Saatana ja syntiset hävitetään. Heti viimeisen tuomion julistamisen tapahduttua Saatana enkeleineen ja häntä seuranneet ihmiset saavat rangaistuksensa. Heidän on kuoltava ikuinen kuolema. "Taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki" (Ilm. 20:9). Tämä on se päivä, "jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan" (2.Piet. 3:7). "Herran kostonpäivä" (Jes. 34:8), jolloin hän tekee 'oudon työnsä' (Jes. 28:21) tuhotessaan vihollisensa. "Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen" (Ilm. 20:15). Paholainen ja hänen apulaisensa kärsivät saman kohtalon (Ilm. 20:10).
Koko Raamatun ilmoitus tekee hyvin selväksi, että tämä "toinen kuolema" (Ilm. 21:8), jonka jumalattomat joutuvat kärsimään, merkitsee heidän täydellistä hävittämistään. Mistä sitten on tullut käsitys ikuisesti palavasta helvetistä? Huolellinen tutkiminen osoittaa, että Raamattu ei opeta sellaisen helvetin tai piinan olemassaoloa.
Helvetti
Raamatun opetuksen mukaan helvetti on "rangaistuksen ja hävityksen paikka ja tila, jossa ne, jotka hylkäävät Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tarjoaman pelastuksen, kärsivät iankaikkisen tulen vaikutuksesta toisen kuoleman."
Koko Raamatun ilmoitus tekee hyvin selväksi, että tämä "toinen kuolema" (Ilm. 21:8), jonka jumalattomat joutuvat kärsimään, merkitsee heidän täydellistä hävittämistään. Mistä sitten on tullut käsitys ikuisesti palavasta helvetistä? Huolellinen tutkiminen osoittaa, että Raamattu ei opeta sellaisen helvetin tai piinan olemassaoloa.
Helvetti
Raamatun opetuksen mukaan helvetti on "rangaistuksen ja hävityksen paikka ja tila, jossa ne, jotka hylkäävät Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tarjoaman pelastuksen, kärsivät iankaikkisen tulen vaikutuksesta toisen kuoleman."
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuhotuksi (kadoetuksi)helvetin tulessa.
Raamatun mukaan Jumala lupaa ikuisen elämän vain vanhurskaille. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä (Room. 6:23).
Raamattu opettaa, että jumalattomien kohtalona on tuho (Ps. 37:9,34), he tuhoutuvat (Ps. 37:20; 68:3). He eivät elä ikuisesti tietoisuuden tilassa, vaan heidät poltetaan (Mal. 3:19; Matt. 13:30,40; 2.Piet. 3:10). Heistä tehdään loppu (Ps. 145:20; 104:35), heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus (2.Tess. 1:9).
Ikuinen rangaistus
Puhuessaan jumalattomien rangaistuksesta, Uusi testamentti käyttää sanoja 'ikuinen', 'iankaikkinen'. Ne on käännetty kreikan kielen sanasta aioonios, ja niitä käytetään sekä Jumalasta että ihmisestä puhuttaessa. Väärinkäsityksen välttämiseksi on muistettava, että aioonios on merkitykseltään suhteellinen. Kun Raamattu käyttää sanaa aioonios (iankaikkinen, ikuinen) Jumalasta, se merkitsee että hänen olemassaolonsa on päättymätön - sillä Jumala on kuolematon. Mutta kun tätä sanaa käytetään kuolevaisista ihmisolennoista tai katoavista asioista, se merkitsee niin pitkää aikaa kuin henkilö elää tai asianomainen esine on olemassa.
että jumalattomat "tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi". Ja ennustaessaan suuresta lopullisesta maailmanpalosta Malakia kirjoittaa: "Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta" (Mal. 3:19). Kun jumalattomat - Saatana, pahat enkelit ja katumattomat ihmiset - ovat kaikki hävitetyt tulella, enää ei ole käyttöä Kuolemalle eikä Tuonelalle. Nekin Jumala hävittää ainiaaksi (Ilm. 20:14). Raamattu tekee siis hyvin selväksi, että rangaistus, ei rankaiseminen, on ikuinen - toinen kuolema. Tästä rangaistuksesta ei ole ylösnousemusta, sen vaikutukset ovat ikuisia. Kun Jumalan lain rikkomisesta säädetty rangaistus on täysimääräisesti toimeenpantu oikeuden vaatimukset on tyydytetty. Nyt taivas ja maa julistavat Herran vanhurskautta.
