Hei! Ois kiva kuulla muiden mielipiteitä ja omia kokemuksia seuraavanlaisesta asiasta.. Seurustelemme mutta emme asu vielä yhdessä. Miesystäväni on todella huomioiva, ostaa mulla sillon tällön esim suklaata, kukkia, joskus tuo pizzaa tai jotain muuta herkkua kun tulee käymään. Sitten nytkin ehdotti että viikonloppuna voitaisiin tehdä ruokaa ja viettää aikaa muuten yhdessä. Kuulostaa mukavalta ja oon tosi otettu tästä mutta mua harmittaa vain yksi asia, nimittäin raha. Mieheni ostaa kaiken omalla rahallansa, siis se on ymmärrettävää että hän ostaa omalla rahallansa kaiken tuollaisen mitä mulle haluaa ostaa esim suklaarasiat/levyt ym mitä hän omasta tahdostaan haluaa mulle joskus tuoda mutta tuo viikonloppu homma kun hän ehdotti että tehdään ruokaa niin hän joutuisi kaikki ainekset ostamaan itse.. Ja se vaivaa, kun en pysty itse antamaan rahaa ollenkaan tai että yhdessä ostettaisiin puoliksi koska itselläni ei varat riitä tällä hetkellä. Ja lisäksi, kun hän monesti täällä käydessään yllättää mut kukilla ta muulla sellaisella niin en itse pysty samaan. En pysty ostamaan hänelle mitään koska rahatilanne on niin heikko juuri nyt. Tuntuu pahalta. Mieheni sanoo että ymmärtää kyllä ja että hänellä itellänsäkin on aikoinaan ollut sama tilanne että ei rahaa ylimääräistä oikein ole.
Mieheni käy töissä ihan vakituisesti minä en koska olen työkyvytön itse tällä hetkellä. Siltikin, asia vaivaa vaikka kuinka hän töissä kävisikin.. Jatkuvasti pyytelen anteeksi että kun en itse voi hänelle oikein ostaa mitään.
Tämä asia vaan vaivaa jatkuvasti.. Muita samanlaisia?
Mieheni käy töissä ihan vakituisesti minä en koska olen työkyvytön itse tällä hetkellä. Siltikin, asia vaivaa vaikka kuinka hän töissä kävisikin.. Jatkuvasti pyytelen anteeksi että kun en itse voi hänelle oikein ostaa mitään.
Tämä asia vaan vaivaa jatkuvasti.. Muita samanlaisia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielestäni murehdit liikaa. Sehän sanoi ymmärtävänsä, niin miksi stressata liikaa. Sitä paitsi voit aina huomioida toisen jollakin, mikä ei maksa. Jos osaat neuloa, niin jotkut villasukat on kiva saada. Tai piirrät vaikka kuvan tai jotain :D
Hyvin hoidettu piiras on hintansa väärti, hyvin tarjoiltuna, ja riittävästi.
Myös maittavat välipalat imeskeltynä tekevät hyvän vaikutuksen ja korvaavat muita "puutteita".
Joten älä tee ongelmaa rahasta.....
miltä tuo äkkiseltään kuulostaa......
se just sitä tarkoittaakin.
Se mies on vaan sen luonteinen, että haluaa osoittaa välittämisen myös käytännön teoin ja lahjoin. Hän nauttii siitä, että saa tuottaa sulle iloa. Rakkaan ilahduttaminenhan on hyvin tyydyttävä tunne.
No sä olet jo ilmaissut, että se kaikki synnyttää sinussa myös kiitollisuudenvelan ja hän ymmärtää sen, kuten senkin, mitä on elää ilman rahantuloa.
Siis oikeastaan teillä ei ole varsinaista (ratkaistavaa) ongelmaa, on vaan kaksi persoonaa, jotka asennoituvat tuohonkin aisaan eri tavoin.
Sinuna jo rentoutuisin ja nauttisin vaan siitä miehen hassusta tavasta hemmotella sua koko ajan. :) Sähän et sitä häneltä pyydä, joten kun hän ei halua itse luopua tavastaan, vaikka on kuullut sen negatiivisetkin seuraukset, ei häntä voi muuttaa ulkoakäsin.
