Oon jonku aikaa viestitelly itteeni kaks vuotta nuoremman tytön kans. Olin tuntenut tämän jo aiemmin, mut nyt vasta ollaan juteltu ihan oikeista asioista. Alan oleen jo varma et tyttö on kiinnostunut musta. Hän on todella kaunis ja mukava ja ollaan muutenki samanlaisia. Homma on edenny ihan vahingossa jo siihen pisteeseen että voisin kysyy tyttöä ulos tai ainakin kysyä, mitä miettii asiasta.
Ongelmana on tämä: ite oon abi, eli tää kevät menee tai ainakin pitäis mennä lukemiseen. Kirjotusten jälkeen töitä ja kesällä inttiin. Intin jälkeen tarkotuksena ois lähtee maailmalle ja sit vuorossa ois opiskelut. Eli jos kakki menee tän hetken suunnitelmien mukaan, kun pääsen opiskeen (kaikki vaihtoehdot melko kaukana kotipaikkakunnasta) tyttö menee vasta lukion kolmoselle.
En nyt tarkota etteikö meillä ois aikaa tavata tai että mun elämä tulee meneen noin, mut melko vaikeelta näyttää. Oon miettiny et kertoisin omat tunteeni ja tulevaisuudennäkymät mitään kaunistelematta, toisaalta uskon et tää tyttö tajuaa mitä meidän ikäero meinaa. En saa tätä tyttöä mielestä pois mutta toisaalta tuntuu väärältä yrittää tehä tästä mitään vakavaa. Tuhlaisinko vain tytön aikaa tai molempien, kuinka ikävää ois erota intin aikana, miltä tytöstä tuntuis olla inttileskenä jne. Sekavaa mut siltä se tuntuuki. Järki sanois tietty jättään koko homman.
Pistäkääs neuvoja, mielipiteitä, kokemuksia tai vaikka sitä järkipuhetta.
Ongelmana on tämä: ite oon abi, eli tää kevät menee tai ainakin pitäis mennä lukemiseen. Kirjotusten jälkeen töitä ja kesällä inttiin. Intin jälkeen tarkotuksena ois lähtee maailmalle ja sit vuorossa ois opiskelut. Eli jos kakki menee tän hetken suunnitelmien mukaan, kun pääsen opiskeen (kaikki vaihtoehdot melko kaukana kotipaikkakunnasta) tyttö menee vasta lukion kolmoselle.
En nyt tarkota etteikö meillä ois aikaa tavata tai että mun elämä tulee meneen noin, mut melko vaikeelta näyttää. Oon miettiny et kertoisin omat tunteeni ja tulevaisuudennäkymät mitään kaunistelematta, toisaalta uskon et tää tyttö tajuaa mitä meidän ikäero meinaa. En saa tätä tyttöä mielestä pois mutta toisaalta tuntuu väärältä yrittää tehä tästä mitään vakavaa. Tuhlaisinko vain tytön aikaa tai molempien, kuinka ikävää ois erota intin aikana, miltä tytöstä tuntuis olla inttileskenä jne. Sekavaa mut siltä se tuntuuki. Järki sanois tietty jättään koko homman.
Pistäkääs neuvoja, mielipiteitä, kokemuksia tai vaikka sitä järkipuhetta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmissuhteissa yleensä on vaikeeta jossain vaiheessa, pidemmissää suhteissa useammankin kerran. Tietty ei tartte hypätä heti siihen hankalimman oloiseen, mutta minkäs teet tunteilles? Ja toisaalta jos niitä tunteita riittää, niin välimatkat on vain haasteita. Inttileskeys varmaan ottaa pannuun, mutta entäs se riemu kun isänmaan toivo onkin lomilla?
Kannattaako jättää kokeilematta, jos haluja kuitenkin olisi? En minäkään mene kalastelemaan miettien voiko tunnin päästä alkaa sade vai ei. Nappaan ongen ja painun vesille, jos alkaa satamaan niin mietin sitten tarttisko tehdä jotain vai annanko vaan veden valua. En mä silti sinne sokkona mene, jos on lupailtu helvetillistä myrskyä, niin mietin kahdesti ennen lähtöä. Ja otan sitten sadetakin mukaan :)
No jos meinaat kokeilla onneas, niin toi suoraan asioista puhuminen on kyllä pahuksen hyvä idea.