Rangaistuksen periaate
Kuolema on lopullinen rangaistus synnistä. Syntinsä vuoksi kaikki, jotka kieltäytyvät Jumalan tarjoamasta pelastuksesta, kuolevat ikuisen kuoleman. Mutta jotkut ovat tehneet syntiä julkeasti, demonisesti nauttien siitä, että ovat tuottaneet toisille kärsimyksiä. Toiset taas ovat eläneet suhteellisen moraalista, rauhallista elämää, ja heidän syyllisyytensä on pääasiassa sitä, että he ovat torjuneet Kristuksessa tarjotun pelastuksen. Onko oikein, että molemmat ihmisryhmät kärsivät saman rangaistuksen?
Kristus sanoi: "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan" (Luuk. 12:47,48).
Epäilemättä ne, jotka ovat kapinoineet Jumalaa vastaan eniten, tulevat kärsimään enemmän kuin ne, jotka eivät ole. Mutta meidän tulee ymmärtää heidän lopullinen kärsimyksensä suhteessa Kristuksen "toisen kuoleman" kokemukseen ristillä. Ristillä hän kantoi koko maailman synnit. Hänen kärsimänsä kuolintuskan - kuvaamattoman henkisen ahdistuksen - aiheutti synnin mukanaan tuoma kauhea ero Isästä. Samoin on kadotukseen joutuvien syntisten laita. He korjaavat sitä, mitä ovat kylväneet ei ainoastaan tässä elämässä, vaan myös viimeisessä, lopullisessa hävityksessä. Jumalan kasvojen edessä he kokevat syyllisyyttä synneistään, ja se saa heidät kärsimään sanoinkuvaamatonta tuskaa. Mitä suurempi syyllisyys, sitä suurempi tuska. Saatana, synnin alkuunpanija ja edistäjä, kärsii eniten.
Maan puhdistaminen
Kuvaillessaan Herran päivää, jolloin kaikki synnin jäljet hävitetään, Pietari kirjoittaa: "Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat" (2.Piet. 3:10, VKR).
Sama tuli, joka hävittää jumalattomat, puhdistaa maan synnin saasteista. Tämän maapallon raunioista Jumala luo "uuden taivaan ja uuden maan". Ja Johannes jatkaa: "Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet" (Ilm. 21:1). Tässä puhdistetussa, uudestiluodussa maassa - lunastettujen ikuisessa kodissa - Jumala ei salli enää murhetta, vaivaa eikä kuolemaa (Ilm. 21:4). Lopultakin synnin aiheuttama kirous on poistettu (Ilm. 22:3).
Synti on niin kauhistava ja inhottava asia Jumalalle, että hän ei anna synnin missään muodossa ilmetä hänen maailmankaikkeudessaan ikuisesti. Synnillä ei siis ole oikeutta olla olemassa ikuisesti, vaan Jumala hävittää sen lopullisesti, kun sen aika on.
Kirjaudu sisään | Rekisteröidy
2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään,
toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
Olet saava palkkasi opetuksesta, kuten olen minäkin saava, joten Nahkurin orsilla tavataan.
Herra nimeltä Kuolema ja hänen valtakuntansa:
Ilm. 6:8
Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Kuolema,
ja sen jäljessä tuli Tuonela. Ratsastajille annettiin valta neljänteen osaan maata, ne saivat tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin. [Hes. 14:21]
Ilm. 9:6
Sinä aikana ihmiset etsivät kuolemaa mutta eivät löydä, he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä. [Job 3:21]
Ilm. 20:13
Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
Ilm. 20:14
Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.
