olen itsevarmempi nykyisin, kuin vielä esim. kymmenisen vuotta sitten.
Kuulostaa siltä että oikeasti saatat olla hyvinkin kuuma kisu, vähintään peruskaunis. Väitän että tuossa on vähintään puolet vähättelyä koska selkeästi valkkaat vertailukohdaksi "parhaimmista parhaan" mitä vain löytyykään ja taustalla on selkee ulkonäkö-itsetunto-ongelma josta alat olla suoritunut kylläkin melko hyvin eroon.
Väittäisin että jollain miehellä olis saumat kehua susta vihdoin se kaunotar joka oikeasti olet. Mä edelleenkin oon kiinnostunut siitä kuvasta niinkuin silloin aikaa sitten jo sanoin.... :)
me tiedämme salaisuutesi.
Terveisin,
Hirmukaasut karvapepusta
En nyt hirveästi välittäisi itsestäni keskustella.:) En arvelis monenkaan olevan sellaisesta kiinnostunut.
Näytin mä miltä näytin, niin kuvaani kenties tuskin koskaan tulen tälle foorumille laittamaan. Kun ei edes se rekisteröityminen palvelunkäyttäjäjäseneksikään ole vielä innostanut...
Kauneus sitten taas (yleisesti ottaen) lienee aika absoluuttinen käsite. Mulle ulkoisesti todella "kaunis" on ihminen, jonka kaikki vartalon mittasuhteet on lähellä ns. ideaalia: se pitkät sääret, naissukupuolella esim. sen sataseitsen(viis) pituus tiimalasivartalossa ja miehellä vastaavasti ne leveät hartiat, miehekäs lantion & vatsan seutu ja kulmikkaat kasvot, jne jne... Tosi harva lähelläkään ideaalia tietysti on, mutta kyllähän sitä hyvännäköisen erottaa, kun näkee. Teennäisyys ja liika ulkonäön ympärillä puljaaminen on musta vastenmielistä. Ihmiselle, kuin ihmiselle on musta ehdottoman tärkeää huoltaa ja hoivata ulkonäköään, mutta liika on aina liikaa. Ei siis ulkonäköön keskittymistä pään sisällön kustannuksella, kiitos. Nykyinen aika on toisaalta jopa aika vastenmielistä ihmisten muotittamisineen.
Oikeastaan tässä keskustellaankin enemmän mun kiinnostuksesta ulkonäköäsi kohtaan kuin siitä miltä näytät koska sehän on jotain mistä ei voi nyt keskustella tiedonpuuteen vuoksi.
Jotenkin mulle on iskostunut sinusta sellainen terveen naisen olemus, kaikkein eniten tulee mieleen joku The Saint elokuvan toinen päähahmo, Tohtori Emma Russel aka. Elisabeth Shue... tosin hiukan nuorempi olet mutta jotenkin... Hassuja on mielleyhtymät :)
http://blog.newsok.com/nerdage/files/2009/05/elisabeth-shue.jpg
Tota anteeksipyyntö, mutta harvemmin jaksan noita linkkejä katsella. Miten sulla voisi olla mielikuva musta? Ihan tosissasi, kerrotko sen mulle.:) Haluaisin, todella haluaisin vilpittömästi kunnioittaa ihmisiä, joiden kanssa keskustelen keskustelupalstoilla.
Elisabeth Shue oli kyllä ainakin siitä ihan hyvä vertailukohta, jos esim. muakin ajattelee, että hänelläkin on aika paksut pohkeet.:D Siihen joskus kiinnitin huomiota, jossakin leffassa. Ulkonäöltään Shue taas on sellainen ns. suloinen nainen. Jos se pitäisi pätkääkään paikkaansa, että mua kutsuttiin aikoinaan esimerkiksi Kauniiden ja Rohkeiden Carolinen näköiseksi, niin huono toi Shuekaan sikäli. Elisabethan on nätti.
Mutta en siis jaksa keskustella itsestäni. Asiana täysin merkityksetöntä näin keskustelupalstoilla. Sääli, että olen niin laiska tekemään aloituksia... Katselin joitakin näiden itsestään mielellään pulisevien aloituksia ja yritin löytää edes jotakin, missä olisi jokin sytyke ajattelemiseen. Jäi vähän köyhäksi, mutta köyhä kai oli otos ja otostarkkuutenikin.
