Onko täällä muita samanlaisia kuin minä ? Parisuhdetta ei ole, ystäviin yhteydenpito on täysin satunnaista ja suurin osa ajasta tulee vietettyä käytännössä yksinään. Eikä se yksinäisyys edes ole ongelma itselle, paitsi silloin tällöin. (Ja on minulla suht hyvät, vaikkakin etäiset välit vanhempiini ja sisaruksiini; eli soitellaan viikottain ja tapaillaan suht usein, mutta ei kuitenkaan keskustella mistään henkilökohtaisemmista asioista.) Välillä tulee herää epäilys siitä, että onko minussa oikeasti jotain vikaa, kun en juurikaan kaipaa muita ihmisiä, ja sitten kaikissa mahdollisissa lehdissä ja muissa toitotetaan sosiaalisten suhteiden tärkeyttä.
En ole seurustellut koskaan ja ystäviä minulla ei ole juurikaan ollut niitäkään. Ja olen kolmekymppinen nainen. Minulle tuntuu käyvän aina samalla tavalla, olipa sitten kyse rakkaussuhteesta taikka ystävyyssuhteesta. Homma ei koskaan etene alkua pidemmälle. Tuntuu siltä, että minulta puuttuu joku sosiaalinen taito, ehkä kenties kyky lukea sitä sanatonta viestintää tai jotain. Saatan olla liian tunkeileva tajuamatta sitä ennenkuin jälkeenpäin, tai sitten liiankin varovainen, enkä tajua sitäkään ajoissa. Joskus vain epäilen, että muut ihmiset pitävät minua jotenkin epäilyttävänä ja outona.
Ja mistä sitä edes loppujen lopuksi voi yksinäisenä tutustua kehenkään vaikka haluaisikin. Olen lukenut, että useimmat ystävyys- ja seurustelusuhteet solmitaan ystävä- ja tuttavapiirien sisällä, ja nämä piirit ovat monilla muodostuneet jo lapsuudessa/nuoruudessa. Ja näin ollen suurimmalla osalla ihmisistä on tarpeeksi paljon valinnanvaraa ystävien ja rakastettujen suhteen tässä omassa tuttavapiirissään. Ei siihen ulkopuolisella ole asiaa.
Joskus olen jossain ravintolassa yrittänyt tutustua johonkin mieheen, mutta sekin on yhtä tyhjän kanssa. Yritä nyt sitten arvata ulkonäön perusteella, että kehen kannattaisi tutustua. Onnistumisen todennäköisyydet ovat yhtä hyvät kuin lottoarvonnassa. (Ja muualla ei kannata edes yrittää, kun vastaanotto on tyyliä "mitä helv. tulet häiritsemään".) Ja lisäksi kun vielä pitäisi keksiä jotain fiksua juteltavaa. Minulle on ujona ihmisenä tarpeeksi tekemistä siinä, että saan suustani ulos ne kaikkein kuluneimmat fraasit, ja kuitenkin pitäisi keksiä jotain omaperäisempää.
Se tietysti pitää paikkansa, että niitä seksinvonkaajia on ympärillä pyörinyt ihan riittävästi, joten se pitää paikkansa, että naisen on helpompi saada seksiä kuin miehen. Sen sijaan kun lähdetään puhumaan seurustelusta ja parisuhteesta, niin luulenpa silloin asioiden olevan miesten ja naisten välillä huomattavasti enemmän tasapainossa, ehkäpä jopa niin, että miehen on helpompaa saada parisuhde itselleen.
En ole seurustellut koskaan ja ystäviä minulla ei ole juurikaan ollut niitäkään. Ja olen kolmekymppinen nainen. Minulle tuntuu käyvän aina samalla tavalla, olipa sitten kyse rakkaussuhteesta taikka ystävyyssuhteesta. Homma ei koskaan etene alkua pidemmälle. Tuntuu siltä, että minulta puuttuu joku sosiaalinen taito, ehkä kenties kyky lukea sitä sanatonta viestintää tai jotain. Saatan olla liian tunkeileva tajuamatta sitä ennenkuin jälkeenpäin, tai sitten liiankin varovainen, enkä tajua sitäkään ajoissa. Joskus vain epäilen, että muut ihmiset pitävät minua jotenkin epäilyttävänä ja outona.
