Intohimo ja romanttisen rakkauden huumahan haihtuvat yleensä suhteesta melko pian, tiedän sen. Siksi olenkin aina uskonut, että liitto, jossa on myös vankka ystävyyden, keskinäisen kunnioituksen ja älyllisen yhteyden pohja, on ainoa, joka voi todella kestää. Siis en todellakaan tarkoita, että pelkästään älykkäät ja koulutetut ihmiset pysyvät yhdessä, vaan että on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja pystytään todella innostumaan toisenkin asioista - mitä ne sitten ovatkin. Sen olen huomannut katsellessani ystävien ja tuttavien suhteita. Itse olen sinkku.
Mutta... mutta. Tämä ei siis ole oma tarinani, joten en tiedä miksi tänne edes kirjoitan, mutta näpyttelen nyt kuitenkin, koska asia vaivaa minua. On pari, joka meni parikymppisinä opiskelijoina yhteen. Molemmat ovat tässä tapauksessa älykkäitä ja korkeasti koulutettuja, ja tavallaan se keskusteluyhteys on aina ollut heidän suhteessaan yhtä tärkeä kuin romantiikka. Tuntui, että tässä suhteessa rakastuminen kehittyi todella luontevalla tavalla todelliseksi kestäväksi rakkaudeksi ja kunnioitukseksi. 15 vuotta olivat yhdessä. Heille tuli kolme lasta, ja koska miehen palkalla pärjäsi ihan hyvin, hän ehdotti naisen jäävän kotiin lasten kanssa. Naisen alalla freelancer-hommat kävivät hyvin kotoa käsin, joten hän suostui; vaikkei hän enää varsinaisessa työelämässä ollutkaan, hänellä ei kuitenkaan ollut tylsää kotona. Mitään suurempia ongelmia ei perheessä ollut: raha riitti hyvin, lapset ovat kilttejä ja hyvinkasvatettuja pikkutyttöjä, keskusteluyhteys pelasi yhtä hyvin kuin ennenkin, romantiikkaakin oli, eikä naisella ollut mitään syytä epäillä etteikö mies rakastaisi häntä yhä.
Sitten viime vuonna mies rupesi ensin käyttäytymään salailevasti ja kummallisesti muutaman kuukauden ajan, ja ilmoitti yhtäkkiä olevansa rakastunut yhteen oppilaaseensa. (Ei siis mihinkään teinityttöön, vaan 25-vuotiaaseen... kuitenkin reilusti itseään nuorempaan. Oppilasnainen oli jo aiemmin ollut mieheen ihastunut, kirjoitellut viestejä jne., ja mies oli naureskellut sitä vaimonsa kanssa. Nainen oli jopa sanonut miehelleen, että älä nyt naura toisen tunteille, olethan sinäkin ollut joskus nuori. Jälkeenpäin hän tunsi olonsa tästä aika typeräksi...) Mies, joka ei ollut koskaan ennen pettänyt tai käyttäytynyt ystävääni kohtaan muutoin kuin kunnioittaen, sanoi kylmästi, ettei rakasta vaimoaan enää, mutta haluaa kuitenkin jatkaa kulissiliittoa lasten takia. Nainen oli järkyttynyt ja halusi suojella lapsiaan, ja jostain syystä aluksi suostui tähän, muiden neuvoista huolimatta. Hän oli jopa valmis antamaan miehelle anteeksi, kunhan tämä tulisi taas järkiinsä. Mutta miehestä tuli täysin mahdoton - yritti haastaa riitaa joka pikku asiasta, jatkoi oppilaansa tapailua ja valehteli siitä jatkuvasti, ja lopulta sanoi suurin piirtein, että "sinun syysi, kun et edes yrittänyt korjata liittoa" ja jätti vaimonsa syytöksiä ryöpyttäen. Toisin sanoen, nainen teki kaikkensa pelastaakseen liittonsa, ja sai siitä syyt päälleen. Kiva.