Itse olen ollut vähän samankaltaisessa tilanteessa. Abikeväänä tutustuin ja ihastuin itseäni kahta vuotta nuorempaan poikaan. Viestiteltiin, meseteltiin, juteltiin koulussa ja nähtiin vapaa-ajalla yhteisen harrastuksen takia. Tiesin, ettei mahdollinen tuleva suhde tulisi kestämään, sillä muuttaisin lukion jälkeen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, mutta yritin olla ajattelematta asiaa. Jossain vaiheessa juttu ikäänkuin vahingossa eteni seurustelua muistuttavaan olotilaan ja aloin siinä vaiheessa todenteolla miettimään tulevaisuutta. Osittain juuri erilaisten elämäntilanteiden takia juttu loppui.
Ja kuinka ollakaan, myöhemmin samana keväänä onnistuin jotenkin pariutumaan itseäni vanhemman miehen kanssa, vaikka olin nimenomaan päättänyt etten sekaannu minkäänlaisiin parisuhdejuttuihin ennen seuraavaa syksyä ja muuttoa. Höpsönä sitten ajattelin, että jutusta tulee korkeintaan hassu kesäromanssi, mutta jotenkin siinä kävi sitten niin, että mies muutti kanssani opiskelupaikkakunnalleni ja nyt asutaan yhdessä (eikä kyllä harmita yhtään :D)
No, tarinassani ei taida olla muuta opetusta kuin se, ettei asiat aina suju suunnitellusti eikä ikinä voi tietää, mitä tapahtuu.
Itse ehkä suosittelisin kertomaan tytölle tunteistasi ja selittämään samalla tilanteesi. Ei ehkä kannata kuitenkaan liikaa miettiä asiaa. Voihan toki olla, ettei suhteenne kestäisi kesää pidemmälle, vaikka olisittekin samanikäisiä. Ja toisaalta voi olla, että tyttö olisi sinulle täydellinen pari ja että suhde kestäisi intit, matkustelut ja muutot (vaikkei se helppoa varmasti tulisi olemaan).
Itse olen huomannut, että mönkään menneistäkin yrityksistä oppii jotain (vaikka kaupan päälle saakin reilun annoksen vitutusta). Jos ei yritä, saa lähinnä aikaiseksi vain sen vitutuksen ilman niitä oppeja, joita yrityksen kautta olisi mahdollisesti saanut.
Joo, ei voi ennustaa, mutta elää kannattaa. Jos olet rehellinen tilanteestasi ja pystytte siitä keskustelemaan, tyttö kyllä tietää mitä valitsee. Parempi on elää ja rakastaa, vaikka se loppuisikin, kun olla elämättä ja rakastamatta. Ei kaikki suhteet ole tarkoitettu kestämään loppuelämää, mutta se ei tarkoita, etteikö niissä voisi olla rehellinen, arvostaa toista ja ennen kaikkea rakastaa toista ihmistä. Ei tarvitse luopua haaveistaan, eikä olla matkustamatta, vaan ottaa asiat sellaisena kun ne tulee, ei ja olla suhteessa niin kauan kun se kestää. Joskus suhteet kestävät yllättävänkin paljon, ihan pakottamattakin: välimatkat, vuodenkin erot, armeijat ja koulut ym. ja joskus, vaikka miten yrittäisi toisen liimata itseensä ja alun aika nyhjättäisiin yhdessä, ero tulee ja mikään ei mene oikein.
Joten älä liikoja jahkaile, kyllä elämä näyttää pysyttekö te yhdessä ja kuinka kauan ja mitä teille kummallekin tulee. Voi olla että tyttökin menee inttiin, matkustaa ja lähtee opiskelemaan, ja sellaista se on. Elämää. Se täytyy vain elää, ja te olette onnellisia, nuoria ja teillä on aikaa, niin paljon, että ehditte olla eri paikoissa vaikka seuraavat 7 vuotta ja silti päätyä yhteen nuorina!
Jätkä olen sitä mieltä asiasta että hanki vanhempi tyttöystävä, et tulevaisuudessa jaksa katsella tuotakaan kitisevää pienokaista
- regards: mike