Se yksipuolinen rahankäyttö jää luonnollisestikin vähemmälle sitten kun/jos säkin alat taas tienata ja voit olla mukana hankkimassa esim. niitä ruoka-aineista joista te sitten kokkaatte yhdessä jne. Silloin sulla on myös mahdollisuus "maksaa takaisin", eikä sunkaan tarvi silloin kysellä siihen lupaa siltä mieheltä. :)
Se kaiken maksaminenkin on vaan välittämistä, ja kun sen takana on aito tunne, ei siitä tarvi olla mitenkään huolissaan. Onhan ihan eri juttu jos toinen ostelee kaikkea vain joku taka-ajatus mielessään, siis vaatien tavalla tai toisella tietoisen palkinnon siitä, että kuluttaa rahaa rakkaussuhteeseensa. Sillon se rahankäyttö on ehdollista ja sellaisen toiminnan sä kyllä tunnistaisit heti ja se alkais sua kummastuttaakin ihan eri tavalla.
Sinulla ei ole muuta kuin aikaa oppiaksesi mitä maailmalla tapahtuu, ystäväsi tyopaikasta, matkailusta, muista maista, uskonnoista, politiikasta jne. jne. jne.
Ystäväsi aivan varmasti nauttii sadessaan vaihtaa ajatuksia, siis kunnon keskustelua ulkopuolisista tapahtumista. ( Kuka nyt itsestään jaksaisi koko ajan jäkättää, eikä sitä kauaa kukaan viitsisi kuitenkaan kunnella).
Käy kirjastosta hakemassa pari samaa kirjaa, anna toinen miehelle ja lue itse toinen . Tavatessanne saatte mielenkiitoisen keskustelun aikaan vertaillessanne lukemaanne.
Voisit opetella kuinka tehdään niskahierontaa. Tuota vastaan ei ole kukaan! Se ei maksa mitään ja on todella rentouttava kokemus.
Jos hän on kovin uupunut tullessaan luoksesi, tarjoudu lukemaan ääneen sanomalehdet tai hänen valitsemaansa artikkelia/kirjaa.
Usein pakallaan on myos vain olla hiljaa ja kuunnella. "Puhe hopeaa, vaikeneminen kultaa".
Vaikkaet olekkaan toissä, täytyyhän sinun itsesikin syodä jokatapauksessa. Kenties seuraavalla kerralla voit tehdä hiukan suuremman räiskäletaikinan ja hänen tultuaan tarjoat hänelle kahvin kanssa juuri paistettuja räiskäleitä vaikka sokerin kanssa. Ei riko kenenkään budjettia ja maistuu varmasti kaikille!
Aivan suotta jatkuvasti mainostat rahattomuuttasi, hän tietää sen jo. On paljon asioita jotka ovat ilmaisia ja joihin voitte yhdessä osallistua. Vaatii vain sinulta aivan pikkiriikkisen vaivaa etsiä ne internetin kautta.
Yo.n ilmaisluennot, eri seurojen ilmaiskonsertit, kirkkokonsertit, eri ryhmien yleiset kuoroesitykset jne. listaa voisi jatkaa loppumattomiin.
Että ystäväsi tuo kukkia ja suklaata on aivan normaalia. Tuo on kaunis ele ja ellet ole kokenut sitä ystäviltäsi aiemmin, iloitse vain rauhassa siitä. Todistaahan se että ystäväsi omaa yleismaailmallisesti normaalit käytostavat.
Poikaystäväni on englantilainen. Kun menen hänen luokseen englantiin niin hän maksaa kaiken matkustamisesta ruokaan yms. ellen ole tosi karppina välissä rahan kanssa. Hyvä kun saan itse omat 'henkilökohtaiset' ostokseni maksaa, siis vaatteet ja sellaiset. Eikä hän edes ole mikään hyvin tienaava henkilö. Hänen tullessaan tänne ehdin sitten minä useammin maksamaan kun ei hän kieltä ymmärrä ja se hidastaa hommaa :)
Itseäni ei ainakaan haittaa. Maksan minkä kykenen, mutta muuten hyväksyn miehen maksuhalukkuuden sinä mitä se on: tietynlainen kasvatus ja halu huolehtia minusta. Tulevaisuudessa todennäköisesti hankitaan yhteinen pankkitili (tai ainakin yhteinen talouskassa) niin sitten tämä ongelma poistuu suuremmilta osin. En kuitenkaan koskaan ole ymmärtänyt naisia jotka ovat niin itsenäisiä, että täytyy koko ajan vahdata ettei toinen vaan käytä enemmän rahaa ja sitten joudu kiitollisuudenvelkaan. Parisuhdehan on parisuhde ihan sen takia että siinä pidetään huolta toisista, se maksaa joka siihen kykenee, nyt se voi olla hän mutta parin vuoden päästä se saattaakin olla sinä, ei sitä ikinä tiedä mitä elämä tuo.