Mä oon miettinyt tässä jo puoli vuotta että voiko tosiaan suhde kestää nykypäivänä elämän loppuun asti? Aloitin seurustelemaan 16-vuotiaana vakavasti ja me seurusteltiin Jaakon (nimi muutettu) 2 vuotta. Meillä meni siinä suhde pilalle kun Jaakko oli väkivaltainen mua kohtaan ja haukkui hermostuttuaan, olin vain sinisilmäinen ja jatkoin suhdetta, mutta 1,5 vuoden jälkeen tajusin että ei tämä oo mua varten ja rupes kiinnostus alenemaan ja ei enää mikään tuntunut Jaakon kanssa hyvältä. Nykyään seurustelen Tonin (nimi muutettu) kanssa ja olemma seurustelleet reilun vuoden. Toni on niin täysin erinlainen kuin Jaakko. En oo koskaan saanu sellasta hyvää kohtelua muutakuin nyt. Mulla on vaan sellane ajatus päässä koko ajan että kestääkö tämä? Heitänkö mä hukkaan jotain jos Toni ei ookkaan se oikea? Voiko mikään suhde enään kestää niinkuin ennenvanhaan? Mä pelkään menettäväni Tonin vaikka meillä meneekin hyvin ettei tarvitsisi edes miettiä tollasta. Tuntuu vaan että edellisestä suhteesta mulle jäi jotain pelkoja mitä pelkään nyt.. ja suunnattomasti pelkään että mua petetään. Itse en ole koskaan pettänyt, mahdollisuuksia on ollut mutta en todellakaan oo pystynyt vaikka kuinka huonosti on mennyt.. Auttakaa ja helpottakaa mun oloa. Eli lyhyesti sanottuna pelkään menettäväni tonin, sen tärkeimmän ihmisen jota rakastan koko sydämmestäni.
Hei kaikille
huolestunut...
4207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niinhän sitä monet muutkin pelkää ja monta kertaa niin on tapahtunut. itselläni pelkkiä huonoja kokemuksia naisista tähän asti. en vain ole tavannut vielä sitä järkevää naista
Ennenvanhaan ihmiset asennoitui jo lähtökohtaisestikin ihan erilailla avioitumiseen kuin nyt. Ennenvanhaan siitä nuorena valitusta puolisosta tehtiin se "oikea" koska pelkkä avioero merkitsi jo sosiaalistakin leimautumista.
Nykyään ajatellaan lähinnä vain sitä omaa onnellisuutta, jolloin sitä "oikeaa" ei välttämättä ikinä löydy loppuelämäksi asti. Nyt ei kyetä eikä edes haluta ajatella niin pitkälle kuin ennenvanhaan, koska eroaminen on nyt sikahelppoa ja uuden partnerin löytäminen nopeampaa kuin oman itsensä löytäminen.
Nykyajan viisas opettelee arvostamaan ensin itseään ja sitä kautta sitä löytämäänsä onnelliseksi tekevää kumppania, sekä sanomaan ei kiusauksille. Sillä tavalla on täysin mahdollista elää onnellisessa parisuhteessa koko loppuelämänsä vielä nykyäänkin.
Mun esikuva on isä ja äiti ku ne on 15-vuotiaasta ruvennut seurustelemaan ja vieläkin yhdessä. oivoi, olispa tämä nykyaika niinkuin ennenvanhaan.. miettikääpä että minkälainen tämä maailma on 10vuoden päästä??? mä en välttämättä halua ees tietää.
Ei ennenvanha ollut sen onnellisempi. Se on täysi harhaluulo. Nuorena maailma näyttää kummalliselta ja vaikeasti hahmotettavalta, mutta aikuistuessa se selkiytyy. Juuri se, että oppii tuntemaan itsensä hyvin on apuna siinä kuinka muun maailman hahmottaa.
Ennen vanhaan oli monella tapaa vaikeampaa. Pelkästään kodin hoitaminen ja töissä käyminen vei ajan ja voimat. Ihmisillä on nykyään enemmän vapaa-aikaa, viihdettä sekä mahdollisuus matkustaa. Näin parisuhdemielessä vapaa-aika ja viihde ei kuitenkaan tee sen onnellisemmaksi - usein vaimo istuu tv:n ääressä ja mies tietokoneella. Voi olla toisinpäinkin, mutta ongelmana on että yhteistä aikaa ei osata järjestää.