Pahinta on ehkä se, että ystäväni epäilee, tunsiko hän ikinä miestään kunnolla. No tai siis pahinta on tietysti se, että lasten perhe hajosi... mutta tarkoitan, että henkisesti on vaikea hyväksyä sitä, että mies, joka on ollut paitsi rakas myös naisen paras ystävä, joko muuttuisi näin paljon tai sitten olisi aina ollut sisimmässään tuollainen. Hän sanoo katuvansa sitä, että olisi suostunut kynnysmatoksi ja epäilevänsä, että ehkä mies koko tämän ajan halveksikin häntä. Että tuo "älyllinen keskusteluyhteyskin" olisi ollut pelkkää silmänlumetta loppupeleissä. Voiko sellaista esittää? Vai voiko muka muutama alastonkuva kauniista nuoresta naisesta - joita siis miehen oppilas oli miehelle alunperin lähettänyt - muuttaa ihmisen perusluonteen täysin?
Että tällainen juttu minua vaivaa. Voiko ketään oikeastaan koskaan tuntea.
Mutta... mutta. Tämä ei siis ole oma tarinani, joten en tiedä miksi tänne edes kirjoitan, mutta näpyttelen nyt kuitenkin, koska asia vaivaa minua. On pari, joka meni parikymppisinä opiskelijoina yhteen. Molemmat ovat tässä tapauksessa älykkäitä ja korkeasti koulutettuja, ja tavallaan se keskusteluyhteys on aina ollut heidän suhteessaan yhtä tärkeä kuin romantiikka. Tuntui, että tässä suhteessa rakastuminen kehittyi todella luontevalla tavalla todelliseksi kestäväksi rakkaudeksi ja kunnioitukseksi. 15 vuotta olivat yhdessä. Heille tuli kolme lasta, ja koska miehen palkalla pärjäsi ihan hyvin, hän ehdotti naisen jäävän kotiin lasten kanssa. Naisen alalla freelancer-hommat kävivät hyvin kotoa käsin, joten hän suostui; vaikkei hän enää varsinaisessa työelämässä ollutkaan, hänellä ei kuitenkaan ollut tylsää kotona. Mitään suurempia ongelmia ei perheessä ollut: raha riitti hyvin, lapset ovat kilttejä ja hyvinkasvatettuja pikkutyttöjä, keskusteluyhteys pelasi yhtä hyvin kuin ennenkin, romantiikkaakin oli, eikä naisella ollut mitään syytä epäillä etteikö mies rakastaisi häntä yhä.
Sitten viime vuonna mies rupesi ensin käyttäytymään salailevasti ja kummallisesti muutaman kuukauden ajan, ja ilmoitti yhtäkkiä olevansa rakastunut yhteen oppilaaseensa. (Ei siis mihinkään teinityttöön, vaan 25-vuotiaaseen... kuitenkin reilusti itseään nuorempaan. Oppilasnainen oli jo aiemmin ollut mieheen ihastunut, kirjoitellut viestejä jne., ja mies oli naureskellut sitä vaimonsa kanssa. Nainen oli jopa sanonut miehelleen, että älä nyt naura toisen tunteille, olethan sinäkin ollut joskus nuori. Jälkeenpäin hän tunsi olonsa tästä aika typeräksi...) Mies, joka ei ollut koskaan ennen pettänyt tai käyttäytynyt ystävääni kohtaan muutoin kuin kunnioittaen, sanoi kylmästi, ettei rakasta vaimoaan enää, mutta haluaa kuitenkin jatkaa kulissiliittoa lasten takia. Nainen oli järkyttynyt ja halusi suojella lapsiaan, ja jostain syystä aluksi suostui tähän, muiden neuvoista huolimatta. Hän oli jopa valmis antamaan miehelle anteeksi, kunhan tämä tulisi taas järkiinsä. Mutta miehestä tuli täysin mahdoton - yritti haastaa riitaa joka pikku asiasta, jatkoi oppilaansa tapailua ja valehteli siitä jatkuvasti, ja lopulta sanoi suurin piirtein, että "sinun syysi, kun et edes yrittänyt korjata liittoa" ja jätti vaimonsa syytöksiä ryöpyttäen. Toisin sanoen, nainen teki kaikkensa pelastaakseen liittonsa, ja sai siitä syyt päälleen. Kiva.