Miks kukaan teistä ei ole tehnyt aloitusta esim. siitä, että jollakin ( ilm. amerikkalaisella?) deittifoorumilla kaikki vähänkin enemmän pullavat oli dissattu jäösenyydestä - em. kys. uutinen oli ainakin Iltasanomien ja Iltalehden sivuilla... Ei muuta, mutta tuli siitä(kin) uutisesta vaan mieleen sellainen asia, että miks kyttärit ja kyylät ja nurkkakuntaiset epäsosiaaliset mäntit valloittaa jo nettiakin. Siis onks MITÄÄN sivistymättömänpää ja juntimpaa, kuin esim. se, että joku paskan INTERNETIN deittifoorumi vielä valikoisi jäseniään jäsenten massan perusteella ( mikäli em. kys. uutinen edes pitää paikkansa)? Kunnon kerrostalo-tms. versus ns. kyläkyttääjämeininkiä sitten siinäkin, mutta vain ujutettuna se vammainen ihmisten kontrolloinnin ajattelutapa vielä inttöörinööttöönkin. Kysyisin siis vaan, että kuinka pimeää ja friikkiä sakkia tässä maailmassa oikein myös on, hmhh, mutta se siitä *hymy*. Itselläni ei ole mitään kokemusta nettideittailusta, mutta aivan kaikkialla ja kaikentyyppisissä asioissa ottaa pataan luonteenomaisuus, mikä on korkeintaan hevosen aivastus arvoltaan.
"Miten sulla voisi olla mielikuva musta?"
Miksei voisi olla? Se on vain mielleyhtymä. Mielikuvan voi tehdä lähes irrationaalisista lähtökohdista kunhan vain on valmis korjaamaan näkemystä kun vaan tulee faktoja pöytään. Nimenomaan koin että sinussa olisi ehkä jotain samaa kuin siinä roolihahmossa Pyhimyksestä. Shue kelpaa malliksi paremman puuteessa; kuten sinäkin ;-)
Mielikuvia käytämme kun ei ole oikeaa kuvaa käytössä.
Toinen mikä rakentaa mielikuvaa on kommunikaatiosi. Kyse ei ole mistään insinööritieteestä vaan vaikutelmista, vähän samanlaista tiedettä kuin mustalaisakan keittämä lemmenliemi. Tuurilla kokoon heitetty - mutta silti siinä on jotain muutakin kuin pelkkä noppa. Esimerkiksi kirjoitustyylisi kertoo jotain asioita, samoin tapasi käsitellä aiheita. Niistä voi vetää johtopäätöksiä - hyvin kaukana mistään varmasta - mutta silti parempia kuin arvaus.
Esimerkiksi se että olet blondi. Se on jotain mikä huokuu sinusta. En tarkoita nyt blondia vitsinä - vaan tarkoitan sitä ihan hiustenvärinä. Kirjoittajana olet joku joka ei esiinny täydellä varmuudella mutta joka osaa kuitenkin puhua ja ajatella. Siinä näkyy jälki joka jää aliarvostamisesta ja siitä että joudut todistelemaan asioita. "Hei, kauniin naamaan taakse mahtuu myös ajatuksia!". Sehän on se mitä sinä haluat huutaa ihmisille, kenties jopa yksi motivaattorisi opiskeluille ja pärjäämiselle sekä älyllisyyden etsimiselle. Sanosiin että vaalea kaunis nainen kohtaa negatiiviset ennakkoasenteet herkimmin ja hänessä niiden seuraukset näkyvät. Sen minä sinusta luin ja siksi valitsinkin sen tohtorihahmon. Älykäs, viehättävä, inhimillinen.
Mun ikuinen ongelmani on se että luen rivien välejä enemmän kuin rivejä. Joskus osun, joskus tipun jo ennenkuin aloitankaan koska rivillä luki jotain olennaista jonka missasin. Sinussa on sellainen hieno piirre että olet äärimmäisen haastava luettavaksi rivien välistä; peität niin paljon itseäsi - ja kuitenkin siellä on selvästi enemmän kuin edes osaa aavistaa. Kuinka paljon sinä arvostat ja luotat intuitioon? Käytätkö itse sitä - älyn jatkeena tai jopa sijasta vaikka tietoakin olisi tarjolla?
Tukevien poistaminen nettideitistä... Eikö se ole lähinnä lifestyle-kysymys? Tavallaan olisi julmempaa tehdä jotain sellaista mikä ei ole suorasukaista... vaikkapa ilkeilyllä tai peitellyllä haittaamisella poistaa ei-toivottuja ihmistyyppejä tuollaisesta vaikkapa "hukkaamalla profiileja tietokonevirheen takia". Tylyydessä on sellainen hyvä piirre että se ei jätä kysymyksiä tai hämmennä, se on vain ... julkeaa. Mielestäni pahempaa on vaikkapa näivettää jotakuta. Muistan eräästä komediasta kuinka siinä irtisanottiin joku työntekijä - ilmoittamatta hänelle itselleen "Emme halua aiheuttaa konfliktia". Tyyppi palasi aina työpaikalle mitään aavistelematta, teki työnsä ja hänen työpistettään siirrettiin aina vain kauemmaksi kunnes hän teki töitä parkkihallissa. Kun palkkapussia ei tullutkaan hän tuli kyselemään mikä vikana ja sitten vartijat veivät hänet pois ja vartijoille sanottiin : "Hän on uhkaava, entinen työntekijä". Sanoisin että siinä on paljon enemmän julmuutta kuin tylyssä ja suorassa potkujen antamisessa. Se mitä tuo deittipalvelu kärsii on tietynlainen humaanius - millaiset ihmiset jatkavat kyseisen palvelun käyttämistä jäseninä? Millaiseksi he identifioituvat ollessaan jäseniä? - He identifioituvat yksiselitteiseti ulkonäkökeskeisiksi, joten samanlaiset leikkii keskenään...