Ja mistä sitä edes loppujen lopuksi voi yksinäisenä tutustua kehenkään vaikka haluaisikin. Olen lukenut, että useimmat ystävyys- ja seurustelusuhteet solmitaan ystävä- ja tuttavapiirien sisällä, ja nämä piirit ovat monilla muodostuneet jo lapsuudessa/nuoruudessa. Ja näin ollen suurimmalla osalla ihmisistä on tarpeeksi paljon valinnanvaraa ystävien ja rakastettujen suhteen tässä omassa tuttavapiirissään. Ei siihen ulkopuolisella ole asiaa.
Joskus olen jossain ravintolassa yrittänyt tutustua johonkin mieheen, mutta sekin on yhtä tyhjän kanssa. Yritä nyt sitten arvata ulkonäön perusteella, että kehen kannattaisi tutustua. Onnistumisen todennäköisyydet ovat yhtä hyvät kuin lottoarvonnassa. (Ja muualla ei kannata edes yrittää, kun vastaanotto on tyyliä "mitä helv. tulet häiritsemään".) Ja lisäksi kun vielä pitäisi keksiä jotain fiksua juteltavaa. Minulle on ujona ihmisenä tarpeeksi tekemistä siinä, että saan suustani ulos ne kaikkein kuluneimmat fraasit, ja kuitenkin pitäisi keksiä jotain omaperäisempää.
Se tietysti pitää paikkansa, että niitä seksinvonkaajia on ympärillä pyörinyt ihan riittävästi, joten se pitää paikkansa, että naisen on helpompi saada seksiä kuin miehen. Sen sijaan kun lähdetään puhumaan seurustelusta ja parisuhteesta, niin luulenpa silloin asioiden olevan miesten ja naisten välillä huomattavasti enemmän tasapainossa, ehkäpä jopa niin, että miehen on helpompaa saada parisuhde itselleen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet varmaan aika ruma kun miehet eivät kiinnostu. No itsekkin vietän erakoitunutta elämää, joten samassa veneessä ollaan.
En minä rumuudestani tai kauneudestani osaa sanoa mitään. (Sitä on aika vaikea itse arvioida). Kyllä miehetkin -ainakin joskus- ovat aloitteellisia minua kohtaan. Ongelma onkin lähinnä siinä, miten saada juttu jatkumaan siitä yhdestä tai parista ensitapaamisesta eteenpäin. Eikä kyseo ole edes siitä, että harrastaisin seksiä heti ensitapaamisella, vaan sittä, että onnistun ilmeisesti aina sanomaan tai tekemään jotain sellaista, että mies ei enää halua tavata ja tutustua minuun paremmin.
Se kai se pohjimmainen syy on miksi jäämme yksin. Rohkeimmat miehet yrittävät sen verran aktiivisesti naisia, että ujon ja sosiaalisesti rajoittuneen naisen on helpompi saada "vain joku" jos siihen tyytyy. Ymmärrän kyllä jos ei tyydy. Ehkä sinun kannattaisi kokeilla nettiä tms. Minä ainakin vastaisin jos tuo olisi ilmoituksesi. Eri asia olisin sitten, miten helposti me ujoina ihmisinä toisiimme pystyisimme tutustumaan.
Aivan. Puhun itse aika helposti asiasta kuin asiasta kunhan se vastapuoli on jotenkin tuttu mies tai (nainenkin jossain tilanteessa kuten kauppa, parturi tjs). Mutta sitten taas olen aika onneton "markkinoimaan" itseäni poikaystävä-matskuna timantinkovalla osaamisella, kuten muut tekeekin. Näin ollen jos joku nainen tulisi vaikka edes niillä ikivihreillä fraaseilla päivääni piristämään, niin luulisin nopeasti että tilanteen mahdollinen tökkiminen johtuu mun tilanne taidoista kun päässäni loistaa iso huutomerkki "apua mitä mä sanon" :)
Ehkäpä esim. mailaten kun voisi tutustua rauhassa perusjutut läpi ja sitten tavata niin se voisi helpottaa tilannetta.
"Ja mistä sitä edes loppujen lopuksi voi yksinäisenä tutustua kehenkään vaikka haluaisikin. Olen lukenut, että useimmat ystävyys- ja seurustelusuhteet solmitaan ystävä- ja tuttavapiirien sisällä, ja nämä piirit ovat monilla muodostuneet jo lapsuudessa/nuoruudessa. Ja näin ollen suurimmalla osalla ihmisistä on tarpeeksi paljon valinnanvaraa ystävien ja rakastettujen suhteen tässä omassa tuttavapiirissään. Ei siihen ulkopuolisella ole asiaa."
Joo tässä on kyllä paljon perää, eikä se totisesti paljon auta näitä tällaisia suhdeverkostoja itselleen saamaan jos niitä vaikka kuinka paljon tärkeiksi kaikissa tiedotusvalineissä paasattaisiin, päinvastoin, tällainen yletön vouhottaminen nimenomaan leimaa vailla tällaisia suhdeverkostoja olevia ja syrjäyttää heitä entisestään jos nyt sitten eivät jo ole totaalisesti sosiaalisesti syrjäytyneitä, ja tämä tällainen lie näiden paasausten perimmäinen tarkoituskin.
Se kuitenkin ihmetyttää että nyt 30 vuotias nainen on kokenut tähän asti olleensa ei-toivottu mihinkään sosiaalisiin piireihin. Vaikea on tätä uskoa ellei sitten ole kyseessä poikeuksellisen ruma naainen. Miehiä kyllä näin sosiaalisesti painetaan kuin vierasta sikaa, silloin jos vaan mies tällaisen kohtalon uhriksi on joutunut.
Siis saataisinpa jopa uskoa rumuuden olevan (ainoa ?) syynä ongelmiini ihmissuhteissa, jos kyse olisikin vain miehistä. Mutta se ei selitä sitä, miksi minulla on vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita myöskään naisten kanssa, eikä sitä, että miehet kyllä ovat -ainakin silloin tällöin aloitteellisia minua kohtaan. Ongelma on siinä, että asiat eivät koskaan jatku alkua pidemmälle, eli parista ensitapaamisesta eteenpäin.
" Ongelma on siinä, että asiat eivät koskaan jatku alkua pidemmälle, eli parista ensitapaamisesta eteenpäin. "
Joo mutta kun näin kirjoitat niin sitä ei kukaan mies jolla vähänkin on tietoa ja kokemusta tämän kaltaisista jutuista voi tulkita muuksi kuin siksi, että mehen mielestä juurikin ulkonäkösi ei ole heitä miellyttänyt. Ulkonäköhän juurikin se kaikkein tärkein asia siinä alussa ja ensitapaamisissa, muutkin asiat ovat merkittäviä mutta ne tulevat sitten vasta myöhemmin, eikä niillä oaljon väliä ole milloinkaan jos vaan nainen oikein hyvän näköinen on.
Syrjätyneen miehen tilanne on sikälikin aivan toisen lainen, että hänellä ei ole edes tietoa siitä miten naiset suhtautuisivat häneen jos hän heitä lähestyisi siksi koska syrjäytynyt mies ei edes käy missään sellaisissa paikossa joissa on kulttuurisesti soveliasta naaisiin tutustua tai joissa paikoissa ylipäätänsä naisia on.
Eli toisin sanoen, jos olet nainen ja et ole tarpeeksi kaunis, et tule koskaan kelpaamaan parisuhteeseen. Hienoa, varsinkaan kun asialle ei pysty tekemään mitään. Oikein loistavaa. Mies ei anna mitään mahdollisuutta kun ei ole tarpeeksi kaunis. (Mistähän saisi oikeasti puolueettoman arvion ulkonäöstään, selvittääkseen onko oikeasti Suomen rumin nainen ?)
Eli onko se täysin mahdoton ajatus että naisella voisi olla sosiaalisissa taidoissaan puutteita ?
Näin varttuneemman poikamiehen näkökulmasta ulkonäkö näyttelee varsin merkityksetöntä osaa. Tärkeänpää on henkinen yhteen sopiminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja aito yhteys. Ulkonäkömakuja on sitä paitsi monia eivätkä ne loppu viimeksi vaikuta muuhun kuin ensivaikutelmaan.
"Eli onko se täysin mahdoton ajatus että naisella voisi olla sosiaalisissa taidoissaan puutteita ?"
No ei ole, paitsi muutamille palstan miehille. Nämä miehet eivät näe naista ihmisenä, vaan pelkkänä ulkokuorena. Heidän juttujensa perusteella he näkevät naisen suunnilleen näin.
1. Mies on aina naisia älykkäämpi, vaikka mies ei saisikaan yhtään mitään elämässään aikaan ja nainen menestyisi loistavasti.
2. Mies on aina naista vahvempi, vaikka ne ovatkin yleensä miehiä jotka syrjäytyvät ilman naista, samalla kun ilman miestä elävä nainen voi elää ihan normaalia ja tasapainoista elämää.
3. Naisessa ei ole muuta hyvää kuin ulkonäkö. Naisen "taso" riippuu vain ja ainoastaan naisen ulkonäöstä. Samaa koskee oikeastaan miestäkin, jos hän sattuu olemaan normaalipainoinen. Tällöin naisen pitäisi valita hänet sen perusteella, vaikka mies olisi kuinka tylsä tai kuinka ääliö tahansa.
4. Naisen pitäisi valita joku mies ainostaan siksi että hän on normaalipainoinen, pärjäsi hyvin koulussa ja käy töissä. Tunne-elämää näillä miehillä ei ole, jos ei naisvihaa ja katkeruutta lasketa.
5. On täysin mahdoton ajatus että tuntisi rakkautta tai kumppanuutta sellaisen naisen kanssa, joka ei ole keskivertoa kauniinpi, tai on ylipainoinen (katso kohta 3). Jos joku normaalipainoinen ja komea mies oikeasti viihtyy esim. ylipainoisen naisen kanssa ja haluaa jakaa arkensa hänen kanssaan, niin miehessä on jotain vikaa.
Toisin sanottuna siis nainen on näille miehille vain kaunis hyödyke, jonka pitäisi tulla tekemään heidän elämästään täydellistä, vaikka mies samalla halveksuisi heitä, eikä näkisi heitä edes ihmisenä. Houkuttelevaa, eikö totta? :D
Niin ja samalla samat miehet tietysti valittavat siitä kuinka pinnallisia naiset ovat, kun kiinnostuvat komeista (heitä komeammista) miehistä :'(
Tuo 'just niin' tämän osaketjun alussa olen minä ja henkilönä olen sellainen, että en eläessäni kenellekkään naiselle ole mitään ilkeitä juttuja tehnyt vaan olen suhtautunut heihin nimenomaan arvostavasti ja tasvertaiselta pohjalta ja heidän aivoituksiaan ja tunteitaan olen halunnut huomioida. Olen vaan yhä selvemmin tullut tietämään että näin käyttäytyvä mies on naiselle täydellinen turn-off. En ole myöskään näitä n.s. macho mies tyyppejä vaan vuosikymmeniäkin satsannut ihan muihin asioihin joskaan en näiden n.s. naistenlehtien ihmissuhdepsykologoseerauksien tapaisiin harrastuksiin.
Minä olen periaatteessa nimenomaan yhden naisen mies, ja kyllä minä jaksaisin ihailla naistani vielä vanhanakin( ja vaikka sairaana) jos vain hän olisi ollut minun kanssani silloinki kun hänessä vilä nuoruuden kauneuttakin jäljellä oli(ja vaikka ei lapsiakaan hänen kanssaan olisi). Toisin kokonaan käyttäytyvät nämä suurten tunteiden miehet.
Pyrit nyt kääntämään asiaa päälaellensa ja syyttämään minuakin sellaiseksi persoonaksi, joka on enemmänkin juuri minun vastakkaispersoonani.
No ehkä sinä et sitten kuulu tähän palstan vakiorääkyjien joukkoon, mutta heistä saa täsmälleen tuollaisen kuvan mitä kirjoitin. Käytännössä en näe heidän ja joidenkin umpipinnallisten narsistipelimiesten välillä muuta eroa kuin sen, että ne pelimiehet saavat naista ja ovat komeita. Nämä palstarääkyjät ovat ihan yhtä tunteettomia ja pinnallisia, mutta mainostavat itseään "kunnollisina". Erona on vain se, että he eivät saa naisia vaikka haluaisivat.
ja heidän ajattelutavastaan, pelkkiä raakileita/mätiä koko atm-sakki/lutkittelevat naispelkoiset luuserit(on täällä toki muutama asiallinen mieskirjoittelija, jotka voivat laskea itsensä ulos tästä kritiikistä).
Ei houkuta ei.