ongelmia varsinkaan kun oli enemmän lapsia. olisiko se että ei ollut tekemisen puutetta ei tälläsia keksustelupalstoja. mies oli töissä ja pitkään ja siitti välissä lapset ja toki myös huolehti naisesta muutekin kuin panolla.
kertokaa miksi ennen ei ollut näin paljon
menneeet on ne päivä
6848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on ollut aina, niistä vain ei valitettavasti ole keskuteltu avoimesti
kyllähän se on totta,että ennenvanhaan oli niin paljon tekemistä,joka ei koskaan loppunut,ettei murheita jaksettu miettiä. Ei ollut aikaa itkeä kuollutta vauvaa tai keskenmenoa,lapsen koulukiusaamiseen sanottiin että on sullakin nyrkit,lyö takaisin.
olikohan se sittenkään parempi niin?
ennen vanhaan oli suuri häpeä erota. Vaikka mies olisi ollut alkoholisti, väkivaltainen tai nainen vähän päästään. Ei erottu. Sen kanssa oltiin hautaan asti, joka kerran valittiin. Mutta oliko siinä sitten asiat paremmin. Kulissia kenties? En sano että aina olisi ollut asiat huonosti, toki niitä on ollut perheitä, jossa on rakastettu ja oltu onnellisia. Omista asioista ei ole huudeltu pitkin kyliä, vaan keskenään sovittu riidat ja erimielisyydet.
Ja ehkä tärkeimpänä olettaisin pitkäjänteisyyden. Ei luovutettu helpolla. Nykyään erotaan heti kun tulee vähän vaikeeta, ei saa seksiä tai tulee muita ongelmia. Halutaan että kaikki on aina niin hyvää ja onnellista, ei osata hetkeäkään kärsiä. Toki nykyään naisen on helpompi lähteä suhteesta, ennen vanhaan se oli todella vaikeaa. Toimeentulon ja selviämisen kannalta.
Myös mainittu tekeminen on varmasti ollut osasyynä. Aina oli töitä ja tekemistä. Ei ehditty murehtimaan.
Kun on kuunnellut oman äidin ja isovanhempien juttuja menneistä "hyvistä vanhoista ajoista", nii rupee miettii et ei ne asiat kyl ollu sillo yhtää sen paremmin. Erilaista silloin toki oli.
Lapsilla ei ollut ääntä perheessä. lapset söi lattialla nurkissa, kun aikuiset aterioivat pöydässä.
lapsilla ei ollut mielipiteitä, ei saanut mennä keskustelemaan aikuisten kanssa, puhua sai jos jotain kysyttiin. jos teit virheen niin sait kepistä niin et peppu mustelmilla. Jos satuit vihaisen äidin tai isän tielle sait kahvipannusta päähäsi.
tietenkään en väitä kaikkialla näin olleen, näin olen kuullut.
ja niin kuin viesteissä enenn tätä mainittiinkin, ennen vanhaan ei kai puhuttu asioista yhtä avoimesti kuin nyt.
Riippuu ihan siitä milloin oli mielestäsi "ennen vanhaan". Meillä nykyisille pienten lasten vanhemmille ennen vanhaan oli 70- ja 80-luvuilla. Ja silloin oli kyllä aika pitkälle samanlaista kuin nytkin. Joillakin oli ongelmia ja vaikeaa, erojakin oli jo aika paljon.
Tai jos tarkoitat 50-lukua niin silloin kyllä oli aika laillakin ongelmia vaikka niistä ei ulospäin puhuttu. Monet miehet olivat sodan vammauttamia niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Harva puhui tai pussasi (puhumattakaan että olisi nykyisellä tavalla huomioinut lapsia), painoi vain töitä ja nainen hoiti kaiken kotona. Oli niinä aikoina toki onneakin ja hyviä perheitä. Mutta myös köyhyyttä, alkoholismia ja katkeruutta.
Yleensäkin on aika hedelmätöntä verrata eri aikoja koska jokainen elää kuitenkin aina siinä omassa lähipiirissään, ei vain tietyssä ajassa.
ei ehkä ehditty murehtia niin paljon pieniä ongelmia, kun oli isompia ajatellen toimeentuloa ja sairauksia jne.
lisäksi oli monessa mökissä mummo joka hoiti niitä pikkuisia ja osallistui joihinkin hommiin.
tiedän omista isovanhemmistani että ongelmia parisuhteessakin oli, mutta silti vain elivät yhdessä loppuun asti. varmaan myös häpeä oli erota siihen aikaan, eikä yksinhuoltajana olisi varmaan pärjänneet sen ajan ihmiset.
isossa lapsikatraassa myös lapset hoitivat toisiaan ja osallistuivat jo melko pieninä raskaisiinkin hommiin.