Pahinta on ehkä se, että ystäväni epäilee, tunsiko hän ikinä miestään kunnolla. No tai siis pahinta on tietysti se, että lasten perhe hajosi... mutta tarkoitan, että henkisesti on vaikea hyväksyä sitä, että mies, joka on ollut paitsi rakas myös naisen paras ystävä, joko muuttuisi näin paljon tai sitten olisi aina ollut sisimmässään tuollainen. Hän sanoo katuvansa sitä, että olisi suostunut kynnysmatoksi ja epäilevänsä, että ehkä mies koko tämän ajan halveksikin häntä. Että tuo "älyllinen keskusteluyhteyskin" olisi ollut pelkkää silmänlumetta loppupeleissä. Voiko sellaista esittää? Vai voiko muka muutama alastonkuva kauniista nuoresta naisesta - joita siis miehen oppilas oli miehelle alunperin lähettänyt - muuttaa ihmisen perusluonteen täysin?
Että tällainen juttu minua vaivaa. Voiko ketään oikeastaan koskaan tuntea.
Vastaukset 18
Vanhimmat
P.S. Ihan selvennyksenä, että tuo alastonkuvajuttu selvisi ystävälleni vasta myöhemmin... tuskin se olisi häntä silloin kovin huvittanut tai säälittänyt!
Intohimo on hyvin voimakas ja mukanaansa tempaava tunne. Se voi voittaa kaiken järjellisen ajatusjuoksun.
Seksuaalinen nautinto voi tosiaan olla niin voimakas ettei ihminen kykene sitä vastaan ja sen tarvetta vastaan taistelemaan. Monta esimerkkiä löytyy historiasta kuin myös tästä päivästä. Kaikkia se ei koske ja näiden onkin vaikea ymmärtää että näin on.
Näin on. Jotkut ihmiset suuri intohimo vie mennessään. Siinä suuressa intohimossa on tietysti yksi huono puoli, nimittäin se että se hiipuu ja laimenee ajan kanssa. Ja sen jälkeen täytyykin etsiä uusi intohimon kohde.
kaikki tunne edes itseään - joten toisen tunteminen lienee vielä vaikeampaa...
Ehdin itse olemaan naimisissa reilun kymmenen vuotta, kun miehestä alkoi paljastua uusia puolia ; ei mitään aivan noin "raflaavaa", mutta eipä se purkautunut valheiden kerä liittoamme kestävämmäksi tehnyt - nyt olemme harkinta-ajalla. Päällimmäisenä on ajatus, että kun minulle viimeisinä vuosina suollettiin kaikenlaista pientä valetta, onko mikään ollut alunperinkään niin kuin luulin... Mies on itse ollut ymmällään - tai sitten vain esittää hiton hyvin - ja sanonut, ettei osaa sanoa, miksi on sellainen kuin on.
Kaveripiirissä on pari eroprosessia meneillään, toisessa osallisena pitkäaikainen ystäväni, kahden pienen lapsen äiti. Yhtäkkiä alkoi ruoho vihertelemään aidan toisella puolella ja nettitreffejä järkkäiltiin ties millä verukkeella (luultavasti minäkin alibina muutaman kerran). Kysyin ystävältäni, että mikä oikein tuli?! Ei hän tiedä itsekään... Sanoo, ettei vielä pari vuotta sitten olisi uskonut kykenevänsä moiseen ja ettei taida oikein itsekään itseänsä tuntea.
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..."
monesti käynyt niin kun jompikumpi puolisoista rakastuu johonkin kolmanteen osapuoleen, ja menevät sitten vielä heidän kanssaan yhteen, niin jossain vaiheessa huomataankin ettei se ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella, ja tuleekin pakottava tarve palata sen ensimmäisen siipan luokse. Mutta yleensä petetty ei enää huoli tätä petturia takaisin.
näissä "omissa keisseissä" ei ole kylläkään kyse tästä ; mies paljastui muulla tavoin epäluotettavaksi (valheita koskien yhteisiä taloudellisia ym asioita) ja tuo kaverini juoksee suoraan sanoen seksin perässä: tuskin seitsemän uutta seksikumppania alle puolessa vuodessa kertoo rakastumisesta...
Melkoista siltojen polttelua omalta kanttiltani katsottuna.