[1. Kor. 15:26,54; Ilm. 2:11]
Ilm. 21:8
Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."
[Jes. 30:33; Hes. 38:22; Ilm. 19:20, 20:14,15]
Herra nimeltä Elämä:
Ilm. 1:18
iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti.
Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
[Room. 6:9; Hepr. 7:25 | Job 12:14; Jes. 22:22]
Ilm. 2:7
Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.
Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.'
Ilm. 11:11
Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki,
ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät.
Ilm. 20:12
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
Ilm. 20:15
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
Joh. 5:24
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
ELÄMÄN PUU JA ELÄVÄT VEDET
Ilm. 21:6
Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu.
Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
Ilm. 22:2
Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
Ilm. 22:19
ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista,
niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin,
joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
Elämä on nyt, joten herätkäämme!
Antti
siis niinkauan kun sinussa on elämä.
Kidutetaan aina ja ikuisesti
Myöskin Raamatun käyttämä ilmaisu "aina ja ikuisesti" (Ilm. 14:11; 19:3; 20:10) on antanut aihetta päätelmälle, että Saatanan ja jumalattomien rankaisemisprosessi jatkuisi kautta ikuisuuden. Mutta tässäkin alkutekstin sanonnan merkitys on riippuvainen siitä, mistä tai kenestä on kysymys. Kun puhe on Jumalasta, sen merkitys on absoluuttinen - sillä Jumala on kuolematon; mutta kun puhe on kuolevaisista luoduista, sen merkitys on rajoitettu.
Vai niin, että Maan päällä iankaikkisesti muka eläisit.
UKK sentään epäili ja sanoi "jos minä joskus kuolen ,,
Vapaamuurarit ja jehovat ja sinä uskotte Adamin ja Evan lailla että elämä täällä katoavaisessa maailmassa
olisi ikuista. Että jos kuolen niin sitten saa häipyä koko maailmankaikkeus minun kanssani!
on puhe:
Kun puhe on Jumalasta, sen merkitys on absoluuttinen - sillä Jumala on kuolematon; mutta kun puhe on kuolevaisista luoduista, sen merkitys on rajoitettu.
http://oulu.adventtikirkko.fi/opetus/death.html
Vastaisin sinulle näin;on ian kaikkinen elämä Herrassa.On helvetti,joka tyhjennetään tuhat vuotis kauden päätteeksi.Kadotus-näillä ei ole em.asioihin mitään yhteistä.Näin Raamattu opettaa.Mutta mikäli on jonkun lahkon/kirkon jäsen-ei nimi yksin riitä.Jokaisella ihmisellä pitää olla oma hengellinen kasvunsa.Tämä tapahtuu vain ja ainoastaan,että otat kirjoituksista vaarin.Ei saa olla sopulilauma.Kirkossahan ei ole mitään,mutta niin käyneen myöskin muille lohkoille.Mikäli Herra itse on sinulle puhunut työstänsä,sitä älä hylkää.Ei saa lähteä ilman Herran kehoitusta,koska Hän ei ole siinä mukana.Tulet revittynä takaisin.Oli sinun osasi,sitten mikä hhyvänsä-älä lähde ilman Herraa.Sillä ei ole merkitystä,oletko ylösotossa,vaan sillä,että olet Hänen suunnitelmissaan.Koska Herra hoitaa työt-me olemme vain nappuloita.
Matt. 25:30
Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'
Luuk. 13:28
Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta
huomaatte
itsenne heitetyiksi ulos.
Huomaatteko vai olettekos aivan tiedottomat!
kun on Jumalan rangaistuksen määrä täyttynyt. Tekojensa mukaan tulee tuomio jokaiselle Kristuksen ulkopuoliselle, mutta heille jotka Kristuksessa ovat ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he siirtyvät kuolemasta elämään.
Sadisti seurakunnista: