Syksyisen tauon aikana mies löysi uuden naisen, piti tauon aikana miettiä 10vuotta kesstänyttä suhdetta, miten parantaa yms.
Tuli kuitenkin luokseni sanoen rakastavansa ja kaipaavansa.
Päätettiin yrittää uudestaan, antaa mahdollisuus korjata ja parantaa suhteemme.
Hän lupasi lopettaa syksyisen suhteen.
Heti kuitenkin kävi selväksi, että piti naiseen yhteyttä ja vannoi rakkauttaan.
Eli ei hän oikeasti antanut meille mahdollisuutta korjata suhdettamme.
Nyt hylkäsi minut ja tuska raastaa sydäntä...
miten voi rakastaa kahta, miten voi hylätä lupauksensa jälkeen minut.
Olen rikki enkä tiedä selviänkö tästä ikinä, en nuku, en syö, itken kokoaika.
Tuntuu ettei tästä edes voi selvitä hengissä.
Miten säilytän järkeni ja henkeni?
Tuli kuitenkin luokseni sanoen rakastavansa ja kaipaavansa.
Päätettiin yrittää uudestaan, antaa mahdollisuus korjata ja parantaa suhteemme.
Hän lupasi lopettaa syksyisen suhteen.
Heti kuitenkin kävi selväksi, että piti naiseen yhteyttä ja vannoi rakkauttaan.
Eli ei hän oikeasti antanut meille mahdollisuutta korjata suhdettamme.
Nyt hylkäsi minut ja tuska raastaa sydäntä...
miten voi rakastaa kahta, miten voi hylätä lupauksensa jälkeen minut.
Olen rikki enkä tiedä selviänkö tästä ikinä, en nuku, en syö, itken kokoaika.
Tuntuu ettei tästä edes voi selvitä hengissä.
Miten säilytän järkeni ja henkeni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otan osaa tuskaasi voin sanoa että sama tunne kalvaa minuakin,en ole nukkunut viimeyönä enkä syönyt enkä jaksa mitään..oksettaa ..itkettää..
olen .aviossa asutaan työni takia eri paikkakunnilla ja mieheni rakentaa taloa joten emme tapaa useinkaan (tämä on ollut tietoinen valinta) miestäni vaivaa masennus hänen luonteensa muuttui välinpitämättömäksi
ei enää hellyyttä ei mitään huomiota..tätä on kestänyt jo kaksi vuotta olen yrittänyt ymmärtää, rakastaa,
kestää kaiken...en jaksa enää..
olin jonkin aikaa huomannut outoja reissuja miehelläni joten niinhän siinä sitten kävikin että kyllä nainen vaistoaa milloin mies valehtelee...löytyi kortti, viestejä puhelimessa ym. tosta on reilu vuosi...
mieheni tietenkin pelästyi ja kielsi kaiken ...voi reppana..pyysi kuitenkin anteeksi ja sovittiin että jatketaan uusin ajatuksin yhteiselämää...
Mutta tämä uljas uros jatkoi samaa vanhaa välinpitämätöntä elämää...kysyin haluaako hän erota etten jatka tätä...hän ei halunnut erota..niinpä elämä jatkui tähän päivään tai oikeastaan eiliseen...
Olen itkenyt koko yön ,kirjoittanut tuskani paperille,aivan kaiken Paskan...
Nyt olen vahvempi ja viisaampi ja päätin että perkele... tämä tyttöhän ei lannistu joko ollaan yhdessä tai erotaan vaihtoehtoja ei ole..tulostin jo avioeropaperit valmiiksi..
vaikka tämä koskee vielä pitkään ei siihen kuole..opettele ajattelemaan kivoja asioita niitäkin löytyy..
aloita kuntoilu niinkuin minäkin teen..revin kaiken paskan kuntosalilla ja puolenvuoden päästä näkee sekin mammanpoika ketä on kusettanut....
Me selviämme kaikesta..me naiset...miksiköhän miehet ovat nykyään aivan raukkoja ,pelkureita,..
mutta ehkä siksi me vahvat naiset rakastetaankin niitä nyhveröitä..
Iloa elämääsi kyllä aurinko paistaa vielä ja löydät ihanan miehen itsellesi.
Kolme päivää itkin putkeen, nyt olo on hirveen turta... silti sattuu saatanasti.
En tiedä miten tästä selviän, tulen hulluksi vähintäänkin.
Sulla on mahdollisuus parantaa entistä, mutta mä tiedän että menetin kaiken.
Pitääkö itsekin opetella leikkimään toisten tunteilla?
Käyttää kertakäyttöihmisiä?