Surettaa kun miettii kuinka ystäväsi tuhosi kullinhimoissaan perheensä. Ei taida kohta kukaan enää huolia loppuunajettu lutkaa pitempään suhteeseen.
sitä ääneen sanokaan, pitkälti noin ajattelen... Ystävää pitäisi tukea - mutta miten helvetissä tukea ja ymmärtää ihmistä, joka toimii itselle täysin käsittämättömällä tavalla?! Olen yrittänyt vuoroin kauniisti, vuoroin jyrkemmin sanoa mielipidettäni, vastaus aina se sama: "Joo joo, mä tiedän kyllä, mutta...
vaimennetaan huonon omantunnon äänet. Mitä kusipäisemmin käyttäydyt, sitä kusipäisemmäksi voit mielessäsi sen toisen kuvitella.
Ei välttämättä se mies ole teeskennellyt, vaan ehkä ollut ihan vakavissaan avioliittonsa suhteen, mutta sitten ihastuksen huuma vienyt jalat alta. Tämä myytti, ettei ihmiset muka petä, jos oma parisuhde on hyvä, ei yksinkertaisesti pidä aina paikkaansa. Kuka tahansa voi pettää, jos oivallinen tilaisuus sattuu kohdalle, ellei omaa poikkeuksellisen korkeaa moraalia. Ja sellainen moraali on nykyään yhä harvemmalla. Ja tässä tapauksessahan sitä tilaisuutta suorastaan tyrkytettin tuolle miehelle. Ja ymmärrettävästi nuori sievä nainen tuntui sillä hetkellä houkuttelevalta verrattuna tasaiseen arkielämään oman perheen kanssa. Ehkä miehestä tuntui, että nuori nainen nuorensi häntäkin eli jonkinlaisesta keski-iän kriisistäkin on voinut olla kyse. Ja se, että mies syytti kaikesta vaimoaan, kertoo vain siitä, ettei mies kyennyt kohtaamaan omaa syyllisyyttään, vaan pakeni sitä.
Tietysti tuo rakastumisen huuma ei tule kestämään ikuisesti ja voi tulla sekin päivä, että mies havahtuu reaalimaailmaan ja katuu katkerasti, mutta se saattaa silloin olla jo liian myöhäistä.
Mutta millaiseksi tämä maailma on oikein tullut, kun nuoret naiset lähettelevät rakkausviestejä ja alastonkuvia perheenisille ? Sehän on oikeasti aika röyhkeää. Ja perheenisät hurmaantuvat siitä niin, että hylkäävät perheensä saadakseen kokea hetkellistä intohimoa, joka kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tulee hiipumaan. Minusta tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että ihmisistä on tullut tosi hektisiä eikä asioita ajatella enää pitkällä tähtäimellä. Eletään mielihyväperiaatteella kuin pienet lapset.
No minusta mies joka hullaantuu jostain alastonkuvista ym. ja lähtee sitä kautta hakemaan onneaan muualta saakin mennä. Ja en usko, että ihminen voi esittää pitkässä liitossa koko aikaa. Kuitenkin täytyy aina muistaa, että kaikki tässä elämässä on mahdollista se kaikkein täydellisinkin voi hajota, mikään ei välttämättä ole ikuista. Elämässä vain pitää jatkaa tapahtuipa mitä hyvänsä ja kohtelipa joku toinen meitä kuinka huonosti. Ihminenhän voi loppujenlopuksi luottaa vaan ja ainoastaan itseensä ja pyrkiä itse siihen että olisi onnellinen tässä elämässä ihan itse. Minä se ainakin olen oppinut, enkä erossani syyllistä etsinyt vaikka minua petettiin, kaikkihan on aina mahdollista se täytyy vain muistaa.
mieltä- jokainen pettää AINA, jos tilaisuus, aika, paikka ja henkilö ovat sopivia. Kaikille ei elämänsä aikana vain tarjoudu yhtään tarpeeksi otollista tilaisuutta. Sitä voi surkutella, sitä ei voi sanoa korkeaksi moraaliksi ;).
Tuokaan ei pidä paikkaansa. Löytyy niitäkin ihmisiä, jotka eivät petä, vaikka olisi tilaisuus. He edustavat nykyään yhä harvenevaa vähemmistöä, mutta kyllä heitä löytyy jonkin verran. Joillakin on vielä lujia periaatteita.
On tietysti tavallista, että ne jotka pettävät haluavat ajatella, että kaikki muutkin tekevät niin. Samoin kuin veronkiertäjät ja vakuutushuijarit uskottelevat itselleen, että kyllä kaikki muutkin tilaisuuden tullen tekee näin, vaikka ei tekisikään.