Ihmisten hulluudesta ja älyttömyydestä... se kai loppujen lopuksi takaa elämän ja maailman monimuotoisuuden?
Jo on murheita
Kai se riittää että muut tyytyy siihen, ei sitä itte tartte kattella ;-)
En ole, enkä löydä kuin pelkkiä vikoja ja kauneusvirheitä mutta ongelma parani huomattavasti kun lakkasin tuijottelemasta peiliin. Kuskasin eteisen peilinkin vaatekaappiin etten edes vahingossa näe mitään. Sillä sitten saattaa olla kampaus hieman sekaisin kun kauppaan lähden :)
Ei kuitenkaan oo plastiikkakirurgille tarvetta mennä.
Heti puolen metrin vikalistani kanssa sinne, jos vaan olis rahaa :)
Jos totta puhutaan niin saattasin minäki käydä jonkunlaisessa rasvaimussa... =)
Sitä myös muiden mukana mullekkin :)
Olen joo ihan suht sinut itseni kanssa. Pidän itseäni ihan sellaisena ööö...söpönä otuksena. Miesten mukaan olen tyrmäävän upea ja hyvännäköinen mutta itse en näe itseäni tuollaisena. Olen ollut aina se luokan pienin tyttö eikä se ole ennen ollut minulle ollenkaan paha juttu. Lempinimeeni liittyi aina etuliite pikku-... Eli olen pieni ja siro, ja ihan onnellinen näin. Olen huomannut ettei miehet ota meitä lyhyempiä naisia niin tosissaan, ainakaan aluksi, meitä pidetään jonain "maskotteina" sellaisina helposti lähestyttävinä.
En ole koskaan osannut kadehtia niitä pitkiä missi tyyppisiä naisia, me painitaan niin eri sarjassa, valovuosien päässä toisistamme. Ne miehet jotka pitävät missityyppisistä naisista, eivät katso minua. Meille riittää meressä kaloja.
Iän myötä alkaa olla armollisempi itseään kohtaan, en enää kyttää jokaista kohtaani kropassa vaan olen tyytyväinen jo siihen että tässä sitä ollaan terveenä noustu tähän päivään. Omaan ihan näppärän kropan ja koitan pitää siitä huolta terveellisellä tavalla. Totta kai löydän itsestäni kymmeniä "virheitä" mutta jos en kelpaa tälläisenä kuin olen, olen sitten mieluummin yksin.
aina on paranneltavaa..mutta pääpiirteittän tuppaan kestämään sen mikä on kestettävä..eli ok..=o)
Miksi vaivautua? Luonnettaan ei voi millään ulkonäöllä korvata.
Millään plastiikkakirurgin toimilla ei saa pahaa luonnevikaa piiloon
mut hengissä selviää tälläki turpavärkillä.
ei sit tiiä..aina on joku joka ei tyykkää.. ;o)
ei vaa kauhee stressi ihmisillä ulkonäöstä..huih..ihan kylmää
kukaan huvikseen miultaka näyttäs, vaa miun o näytettävä, minkäs teen. Tai tekisin jos ois varaa.
*millähän joku öky keksis haluta sijoittaa rahansa mun inhimillistämiseen*
tyytyväisyyden aste on se, minkä jokainen voi valita ihan halujensa mukaan. Haluanko olla itseeni tyytyväinen vai tyytymätön? Tjaah...
Naiset se teidän ulkönäköskaba on ihan vain teidänkeskeistä touhua. Miehille ei ole naistan ulkonäöstä oikeesti nii mitään väliä. Kaikki naiset kelpaa meille miehille, ei siis mitään pelkoo että ei jollekin ukolle kelpaos.
Siihen mihin voin vaikuttaa, eli kroppaani, olen tyytyväinen. Hiuksiini tai kasvonpiirteisiini en niinkään, mutta niille en itse voikaan mitään, joten niiden kanssa vain eletään. Vastakkaiselle sukupuolelle on näköjään kohtuudella kelvannut, joten mitäs tässä joutavia murehtimaan.
En.. mutta kai tän kanssa on elettävä. ;)
Se ei ole millään tavalla rajoittanut elämääni millään elämän osa-alueella.