Koska pettäminen on nykyään niin tuiki tavallista ja yleistä, niin siitä helposti tulee tietysti se kuva, että kaikki toimivat niin. Mutta ei se ole koko totuus.
"On tietysti tavallista, että ne jotka pettävät haluavat ajatella, että kaikki muutkin tekevät niin. Samoin kuin veronkiertäjät ja vakuutushuijarit uskottelevat itselleen, että kyllä kaikki muutkin tilaisuuden tullen tekee näin, vaikka ei tekisikään."
Näin on. petturit vaan eivät ymmärrä, että moni muu ei koskaan olisi edes ajautunut siihen tilanteeseen, jossa houkutus kävi ylitsepääsemättömäksi.esimerkiksi tuossa alun tapauksessa joku suoraselkäisempi olisi heti ottanut opilaan puhutteluun ja kertonut että tuollainen on epäasiallista ja käskenyt lopettamaan. nyt varmaankin mies on oikein nauttinut huomiosta, jonka jälkeen onkin helppoa "vahingossa lipsahtaa".
Kyllä yksi osa uskollisuudesta on niiden kaikkein pahimpien riskitilanteiden tietoinen välttäminen. ei pidä lähteäkään poika/tyttöporukalla ruotsinlaivalle kännäämään ja vieläpä niin että oikein railakkaasti riidellään ennen lähtöä ja samaan porukkaan kuuluu joku ex-pano, ex-seurustelukumppani tai ex-ihastus! sitten ihmetellään kun siellä tapahtuukin "vahinko" vaikkei koskaan ollut mitään tarkoitusta. käytännössä tuota paremmin ei jotain kertapanopettämistä enää voi edes pedata
ketään ei voi koskaan tuntea perinpohjaisesti, ei edes itseään. Aina voi oppia jotain uutta. Ja vaikka kuinka kuvittelisi tuntevansa itsensä ja toisensa - niin hups, ihmiset muuttuvat ajan myötä. Ihmissuhteita pitäisikin päivittää jatkuvasti. Sillä tosin ei ole suurta merkitystä, jos molemmat muuttuvat täysin eri suuntiin.
Itse katsoisin, että kertomasi oli todellakin tavallinen tarina. Se kertoi kahdesta ihmisestä, jotka olivat yhdessä ja erosivat. Erota voi monella tavalla. Tässsä riideltiin, joka on todella tavallista, ellei peräti tavallisinta.
Parisuhteessa ei olla koskaan lasten vuoksi. Ilman parisuhdetta voi silti olla äiti ja isä. Se joka haluaa tai väittää olevansa parisuhteessa lasten vuoksi, valehtelee pahasti, etenkin itselleen. Tosiasiassa pari eroaa aina, kun jompikumpi ei enää kestä olla parisuhteessa. Suhteessa voi olla mitä tahansa tai ei oikein mitään. Päihteitä, mielenterveysongelmia, väkivaltaa, insestiä - tai sellaista tasaista 0-käyrää, toista tai molempia vain ahdistaa. Sitten kun jostain tällaisesta saa tarpeekseen on vasta valmis eroon.
"Parisuhteessa ei olla koskaan lasten vuoksi. Ilman parisuhdetta voi silti olla äiti ja isä. Se joka haluaa tai väittää olevansa parisuhteessa lasten vuoksi, valehtelee pahasti, etenkin itselleen."
Hienosti ajateltu, tämän kun monet huonossa liitossa kärvistelevät ymmärtäisivät! Elin oman lapsuuteni perheessä, jossa vanhemmat pysyttelivät yhdessä vain "lasten takia". Elämä oli yhtä helvettiä, jatkuvaa riitelyä ja pahaa oloa. Ja tietysti me lapset siinä välissä, jotenkin tunsi itsensä syylliseksi vanhempien riitoihin. Monta kertaa toivoin, että jompikumpi vanhemmista olisi vaikka kuollut, että kotona olisi ollut rauhallista. Ja kaikki siis meidän lasten vuoksi, näin sanottiin!
Ei ole vaan tarkoitus että ihminen elää vain yhden seksikumppanin kanssa.
No ei se polygamiakaan tunnu kovin usein toimivan. Monesti se on vielä huonompi vaihtoehto